Säätiöomisteiset yhteiskunnalliset yritykset suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan vahvistajina

Yhteiskunnalliset yritykset tarjoavat esimerkin siitä, miten liiketoimintaa voidaan käyttää yhteiskunnallisten tavoitteiden edistämiseen. Tässä artikkelissa tarkastellaan kolmea säätiöomisteista yhteiskunnallista yritystä ja niiden roolia suomalaisen hyvinvointiyhteiskunnan vahvistajina.

Kirjoittaja: Kristiina Brusila-Meltovaara

Linnanmäki on Lasten Päivän Säätiön ylläpitämä huvipuisto, jonka tuotolla kerätään varoja lastensuojelutyöhön (Lasten Päivän Säätiö n.d.). Diakonissalaitos on vuonna 1867 perustettu säätiökonserni, joka tuottaa ratkaisuja yhteiskunnallisiin haasteisiin ja ohjaa toiminnan tuottoja haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten tukemiseen (Diakonissalaitos 2024). A-klinikkasäätiö tekee päihde- ja riippuvuustyötä kohtaavan työn, digitaalisten palvelujen sekä tutkimus- ja kehittämistoiminnan kautta, ja A-klinikka Oy tuottaa päihde- ja riippuvuuspalveluja hyvinvointialueille ja Helsingin kaupungille (A-klinikkasäätiö n.d.; A-klinikka Oy 2026).

Yhteiskunnallinen yritys toimii tarkoitus edellä

Yhteiskunnallisella yrityksellä tarkoitetaan organisaatiota, joka harjoittaa liiketoimintaa yhteiskunnallisen tavoitteensa toteuttamiseksi ja käyttää suurimman osan voitostaan tai ylijäämästään tämän tavoitteen edistämiseen (Yhteiskunnallisten yritysten työryhmä 2021). Suomessa yhteiskunnallinen yritys ei ole erillinen yhtiömuoto, vaan toimintalogiikka, joka voi toteutua esimerkiksi osakeyhtiössä, osuuskunnassa, yhdistyksessä tai säätiössä. Yhteiskunnallisen yrityksen tunnistaminen ei perustu ensisijaisesti juridiseen muotoon, vaan siihen, miten organisaation tarkoitus, päätöksenteko, omistus ja taloudellisen ylijäämän käyttö tukevat yhteiskunnallista vaikuttavuutta. Toiminnassa korostuvat vastuullisuus, avoimuus ja vaikuttavuuden tavoittelu.

Suomessa säätiöomisteiset yhteiskunnalliset yritykset ovat usein historiallisesti juurtuneita hyvinvointitoimijoita. Ne eivät välttämättä kuvaa itseään yhteiskunnallisiksi yrityksiksi, mutta niiden toimintalogiikka voi täyttää yhteiskunnallisen yrityksen keskeiset piirteet: yhteiskunnallinen tarkoitus, taloudellinen kestävyys, voitonjaon rajoittaminen ja ylijäämän käyttäminen yhteisen hyvän edistämiseen.

Linnanmäki edustaa mallia, jossa kaupallinen elämyspalvelu tuottaa varoja lastensuojelutyöhön. Diakonissalaitos puolestaan toimii laajana hyvinvointialan toimijana, jossa palvelutuotanto, kehittäminen ja yhteiskunnallinen vaikuttaminen kytkeytyvät toisiinsa. A-klinikkasäätiön ja A-klinikka Oy:n toiminta taas kiinnittyy päihde- ja mielenterveyspalveluihin sekä julkisesti rahoitettuihin palvelujärjestelmiin. Esimerkit havainnollistavat, että säätiöomisteinen yhteiskunnallinen yritys ei ole yksi yhtenäinen malli. Se voi olla kaupallista tulonsiirtoa yhteiskunnalliseen tarkoitukseen, hyvinvointipalvelujen tuottamista tai julkisen järjestelmän rinnalla toimivaa asiantuntija- ja palveluorganisaatiota. Yhteistä näille malleille on se, että taloudellinen toiminta on väline yhteiskunnallisen päämäärän saavuttamiseksi.

Hyvinvointivastuu jakautuu uudelleen

Säätiöomisteisten yhteiskunnallisten yritysten tarkastelu kytkeytyy laajempaan keskusteluun hyvinvointivaltion muutoksesta, jota on viime aikoina käsitelty myös julkisessa keskustelussa (Vuorelma 2026). Yhteiskunnallisia yrityksiä voidaan tarkastella myös kestävän yhteisön muotona, jossa liiketoiminta, yhteisöllisyys ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus yhdistyvät (Brusila-Meltovaara & Katisko 2024). Suomalaisessa hyvinvointimallissa julkisella sektorilla on ollut keskeinen vastuu hyvinvoinnin turvaamisesta. Samalla hyvinvointia on rakennettu myös järjestöjen, säätiöiden, yritysten ja kansalaisyhteiskunnan yhteistyönä.

Säätiöomisteiset yhteiskunnalliset yritykset sijoittuvat tähän rajapintaan. Ne voivat täydentää julkista palvelujärjestelmää, kehittää uusia ratkaisuja ja ylläpitää sellaisia toimintoja, joiden yhteiskunnallinen merkitys ylittää tavanomaisen markkinalogiikan. Tämä ei kuitenkaan poista jännitteitä. Kun säätiöomisteiset toimijat toimivat markkinoilla tai julkisten hankintojen kautta, niiden on sovitettava yhteen yhteiskunnallinen tehtävä, taloudellinen tehokkuus ja palvelujärjestelmän vaatimukset.

Yhteiskunnallisten yritysten merkitys on noussut esiin erityisesti silloin, kun etsitään ratkaisuja monimutkaisiin sosiaalisiin, ekologisiin ja taloudellisiin haasteisiin. Yhteiskunnallisia yrityksiä voidaan tarkastella kestävän yhteisön muotona, jossa liiketoiminta, yhteisöllisyys ja yhteiskunnallinen vaikuttavuus kytkeytyvät toisiinsa (Brusila-Meltovaara & Katisko 2024a). Niitä voidaan tarkastella myös ekososiaalisen siirtymän vahvistajina, kun taloudellinen toiminta suuntautuu sosiaalisen oikeudenmukaisuuden, osallisuuden ja kestävyyden edistämiseen (Brusila-Meltovaara & Katisko 2024b). Työ- ja elinkeinoministeriön mukaan Suomessa on noin 5 000 yhteiskunnallista yritystä, ja niiden roolia tarkastellaan osana yhteisötalouden ja kestävän kasvun kehittämistä (Työ- ja elinkeinoministeriö 2026).

Aihe on relevantti myös korkeakouluille. Yhteiskunnalliset yritykset tarjoavat konkreettisia esimerkkejä siitä, miten liiketoimintaosaaminen, vaikuttavuuden arviointi, vastuullisuus ja hyvinvointipalvelujen kehittäminen kytkeytyvät toisiinsa. Ne avaavat mahdollisuuksia opetukseen, TKI-toimintaan ja alueelliseen kehittämiseen, joissa tarvitaan sekä taloudellista että yhteiskunnallista ymmärrystä.

Säätiöomisteiset yhteiskunnalliset yritykset osoittavat, että liiketoiminta ja yhteiskunnallinen vastuu eivät ole toisilleen vastakkaisia tavoitteita. Parhaimmillaan säätiöomistus voi rakentaa toiminnalle pitkäjänteisen perustan, jossa taloudellinen tulos tukee yhteistä hyvää. Ilmiö haastaa pohtimaan, miten hyvinvointivastuuta jaetaan julkisen sektorin, markkinoiden ja kolmannen sektorin välillä kutsuen myös korkeakoulusektoria mukaan vahvistamaan tutkimuksen ja koulutuksen kautta ymmärrystä yhteiskunnallisen vaikuttavuuden rakentamisesta monitoimijaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa.

Lähteet

A-klinikkasäätiö. n.d. Etusivu. Viitattu 11.9.2026. Saatavissa https://a-klinikkasaatio.fi/

A-klinikka Oy. 2026. Teemme työtä hyvän elämän puolesta. Viitattu 11.9.2026. Saatavissa https://www.a-klinikka.fi/

Brusila-Meltovaara, K., Myyryläinen, H. & Lampropoulos, G. 2026. Successful Finnish Social Enterprises: A Case Study of Foundation-Based Social Enterprises in the Nordic Welfare Context. European Conference on Innovation and Entrepreneurship. Proceedings of The 21st European Conference on Innovation and Entrepreneurship. Vol. 21 (1). Viitattu 12.9.2026. Saatavissa https://papers.academic-conferences.org/index.php/ecie/article/view/4901

Brusila-Meltovaara, K. & Katisko, M. 2024a. Yhteiskunnalliset yritykset – kestävä yhteisön muoto. LAB Focus. Viitattu 09.09.2026. Saatavissa https://blogit.lab.fi/labfocus/yhteiskunnalliset-yritykset-kestava-yhteison-muoto/

Brusila-Meltovaara, K. & Katisko, M. 2024b. Yhteiskunnalliset yritykset ekososiaalisen siirtymän vahvistajina. Dialogi. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Viitattu 09.09.2026. Saatavissa https://www.diak.fi/dialogi/artikkeli/yhteiskunnalliset-yritykset-ekososiaalisen-siirtyman-vahvistajina/

Diakonissalaitos. 2024. About us. Viitattu 11.9.2026. Saatavissa https://www.diakonissalaitos.fi/en/about-us/

Lasten Päivän Säätiö. n.d. Lasten Päivän Säätiö. Viitattu 11.9.2026. Saatavissa https://www.linnanmaki.fi/lasten-paivan-saatio/

Kostilainen, H. & Nieminen, A. (toim.). 2023. Yhteiskunnallinen yritys. Helsinki: Diakonia-ammattikorkeakoulu. Diak Työelämä 31. Diakonia-ammattikorkeakoulu. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-493-420-6

Työ- ja elinkeinoministeriö. 2026. Yhteiskunnallinen yrittäjyys. Saatavissa https://tem.fi/yhteiskunnallinen-yrittajyys

Vuorelma, J. 2026. Suomalainen hyvinvointivaltio petti lupauksensa. Helsingin Sanomat 9.4.2026. Viitattu 12.9.2026. Saatavissa https://www.hs.fi/mielipide/art-2000011137288.html

Yhteiskunnallisten yritysten työryhmä. 2021. Yhteiskunnallisten yritysten strategia. Helsinki: Työ- ja elinkeinoministeriö. Työ- ja elinkeinoministeriön julkaisuja 2021:41. Viitattu 12.9.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-884-4