Strategiasta käytäntöön: nuoremman tutkijan tehtävä tutkimusosaamisen rakentajana

Mitä tapahtuu, kun korkeakoulun strateginen tavoite muuttuu yksittäisen työntekijän urapoluksi? Tämä artikkeli kertoo siitä, miten tutkimusosaamisen vahvistaminen näkyy käytännössä LAB-ammattikorkeakoulussa ja millaista on kasvaa asiantuntijasta tutkijaksi osana uudenlaista tutkijapolkua.

Kirjoittaja: Sannakaisa Marjamäki

Suunta, tavoitteet ja keinot

Suomalaisessa korkeakoulukentässä korostuvat tällä hetkellä tutkimus-, kehittämis- ja innovaatiotoiminnan (TKI) vaikuttavuus, kansainvälinen yhteistyö sekä kyky hankkia kilpailtua tutkimusrahoitusta. Samalla korkeakoulujen toimintaympäristö on muuttunut entistä kilpailullisemmaksi. Tutkimusrahoituksen saaminen edellyttää vahvaa tutkimusnäyttöä, kansainvälisiä verkostoja ja kykyä osoittaa tutkimuksen vaikuttavuutta. Julkisen perusrahoituksen rinnalla kilpailu täydentävästä ja kansainvälisestä rahoituksesta kasvaa jatkuvasti. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2024a, 2024b)

Tämä näkyy myös korkeakoulujen strategisissa valinnoissa. LAB-ammattikorkeakoulun strategiassa tavoitteena on kasvattaa täydentävän rahoituksen määrää ja vahvistaa korkeakoulun asemaa tutkimus- ja kehittämistoimintaan perustuvana innovaatioammattikorkeakouluna (LAB-ammattikorkeakoulu 2024). Näiden tavoitteiden saavuttaminen edellyttää osaavaa henkilöstöä, minkä vuoksi henkilöstöpääoman kehittäminen on noussut yhä tärkeämmäksi osaksi korkeakoulujen strategista kehittämistä. Korkeakoulut tarvitsevat asiantuntijoita, joilla on valmiudet tehdä pitkäjänteistä ja korkeatasoista tutkimus- ja kehittämistyötä sekä tuottaa ratkaisuja yhteiskunnan ja työelämän tarpeisiin. ( LAB-ammattikorkeakoulu 2024; Opetus- ja kulttuuriministeriö 2024a, 2024b)

Yksi tapa vastata tähän tarpeeseen on rakentaa uusia tutkijapolkuja korkeakouluihin. LAB-ammattikorkeakoulu ja LUT-yliopisto käynnistivät vuoden 2026 alussa yhteisen tohtorikoulutusmallin, jonka tavoitteena on vahvistaa ammattikorkeakoulun tutkimusosaamista, tiivistää tutkimusyhteistyötä sekä rakentaa uusia tutkijapolkuja osaksi korkeakoulun TKI-toimintaa. Tämän seurauksena avattiin kymmenen nuoremman tutkijan tehtävää, joihin rekrytoitiin henkilöitä sekä LAB-ammattikorkeakoulun sisältä että sen ulkopuolelta (LAB-ammattikorkeakoulu 2025).

Tässä kohtaa strateginen tavoite muuttuu käytännön henkilöstön kehittämiseksi. Sen sijaan, että tutkimusosaamista vahvistettaisiin pelkästään rekrytoimalla valmiita tutkijoita, korkeakoulu investoi olemassa olevien ja uusien asiantuntijoiden tutkimusosaamisen rakentamiseen. Tätä voidaan tarkastella strategisen talent managementin näkökulmasta: tulevaisuuden kannalta tärkeää osaamista ei vain hankita, vaan sitä kehitetään suunnitelmallisesti organisaation sisällä (Collings & Mellahi 2009).

Oma polkuni osana tätä muutosta

Aloitin työni LAB-ammattikorkeakoululla vuoden 2022 alussa simulaatio-ohjaajana osana opetushenkilöstöä ja TKI-toimintaa. Kaksi roolia yhdessä työtehtävässä tarjosi näköalapaikan siihen, miten vahvasti opetus, tutkimus ja työelämän kehittäminen ovat sidoksissa toisiinsa. Samalla nousivat esiin tämän yhdistelmän kipukohdat. Työ herätti kiinnostukseni tutkimustyöhön ja loi perustaa myöhemmälle siirtymälleni tutkijan rooliin ja keväällä 2026 minut valittiin yhteen uusista nuoremman tutkijan tehtävistä. Simulaatio-ohjaajan rooli jäi taakse, mutta mukaan lähti kaikki aiemmin kertynyt kokemus työelämästä, koulutuksesta, johtamisesta ja kehittämisestä. Samalla oma urapolkuni kytkeytyi osaksi laajempaa tavoitetta vahvistaa ammattikorkeakoulun tutkimusosaamista.

Kasvua tutkimusryhmässä

Käytännössä nuoremman tutkijan tehtävä yhdistää tohtoriopinnot yliopistossa ja tutkimustyön ammattikorkeakoulun tutkimusryhmässä. Tehtävän tarkoituksena ei ole ainoastaan suorittaa tutkintoa, vaan kasvaa vähitellen osaksi tutkimusyhteisöä ja rakentaa valmiuksia itsenäiseen tutkimustyöhön.

Oma tutkimusryhmäni on LAB-ammattikorkeakoulun Moninaisuus ja yhdenvertaisuus työelämässä -tutkimusryhmä (Diverse and inclusive working life, DIWL). Ryhmä tarkastelee työelämän ja yhteiskunnan moninaisuutta, osallisuutta, yhdenvertaisuutta ja saavutettavuutta sekä tuottaa monitieteistä ja monimenetelmäistä tutkimusta työelämän ja yhteiskunnan kehittämiseksi. Tutkimusryhmässä yhdistyy monipuolinen asiantuntijuus esimerkiksi johtamisesta, sosiaali- ja terveysalalta, korkeakoulupedagogiikasta sekä työelämän kehittämisestä. Ryhmän toiminnan tavoitteena on edistää inhimillisesti ja sosiaalisesti kestävää työelämää sekä tuottaa tutkimustietoa työelämän ja yhteiskunnan käyttöön. (LAB-ammattikorkeakoulu 2026)

Omasta näkökulmastani tutkimusryhmän suurin vahvuus on sen monialaisuus. Tutkimushankeideoita tarkastellaan useista eri näkökulmista, eikä yksittäisen tutkijan tarvitse hallita kaikkea. Päinvastoin tutkimustyö rakentuu pitkälti erilaisen osaamisen yhdistämiselle ja yhteiselle oppimiselle (LAB-ammattikorkeakoulu 2026). Oman tutkimusryhmäni lisäksi tukea tarjoaa myös LAB-ammattikorkeakoulun laajempi tutkimusyhteisö, joka koostuu useista eri tutkimusryhmistä ja niiden erityisosaamisesta. Taustalla tutkimusryhmien toimintaa tukevat korkeakoulun TKI-rakenteet, palvelut ja verkostot, jotka luovat edellytyksiä tutkimus- ja kehittämistyölle. Käytännössä tämä tuki näkyy myös omassa arjessani kasvavana tutkijana: mahdollisuutena oppia kokeneemmilta tutkijoilta, osallistua yhteisiin keskusteluihin ja rakentaa omaa osaamista osana laajempaa tutkimusyhteisöä.

Oivalluksia

Tutkimustyö ei ole yksilölaji, tutkimusryhmässä toimiminen, kansainvälisiin tutkimuskeskusteluihin osallistuminen ja oman ajattelun jatkuva haastaminen kehittyvät vain tekemällä aika usein kantapäänkautta. Tässä näen uuden tohtorikoulutusmallin suurimman vahvuuden. Oppiminen ei tapahdu irrallaan työelämästä tai tutkimusyhteisöstä, vaan osana niitä.

Olen huomannut olevani tutkimustyössä enemmän generalisti ja joukkuepelaaja, kuin yhden aihealueen tutkija. Substanssini on alun alkaen ollut terveydenhuollossa, mutta tutkijana minua kiinnostaa moninaisten ilmiöiden ymmärtäminen, eri näkökulmien yhdistäminen ja sellaisten ratkaisujen löytäminen, joista on hyötyä käytännön työelämälle. Mielestäni parhaat tutkimusongelmat tulevat työelämälähtöisesti akateemisen maailman ulkopuolelta. Tutkimustyön tulee myös palata takaisin työelämään, käytännön toimiksi, joilla parannetaan palanen kerrallaan työelämää ja yhteiskuntaa.

Näin ollen ehkä suurin oivallukseni tähänastisen tutkijaurani aikana on ollut se, ettei tutkijan tarvitse aina olla tutkittavan teeman huippuasiantuntija. Sen sijaan täytyy tunnistaa ympärillä oleva osaaminen, osata yhdistää sitä ja saada ihmiset loistamaan omilla vahvuuksillaan. Mitä enemmän asiaa olen pohtinut, sitä enemmän olen huomannut siinä samaa kuin esihenkilötyössä. Kaikkea ei tarvitse osata itse, mutta on osattava rakentaa ympäristö, jossa yhteinen osaaminen on enemmän kuin yksilöiden osaamisen summa.

Strategiasta lihaa ja verta

Oma siirtymäni nuoremman tutkijan tehtävään on vain yksi esimerkki laajemmasta muutoksesta, joka ulottuu kansallisista tavoitteista yksittäisen työntekijän arkeen. OECD-maiden välisessä kilpailussa osaamisesta, tutkimuksesta ja innovaatioista Suomen tavoitteena on vahvistaa tutkimus- ja kehittämistoimintaa sekä kasvattaa tutkimuskyvykkyyttä. Samaa viestiä vahvistavat myös Opetus- ja kulttuuriministeriön rahoitusmalliuudistukset, joissa korostuvat tutkimuksen vaikuttavuus, kansainvälisyys ja kilpailtu rahoitus. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2024a, 2024b)

Korkeakouluissa tämä näkyy kasvavina odotuksina tuottaa vaikuttavaa tutkimusta, rakentaa kansainvälisiä verkostoja ja menestyä yhä kilpailullisemmassa rahoitusympäristössä. LAB-ammattikorkeakoulu on vastannut tähän omalla strategiallaan, jossa tutkimusosaamisen vahvistaminen, TKI-toiminnan kehittäminen ja täydentävän rahoituksen kasvattaminen ovat keskeisessä roolissa (LAB-ammattikorkeakoulu 2024).

Nuorempien tutkijoiden tehtävät ja yhteinen tohtorikoulutusmalli ovat konkreettinen esimerkki siitä, miten strategia jalkautuu käytäntöön. Samalla ne osoittavat, että tutkimusosaamista ei rakenneta vain rakenteilla tai rahoituksella, vaan ennen kaikkea ihmisillä. Tulevaisuudessa juuri tällaiset panostukset voivat ratkaista, kuinka hyvin korkeakoulut kykenevät vastaamaan yhteiskunnan muuttuviin osaamistarpeisiin, tuottamaan uutta tietoa ja rakentamaan vaikuttavaa tutkimusta työelämän hyväksi. Lopulta kyse ei ole vain tutkijaksi kasvamisesta, vaan siitä, kuinka organisaatiot rakentavat tulevaisuuden osaamista yksi ihminen kerrallaan. ( LAB-ammattikorkeakoulu 2024; LAB-ammattikorkeakoulu 2025; Opetus- ja kulttuuriministeriö 2024b)

Lähteet

Collings, D. G. & Mellahi, K. 2009. Strategic talent management: A review and research agenda. Human Resource Management Review. 19 (4), 304–313. Viitattu 19.10.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.hrmr.2009.04.001

LAB-ammattikorkeakoulu. 2024. LAB strategia 2030. Viitattu 19.10.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/info/tietoa-meista/strategia

LAB-ammattikorkeakoulu. 2025. LAB ja LUT aloittavat yhteisen tohtorikoulutuksen. Viitattu 19.10.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/uutiset/lab-ja-lut-aloittavat-yhteisen-tohtorikoulutuksen

LAB-ammattikorkeakoulu. 2026. Moninaisuus ja yhdenvertaisuus työelämässä -tutkimusryhmä. Viitattu 19.10.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/tutkimus-kehitys/tutkimusryhmat/moninaisuus-ja-yhdenvertaisuus-tyoelamassa

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2024a. Ehdotus ammattikorkeakoulujen ja yliopistojen valtakunnallisten rahoitusmallien uudistamiseksi vuodesta 2025 alkaen: Työryhmämuistio. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2024:4. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriö.

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2024b. Korkeakouluille uudet rahoitusmallit. Viitattu 19.10.2026. Saatavissa https://okm.fi/-/korkeakouluille-uudet-rahoitusmallit

Kirjoittaja

Sannakaisa Marjamäki työskentelee nuorempana tutkijana LAB-ammattikorkeakoulun Moninaisuus ja yhdenvertaisuus työelämässä -tutkimusryhmässä sekä suorittaa tohtoriopintoja LUT-yliopiston tuotantotalouden tohtoriohjelmassa. Hänen väitöstutkimuksensa aiheena on: Talent Management in Finnish Healthcare: What Is the Meaning of Talent in Nurse Managers’ Role, how we manage it, and what is the contribution to the organizational performance?

Artikkelikuva: Teemu Rasi