Opiskelijoiden sitoutuminen tutorointiin vaihtelee opintojen aikana

Tutorointi on tärkeä osa korkeakouluopiskelijan opintojen aikana saamaa ohjausta ja tukea. Sen tavoitteena on auttaa opiskelijaa opintojen eri vaiheissa sekä tukea opintojen etenemistä, opiskeluun kiinnittymistä ja ammatillista kasvua. Opiskelijalla on mahdollista opintojen aikana saada tukea ja ohjausta muun muassa niin opiskelijatutorilta kuin tutoropettajalta. Tässä artikkelissa keskitytään tutoropettajalta saatuun tukeen, ja siihen, miksi kaikki opiskelijat eivät hyödynnä tutorointia opintojensa aikana.

Kirjoittaja: Tiia Kangassalo

Ammattikorkeakoulun opiskelijalla on oikeus saada ohjausta opinnoissaan. Ammattikorkeakoululain mukaan, korkeakoulujen tehtävänä on opetuksen lisäksi edistää opiskelijoiden ammatillista kasvua opintojen aikana. (Ammattikorkeakoululaki 932/2014, 4 §.). Tähän tehtävään voidaan hyvin vastata osaltaan myös tutoroinnin kautta. Tutorointi kuuluu vakiintuneena osana eri koulutusohjelmien opetussuunnitelmaan. Jokaiselle opintojaan aloittavalle opiskelijaryhmälle nimetään oma tutoropettaja, joka toimii opiskelijoiden tukena opintojen alusta loppuun asti. Ryhmälle nimetään usein kaksi tutoropettajaa ja opettajat toimivat tutorparina ryhmän kanssa. Tutorointia toteutetaan sekä ryhmässä että yksilöllisesti. Ryhmämuotoista tutorointia tapahtuu opettajien johdolla esimerkiksi ammatillisen kasvun opintojaksoilla, jossa käsitellään opiskeluun ja ammatilliseen kehittymiseen liittyviä keskeisiä teemoja. Näiden lisäksi käydään läpi tärkeitä opintojen etenemiseen liittyviä asioita, kuten harjoittelupaikkojen varaukset ja opintojaksoille ilmoittautumiset.

Tämän lisäksi opiskelijoilla on mahdollisuus henkilökohtaisiin tutorkeskusteluihin oman tutoropettajan kanssa. Näistä käytetään yleisesti nimitystä HOPS-keskustelu. Opiskelija laatii opintojensa alussa henkilökohtaisen opintosuunnitelman (HOPS) yhdessä tutoropettajan kanssa, minkä tarkoituksena on tukea opintojen suunnittelua ja auttaa opintojen etenemisessä tavoitteiden mukaisesti (Häll 2026).

Ensimmäisen vuoden aikana tapahtuva tutorointi kiinnittymisen tukena

Ensimmäinen opiskeluvuosi on usein ratkaiseva sen kannalta, miten opiskelija kiinnittyy korkeakouluopintoihin. Kun opiskelija saa tukea opintojensa alkuun, opinnot etenevät yleensä sujuvammin ja sitoutuminen vahvistuu (Korhonen ym. 2019). Toimiva tutorointisuhde vaikuttaa opiskelijan opinnoissa etenemiseen myös muissa opintojen vaiheessa. Alonso García ym. (2026) havaitsivat, että tutorointiin osallistuminen vaikuttaa myös positiivisesti opinnoissa menestymisen. Yale (2017, 10) korostaa, että tutorointi ei ole vain yksipuolinen ohjaustilanne, vaan se on vastavuoroinen opiskelijan ja opettajan välinen suhde. Tutoroinnissa ei ole kyse vain siitä, että opettaja tarkastelee opintojen etenemistä ja ohjaa monipuolisen harjoittelupolun rakentumisesta, vaan siitä, että opiskelijalla on tuki ja turva edetä opinnoissa ja saada vahvistusta ja tukea ammatilliseen kasvuun ja opintoihin.

Tutoroinnin tärkeydestä huolimatta kaikki opiskelijat eivät koe tutorointia ja säännöllisiä HOPS-keskusteluja itselleen tarpeelliseksi. Osalle opiskelijoista korkeakouluopinnot voivat olla aikaisemmasta tuttuja ja opinnoissa eteneminen sujuu opetussuunnitelman mukaisesti itsenäisesti ja suunnitellussa aikataulussa. Toisille tutorointi voi tarkoittaa ohjausta vain niissä tilanteissa, kun opinnot eivät sujukaan aikataulussa ja opintojen etenemiseen tulee esteitä. Yalen (2017, 10) mukaan tutortapaamiseen osallistumiseen vaikuttaa myös ajankohtien sopiminen. Tutoraikojen saatavuus ja saavutettavuus ovatkin tärkeitä miettiessä opiskelijoiden sitoutumista ohjauksen vastaanottamiseen. Moni opiskelija voi työskennellä opintojensa aikana, joten monipuoliset ajat sekä niiden helppo varaaminen voivat vaikuttaa ohjauksen hyödyntämiseen. Mikäli yhteistä aikaa on vaikea löytää, voi tällä olla yhteyttä esimerkiksi motivaatioon varata aikaa.

Tutorointi voi vähentää keskeyttämisriskiä

Tutoroinnin vähäinen hyödyntäminen ei automaattisesti johda siihen, että opiskelijalle koituisi haasteita opintoihin, sillä tutorointia toteutetaan myös yksilötason lisäksi ryhmämuotoisesti ammatillisen kasvun opintojaksoilla läpi koko koulutuksen. On kuitenkin tiedostettava se, että yksilöllisissä tutorkeskusteluissa voidaan keskittyä jokaisen opiskelijan henkilökohtaiseen opintojen seuraamiseen ja etenemisen tukemiseen. HOPS-keskusteluiden hyödyntämättömyys voi jättää piiloon opiskelijan opintoihin liittyvät haasteet tai etenemisen esteet, mitkä voivat vaikuttaa esimerkiksi määräajassa valmistumiseen. González-Ortiz-de-Záraten ym. (2025) sekä Alonso García ym. (2026) havainnot vahvistavat tätä, sillä heidän mukaansa tutorointia hyödyntävillä opiskelijoilla on alhaisempi opintojen keskeyttämisriski.

Tutoroinnin toteutumista ei voi pitää itsestään selvänä ja kuten Yale (2017, 10) totesi, se vaatii opiskelijan sitoutumisen lisäksi panostusta myös opettajalta. Tutoropettajan onkin tärkeä tarkastella omaa toimintaansa ja reflektoida onko tutorointi opiskelijalähtöistä ja vastaako se opiskelijan tarpeita. Jos tutorointi ei rakennu opiskelijan tarpeiden pohjalta, voi sen merkitys jäädä opiskelijalle epäselväksi ja vaikuttaa sitoutumiseen.

Lähteet

Ammattikorkeakoululaki 932/2014. 2014. Finlex. Viitattu 15.5.2026. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/2014/932

Alonso García, M. A., González Ortiz de Zárate, A., Aliagas, I., & Gómez-Flechoso, M. Á. 2026. Does mentoring frequency matter? Effects on dropout rates and average grades among university students. Evaluation and Program Planning. Vol. 114. Viitattu 13.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.evalprogplan.2025.102729

González-Ortiz-de-Zárate, A., Alonso-García, M., Ángeles Gómez-Flechoso, M. & Aliagas, I. 2025. Peer mentoring, university dropout and academic performance before, during, and after the pandemic in Spain. Evaluation and Program Planning. Vol. 113. Viitattu 13.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.evalprogplan.2025.102676

Häll, H. 2026. HOPS – sairaanhoitajaopiskelijan urasuunnittelun työkalu. LAB Pro. Viitattu 15.5.2026. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/hops-sairaanhoitajaopiskelijan-urasuunnittelun-tyokalu/

Korhonen, V., Mattsson, M., Inkinen, M. & Toom, A. 2019. Understanding the multidimensional nature of student engagement during the first year of higher education. Frontiers in Psychology. Viitattu 15.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.3389/fpsyg.2019.01056

Yale, A. T. 2017. The personal tutor–student relationship: student expectations and experiences of personal tutoring in higher education. Journal of Further and Higher Education. Vol. 43 (4), 1-12. Viitattu 13.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1080/0309877X.2017.1377164