Meriperäiset materiaalit avaavat uusia mahdollisuuksia tekstiilialalle

Wave-projektiin liittynyt vierailu Ruotsin länsirannikolle havainnollisti, miten merestä saatavat biomateriaalit sekä käytöstä poistetut kalaverkot voivat uudistaa tekstiilialaa. Levään perustuvat materiaalit tarjoavat kestäviä vaihtoehtoja perinteisille kuiduille ja väriaineille sekä tukevat siirtymää kohti regeneratiivista taloutta.

Kirjoittaja: Lea Heikinheimo

Wave-projektin (Waste to Valuable Materials to address the Marine Cold Climate Challenge) asiantuntijat vierailivat Ruotsissa Strömstrandin, Kungshamnin ja Göteborgin alueella tutustumassa meribiomateriaaleja kehittäviin tutkimusympäristöihin ja yrityksiin kesäkuussa 2026. Vierailukohteisiin kuuluivat muun muassa Tjärnön merentutkimusasema, Kristineberg Center, Sotenäs Symbiosis Center sekä RISE- tutkimuslaitos, joissa tutkitaan meriekosysteemejä sekä biomateriaalien tuotantoa. (Arcada 2026; Haapea ym. 2026)

Levästä uusia kuituratkaisuja

Yksi vierailun keskeisimmistä havainnoista oli merilevän potentiaali tekstiilikuitujen ja apuaineiden raaka-aineena. Levät voivat päätyä tekstiilikuiduiksi usealla eri tavalla, mutta tällä hetkellä yleisimmät kaupalliset ratkaisut perustuvat levästä saatavien yhdisteiden lisäämiseen selluloosakuituihin tai levästä erotettavaan alginaattiin, josta kehrätään kuituja. Levistä voidaan valmistaa myös väri- ja apuaineita.

Alginaattikuituja on kehitetty jo 1950-luvulta lähtien, mutta niiden käyttö on jäänyt vähäiseksi kuitujen huonon emästen keston, heikkojen mekaanisten ominaisuuksien, kalliin tuotantomenetelmän sekä edullisten synteettisten kuitujen markkinoille tulon myötä. Alginaattikuiduilla on kuitenkin kasvavaa kysyntää lääketieteellisissä sovelluksissa, jossa niitä käytetään mm. haavasiteissä. (Nousiainen & Rissanen 2019, 162)

RISE-tutkimuslaitoksessa Kelptex-projektin pilottikoossa tehdyt kokeet osoittavat, että levästä voidaan jalostaa kuituja kuitukankaisiin, komposiitteihin ja tulevaisuudessa laajemmassa mittakaavassa myös vaatteisiin. Heidän hankkeessaan alginaattipitoiset fraktiot erotetaan uusilla energiatehokkailla biojalostusmenetelmillä ja kehrätään märkäkehruutekniikalla tekstiilifilamenteiksi. (RISE 2026a) Markkinoilta löytyy jo merileväpohjaisia tekstiilikuituja mm. kauppanimillä Kelsun® (Keel.labs 2026) sekä SeaCellTM, jossa ruskoleväkomponenttia on yhdistetty lyocell-kuituun (TEB 2026).

Lisäksi RISEllä tutkitaan tekstiilien värjäyksessä sovellettavaa resurssitehokasta ruiskutusmenetelmää, jossa hyödynnetään leväpohjaista pigmenttiä. Tavoitteena on kehittää kestävä ja kiertotalouden periaatteita tukeva synteettisiä väriaineita korvaava värjäysvaihtoehto perinteisille fossiili- ja biopohjaisille kuiduille. (RISE 2026b) Synteettiset väriaineet aiheuttavat merkittäviä ympäristö- ja terveyshaittoja, kuten suurta vedenkulutusta, haitallisia jätevesipäästöjä sekä mahdollisia karsinogeenisia vaikutuksia. Mikrolevien pigmentit tarjoavat lupaavan ja ekologisemman vaihtoehdon ja markkinoilta löytyy jo tekstiiliteollisuuteen soveltuvia leväpohjaisia painomusteita sekä väriaineita. (Algaeing 2026) Vaikka leväpigmenttien käyttö tekstiilien värjäyksessä on vielä vähäistä, tutkimukset osoittavat, että niillä voidaan värjätä esimerkiksi puuvillaa, silkkiä ja villaa hyvällä pesun- ja hankauksenkestävyydellä. Lisäksi monet pigmentit tuovat tekstiileihin lisäominaisuuksia, kuten antimikrobisuuden, antioksidanttisuuden sekä UV-suojan (Mutaf-Kilic ym. 2023). Kuvassa 1. on esitettynä leväpigmenttien käytön SWOT-analyysi.

Kuva 1. SWOT-analyysi leväpigmenttien käytöstä tekstiiliteollisuudessa (Kuva: Lea Heikinheimo, mukaillen Mutaf-Kilic ym. 2023)

Apuaineena alginaattia on hyödynnetty jo pitkään tekstiiliteollisuudessa painovärjäyksen paksunnosaineena mahdollistaen mm. tarkkarajaisen painojäljen (Forss 2000, 49, 64). Nykyisin myös Suomessa valmistetaan tekstiiliteollisuuden käyttöön soveltuvaa alginaattivalmistetta OceanThix TMTG (Origin by Ocean 2026).

Meriperäisten sivuvirtojen hyödyntäminen

Kitosaani on toinen meriperäinen raaka-aine, jota hyödynnetään mm. sairaalatekstiileissä. Se on polysakkaridi, jota saadaan arktisten vesien planktonista sekä rapujen ja äyriäisten kuorista eli elintarviketeollisuuden sivuvirrasta. Kitosaania voidaan hyödyntää tekstiiliteollisuuden apuaineena lankojen liistauksessa, villan kutistuvuuden estokäsittelyissä, värjäyksessä sekä tekstiilien viimeistelyaineena esim. palonsuojauksessa sekä rypistyvyyden estossa. Kitosaanista valmistetaan lisäksi mm. sulavia kirurgisia tuotteita ja tekoihoa, sillä se on antibakteerista ja haavojen hoitoa edistävää. (Boncamper 2011, 262-263) Kitosaania sisältäviä kankaita löytyy mm. viskoosisekoitteena kauppanimellä Crabyon (TEB 2026). Myös kalanjalostusteollisuuden sivuvirtana syntyviä kalannahkoja on mahdollista hyödyntää laukkujen, kenkien, vöiden ja muiden asusteiden valmistuksessa (Kalannahka 2026; OMA puoti 2026).

Regeneratiivinen näkökulma korostuu

Meribiomateriaalien keskeinen vahvuus liittyy niiden kestävyyteen ja regeneratiivisuuteen. Järviruoko, jonka käyttöä tekstiilimateriaalien raaka- ja väriaineena myös tutkitaan (Mäki-Lohiluoma 2025), sekä levät eivät vaadi viljelyyn makeaa vettä, lannoitteita tai viljelymaata, ja niiden kasvu samalla sitoo hiiltä sekä parantaa veden laatua.

Keskeisiä hyötyjä ovat

vähäinen ympäristökuormitus
hiilen sidonta ja ravinteiden poistaminen vesistöistä
uusiutuva ja nopeasti kasvava raaka-aine.

Nämä ominaisuudet konkretisoivat Wave-projektin keskeisiä teemoja: kiertotaloutta, resurssiviisautta ja ympäristövaikutusten vähentämistä.

Kalaverkoista uusia kuituja

Meriperäiset materiaalit eivät sisällä ainoastaan levistä, äyriäisistä tai muista biologisista raaka-aineista valmistettuja tuotteita tai innovaatioita. On arvioitu, että meriin päätyy vuosittain noin 8-12 miljoonaa tonnia muovijätettä, joista WWF:n mukaan noin 10 % muodostuu kalastusverkoista, siimoista ja köysistä (WWF 2026). Käytöstä poistettujen kalaverkkojen kierrätys tarjoaa tekstiilialalle merkittäviä mahdollisuuksia. Monet kalaverkot valmistetaan polyamidista, jota voidaan kerätä, puhdistaa ja jalostaa uudelleen korkealaatuiseksi tekstiilikuiduksi. Näin meriin päätyvän muovijätteen määrää voidaan vähentää samalla, kun korvataan neitseellisten fossiilipohjaisten raaka-aineiden käyttöä.

Wave-projektiin liittyvällä vierailulla pääsimme tutustumaan käytöstä poistettujen kalastusvälineiden kierrätykseen (kuva 2). Sotenäsin kunta on kehittänyt testiympäristöä meriperäisen jätteen upcyclingiin (arvon nostava kierrätys), uudelleenkäyttöön ja kierrätykseen. Vuonna 2018 perustettu testiympäristö on kytketty Ruotsin ensimmäiseen ja toistaiseksi ainoaan merellisen jätteen kierrätyskeskukseen. Se on suunnattu ensisijaisesti pienemmille toimijoille, kuten innovoijille, startup-yrityksille ja pk-yrityksille, mutta on avoin myös suurille yrityksille sekä muille organisaatioille. Vuonna 2023 keskuksessa kerättiin 237 tonnia käytöstä poistettuja kalastusvälineitä, joista 176 tonnia lajiteltiin. Kerätyistä kalastusvälineistä noin 60–80 % ohjataan materiaalikierrätykseen ja noin 10–20 % käytetään uudelleen. Vain noin 10–20 % päätyy energiakäyttöön. (Sotenäs kommun Symbioscentrum 2026)

Kuva 2. Käytöstä poistettuja kalastusverkkoja Sotenäsin Marina -kierrätyskeskuksessa (kuva: Lea Heikinheimo)

Käyttökohteet laajenevat nopeasti

Vaikka tekstiilit ovat tämän artikkelin keskiössä, meribiomateriaalien käyttö ei rajoitu niihin. Leväpohjaisia ratkaisuja kehitetään myös elintarviketuotteisiin, lemmikkieläinten ravinnoksi sekä hyvinvoinnin tukemiseen. Lisäksi leväpohjaisia materiaaleja voidaan hyödyntää biohajoavissa pakkauksissa, biokomposiiteissa sekä kosmetiikka- ja hyvinvointituotteissa.

Ruotsin vierailu konkretisoi, että meribiomateriaalit eivät ole enää pelkkä tutkimusaihe, vaan nopeasti kehittyvä osa sinistä biotaloutta. Tutkimuksen, yritysten ja koulutuksen yhteistyö luo edellytyksiä uusille innovaatioille. Wave-projektin näkökulmasta tällaiset kansainväliset avaukset ovat keskeisiä: ne tuovat uusia näkökulmia opetukseen, vahvistavat verkostoja ja tukevat alueellisen osaamisen kehittymistä. Samalla ne auttavat tekstiilialaa siirtymään kohti ratkaisuja, jotka eivät ainoastaan vähennä haittaa, vaan voivat myös parantaa ympäristön tilaa.

Lähteet

Algaeing. 2026. The clean color company. Viitattu 6.10.2026. Saatavissa https://www.algaeing.com/

Arcada. 2026. WAVE: Waste to Valuable Materials to address the Marine Cold Climate Challenge. Viitattu 18.8.2026. Saatavissa https://www.arcada.fi/en/research/projects/wave-waste-valuable-materials-address-marine-cold-climate-challenge

Boncamper, I. 2011. Tekstiilioppi : kuituraaka-aineet. Hämeenlinna: Hämeen ammattikorkeakoulu. HAMKin julkaisuja 7/2011.

Forss, M. 2000. Värimenetelmät: värjäys, maalaus, kankaanpainanta. Helsinki: Taideteollisen korkeakoulu. Taideteollisen korkeakoulun julkaisusarja B, 60.

Haapea, P., Heikinheimo, L. & Kapanen, A. 2026. From Marine Waste to Blue Value: WAVE Project Study Visit to the Swedish West Coast. LAB Focus. Viitattu 6.10.2026. Saatavissa https://lab.fi/en/lab-focus/multipurpose-materials/marine-waste-blue-value-wave-project-study-visit-swedish-west

Kalannahka. 2026. Myrkyttömästi, perinnekäsityönä valmistetut kalannahkatuotteet. Viitattu 16.10.2026. Saatavissa https://www.kalannahka.com/

Keel.Labs. 2026. Kelsun. Viitattu 6.10.2026. Saatavissa https://www.keellabs.com/kelsun

Mutaf-Kilic, T., Demir, A., Elibol, M. & Oncel, S.S. 2023. Microalgae pigments as a sustainable approach to textile dyeing: A critical review. Algal Research. Vol. 76, 103291. Viitattu 6.10.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.algal.2023.103291

Mäki-Lohiluoma, A. 2025. Järviruoko luonnonväriaineena tekstiilien värjäämisessä. Taiteen kandidaatin opinnäytetyö. Aalto-yliopisto, Taiteiden ja suunnittelun korkeakoulu. Helsinki. Viitattu 16.10.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-202512199509

OMA puoti. 2026. Ekologinen ja kestävä kalannahka. Viitattu 16.10.2026. Saatavissa https://omapuoti.fi/ekologinen-ja-kestava-kalannahka

Origin by Ocean. 2026. Unlock the potential of alginate. Viitattu 1.10.2026. Saatavissa https://www.originbyocean.com/oceanthix

RISE. 2026a. Kelptex. Textile fibres from algae – harvesting, extraction and production. Viitattu 6.10.2026. Saatavissa https://www.ri.se/en/materials-and-durability/textiles/project/textile-fibres-from-algae-harvesting-extraction-and

RISE. 2026b. All-algae textile fibres. Viitattu 6.10.2026. Saatavissa https://www.ri.se/en/materials-and-durability/textiles/project/all-algae-textile-fibres

Sotenäs kommun Symbioscentrum. 2026. Sotenäs Marina återvinningscentral. Viitattu 6.10.2026. Saatavissa https://symbioscentrum.se/marina-atervinningscentralen

TEB. 2026. Lyocell-SeaCellTM. Viitattu 1.10.2026. Saatavissa https://tessileecobio.net/eng/products/renewable-fibres/42-algae

WWF. 2026. Ghost fishing gear. How discarded fishing gear became the ocean’s silent killer and what you can do to help stop it. Viitattu 1.10.2026. Saatavissa https://www.worldwildlife.org/resources/explainers/ghost-fishing-gear/