Mitä osaamistarve-ennakoinnilta odotetaan?

KaakkoACT-hankkeessa kehitetään alueellista osaamistarve-ennakointia, jonka tavoitteena on vahvistaa ennakointiyhteistyötä muuttuvilla työmarkkinoilla. Kehittämistyön tueksi haastateltiin Etelä-Karjalan työllisyysalueiden asiantuntijoita eri kunnista sekä henkilöstöpalveluyritysten edustajia. Haastattelujen tavoitteena oli selvittää, millaisia odotuksia eri toimijoilla on osaamistarve-ennakoinnille. Keskusteluissa tarkasteltiin muun muassa ennakointitiedon tarpeita, tiedon lähteitä, oppilaitosten roolia, ennakointiosaamista, tiedon hyödyntämistä sekä sitä, millaisia rakenteita ja yhteistyöverkostoja alueellinen ennakointi tulevaisuudessa edellyttää.

Kirjoittaja: Mirja Harvistola

Tieto ei yksin riitä

Haastattelujen ehkä merkittävin havainto oli, ettei haasteena ole tiedon puute. Tietoa syntyy yrityksissä, työllisyyspalveluissa, oppilaitoksissa, tutkimuksissa ja erilaisissa verkostoissa. Ongelmana on, että tieto jää hajalleen eikä jalostu yhteiseksi tilannekuvaksi tai konkreettisiksi toimenpiteiksi.

Moni haastateltava kuvasi, että ennakointia tehdään jo osana arkea, mutta toimintatavat ovat hajanaisia ja usein henkilöriippuvaisia. Tiedon kokoamiseen, tulkintaan ja jakamiseen kaivataan selkeämpiä rakenteita sekä jatkuvaa vuoropuhelua eri toimijoiden välillä. (LAB 2026a.) Sama havainto nousi esiin Sitran selvityksessä. Kentältä nousi huoli tiedon hajanaisuudesta, analyysin ja tulkinnan vähäisyydestä sekä siitä, että ennakointitiedon hyödyntäminen päätöksenteossa jää pistemäiseksi (Arola 2026a, Demos Helsinki 2025).

Työelämä muuttuu nopeammin kuin koulutus

Yritysten ja työllisyysalueiden näkemykset olivat yhteneväisiä myös työelämän muutoksesta. Työelämän muutos näkyy lähes kaikilla toimialoilla. Automaatio, robotiikka, digitalisaatio ja tekoälyn hyödyntäminen muuttavat työn sisältöjä. Perinteisiä työtehtäviä poistuu, mutta tilalle syntyy uusia, joissa korostuvat teknologian hyödyntäminen, ongelmanratkaisukyky ja jatkuva oppiminen. Useissa haastatteluissa nousi esiin myös havainto, että tulevaisuuden työelämässä perustaidot, kuten digiosaaminen, kielitaito, vuorovaikutustaidot, itseohjautuvuus ja oikea asenne ovat usein yhtä tärkeitä kuin varsinainen ammattiosaaminen. (LAB 2026a.)

Keskeinen haaste liittyy kuitenkin aikajänteisiin. Yritykset pystyvät ennakoimaan työvoimatarpeitaan usein lähivuosille, kun taas koulutusjärjestelmä reagoi muutoksiin huomattavasti hitaammin. Työelämän tarpeet ehtivät muuttua ennen kuin koulutuksesta valmistuvat osaajat ovat työmarkkinoilla. Seurauksena on tilanne, jossa samaan aikaan kärsitään sekä osaajapulasta että osaamisen kohtaanto-ongelmista. Ongelmana on se, että tieto ei siirry riittävän nopeasti koulutuksen suunnitteluun ja päätöksentekoon. Useat yritykset kuvasivatkin paikkaavansa järjestelmän puutteita kouluttamalla työntekijöitä itse tai rekrytoimalla kansainvälistä työvoimaa. (LAB 2026a.)

Myös työllisyyspalveluiden näkökulmasta kohtaanto-ongelma on monisyinen. Työllistymisen esteenä ei aina ole ammattiosaamisen puute, vaan esimerkiksi ajokortin puuttuminen, riittämättömät digitaidot, kielitaidon haasteet tai epäselvät koulutus- ja työpolut. Työnantajien näkökulmasta rekrytointi voi puolestaan näyttäytyä riskinä, jos käytettävissä olevista tukimuodoista tai yhteistyömahdollisuuksista ei ole riittävästi tietoa. (LAB 2026a.)

Ennakointitiedon on palveltava arkea

Haastateltavat olivat yksimielisiä siitä, että ennakointitiedon tulee olla helposti saavutettavaa ja nopeasti hyödynnettävää. Laajojen raporttien rinnalle kaivataan tiiviitä tilannekuvia ja toimialakohtaisia koosteita, jotka tukevat päätöksentekoa. Monessa haastattelussa nousi esiin toive uutiskirjeestä, joka kokoaisi ajankohtaiset havainnot yhteen ja toisi ne suoraan käyttäjien arkeen. Ennakointitiedon pitäisi tavoittaa käyttäjänsä oikeaan aikaan ilman, että sitä täytyy etsiä useista eri lähteistä. (LAB 2026a.)

Tietoa tarvitaan monenlaisiin tarkoituksiin: koulutuksen suunnitteluun, rekrytointeihin, henkilöstön osaamisen kehittämiseen, palvelujen kohdentamiseen, budjetointiin ja aluekehittämiseen. Yhteinen toive oli, että ennakointi tukisi entistä paremmin käytännön ratkaisuja eikä jäisi irralliseksi tiedontuotannoksi. (LAB 2026a.)

Ennakoinnin arvo syntyy vasta silloin, kun sen pohjalta tehdään päätöksiä, suunnataan koulutusta, kehitetään osaamista tai kokeillaan uusia toimintatapoja. Tiedon tulisi rohkaista kysymään: Mitä tämä tarkoittaa meidän organisaatiollemme, ja mitä voisimme tehdä jo tänään? (Arola 2026b.)

Yhteistyö on vaikuttavan ennakoinnin perusta

Yhteistyön merkitys nousi esiin lähes jokaisessa haastattelussa. Oppilaitoksilta toivottiin nykyistä tiiviimpää vuoropuhelua työelämän kanssa ja yritykset puolestaan halusivat osallistua aktiivisemmin osaamistarpeiden tunnistamiseen. Myös työllisyysalueiden, kuntien ja aluekehittäjien roolia pidettiin tärkeänä. Ennakointi ei näyttäytynyt yksittäisen organisaation tehtävänä, vaan jatkuvana yhteistyönä, jossa jokainen toimija tuo oman näkökulmansa yhteiseen käyttöön. (LAB 2026a.)

Myös Sitran selvityksessä nähtiin, että moniäänisyyden ja eri näkökulmien tuominen ennakointiin on keskeistä, jotta osaamisen kehittäminen palvelee koko yhteiskuntaa. Selvityksessä todetaan myös, että eri toimijat tuottavat ja hyödyntävät tietoa omista lähtökohdistaan, mikä vaikeuttaa tiedon yhteensovittamista. Ennakointitiedon hyödyntäminen päätöksenteossa kaipaa vahvistamista. Selvityksessä tuodaan esiin myös, että ennakointitiedon toivottaisiin palvelevan vahvemmin myös yksilöä koulutus- ja uravalinnoissa. (Arola 2026a; Demos Helsinki 2025.)

KaakkoACT-hankkeessa haastattelujen tuloksia hyödynnetään alueellisen osaamistarve-ennakoinnin kehittämisessä (LAB 2026b). Haastattelujen keskeinen viesti voidaan tiivistää yhteen ajatukseen: ennakoinnin tärkein tehtävä ei ole ennustaa tulevaisuutta täydellisesti, vaan auttaa alueen toimijoita tekemään parempia päätöksiä oikeaan aikaan. Kun tieto liikkuu, sitä tulkitaan yhdessä ja sen pohjalta myös toimitaan, syntyy paremmat edellytykset osaavan työvoiman saatavuudelle ja alueen elinvoiman vahvistumiselle.

Lähteet

Arola, M. 2026a. Näin Suomessa ennakoidaan osaamista. Viitattu 2.7.2026. Saatavissa https://www.sitra.fi/artikkelit/nain-suomessa-ennakoidaan-osaamista/

Arola, M. 2026b. Keynote-puheenvuoro. Tulevaisuus- ja työelämä foorumi, TU-LE 26.3.2026. Saimaan ammattiopisto Sampo.

Demos Helsinki. Miten Suomi ennakoi osaamisen tulevaisuutta? Selvitys Suomen osaamisen ja oppimisen ennakoinnin nykytilasta ja kehittämistarpeista. Viitattu 2.7.2026. Saatavissa https://www.sitra.fi/wp-content/uploads/2026/02/FINAL-03022026-MIten-Suomi-ennakoi-osaamisen-tulevaisuutta.pdf

LAB. 2026a. Osaamistarve-ennakointiodotuksiin liittyvien haastattelujen muistiinpanot. Julkaisematon tutkimusaineisto. Haastattelijat: A. Nuutinen ja M. Harvistola. 13 haastateltavaa henkilöstörekrytointiyrityksistä ja Etelä-Karjalan työllisyysalueelta, kevät 2026.

LAB. 2026. KaakkoACT – Ennakoiva tieto toiminnaksi -hanke. Viitattu 2.7.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/kaakkoact-ennakoiva-tieto-toiminnaksi