Kohti yhdyskuntajätteiden kestävää hallintaa kehittyvissä maissa

Tämän artikkelin tavoitteena on kertoa kehittyvien maiden yhdyskuntajätteiden käsittelystä sekä kierrätyksen kehittymisestä. Varsinkin EU:n uudet kierrätystavoitteet ovat antaneet puhtia useisiin hankkeisiin, joiden avulla tunnistetaan sopivia keinoja kierrätyksen kehittämiseksi. Uusien innovaatioiden avulla kierrätystä voidaan kehittää myös maailmanlaajuisesti. Tekstissä esitellään kehittyvien maiden haasteita ja tarpeita kierrätyksen kehittämiseksi sekä kerrotaan LAB-ammattikorkeakoulun Kiemura-hankkeen muovien kierrätyslinjastosta, jonka avulla muovien kierrätystä voitaisiin helpottaa myös kehittyvissä maissa.

Kirjoittaja: Ida Määttä

Kierrätyksen kehittämiseen keinoja alueellisella ja kansainvälisellä tasolla

Kiemura: Mikro- ja kierrätysmuovien kiertotalousratkaisut -hankkeella haetaan ratkaisuja muovien kierrätyksen tehostamiseen vastauksena muovien kierrätystavoitteiden tiukentumiseen EU:n muovistrategian kiertotaloustavoitteiden myötä (LAB 2020). Muovin kierrätystavoitteiden tiukkeneminen vaikuttaa siihen, että yhä likaisempia ja huonolaatuisempia muoveja otetaan jatkossa kierrätykseen. Materiaalien likaisuus onkin ongelma kierrätysmuovien hyödyntämisessä ja tutkimisessa.

Kiemura-projektissa on rakennettu pilot-mittakaavan muovien pesu- ja kierrätyslinjasto, minkä avulla testataan etenkin tällä hetkellä polttoon menevien muovien materiaalikierrätystä. Vaikka maailmalla onkin jo olemassa suuria laitoksia, joissa kierrätysmuoveista saadaan uusioraaka-ainetta yritysten käyttöön, tällaisten suurten laitosten huonona puolena on se, että ne vaativat valtavat määrät jätettä tasaisena virtana (Heikkinen 2020). Erityisesti syrjäseuduilla ja kehittyvissä maissa kierrätyksen esteenä voi olla muovin kuljettaminen keskitettyyn käsittelyyn heikkojen tieyhteyksien vuoksi. Tämän takia syntyvää muovijätettä saattaa olla vaikea saada uudelleen käsiteltäväksi kierrätystä varten.

Tämä artikkeli pohjautuu Kiemura -hanketta varten tehtyyn kirjallisuuskatsaukseen. Jo aiemmissa hankkeissa on huomattu tarve kehittyvien maiden uusille kierrätysratkaisuille. Kirjallisuuskatsauksessa haluttiinkin kartoittaa laajemmin kehittyvien maiden yhdyskuntajätteen kierrätyksen haasteita ja mahdollisuuksia.

Yhdyskuntajätteiden käsittely kehittyvissä maissa

Viime vuosikymmenten väestönkasvu ja nopea kaupungistuminen kehittyvissä maissa on aiheuttanut myös yhdyskuntajätteiden määrän kasvua (Quartey ym. 2015). Kaupunkien kasvavan väestön ja muuttuneiden kulutustottumusten myötä kehitysmaat ovat kohdanneet merkittäviä jätteenkäsittelyn haasteita (Godfrey 2019). Tulevaisuudessa kehittyvien maiden tuleekin vastata jätteiden käsittelyn ja loppusijoituksen haasteisiin. Jätteiden loppusijoitus on tärkeää, koska se vaikuttaa suurelta osin ympäristöön ja kansanterveyteen (Potdar ym. 2016). Valtiot voivat myös hyötyä taloudellisesti siitä, että ne keräävät ja kierrättävät jätteitä.

Useimmiten kaupungit vastaavat oman alueensa jätehuollon toteutumisesta (Oyake‐Ombis 2012). Jätehuoltoon kuuluu jätteiden kuljetus keräyspisteestä jätteidenkäsittelylaitokselle tai muulle sijoituspaikalle sekä jätteiden käsittely ja mahdollinen hävittäminen (Poletto ym. 2016). Useimmat kaupungit tai kunnat eivät kuitenkaan onnistu tarjoamaan riittävän hyvää jätehuoltoa (Oyake‐Ombis 2012).

Jätteiden tehottomasta hallinnasta kertoo jätteiden lajittelemattomuus kaatopaikoilla, paikallisen tekniikan puuttuminen, toimimaton jätteiden keräys ja kuljetus, jätteiden varastointiin tarvittavien tilojen puuttuminen, huonot loppusijoitusmenetelmät ja vaatimaton hallinnollinen tuki. Useissa maissa on laadittu lakeja, jotka koskevat jätteiden käsittelyä, mutta niiden täytäntöönpanoon ei ole panostettu. (Potdar ym. 2016.)

Useissa kehittyvissä maissa keräämättömät jätteet ovat vakava kansanterveysongelma. On todettu, että lapsilla, jotka asuvat alueilla, joilla jätteiden keräys toimii, on vähemmän ripulia ja hengitystieoireita kuin lapsilla, jotka asuvat alueilla, joissa jätteet heitetään kaduille tai poltetaan kotien läheisyydessä. Keräämättömät jätteet voivat estää myös viemärien toiminnan ja aiheuttaa tulvia sekä myöhemmin vedessä leviävien sairauksien leviämistä. (Wilson ym. 2013.)

Jätteiden korkeat muovipitoisuudet (noin 10 %) on liitetty syyksi tulviin (Oyake‐Ombis 2012). Varsinkin muovipussit ja -taskut tukkivat viemärit ja viivästyttävät vedenpinnan laskua. Tulvien ehkäisemiseksi muovipussit on kielletty useissa maissa ja Bangladesh oli ensimmäinen maa maailmassa, joka kielsi muovipussit jo vuonna 2002 (Wilson ym. 2013).

Suurin osa kehittyvistä maista kamppailee jätteiden hallinnan tuomien haasteiden kanssa. Kehittyvien maiden jätteidenkäsittelyprosessit vaihtelevat suuresti ja käytännöt ovat heterogeenisiä. Yhteistä kehittyvien maiden jätehuollolle on yleisesti jätteiden alhaiset kierrätysasteet sekä jätteiden laiton hävittäminen. Kehittyvissä maissa jätehuoltolaitoksia ei siis aina ole, joten jätteet sijoitetaan suurille avoimille alueille tai jopa suoraan jokiin. (Alpizar ym. 2020.)

Kehittyvien maiden jätehuollon epävirallinen sektori: jätteenkerääjät

Kehittyvissä maissa, joissa jätteiden käsittely ei ole hyvällä tasolla, toimii yleisesti jätteenkeräilijöitä, jotka kuuluvat usein alueen köyhimpiin ihmisiin ja joille jätteiden keräily ja siitä saatava tuotto on ainoa tulonlähde (Degobert ja Brangeon 2016). Jätteenkerääjät työskentelevät yleensä jätteiden loppusijoituspaikoilla ja keräävät erilaisia arvokkaita jätemateriaaleja, jotka he sitten myyvät välittäjille tai muille kierrätysketjun toimijoille (Oyake‐Ombis 2012). Kierrätys kehitysmaissa perustuukin suurelta osin jätteenkerääjien tekemään epäviralliseen keräykseen. On arvioitu, että jopa 15 miljoonaa ihmistä toimii epävirallisella sektorilla, saaden elantonsa jätteiden uusiokäytöllä tai myymällä ne kierrätettäviksi. (Majeed ym. 2017.)

Jätteenkeräilijöiden työterveys- ja turvallisuusolosuhteet ovat yleisesti huonot, sillä he joutuvat työskentelemään kaatopaikoilla ja tienvarsilla. Koska järjestäytynyttä jätteidenkeräysjärjestelmää ei ole, ei jätteenkeräilijöiden työolosuhteita kehitetä (Degobert ja Brangeon 2016). Jätteenkerääjät ovat tavallisesti köyhiä, sillä heille maksetaan jätteistä hyvin vähän (Medina 1998).

Jätteenkerääjät toimivat yleensä prosessin alimmalla tasolla. Maissa, joissa toimii jonkinlainen virallinen jätehuolto, jätteenkerääjät keräävät hyödynnettävimmät jakeet suoraan perheiltä tai jalkakäytävälle jätetyistä säkeistä ennen virallista jätekeräystä (Vaccari ym. 2012). Maissa, joissa kunnollista virallista jätehuoltoa ei ole järjestetty, jätteenkerääjät keräävät jätteitä tienvarsilta ja kaatopaikoilta (Degobert ja Brangeon 2016). Kerätty materiaali lajitellaan ja myydään paikallisille välittäjille, jotka huolehtivat lopullisesta myynnistä kierrätysyrityksille (Vaccari ym. 2012).

Kehittyvissä maissa kierrätetyt jätteet kulkevat jätteenkerääjiltä välittäjien kautta yrityksille. Välittäjien ammattikunta on syntynyt, sillä yritykset ostavat jätteitä tietyn vähimmäismäärän ja välittäjien avulla voidaan varmistaa materiaalien riittävä määrä ja laatu (Medina 1998). Yritykset vaativat yleensä myös, että materiaalit paalataan, murskataan ja lajitellaan oikein (Oyake‐Ombis 2012).

Jätteenkerääjät luovat haasteita ja mahdollisuuksia jätehuollon kehittymiselle

Jätteenkerääjät toteuttavat yleisesti keräystä ja kierrätystä kehittyvissä maissa, joissa toimivaan jätehuoltoon ei ole panostettu tarpeeksi (Degobert ja Brangeon 2016). Esimerkiksi Brasiliassa jopa 500 000 henkilöä saa tuloja myymällä jätteitä kierrätettäviksi teollisuudelle. Monissa kehittyvien maiden kaupungeissa jätteenkerääjät ovat haaste kuntien viranomaisille, koska jätteenkerääjien toiminta on yleensä epävirallista, eikä se ole osana kuntien jätehuollon järjestelmää. Koska jätteenkerääjien toiminta on epävirallista, ei kunnissa myöskään ole olemassa mitään julkista politiikkaa, joka edistäisi jätteenkerääjien liittämistä jätehuollon piiriin sekä edistäisi heidän sosiaalista ja taloudellista turvaansa. (Poletto ym. 2016.) Monissa kehittyvissä maissa epävirallinen jätteiden keräily on myös laitonta (Medina 1998).

Kun jätehuoltoa ja sen kehittämistä suunnitellaan, onkin otettava huomioon sekä tekniset että sosiaaliset näkökannat. Kehittyvissä maissa epävirallisella sektorilla eli jätteenkerääjillä on tärkeä rooli kiinteän yhdyskuntajätteen käsittelyssä (Poletto ym. 2016). Koska nykyaikana monissa kehittyvissä maissa useat saavat elantonsa jätteitä keräämällä ja kierrättämällä, on järkevää sisällyttää jätteenkerääjät jätehuollon kehittämisen suunnitteluun (Vaccari ym. 2012).

Monissa kehittyvissä maissa kansalaisjärjestöillä on ollut suuri rooli jätteenkerääjien yhteistyöryhmien luomisessa. Kansalaisjärjestöt tuntevat paikalliset olosuhteet, joten ne osaavat kehittää mahdollisesti menestyviä konsepteja, joilla jätteenkerääjien palkkoja saadaan nostettua ja jätehuoltoa kehitettyä. Kansalaisjärjestöt voivat myös auttaa yhteisöjä hankkimaan lainoja ja apurahoja sekä tarjota teknistä, liiketoiminnallista ja oikeudellista apua. Jätteenkerääjien yhteistyöryhmien mahdollisuudet selviytyä ja menestyä ovat kuitenkin vähäiset, jos yhteistyöryhmät eivät saa tukea paikallisilta viranomaisilta. (Medina 1998.)

Hallinnolla ja poliittisilla toimilla voidaan kehittää tai hidastaa toimivan jätehuollon muodostumista (Degobert ja Brangeon 2016). Ilman selkeää kansallista politiikkaa, valtioiden ja kuntien on vaikeaa määritellä sopivimmat vaihtoehdot jätteidensä käsittelyyn (Diaz 2017). Tulevaisuudessa lainsäädäntö ja investoinnit tulisi tehdä tukemaan toimivaa ja kansalliset ja kansainväliset tavoitteet huomioivaa jätehuoltoa. (Degobert ja Brangeon 2016.) Kehittyvissä maissa kiinnostavin lähestymistapa jätehuollon kehittämiseen tulevaisuudessa on jätteenkerääjien virallinen sisällyttäminen kunnan jätehuollon toimintaan (Diaz 2017). Jätteenkerääjillä on jo valmiiksi tietotaitoa jätteenkäsittelystä ja kierrätyksestä, joten monissa kehittyvissä maissa toimivat jätteenkeräilijät voivat muodostaa hyvinkin toimivia keräilijäverkostoja, jos heidän kouluttamiseensa panostetaan (Degobert ja Brangeon 2016).

Jätehuollon hyviä käytänteitä kehittyvissä maissa

Jätteiden hallintaa ja käsittelyä varten on saatavana useita tekniikoita, mutta sopivan tekniikan valinta riippuu jätteiden määrästä ja laadusta sekä paikallisista olosuhteista. Soveltuvan tekniikan valitseminen auttaa myös vähentämään kasvihuonekaasupäästöjä ja vähentämään siten ilmastonmuutosta. (Potdar ym. 2016.) Kehittyvistä maista löytyy jo hyviä esimerkkejä siitä, miten jätehuollon haasteisiin on tartuttu. Seuraavaan on poimittu näistä muutamia.

Ghanassa on taisteltu muovijäteongelmaa vastaan. Aiemmin Ghanassa toimi muovien jätehuollon työryhmä, mutta se lopetti toimintansa taloudellisista syistä. Työryhmän toiminnan loppumisen jälkeen Ghana oli kieltämässä muovijätettä tuottavien tuotteiden käytön vastauksena muovijäteongelmaan. Suunnitelma sai kuitenkin yksityisen sektorin perustamaan Accran muovijätehuoltoprojektin vuonna 2007. Hankkeessa rahoitettiin muovijätteen jätehuoltoa sekä koulutettiin väestöä muovien asianmukaisesta hävittämisestä. Hankkeeseen palkattiin myös muovijätevartijoita, joilla on valta nostaa syyte muoviroskaajia vastaan. (Quartey ym. 2015.) Ghanassa myös eräät kansalaisjärjestöt, kuten Trashy Bags, tekevät muovijätteistä uudelleenkäytettäviä tuotteita, muun muassa ostoskasseja, asusteita ja koulutarvikkeita (Quartey ym. 2015).

Kaupungin siistinä pitäminen on otettu vakavasti myös Koillis-Tansaniassa Moshissa. Kaupungissa on oltu hyvin aktiivisia jätteiden keräämisessä ja käsittelyssä jo vuodesta 1999. Moshiin on perustettu sidosryhmien yhteistyöryhmä, joka on laatinut toimintasuunnitelmia koskien jätehuoltoa. Moshissa on toteutettu useita pilottihankkeita, joissa on testattu uusia palveluntoimitusmalleja. Pilottihankkeisiin on osallistunut yksityinen sektori sekä monia yhteisöllisiä organisaatioita. Sidosryhmien yhteisten ponnistelujen seurauksena Moshi on voittanut Tansanian puhtaimman kaupungin tittelin useita vuosia peräkkäin. (Wilson ym. 2013.) Moshin salaisuus onkin sidosryhmien aktiivinen osallistuminen erilaisiin valtakunnallisiin aloitteisiin, kuten Kestävän kehityksen kaupungit -ohjelmaan. Jätteidenkeräysmaksu riippuu ihmisten tulotasosta ja kaupunki tarjoaakin ilmaisen keräyspalvelun 36 %:lle kaupungin asukkaista. Näin kaupunki pysyy puhtaana ja jätehuolto voidaan tarjota mahdollisimman monelle. (Wilson ym. 2013.)

Jätteiden kuljetusongelmaan on keksitty toimiva ratkaisu Kiinassa, Kunmingissa. Kaupungissa jätteiden kuljetuksesta vastaavat ihmisten kuljettamat kolmipyöräiset kärryt. Näillä kärryllä kuljetetaan jätteet yli 120 pienelle siirtoasemalle. Siirtoasemilta jätteet siirretään rekoilla loppusijoituspaikoille. Vastaavanlaiset pienet siirtoasemat ovat yleistymässä myös Vietnamissa ja Egyptissä. Aina jätteiden keräykseen ja kuljetukseen ei siis tarvita moottoriajoneuvoja. (Wilson ym. 2013.)

Jätteenkerääjien yhteistyötä on edistetty Kolumbiassa, jossa erittäin elinvoimainen yhteistyöliike, kansalaisjärjestö Fundacion Social, on avustanut jätteenkerääjiä yhteistyöryhmien perustamisessa jo vuodesta 1986. Säätiö myöntää myös apurahoja sekä lainoja erityishankkeille ja tarjoaa oikeudellista apua. Säätiön ohjelma sisältää yli 78 jätteenkerääjien yhteistyöryhmää. Organisaatiomalli antaa jätteenkerääjille mahdollisuuden kerätä ja myydä kierrätettäviä materiaaleja huomattavasti enemmän kuin yksilönä olisi mahdollista, jolloin yrityksiltä on mahdollista saada jätteistä korkeampi hinta. Ohjelma on edesauttanut yhteistyöryhmien jäsenien elintason ja itsetunnon nousua. (Medina 1998.)

Kohti kestävää jätehuoltoa

Toimivan jätehuollon ja kiertotalouden tulisi olla globaali agenda, jolloin sen kehittämisen ongelmiin voitaisiin vaikuttaa sekä globaalin, että paikallisen politiikan keinoin (Alpizar ym. 2020). Poliittinen tahto sekä asenteiden ja arvojen muutos ovat tärkeitä kestävän kehityksen mukaisten toimien eteenpäin viemiseksi.

Kehittyvillä mailla on edelleen iso joukko jätehuoltoon liittyviä kysymyksiä, jotka on ratkaistava. Halu käsitellä jätehuollon ongelmakohtia, toimiva lainsäädäntö, jätehuollon kehittämiseen osoitettujen varojen riittävyys sekä jätehuollon ja kiertotalouden koulutusmahdollisuudet ovat tärkeitä osa-alueita, joiden tulisi olla kunnossa, jotta jätehuoltoa saadaan kehitettyä.

Koulutuksen avulla voidaan helpommin tunnistaa kierrätyskelpoiset jätteet. Tämä auttaa kehittämään toimivaa lajittelu- ja kierrätysjärjestelmää (Degobert ja Brangeon 2016). Jätteiden hyödyntäminen ja kierrätys ovat tehokkaita tapoja säästää resursseja ja vähentää kaatopaikkojen tarvetta (Agamuthu 2010). Helpointa olisi kouluttaa jätteenkerääjiä, joilta löytyy jo perustason tietämystä jätehuollosta ja kierrätyksestä. Jätteenkerääjien sisällyttäminen jätehuoltojärjestelmiin ja kierrätysohjelmiin voisi olla taloudellisesti kannattavaa, samalla kun se kehittää eheämpää yhteiskuntarakennetta ja edistää ympäristönsuojelullisia tavoitteita (Agamuthu 2010).

Kehittyvissä maissa on myös tarve uusille kierrätysratkaisuille. Kiemura-hankkeen aikana valmistettu muovimurskeen pesu- ja lajittelulinjasto on sijoitettavissa 20 jalan merikonttiin, jolloin siirrettävä laitteisto mahdollistaa linjan viennin lähemmäs asiakasta (Heikkinen 2020). Linjasto erottelee eri muovityypit niiden tiheyden perusteella, jolloin linjastolta saatavat kierrätyskelpoiset jakeet voitaisiin kuljettaa suoraan niitä hyödyntäville yrityksille.

Lähteet

Agamuthu, P. 2010. The role of informal sector for sustainable waste management. Waste Management & Research. Vol. 28(8), 671-672. [Viitattu 9.11.2020]. Saatavissa: https://journals.sagepub.com/doi/pdf/10.1177/0734242X10377834

Alpizar, F., Carlsson, F., Lanza, G., Carney, B., Daniels, R.C., Jaime, M., Ho, T., Nie, Z., Salazar, C., Tibesigwa, B. and Wahdera, S. 2020. A framework for selecting and designing policies to reduce marine plastic pollution in developing countries. Environmental Science and Policy. Vol. 109, 25-35. [Viitattu 8.7.2020]. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.envsci.2020.04.007

Diaz, L. 2017. Waste management in developing countries and the circular economy. Waste Management & Research. Vol. 35(1), 1-2. [Viitattu 14.7.2020]. Saatavissa: https://journals.sagepub.com/doi/full/10.1177/0734242X16681406

Degobert, M. and Brangeon, S. 2016. Bringing value to waste in developing countries – Case study of two independent islands (Vanuatu and Haiti). Society and Business Review. Vol. 11(1), 2-11. [Viitattu 9.7.2020]. Saatavissa: https://doi.org/10.1108/SBR-09-2015-0051

Godfrey, L. 2019. Waste Plastic, the Challenge Facing Developing Countries – Ban It, Change It, Collect It? Recycling. Vol. 4(1), 3. [Viitattu 14.7.2020]. Saatavissa: https://doi.org/10.3390/recycling4010003

Heikkinen, R. 2020. Muovien kierrätyslinjasto. Teoksessa: Abstraktit. Lahden tiedeviikko. Lahti 16.-20.11.2020. 53. [Viitattu 9.11.2020]. Saatavissa: https://www.lab.fi/sites/default/files/2020-10/AbstraktitLahdentiedeviikko.pdf

LAB. 2020. Kiemura: Mikro- ja kierrätysmuovien kiertotalousratkaisut. [Viitattu 11.11.2020]. Saatavissa: https://lab.fi/fi/kiemura

Majeed, A., Batool, S. A., Chaudhry, M. N. and Siddique, R. A. 2017. Scavenging demeanor in Bahawalpur, Pakistan: social and health perspective. Journal of material cycles and waste management. Vol .19(2), 815-826. [Viitattu 9.11.2020]. Saatavissa: http://dx.doi.org/10.1007/s10163-016-0483-2

Medina, M. 1998. Scavenger cooperatives in developing countries. BioCycle. Vol. 39(6), 70-72. [Viitattu 10.7.2020]. Saatavissa: http://search.ebscohost.com.ezproxy.saimia.fi/login.aspx?direct=true&db=afh&AN=714541&site=ehost-live

Oyake‐Ombis, L. 2012. Managing Plastic Waste in Urban Kenya: Niche Innovations in Production and Recycling. PhD thesis. Wageningen University. [Viitattu 17.7.2020]. Saatavissa: https://library.wur.nl/WebQuery/wurpubs/431193

Poletto, M., De Mori, P., Schneider, V. and Zattera, A. 2016. Urban solid waste management in Caxias do Sul/Brazil: Practices and challenges. Journal of Urban and Environmental Engineering. Vol. 10(1), 50-56. [Viitattu 14.7.2020]. Saatavissa: https://www.jstor.org/stable/26240811

Potdar, A., Singh, A., Unnikrishnan, S., Naik, N., Naik, M., Nimkar, I. and Patil, V. 2016. Innovation in Solid Waste Management through Clean Development Mechanism in Developing Countries. Procedia Environmental Sciences. Vol. 35, 193-200. [Viitattu 10.7.2020]. Saatavissa: https://doi.org/10.1016/j.proenv.2016.07.078

Quartey, E., Tosefa, H., Danquah, K. and Obrsalova, I. 2015. Theoretical Framework for Plastic Waste Management in Ghana through Extended Producer Responsibility: Case of Sachet Water Waste. International Journal of Environmental Research and Public Health. Vol. 12, 9907-9919. [Viitattu 13.7.2020]. Saatavissa: https://doi.org/10.3390/ijerph120809907

Vaccari, M., Torretta, V. and Collivignarelli, C. 2012. Effect of Improving Environmental Sustainability in Developing Countries by Upgrading Solid Waste Management Techniques: A Case Study. Sustainability. Vol. 4, 2852-2861. [Viitattu 9.7.2020]. Saatavissa: https://doi.org/10.3390/su4112852

Wilson, D.C., Velis, C.A. and Rodic, L. 2013. Integrated sustainable waste management in developing countries. Proceedings of the Institution of Civil Engineers: Waste and Resource Management. Vol. 166(2), 52-68. [Viitattu 13.7.2020]. Saatavissa: https://doi.org/10.1680/warm.12.00005