Neuromoninaisuustyöpajat vahvistivat opiskelijoiden ymmärrystä erilaisista tavoista oppia ja toimia

Neuromoninaisuus koskettaa yhä useampaa opiskelijaa korkeakouluissa, mutta ilmiön ymmärtäminen ei synny pelkästään teoriatiedon kautta. LAB-ammattikorkeakoulun opiskelijoille toteutetuissa työpajoissa neuromoninaisuutta tarkasteltiin kokemusten, pohdintojen, keskustelujen ja käytännön harjoitusten avulla. Yhteinen työskentely synnytti oivalluksia, jotka auttoivat tunnistamaan omia vahvuuksia, ymmärtämään erilaisia toimintatapoja ja vahvistamaan tulevaa ammatillista osaamista.

Kirjoittajat: Sanna Nurmiainen & Kati Ojala

Miten aivojen erilaisuus näkyy opiskelussa, hyvinvoinnissa ja arjen toiminnassa? Tätä pohdittiin Nemoni – neuromoninaista tukea koulutuspolulle -hankkeen (LAB 2026) sosionomiopiskelijoille järjestämissä neuromoninaisuustyöpajoissa. Työpajojen tavoitteena oli lisätä ymmärrystä neurodiversiteetistä eli neuromoninaisuudesta sekä tarjota opiskelijoille mahdollisuus tunnistaa omia kognitiivisia vahvuuksiaan, arkeen vaikuttavia kuormitustekijöitä sekä omaan hyvinvointiin tukevia käytäntöjä. Työpajat loivat myös tilaa uusien itsesäätelyä, oppimista ja hyvinvointia tukevien keinojen kokeilemiselle ja omaksumiselle.

Mahtava! Pitäisi olla kaikissa kursseissa, sekä kouluissa huomioituna neuromoninaisuus, ja tämä työpaja levittää tietoutta hyvin.

Sallivuus, ei pakoteta ihmistä muottiin mikä ei heille sovi

Turvallisempi ja neuroesteetön tila mahdollisti osallistumisen

Työpajojen suunnittelussa kiinnitettiin erityistä huomiota neuromoninaisuuden huomioimiseen. Osallistujille toimitettiin työpajan aikataulu ja sisältö ennakkoon tutustuttavaksi ja työpajassa sai toteuttaa omia keinoja, jotka tukivat keskittymistä ja jaksamista opetuksessa toisia häiritsemättä. Tauotuksella sekä ympäristön kognitiivisen saavutettavuuden (Nurmiainen & Ojala 2026) ratkaisuilla pyrittiin myös tukemaan vireystilan säätelyä, kuormituksen hallintaa ja erilaisten osallistumistapojen mahdollistaminen. Työpajoissa käytössä olivat lisäksi erilaiset fidget-välineet sekä stressilelut (Yle 2026), ja lisäksi muut osallistumista tukevat vaihtoehdot otettiin huomioon. Turvallisemman tilan periaatteet (Eerola ym 2025) ja neuroesteettömyys toimijuuden tukena (Happold 2025; Pesonen & Äikäs 2025; Valjakka & Topi 2024) olivat työpajojen keskiössä. Työpajan toiminnan tavoitteena oli luoda ilmapiiri, jossa jokainen osallistuja voisi toimia omalla tavallaan, kokea olonsa turvalliseksi ja osallistua omista lähtökohdistaan käsin.

Hyvät harjoitukset ja näpräysleluihin tutustuminen olivat hyödyllisiä.

Hyvä lähestymistapa ei-häiriökeskeiseen neuroepätyypillisyyden piirteisyyteen.

Työpajoissa yhdistyivät tieto ja käytännön harjoitukset

Neuromoninaisuutta tarkastellaan usein diagnoosien ja toimintakyvyn haasteiden näkökulmasta. Kuitenkin aihetta tulisi lähestyä osana ihmisten välistä luonnollista erilaisuutta. Tällöin huomio kiinnittyy diagnoosien ja mahdollisten tuen tarpeiden sijaan yksilöiden vahvuuksiin, osaamiseen sekä erilaisiin tapoihin hahmottaa ja toimia ympäristössä. Neuromoninaisuudesta puhuttaessa tunnistetaan, että monet haasteet itseasiassa syntyvät ympäristöissä ja rakenteissa, jotka on suunniteltu pääasiassa enemmistön tarpeisiin. (Doyle 2020; Ketko 2024.)

Työpajoissa yhdistyivät tieto neuromoninaisuudesta, jokaisen ihmisen aivojen erilaisuuden lisäksi tieto aivojen hyvinvoinnista ja neuroesteettömyydestä. Työpajan keskiössä olivat erilaiset toiminnalliset harjoitukset, joiden avulla osallistujat pääsivät tarkastelemaan omia kokemuksiaan ja oppimaan uusia keinoja hyvinvoinnin tukemiseksi. Nämä keinot hyvinvoinnin tukemiseksi ovat tärkeitä taitoja niin oppimisessa, asiakastyössä kuin oman työhyvinvoinnin ylläpitämiseen. Osallistujat pääsivät yhdessä pohtimaan neuromoninaisuuteen liittyviä käsityksiä, tekemään keskittymiseen ja tarkkaavaisuuteen liittyviä harjoituksia sekä tarkastelemaan ympäristön vaikutuksia toimintakykyyn ja hyvinvointiin. Työpajan toiminta oli siten tavoitteellista, yhteisöllistä oppimista, jossa tiedonrakentumisen kautta ymmärrys käsiteltävään asiaan syvenee (Eduideas 2026).

Neuromoninaisuuden moninaisuus ja myös positiivinen merkitys, ei vain haitat

Aivojen hyvinvointi on oppimisen kannalta tärkeää (Virta & Salakari 2018). Tätä teemaa lähestyttiin muun muassa neuroplastisuuden, fysiologisten perustarpeiden, vireystilan säätelyn sekä palautumista tukevien harjoitusten kautta. Työpajoissa harjoiteltiin vireystilan säätelyyn liittyen hengitys- ja erilaisia bilateraalista piirtämisen harjoituksia. Bilateraalinen piirtänen voi rauhoittaa, maadoittaa, tasata vireystiloja, tukea keskittymisessä sekä kirkastaa ajatuksia ja tunteita. (Ogden 2025; Elbrecht & Berkeley 2018.) Työpajoissa tutustuttiin myös stimmailuun (Autismiliitto 2025; Autismiliitto 2022) keinona säädellä kuormitusta ja hermoston vireystilaa askartelemalla omat stimmailuvälineet sekä pohtimalla minkälainen stimmailu tukee oppimista, mutta ei häiritse muita luokkahuoneessa.

Aivokemian käsittely oli mielenkiintoinen osuus.

Käytännön keinoja opiskeluun ja tulevaan työelämään

Nemoni-hankkeen neuromoninaisuustyöpajat osoittivat, että opiskelijat kaipaavat sekä tietoa että käytännön keinoja oman hyvinvointinsa tueksi. Osallistujat arvostivat erityisesti sitä, että työpaja ei rakentunut pelkästään luennoinnin varaan, vaan tarjosi mahdollisuuksia kokeilla ja oivaltaa asioita itse. Erityisen arvokkaaksi koettiin mahdollisuus pysähtyä pohtimaan omia toimintatapoja, jakaa kokemuksia ja löytää uusia näkökulmia siihen, miten erilaiset aivot voivat toimia ja oppia. Monet opiskelijat kertoivat saaneensa harjoituksista uusia keinoja oman hyvinvoinnin, opiskelun ja keskittymisen tueksi. Lisäksi työpajoissa opitut menetelmät nähtiin hyödyllisinä tulevassa työssä sosiaali- ja kasvatusalan asiakkaiden kanssa.

Hyviä konkreettisia vinkkejä selvitä henkilökohtaisesti ja miten ohjata asiakkaita

Moni nosti esiin myös turvallisen ilmapiirin merkityksen. Työpajoja kuvattiin muun muassa osallistaviksi, monipuolisiksi, selkeiksi ja voimaannuttaviksi. Tauotuksen ja rauhallisen työskentelyrytmin koettiin tukevan vireystilaa, ja aika kului osallistujien mukaan nopeasti. Työpajapalautteissa nousi esiin toive siitä, että neuromoninaisuus huomioitaisiin nykyistä enemmän myös muissa korkeakouluopinnoissa. Kun opetus ja oppimisympäristöt suunnitellaan huomioimaan opiskelijoiden erilaiset tavat oppia, keskittyä ja osallistua, hyötyvät siitä kaikki opiskelijat. Selkeä rakenne, ennakoitavuus, joustavat osallistumisen tavat ja mahdollisuus hyödyntää omia vahvuuksia tukevat sekä neurokirjon että neurotyypillisten opiskelijoiden oppimista ja hyvinvointia. Esimerkiksi UDL-ajattelun mukaan oppijoiden moninaisuus ei ole poikkeus vaan lähtökohta oppimisympäristöjen suunnittelulle (CAST 2024; Nurmiainen & Ojala 2026). Pienetkin tukikeinot opiskelussa, kuten selkeä rakenne, materiaalin ennakoitavuus, tauotus, valinnanvapaus tehtävissä ja toiminnoissa sekä erilaiset osallistumisen tavat, voivat helpottaa opiskelua merkittävästi.

Vireystila pysyi itsellä hyvänä, kun oli tauotettua ja selkeää. Kiinnostavia aiheita ja avasi taas vähän uusia omia silmiä neuromoninaisuudelle.

Lähteet

Autismiliitto. 2025. Kirkkaasti kirjolla – opas myöhään diagnosoiduille autismikirjon henkilöille ja niille, jotka omaavat selkeät piirteet, mutta eivät saa diagnoosia. Viitattu 24.9.2026. Saatavissa https://autismiliitto.fi/wp-content/uploads/2025/06/A5-Kirkkaaasti-kirjolla-2025.pdf

Autismiliitto. 2022. Stimmaus on nerokas tapa selvitä vauhdikkaassa maailmassamme. Viitattu 24.9.2026. Saatavissa https://autismiliitto.fi/materiaalia/autismi-lehti/stimmaus-on-nerokas-tapa-selvita-vauhdikkaassa-maailmassamme/

CAST. 2024. The UDL Guidelines. Viitattu 25.9.2026. Saatavissa https://udlguidelines.cast.org/

Doyle, N. 2020. Neurodiversity at work: A biopsychosocial model and the impact on working adults. British Medical Bulletin. Vol. 135(1), 108–125. Viitattu 15.10.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1093/bmb/ldaa021

Eduideas. 2026. Yhteisöllinen oppiminen. Viitattu 15.10.2026. Saatavissa https://eduideas.fi/yhteisollinen-oppiminen/

Eerola, M., Baliasina, M., Rask, T. & Sara-aho, A. 2025. Turvallisempi tila ei synny sattumalta – periaatteita ja käytäntöjä monimuotoisuuden tueksi LAB-ammattikorkeakoulussa. LAB Pro. Viitattu 24.9.2026. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/turvallisempi-tila-ei-synny-sattumalta-periaatteita-ja-kaytantoja-monimuotoisuuden-tueksi-lab-ammattikorkeakoulussa/

Elbrecht, C. & Berkeley CA. 2018. Healing Trauma with Guided Drawing: A Sensorimotor Art Therapy Approach to Bilateral Body Mapping. North Atlantic Books.

Happold, B. 2025. What are Neuro-inclusive Environments? Viitattu 24.9.2026. Saatavissa https://www.burohappold.com/insights/what-are-neuro-inclusive-environments/

Ketko, M. 2024. Neurodiversiteetti opiskelu- ja työelämässä – miten voimme tukea neurokirjon
henkilöitä? Teoksessa Hakala, J. & Tiili, J. (toim.). TAMK tulevaisuuden tekijänä: TAMK-konferenssi – TAMK Conference 2024. Tampereen ammattikorkeakoulu. Tampereen ammattikorkeakoulun
julkaisuja. 125-131. Viitattu 15.10.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7592-00-7

LAB. 2025. Nemoni – Neuromoninaista tukea koulutuspolulle. Viitattu 25.9.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/nemoni

Nurmiainen, S. & Ojala, K. 2026. UDL-malli ja kognitiivinen saavutettavuus oppimisen tukena. LAB Pro. Viitattu 25.9.2026. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/udl-malli-ja-kognitiivinen-saavutettavuus-oppimisen-tukena/

Ogden, P. 2025. Kehon viisaus – korttipakka. Traumaterapiakeskus.

Pesonen, H., Äikäs A. 2025. Opintojen esteettömyys ja pedagoginen tuki korkeakoulutuksessa. Teoksessa Dindar, K., Kämäräinen, K., Kilpiä, A., Kärnä, E., Pihlainen, K. & Pukki, H. (toim.). Autismikirjo eri elämänvaiheissa – kasvatus, koulutus, työelämä ja palvelut. Helsinki: Gaudeamus. 177–192

Valjakka, S. & Topi, P-M. 2024. Fyysisen ympäristön neuroesteettömyys. Viitattu 24.9.2026. Saatavissa https://autismiliitto.fi/wp-content/uploads/2024/09/Fyysisen-ympariston-neuroesteettomyys.pdf

Virta, M. & Salakari, A. 2018. ADHD-aikuisen selviytymisopas 2.0. : tutkittua tietoa ja käytännön vinkkejä. Täysin uudistettu laitos. Helsinki: Kustannusosakeyhtiö Tammi.

Yle. 2026. Lapset hullaantuivat puristeltavista stressileluista – tutkija löytää syyn: vastailmiö digitaalisille sisällöille. Viitattu 15.10.2026. Saatavissa https://yle.fi/a/74-20246434

Kirjoittajat

Sanna Nurmiainen työskentelee sosiaalialan lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa ja asiantuntijana Nemoni – neuromoninaista tukea koulutuspolulle –hankkeessa. Sanna on ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja.

Kati Ojala työskentelee sosiaalialan lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa ja on asiantuntijana Nemoni – neuromoninaista tukea koulutuspolulle –hankkeessa. Kati on ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1379760 (CC0)