Pedaforum 2026 -seminaarissa järjestetyssä työpajassa tarkasteltiin, miten arvioinnin kehittämistä korkeakoulussa voidaan edistää yhteisen keskustelun ja jaetun ymmärryksen avulla. Kun arvioinnin periaatteita ja käytäntöjä tarkastellaan yhdessä, voidaan vahvistaa arvioinnin laatua, läpinäkyvyyttä ja yhdenvertaisuutta. Yhteiset työkalut tukevat opettajia arviointityössä ja auttavat juurruttamaan laadukkaita arviointikäytäntöjä osaksi korkeakoulun toimintakulttuuria

Kirjoittajat: Eveliina Lagström ja Katja Kylliäinen

Arviointiosaamisen kehittäminen on tärkeää

Arviointi on keskeinen osa korkeakoulutuksen laatua. Se on merkittävä tekijä sekä opiskelijoiden oppimisprosessin ohjaamisessa, että opetuksen laadun varmistamisessa. Arvioinnin käytännöt ovat viime vuosina uudistuneet nopeasti: COVID-19-pandemia vauhditti digitaalisen arvioinnin käyttöönottoa, ja generatiivinen tekoäly on sittemmin tullut osaksi korkeakoulujen arkea. Tässä muuttuvassa toimintaympäristössä työyhteisön yhteisellä koulutuksella on keskeinen merkitys, sillä se vahvistaa opettajien yhteistä ymmärrystä arvioinnista ja tarjoaa käytännön välineitä arviointikäytäntöjen kehittämiseen (Fialho ym. 2023).

Suomalaisessa korkeakoulutuksessa on vahva perusta oppimista tukeville arvioinnin ja opetuksen käytännöille, ja käytössä on monipuolisia menetelmiä opiskelijoiden osaamisen kehittymisen tukemiseksi (Toom ym. 2023, 22). Arviointikulttuurin kehittäminen on kuitenkin edelleen ajankohtaista. Erityisesti opiskelijoiden aktiivisempi osallistuminen arviointiin sekä opettajien arviointiosaamisen pitkäjänteinen ja systemaattinen vahvistaminen ovat edelleen keskeisiä kehittämiskohteita (Atjonen 2023). Opettajat kokevat pedagogisen arvioinnin vaativaksi, ja erityisesti arvioinnin oikeudenmukaisuuteen liittyvät kysymykset korostuvat opettajien työssä (Fialho ym. 2023). Muuttuva korkeakoulukonteksti korostaa opettajien arviointiosaamisen kehittämistä sekä avointa dialogia kestävien arviointikäytänteiden ja inklusiivisen arviointikulttuurin tueksi (Hietamäki ym, 2025). Opettajien arviointiosaamisen kehittäminen edellyttää panostusta pedagogiseen kehittämiseen, rakenteiden luomista sekä yhteisiä työkaluja, jotka tukevat yhtenäistä arviointikulttuuria.  Arviointikulttuurin muutos vaatiikin etenkin yhteisen keskustelun lisäämistä (Atjonen 2023, 172).

Työpaja toi korkeakoulujen toimijat yhteisen keskustelun äärelle

Pedaforum 2026 yhteydessä järjestetty työpaja “Arvioinnin kehittäminen korkeakoulussa – dialogeja, työkaluja ja yhteisiä oivalluksia” nosti esiin arvioinnin ajankohtaisia haasteita ja kehittämistarpeita. Työpajan toteuttajina toimivat Hyvinvointiyksikön osaamispäällikkö Eveliina Lagström ja Hoitotyön lehtori Katja Kylliäinen. Tavoitteena oli tarkastella millaisia rakenteita, työkaluja ja yhteisiä käytäntöjä tarvitaan, jotta arviointi tukee oppimista, vahvistaa opiskelijoiden yhdenvertaisuutta ja kehittyy yksittäisten opettajien käytännöistä kohti yhteistä arviointikulttuuria. Työpajassa käsiteltiin myös arviointimatriisien, kehikkojen ja linjakkaan osaamistavoiteajattelun merkitystä arvioinnin kehittämisessä. Työpajassa esiteltiin LAB-ammattikorkeakoulun arviointikehikkoa (2025) sekä orientoiduttiin nykypäivän tilanteeseen arvioinnin haasteista.

Työpajan menetelmänä hyödynnettiin tulevaisuuden muistelua. Tulevaisuuden muistelu on ennakointiin perustuva menetelmä, jossa osallistujat asettuvat kuviteltuun tulevaisuuteen. Menetelmän avulla irrottaudutaan nykyhetkestä ja ennakoidaan hyvää tulevaisuutta (Kokko 2007). Menetelmä voi auttaa hahmottamaan tavoiteltavaa muutosta, tunnistamaan kehittämisen mahdollisia esteitä sekä löytämään keinoja niiden ylittämiseen.

Työpajaan osallistuneet 25 henkilöä jaettiin viiteen pienryhmään keskustelemaan arviointiosaamisen tulevaisuudesta. Ryhmät asettuivat kuviteltuun tilanteeseen, jossa opettajien arviointiosaaminen on vahvistunut merkittävästi, ja pohtivat, mitä tämän kehityksen eteen on tehty. Keskusteluissa tarkasteltiin myös, millaiset käytännöt ja rakenteet ovat tukeneet muutosta sekä miten vahvistunut arviointiosaaminen näkyy korkeakoulun toiminnassa. Tämän jälkeen kustakin pienryhmästä valittiin yksi henkilö osallistumaan akvaariokeskusteluun, jossa tulevaisuuden muistelua jatkettiin yhteisesti. Akvaariokeskustelussa ryhmien edustajat toivat esiin pienryhmissä syntyneitä näkemyksiä ja kuvasivat, millaisena arviointiosaamisen vahvistunut tulevaisuus voisi näyttäytyä korkeakoulun arjessa.

Arviointiosaamisen kehittäminen tukee laatua ja korkeakoulun hyvinvointia

Työpajan osallistujien kommenteissa arvioinnin haasteet näyttäytyivät ennen kaikkea ajan, osaamisen ja yhteisten käytäntöjen puutteena. Osallistujat nostivat esiin tarpeen keskustella arvioinnista enemmän, saada koulutusta arviointiosaamiseen sekä kehittää työvälineitä, jotka tukevat opettajan työtä käytännössä. Kommenteissa korostuivat myös arviointikriteerien läpinäkyvyys, hylättyjen suoritusten kriteerien näkyväksi tekeminen, palautteen vaikuttavuus sekä se, että opettajan tulisi saada palautetta myös omasta arviointityöstään. Osallistujat korostivat, että arvioinnin kehittäminen on keskeinen keino vahvistaa koulutuksen laatua: selkeät ja yhteisesti ymmärretyt arviointikäytännöt tukevat oppimista, lisäävät oikeudenmukaisuutta ja tekevät koulutuksen tavoitteita näkyvämmiksi sekä opiskelijoille että henkilöstölle.

Arvioinnin kehittäminen nähtiin myös osana hyvinvoivan korkeakoulun rakentamista, sillä yhteiset käytännöt, avoin keskustelu ja opettajien työn tukeminen vähentävät kuormitusta ja vahvistavat yhteisön pedagogista toimijuutta. Nämä havainnot ovat linjassa olemassa olevan tiedon kanssa: arviointiosaaminen on edelleen osin jäsentymätöntä, ja opettajat tarvitsevat tukea arvioinnin periaatteiden siirtämisessä käytäntöön (Atjonen 2021).

Yhteisöllisyys avainasemassa

Työpajakeskusteluissa korostui myös arvioinnin yhteisöllinen ulottuvuus. Osallistujat pitivät tärkeänä yhteisopettajuutta, kollegiaalista keskustelua ja hiljaisen tiedon näkyväksi tekemistä vertaistapaamisten avulla. Lisäksi osallistujat korostivat pedagogisen keskustelun merkitystä ja sen jatkuvaa ylläpitämistä osana työyhteisön arkea. Keskusteluissa nousi esiin myös tarve sille, että esihenkilöt saavat lisäkoulutusta arvioinnin kehittämiseen liittyvistä kysymyksistä ja osallistuvat aktiivisesti pedagogiseen keskusteluun. Tämä on merkittävä havainto, sillä olemassa oleva tieto painottaa, että pedagoginen osaaminen ei rakennu vain yksittäisen opettajan osaamisesta, vaan myös yhteisistä rakenteista, jaetuista käytännöistä ja toimintakulttuurista (Toom ym. 2023; Karvi 2023). Samalla arvioinnin kehittämisessä on huomioitava henkilöstön ja opiskelijoiden työkuorma sekä teknologian ja tekoälyn muuttama toimintaympäristö, jotka haastavat arvioinnin perinteisiä toteutustapoja ja edellyttävät uusia ratkaisuja (Toom ym. 2023).

Arviointi on korkeakoulussa paljon enemmän kuin oppimistulosten mittaamista. Se vaikuttaa siihen, mitä ja miten opiskelijat oppivat, millaisena oikeudenmukaisuus koetaan sekä kuinka selkeinä oppimisen tavoitteet ja odotukset näyttäytyvät opiskelijoille. Arvioinnin laatu rakentuu palautteen vaikuttavuudesta, arviointikriteerien läpinäkyvyydestä sekä opetuksen, osaamistavoitteiden ja arviointimenetelmien keskinäisestä linjakkuudesta. Sekä palautteen vaikuttavuutta että arviointikriteerien selkeyttä ja rakentavaa linjakkuutta pidetään keskeisinä korkeakoulupedagogiikan laatutekijöinä. (Williams, 2024; Toom ym. 2023). Arviointikulttuurin muutos edellyttää, että arvioinnin kehittämisestä keskustellaan opettajien lisäksi myös johdon kanssa, ja että korkeakoulussa luodaan tilaa yhteiselle vuoropuhelulle sekä hyvistä käytännöistä oppimiselle (Atjonen, 2023).

Työpajan viesti oli selkeä: arvioinnin kehittäminen korkeakoulussa vaatii sekä pedagogista keskustelua että rakenteellista tukea. Yhteiset arviointikriteerit, sovellettavat kehikot, perehdytys uusille opettajille, vertaiskeskustelut ja johdon tuki eivät ole arvioinnin kehittämisessä lisäosia, vaan sen keskeisiä edellytyksiä. Kun arviointi nähdään yhteisenä pedagogisena tehtävänä, se voi nykyistä paremmin tukea oppimista, lisätä arvioinnin oikeudenmukaisuutta ja vahvistaa koko korkeakouluyhteisön pedagogista laatua sekä hyvinvointia.

Lähteet

Atjonen, P. 2021. Opettajien arviointiosaamisen tietoperusta, arviointikäsitykset ja arviointikäytäntöjä haastavat kompromissit. NMI Bulletin. Vol 31 (2), 4–18. Viitattu 10.6.2026. Saatavissa https://bulletin.nmi.fi/wp-content/uploads/2021/06/Bulletin_2_2021_E_atjonen.pdf

Atjonen, P. 2023. Akateemisen oppimisen ja osaamisen arviointi: Tutkimuspuheenvuoro Itä-Suomen yliopistosta. Joensuu: Itä-Suomen yliopisto/Kasvatustieteiden ja psykologian osasto. Viitattu 16.6.2026. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-61-5025-3

Fialho, I. Cid, M. & Coppi, M. 2023. Pedagogical Assessment in Higher Education: The Importance of Training. Education Sciences. Vol 13 (12), 1248. Viitattu 16.6.2026. Saatavissa https://doi.org/10.3390/educsci13121248

Hietamäki, U., Lavatti, L. & Vesaranta, H. 2025. Co-teaching improves assessment competences – perceptions of Finnish novice university teachers’ assessment in higher education. Education in the North. Vol. 32 (3), 4-23.  Viitattu 17.6.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202512179388

Karvi. 2023. Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen – arviointi. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Julkaisut 22:2023. Viitattu 10.6.2026. Saatavissa https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/KARVI_2223.pdf

Kokko, R.-L. 2007. Tulevaisuuden muistelu-palaveri -toiveikkuutta tuottava yhteistyömenetelmä. Yhteiskuntapolitiikka. Vol. 72 (2), 166–174. Viitattu 17.6.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe201209117334

LAB-ammattikorkeakoulu. 2025. AMK-arviointikehikko. Viitattu 17.6.2026. Saatavissa https://elab.lab.fi/sites/default/files/category-page/2025-10/AMK_arv-keh-Taitto_250910-2.pdf

Toom, A., Heide, T., Jäppinen, V., Karjalainen, A., Mäki, K., Tynjälä, P., Huusko, M., Nurkka, N., Vahtivuori-Hänninen, S. & Karvonen, A. 2023. Korkeakoulupedagogiikan tila ja uudistaminen – arviointi. Helsinki: Kansallinen koulutuksen arviointikeskus. Tiivistelmät 17:2023. Viitattu 10.6.2026. Saatavissa https://www.karvi.fi/sites/default/files/sites/default/files/documents/KARVI_T1723.pdf

Williams, A. 2024. Delivering effective student feedback in higher education: An evaluation of the challenges and best practice. International Journal of Research in Education and Science. Vol. 10 (2), 473–501. Viitattu 10.6.2026. Saatavissa  https://doi.org/10.46328/ijres.3404

Kirjoittajat

Eveliina Lagström toimii LAB-ammattikorkeakoulussa Hyvinvointiyksikössä osaamispäällikkönä. Hän toimii myös LAB Future Learning työryhmässä.

Katja Kylliäinen toimii LAB-ammattikorkeakoulussa hoitotyön lehtorina. Hän toimii LAB Future Learning työryhmässä.

Artikkelikuva: https://lut.pictures.fi/kuvat/LAB+Press+Images/CAMPUSES/Lahti-campus-5243.jpg

Viittausohje

Lagström, E. & Kylliäinen, K. 2026. Arvioinnin kehittäminen korkeakoulussa. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/arvioinnin-kehittaminen-korkeakoulussa/