Baby steps: simulaatio luonnolliseksi osaksi oppimisen arkea

Opettaja ilmoittaa maanantain luentojen päätteeksi sairaanhoitajaopiskelijoille, että keskiviikkona on sitten tämän kurssin simulaatiot. Simuloidussa potilasepisodissa pääsee soveltamaan kertynyttä teoriatietoa ja kädentaitoja kokonaisvaltaisesti. Luokka hiljenee ja opiskelijoiden kasvoille valahtaa hieman väkinäinen hymy, ja jopa kauhu valtaa muutaman opiskelijan kasvot. Miksi tilanne jännittää opiskelijoita? Voidaanko tätä kauhua lieventää? Tässä artikkelissa kerrotaan havaintojen ja asiantuntijan kanssa käydyn keskustelun ja lähdekirjallisuuden pohjalta, miten opiskelijan kokemaa tuskaa simulaatiosta voisi ehkä keventää.

Kirjoittaja: Sannakaisa Marjamäki-Nieminen

Tulevatko opiskelijat mielellään simulaatioharjoitukseen? Ovatko opiskelijat riittävän valmiita simulaatioon, kun heidät sinne ensi kertaa ohjataan? Opetetaanko simulaatio-oppimista opiskelijoille riittävällä tasolla? Voidaanko simulaatioharjoituksessa tehdä jotain pelon ja paineen vähentämiseksi, jolloin voidaan keskittyä stressaamisen sijasta oppimiseen.

Simulaatioharjoittelu voidaan kokea ahdistavana ja stressaavana. Liika ahdistus ja stressi luo opiskelijoille turvattoman oppimisympäristön, joka heikentää oppimista. (Ganley B & Linnard-Palmer 2012; Tremblay ym. 2017). Stressi nähdään myös oppimista edistävänä rektiona. Stressaantuneessa tilassa tehdyt toiminnot ja päätökset on toistettavissa samantyyppisissä tilanteissa myöhemmin. (DeMaria & Levine 2013.) LAB-ammattikorkeakoulussa simulaatioista kerätään sekä suullista että kirjallista palautetta jokaisen kerran jälkeen. Palautteissa toistuvat samat teemat. Tietoisuus siitä, että toiset seuraavat omaa toimintaa ja toiminta käydään läpi purkukeskustelussa (debriefingissä), koetaan usein ahdistavana. Samansuuntaista palautetta tulee niin ammattiin vasta opiskelevilta, kuin valmiilta ammattilaisiltakin. Tunne on täysin ymmärrettävä, mutta se ruokkii stressiä ja saattaa siten haitata oppimista. Näinhän ei pitäisi olla, vaan simulaatioon olisi hyvä tulla avoimella mielellä ja ajatella sieltä saatavan palautteen palvelevan oman toiminnan kehittämistä. Simulaatiossa ei tarvitse olla paras. Siellä ollaan, jotta tullaan paremmaksi.

Opitaan oppimaan simulaatioharjoittelun avulla

Simulaatio- ja simulaattoriharjoittelu nykymuodossaan on peruja ilmailualalta. Aika palata juurille. Liikennelentäjäkoulutuksessa opiskelijat tulevat mielellään simulaatioon ja kokevat sen luonnollisena sekä tärkeänä osana koulutusta.

Lentäjäkoulutuksessa simulaatioihin ja simulaattorikoulutukseen kasvetaan vähä vähältä. Simulaattorikoulutus alkaa teknisistä suoritteista. Ensimmäiset simulaattorilennot ovat yksinkertaisia. Hyvä lentokeli, ei muuttuvia tai häiritseviä tekijöitä, ja kouluttaja istuu välittömästi lentäjän takana tai vieressä, ohjaten ja vahvasti tukien toimintaa. Vaiheittain simulaattorilennot vaikeutuvat ja kouluttajan ohjaava rooli vähenee. Tulevalle lentäjälle annetaan toimintavapauksia sitä mukaa kun taidot karttuvat. Ammattilentäjällä simulaattorikoulutus on muuttunut ”tarkastuslennoiksi”, joiden tarkoitus on enemmänkin arvioida lentäjän osaamista, toki tilanteessa on myös kehittämisen ja oppimisen näkökulmaa.

Myös simulaatioharjoituksen rakenne eroaa jonkin verran painotukseltaan sosiaali- ja terveysalalla käytettävästä. Varsinaista simulaatiolentoa edeltää jopa parin tunnin orientaatio lentotehtävään (briefing), jossa käydään vaihe vaiheelta tulevan simulaation tapahtumat ja siihen liittyvät muuttujat läpi. Tehtävään ei tule yllätyksiä ja lisäksi lennonopettaja on läsnä varsinaisessa simulaatiossa. Opettajan tehtävä on tukea toimintaa siinä määrin, että simulaatio sujuu suunnitellusti. Simulaation purku (debriefing) on hyvin lyhyt.

Sairaanhoitajaopiskelija simuloi kuin lentäjäoppilas

Miten mallia voitaisiin soveltaa esimerkiksi AMK-sairaanhoitajan koulutukseen? Vai onko malli jo käytössä? Toimintamallit ovat erittäin moninaisia. Simulaatiota hyödynnetään eri opintojaksoissa, mutta selkeää progressiivista linjaa ei ole. Simulaatiot on yleensä ajoitettu opintojakson loppuun, jossa niiden tarkoitus on yhdistää teoria- ja taitopajaoppeja kokonaisuuksiksi.

Lentäjäkoulutuksessa käytettävä toimintamalli kuulostaa hyvältä. Mallin siirtäminen AMK-sairaanhoitajakoulutukseen kuulostaa myös mahdolliselta, ja tämän tyyppistä toimintaa LAB-ammattikorkeakoulussa on jo tehty, mm. yhteistyösimulaatioissa oman hyvinvointialueen kanssa. Näissä simulaatioissa lennonopettajan korvaa yhteistyöpari opettaja ja asiantuntijasairaanhoitaja. Asiantuntijasairaanhoitaja osallistuu aktiivisesti simulaatioon ohjaavan sairaanhoitajan roolissa. Opettaja vastaa simulaation ohjauksesta ja debriefingin fasilitoinnista. (Kilpinen & Marjamäki-Nieminen 2023.) Toinen esimerkki on lapsen, nuoren ja perheen hoitotyönosaamisen opintojaksolta, jossa opettaja osallistuu simulaatioon itse ohjaten ”lentäjiä” simulaatioharjoituksen läpi. Nämä ovat yksittäisiä toimintamalleja, mutta voisiko toiminnan muuttaa järjestelmällisemmin alusta asti?

Sinänsä hoitotyön kädentaitoja ei ole tarve harjoitella simulaatiossa, vaan tällaisten taitopaja-simulaatioiden tarkoitus on totuttaa ja ohjata opiskelijat simulaatiopedagogiikkaan, ympäristöön sekä palautteenantokulttuuriin. Kun perusasiat ovat kunnossa myös pedagogisen menetelmän osalta, seuraavassa jaksossa simulaatiot voivat olla jo hieman haastavampia. ”Lennonopettajan” ote kevenee ja opiskelijat saavat kokeilla omia siipiään turvallisessa ympäristössä tiedostaen, että ovat siellä oppimassa eikä heidän tarvitse olla vielä valmiita.

Vähitellen siirrytään simulaatioihin, joissa osallistujan tulee hallita tilanteen moninainen hoitaminen. Näissä fullscale-simulaatioissa tavoitellaan kokonaisvaltaista tilanteen hallintaa ja mukana on sekä teknisiä että ei-teknisiä elementtejä. Kokonaisvaltaiset simulaatiot vaativat, että teoriatieto, kädentaidot, vuorovaikutustaidot ja tiimityötaidot ovat riittävällä tasolla. Jos näin ei ole, ei voida tavoitella kokonaisvaltaista suoritetta. Valmistuvien sairaanhoitajien simulaatiopäivässä ”lennonopettajan” ote on lähes kokonaan irti. Opiskelijat toimivat asiakastilanteessa itsenäisesti, ennakkotehtävän ja annettujen ohjeiden mukaan. Asiakkaana on kokemusasiantuntija, joka lisää todenmukaisuutta simulaatioon. (Marjamäki-Nieminen 2024.)

Läpi koulutuksen etenevä progressiivinen simulaatioharjoittelu vaatii yhteistyötä ja suunnittelua. Se vaatii opettajilta simulaatiopedagogiikan ymmärtämistä hieman syvemmällä tasolta. Jokaisella opintojaksolla tulee olla pedagoginen tuki simulaatioiden suunnitteluun ja toteutukseen. Ei vain tarjolla, vaan kiinteä osa resurssia. Jokaisella opintojaksolla voisi olla simulaation suunnittelusta ja toteutuksesta vastaava opettaja Simulaatioharjoituksen suunnittelussa tulee ottaa huomioon edeltävien ja tulevien opintojen simulaatiot. Simulaatioiden lisääminen vaatii opettajilta annettujen resurssien uudelleen järjestelyä ja pohdintaa, miten tämä oikein tulee toteuttaa.

Ammattilaisten osalta sama toimintamalli toimii myös. Peilaten sosiaali- ja terveysalaan, osa hoitotyön ammattilaisista ei ole ikinä osallistunut simulaatioon, jos siihen on ollut mahdollisuus, niin siihen ei ole pelon vuoksi tartuttu. Oppijan huomioiva progressiivisesti etenevä simulaatiokoulutus olisi hyvä muistaa myös osaamisen johtamisessa ja käytännön tason koulutussuunnittelussa. Kylmään veteen heittäminen harvoin toimii, ja vähiten, kun opetellaan asioita ensi kertaa.

Lähteet

DeMaria S, Levine A. 2013. The use of stress to enrich the simulated environment, The comprehensive textbook of healthcare simulation. In Levine A.I., DeMaria S., Schwartz A.D. & Sim A.J. (eds.). New York: Springer. 65–72.

Ganley, B. & Linnard-Palmer, L. Academic safety during nursing simulation: perceptions of nursing students and faculty. 2012. Clin Simul Nurs. Vol. 8(2), 49–57. Viitattu 29.8.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.ecns.2010.06.004.

Kilpinen, F. & Marjamäki-Nieminen, S. 2023. Työelämäyhteistyötä sairaanhoitajaopiskelijoiden eduksi. LAB Pro. Viitattu 29.8.2024. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/tyoelamayhteistyota-sairaanhoitajaopiskelijoiden-eduksi/

Marjamäki-Nieminen, S. 2024. Simulaatiot Lahden kampuksella: Valmistuvien sairaanhoitajien simulaatiopäivä. LAB Pro. Viitattu 29.8.2024. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/simulaatiot-lahden-kampuksella-valmistuvien-sairaanhoitajien-simulaatiopaiva/

Tremblay, M., Lafleur, A., Leppink, J. & Dolmans, D. 2017. The simulated clinical environment: cognitive and emotional impact among undergraduates. Med Teach. Vol. 39(2), 181–7. Viitattu 29.8.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1080/0142159X.2016.1246710

Kirjoittaja

Sannakaisa Marjamäki-Nieminen toimii LAB-ammattikorkeakoulussa simulaatio-ohjaajana sekä TKI-asiantuntijana. Kiinnostuksen kohteena on simulaatiomenetelmän hyödyntäminen monipuolisesti osaamisen johtamisen, prosessien kehittämisessä sekä palvelumuotoilun välineenä.

Artikkelikuva: Sannakaisa Marjamäki-Nieminen