Ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyden mahdollisuudet varhaiskasvatuksessa

Ratkaisu- ja voimavarakeskeiset työotteet ovat tärkeitä lähestymistapoja sosiaali- ja kasvatusalalla. Niitä ei tulisi pitää pelkkinä työmenetelminä, vaan ajattelumalleina; tapoina olla vuorovaikutuksessa toisten kanssa. Ratkaisu- ja voimavarakeskeisyyden periaatteet ja elementit näyttäytyvät muun muassa varhaiskasvatuskasvatusta ohjaavassa Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet 2022 asiakirjassa.

Kirjoittajat: Meri-Tuuli Lepistö, Outi Kokko-Muhonen & Pipsa Murto

Kohti ratkaisukeskeisyyttä

Ratkaisukeskeisen työotteen juuret ovat lyhytterapiassa, jossa korostettiin asiakkaan kuuntelemista ja aitoa kiinnostumista hänestä. Tavoitteena oli herättää asiakkaan oma myönteinen uteliaisuus ja voimavarat. Näkökulman vaihtaminen on olennainen osa ratkaisukeskeistä ajattelutapaa; haasteita ei nähdä pelkästään ongelmina, joista täytyy päästä eroon, vaan mahdollisuuksina löytää ratkaisuja, voimavaroja, kykyjä ja resursseja. (Raatikainen ym. 2020, 110–111.)

Ratkaisukeskeinen lähestymistapa voi näkyä siinä, miten kasvattaja näkee lapset aktiivisina toimijoina, arvostaa heitä, rakentaa luottamuksellista suhdetta niin lasten, heidän vanhempiensa, kuin työyhteisön jäsenten kanssa, sekä auttaa siirtämään katseen kohti tulevaisuutta ja tavoitteellisuutta (Kröger 2024, 7, 11–12). Kun ratkaisukeskeisyyttä pilkkoo näin, vaikuttaa se lähes itsestään selvältä osalta varhaiskasvatuksen ympäristöä. Ratkaisukeskeisyyden periaatteet ovat linjassa varhaiskasvatusta valtakunnallisesti ohjaavien säädösten kanssa, ja näyttäytyvät monin tavoin myös LAB-ammattikorkeakoulun varhaiskasvatuksen opinnoissa.

Ratkaisukeskeisyyteen liittyy olennaisesti se, että varhaiskasvatuksen ammattilainen pyrkii tietoisesti rakentamaan tulevaisuudesta hyvää ja toimivaa. Ajatusten kääntäminen toiveisiin, tavoitteisiin ja hyvään lopputulokseen vaatii onnistuakseen kuitenkin myös luottamuksellisen suhteen rakentamista, sekä vastavuoroista vuorovaikutusta lapsen kanssa. (Laane & Saukkola 2020, 38–39.)

Ratkaistaan yhdessä

Luottamuksellisen suhteen luominen niin lapseen kuin hänen vanhempiinsa vaatii kasvattajalta sekä herkkyyttä että asiantuntemusta. Jokainen perhe ja lapsi tulee kohdata yksilöllisesti. Luottamuksellisen suhteen onnistuminen lisää toivoa tulevaisuuteen, osallisuutta, sekä yhtenäisyyttä. (Raatikainen ym. 2020, 127–128.)

Luontainen, aito läsnäolo, kuunteleminen sekä kuulluksi tuleminen lisäävät sekä luottamuksellisuutta että dialogisuutta kasvattajan, lapsen ja tämän perheen välillä (Rantatulkkila 2021). Pyrkimys rakentaa yhteistä ymmärrystä, sekä uteliasta ja avointa ilmapiiriä, luo vuorovaikutuksellisen sekä yhteistoiminnallisen suhteen kasvattajan ja asiakkaan välille (Lepistö 2024, 4–5). Perheiden kanssa tehtävällä yhteistyöllä on tärkeä merkitys varhaiskasvatuksessa. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteissa (Opetushallitus 2022, 38–39) korostetaan luottamuksen rakentamisen, tasa-arvoisen vuorovaikutuksen sekä keskinäisen kunnioituksen lisäävän ja tukevan kasvatusyhteistyötä.

Ratkaisukeskeisen lähestymistavan keskiössä ovat yhteistyö ja rinnalla kulkeminen. Kasvattaja ei asetu pelkän asiantuntijan rooliin, vaan osaa herkkyyden, lämmön ja empatian avulla kulkea asiakkaan rinnalla. (Lepistö 2024, 7–8.) Laane & Saukkola (2020, 38–39) korostavat ratkaisukeskeisyyden näkyvän lasten kanssa toimiessa niin, että aikuinen luopuu turhasta vallankäytöstä. Keskiössä ovat arvostava ja osallistava asenne. Yksinkertaisimmillaan ratkaisukeskeisyys on kuuntelemista ja keskustelua. Kasvattajan asettuessa lapsen kanssa yhteistyöhön ja kiinnittäessä huomiota erityisesti onnistumisiin, edistymisiin ja hyviin hetkiin, siirretään toiveikkuutta ja hyvän näkemistä kuin itsestään lapsen maailmaan.

Myönteisyyden voima

Varhaiskasvatuksen perusteissa (Opetushallitus 2022, 34) varhaiskasvatuksen yhdeksi tavoitteeksi nostetaan lasten myönteisen tulevaisuuteen suhtautumisen tukeminen. Toiminnan tulee edistää osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja tasa-arvoa. Ratkaisukeskeisyydessä olennaisia ovat myönteinen näkökulma, toivon virittäminen, pienten askelten ottaminen, jopa haaveilu (Rantatulkkila 2021).

Vaikka ratkaisukeskeisyydessä huomiota viedään aktiivisesti positiivisiin asioihin ja erilaisiin mahdollisuuksiin, ei se tarkoita, ettei haasteita, suruja tai pelkoja olisi olemassakaan. Päinvastoin suhtautuessamme näihinkin lempeästi, empaattisesti ja ihmisyyteen kuuluvina asioina, voimme häivyttää hankalien asioiden liiallista painoarvoa. (Laane & Saukkola 2020, 40.)

Uteliaisuus ja myönteinen suhtautuminen ovat olennaisia toimintatapoja ratkaisukeskeisyydessä (Laane & Saukkola 2020, 41). Uteliasta ja kiinnostunutta asennetta voidaan vahvistaa erilaisten kysymysten esittämisen kautta. Avoimet kysymykset, ja se, että asiantuntija asettuu ei-tietämisen tilaan, ovat keskeisiä menetelmiä ratkaisukeskeisyydessä (Lepistö 2024, 7, 10).

Varhaiskasvatuksessa pelkästään kysymysten esittäminen ja keskustelu eivät kuitenkaan aina ole mahdollisia keinoja. Lapsen kuulluksi, nähdyksi ja osalliseksi tuleminen tulee huomioida lapsen kehitystasolle sopivalla tavalla. Siinä, missä isompien lasten kohdalla keskustelu on mahdollista, ja monia lapsia jopa kiehtovaa, saattaa pienempi lapsi osoittaa reaktionsa katseella, osoittelulla tai ääntelyllä. (Ahonen & Roos 2021, 61.) Näissä tilanteissa aikuisen kyky lähteä mukaan vastavuoroiseen vuorovaikutukseen korostuu. Laane & Saukkola (2020, 41–44) kuvailevat tällaista vuorovaikutusta myönteiseksi uteliaisuudeksi. Siinä aikuinen ottaa tietoiseksi tavoitteeksi viestittää lapselle, että aikuinen on kiinnostunut hänen ajatuksistaan, tunteistaan ja kokemuksistaan. Myönteisen uteliaisuuden avulla lasta kannustetaan jatkamaan aloitteita vuorovaikutukseen.

Hyvän pedagogiikan perusta on laadukas vuorovaikutus, läsnäolo sekä aito sitoutuminen vuorovaikutukseen. Ei ole merkitystä onko kasvattaja tekemisissä lapsen, kollegan tai lapsen vanhemman kanssa. Kasvattajan rauhallinen olotila, hetkeen tarttuva läsnäolo sekä sitoutuminen vuorovaikutukseen antavat jokaiselle tunteen siitä, että hänet on kohdattu ja huomioitu. (Ahonen & Roos 2021, 56–58.) Tämänkaltaisen vuorovaikutuksen onnistumisen on havaittu lisäävän halukkuutta yhteistyöhön sekä sitoutumista yhteisiin tavoitteisiin (Lepistö 2024, 7). Kun toinen osapuoli kokee tulevansa aidosti kohdatuksi, on paljon helpompi lähteä työskentelemään kohti yhteistä päämäärää (Laane & Saukkola 2020, 42–43).

Miksi ratkaisukeskeisyys?

Ratkaisukeskeisen työotteen juurruttamisella osaksi omaa työtä on monta hyvää perustetta. Myönteinen, rohkaiseva ja kannustava palaute auttaa lasta kasvamaan ihmiseksi, joka tietää olevansa arvokas ja tärkeä. Kun lapsi saa kokemuksen siitä, että hän on hyväksytty juuri sellaisena kuin hän on, ja että hänen mielipiteellään on merkitystä, rohkaisee se häntä ajattelemaan myös tulevaisuudesta positiivisemmin. Kasvattajan on tärkeää muistaa, että negatiivinen palaute ja vähättelevät kokemukset ankkuroituvat ihmisiin positiivisia kokemuksia vahvemmin. (Rantatulkkila 2021.)

Lapsilla on luontainen toive saada vaikuttaa heitä koskeviin asioihin ja tehdä päätöksiä. Tarve tulla hyväksytyksi ja kuulua yhteisöön ovat meissä jokaisessa jo lapsena. Varhaiskasvatuksessa lasten mukaan ottaminen päätöksentekoon silloin, kun se on mahdollista, lisää luonnostaan ryhmän yhteistoimintaa. (Laane & Saukkola 2020, 47–49.) Huomion keskittäminen myönteiseen suhtautumiseen sekä positiiviseen puhetapaan vahvistaa aikuisten suhtautumista lapsiin. Kasvattaja voi tukea myös vanhempaa näkemään lapsestaan vahvuuksia ja voimavaroja yksinkertaisesti nostamalla näitä asioita esille yhteisissä keskusteluissa. (Rantatulkkila 2021.)

Kohtaaminen, kysyminen ja vuorovaikutukseen houkuttelu ovat tärkeitä keinoja kohti ratkaisukeskeisyyttä. Näiden avulla saamme usein kuin itsestään liikkeelle prosessin, jonka avulla löydämme ratkaisuja. Kun lapset pääsevät pienestä pitäen asiantuntijan rooliin omassa elämässään, he oppivat ottamaan myös vastuuta. Lapset myös usein tarjoavat ratkaisuja, jotka aikuisilla eivät ole käyneet mielessäkään. (Laane & Saukkola 2020, 44–45.)

Ratkaisukeskeisen ajattelutavan omaksuminen, myönteinen huomioiminen, aito kohtaaminen sekä läsnä oleva vuorovaikutus ovat tärkeitä taitoja, joita jokainen meistä voi opetella. Näin jokainen meistä voi luoda paljon hyvää.

Lähteet

Ahonen, L. & Roos, P. 2021. Untuvikot – Alle 3-vuotiaiden pedagogiikka. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kröger, S. 2024. Voimavara- ja ratkaisukeskeisyyden mahdollisuuksia ja haasteita sosiaalityössä. Pro Gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto, sosiaalityö. Viitattu 29.4.2026. Saatavissa http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20241434

Laane, T., & Saukkola, K. 2020. Näe sydämellä – luo arvostava yhteys lapseen. Kerava: KirsiConsulting Oy.

Lepistö, M-T. 2024. Ratkaisukeskeinen työote sosiaaliohjaajan työmenetelmänä päihdetyössä. AMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, sosiaaliala. Viitattu 30.4.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024120933795

Opetushallitus. 2022. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteet. Viitattu 30.4.2026. Saatavissa https://www.oph.fi/sites/default/files/documents/Varhaiskasvatussuunnitelman_perusteet_2022_2.pdf

Raatikainen, E., Rahikka, A., Saarnio, T. & Vepsä, P. 2020. Ammattina sosionomi. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Rantatulkkila, O. 2021. Ratkaisukeskeinen ja valmentava työote osallisuutta vahvistamassa. Varhaiskasvatuksen erityisopettaja. No. 4, 9 – 11. Viitattu 30.4.2026. Saatavissa rajoitetusti https://moodle.lut.fi/pluginfile.php/2845105/mod_resource/content/1/Outin%20artikkeli.pdf

Kirjoittajat

Meri-Tuuli Lepistö, Sosionomi (AMK), joka täydentää LAB-ammattikorkeakoulussa tutkintoaan varhaiskasvatuksen sosionomin kelpoisuuden tuottavilla opinnoilla.

Outi Kokko-Muhonen toimii sosiaalialan lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun varhaiskasvatuksen opetuksessa.

Pipsa Murto toimii sosiaalialan lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun varhaiskasvatuksen opetuksessa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1014542 (CC0)