Yleinen tuki perustuu lapsen etuun varhaiskasvatuksessa

Varhaiskasvatuksessa jokaisella lapsella on oikeus saada hänen kehitykseensä, oppimiseensa ja hyvinvointiinsa tukea. Yleistä tukea tulee antaa viivytyksettä tuen tarpeen ilmettyä. Yleisen tuen saaminen ei edellytä diagnoosia tai asiantuntijalausuntoa, vaan tuen lähtökohtana ovat lapsen tarpeet.

Kirjoittajat: Tinttu Helander & Minna-Maria Behm

Vuonna 2022 voimaan tullut varhaiskasvatuslain uudistus selkeytti lapsen tuen järjestämistä ja vahvisti lapsen oikeutta saada tukea. Lapsen tuki muodostuu pedagogisista, rakenteellisista ja hoidollisista ratkaisuista sekä tarvittaessa yhteistyöstä muiden ammattilaisten kanssa. Yleinen tuki on osa varhaiskasvatuksen perustoimintaa, ei irrallinen toimintamuoto. (Varhaiskasvatuslaki 540/2018.)

Lakiuudistuksessa laadittiin jokaista varhaiskasvatuksen järjestäjää ja palveluntuottajaa velvoittava tuen järjestelmä. Muutos toteutettiin, koska tunnistetusti tuki ei ollut lasten tarpeita vastaavaa ja oli havaittu myös kuntien eroja tuen järjestämisessä. (Pihjala ym. 2026.)

Mitä yleinen tuki tarkoittaa käytännössä?

Yleisen tuen toteuttaminen onnistuu parhaiten silloin, kun lapsen tarpeet tunnistetaan ajoissa. Tässä tunnistamisessa korostuu pätevän ja ammattitaitoisen varhaiskasvatuksen henkilöstön merkitys. Lapsen edun mukaisesti toteutetun yleisen tuen tekijät ovat henkilöstön osaaminen, yhteistyö, riittävät resurssit sekä toimintakulttuuri, joka puolestaan perustuu yhdenvertaisuuden ajatukselle lapsen vertaisryhmässä.

Lapsen näkökulmasta arvioituna yleinen tuki tuntuu ja näkyy onnistumisen kokemuksina. Hän pääsee leikkiin mukaan ja tietää, mitä ja miten leikitään. Kun kasvattaja toteuttaa jäsenneltyä ja lapselle etukäteen kerrottua päivärytmiä, lapsi tietää, miten esimerkiksi leikinvalintataulua käytetään. Aikuinen on tukena leikkitilanteessa. Esimerkiksi lapsi ehtii ulos muiden mukana, sillä hänen avukseen on aseteltu kuvatuki kertomaan, mitkä ulkoiluvaatteet hän pukee ja missä järjestyksessä. Hän kokee osallisuutta saatuaan ohjeen kuvana tai pikapiirroksena. Näin lapsi ymmärtää, mitä ryhmätilanteessa tulee tapahtumaan. Hän on varma siitä, että kasvattaja ehtii pysähtyä hänen kanssaan ja kertaamaan mitä pitikään tehdä ja missä. Lapsi saa apua, tulee nähdyksi ja kuulluksi.

Pihlajan ja Viitalan (2019) mukaan lapsen tuen tarpeeseen vastataan suunnittelemalla ja yksilöllistämällä ryhmän pedagogista toimintaa, ja näin tuki tuodaan lapsen luokse. Varhaiskasvatusympäristöä ja kasvattajien toimintaa kehitetään siten, että lapsen osallistuminen mahdollistuu paremmin. Tätä tarkoittaa inklusiivinen toimintakulttuuri.

Kasvattajan osaaminen ratkaisee paljon

Helander (2026) selvitti YAMK-opinnäytetyössään kuvailevalla kirjallisuuskatsauksella varhaiskasvatuksessa toteutettavaa lapsen yleistä tukea sekä sen keinoja ja menetelmiä, erityisesti vuoden 2022 lakiuudistuksen jälkeen.

Kuvailevan kirjallisuuskatsauksen tulosten mukaan yleisen tuen toteutuminen on vahvasti yhteydessä kasvattajien pedagogiseen osaamiseen. Kasvattajan tulee osata havainnoida lasta, tunnistaa tuen tarpeita sekä arvioida, millaiset käytännön ratkaisut edistävät lapsen hyvinvointia. Tuen toteuttaminen ei ole yksittäisen kasvattajan vastuulla, varhaiskasvatuksessa toimitaan moniammatillisissa työryhmissä. Lapsen kannalta olennaista on, että kasvattajilla on yhteinen käsitys lapsen tarpeista ja sovituista toimintatavoista. Lapsen huoltajien kanssa tehtävä yhteistyö on keskeistä, huoltajilla on tärkeää tietoa lapsen arjesta, vahvuuksista ja tarpeista. Kun lapsen ympärillä toimivat aikuiset jakavat havaintoja ja rakentavat yhteistä ymmärrystä, tuki voi olla vaikuttavampaa lapsen eri ympäristöissä. (Helander 2026.)

Resurssit vaikuttavat siihen, pystytäänkö tukea toteuttamaan

Yleisen tuen toteuttaminen edellyttää aikaa. Kasvattajan tulee ehtiä kohdata lapsi, havainnoida hänen toimintaansa, suunnitella pedagogiikkaa ja arvioida toteutettujen tukimuotojen vaikutuksia. Lisäksi moniammatillinen yhteistyö vaatii aikaa keskusteluille ja yhteiselle suunnittelulle. Varhaiskasvatuksen henkilöstöön liittyvät resurssikysymykset ovat tästä näkökulmasta merkittäviä. Elinkeinoelämän tutkimuslaitoksen vuoteen 2024 ulottuvan tarkastelun perusteella erityisesti kelpoisten varhaiskasvatuksen opettajien saatavuudessa on ollut haasteita. Lasten määrä varhaiskasvatuksessa on lisääntynyt. Suomessa osallistui varhaiskasvatukseen vuonna 2024 80 % alle kuusivuotiaista lapsista, noin 235 000 lasta. (Kalmbach 2025.)

Jos henkilöstöresurssit ovat riittämättömät, suurten lapsiryhmien ja henkilöstöpulan vaikutukset voivat ulottua myös tuen toteuttamiseen. Tällöin riskinä on, että kasvattajien aika kuluu ensisijaisesti päivittäisen toiminnan ylläpitämiseen. Näin ei lapsen yksilöllisen tuen toteuttamiseen, suunnitteluun ja arviointiin jäisi riittävästi aikaa. Helanderin (2026) opinnäytetyössä nostetaan esiin ajatus tuen käsitteiden selkiyttämisestä. Yleinen tuki on käsitteenä haastava, niin ammattilaisille kuin huoltajille ja moniammatillisille yhteistyötahoille. Selkeämpää olisi puhua vain tehostusta ja erityisestä tuesta lapsen hyväksi, ja nostaa asiaankuuluvalle jalustalle koulutettujen ja ammattitaitoisten suunnittelema, toteuttama ja arvioima laadukas varhaispedagogiikka. (Helander 2026.)

Varhaiskasvatuksessa toteutettavan lapsen tuen uudistuksen suunnittelu on käynnistetty ja tämä on erinomainen uutinen. Opetus- ja kulttuuriministeriö on asettanut työryhmän vahvistamaan varhaiskasvatuksen oppimista ja tukea osana varhaiskasvatuksen strategista kehittämistä. Työryhmän tavoitteena on valmistella ehdotuksia varhaiskasvatuslain ja varhaiskasvatussuunnitelman perusteiden uudistamiseksi. Tavoitteena on, että varhaiskasvatuksen tuki muodostaisi lainsäädännöllisesti, käsitteellisesti ja toiminnallisesti yhtenäisen jatkumon esi- ja perusopetuksen tuen kanssa. Tuen uudistuksen suunnittelussa tullaan huomioimaan viimeaikaiset tutkimukset ja selvitykset tuen uudistusten toimeenpanosta, muun muassa käsitteiden epäselvyys. (Opetus- ja kulttuuriministeriö 2026.)

Lopuksi

Kunnes lapsen tuen uudistus saatetaan voimaan ja varhaiskasvatuslaki päivitettyä, Helanderin (2026) kirjoittamaa opinnäytetyötä on mahdollista hyödyntää oppaana laadukkaan, lapsen etua tavoittelevan pedagogiikan toteuttamisessa. Arjen työn ja kehittämisen tukena voidaan käyttää myös Pihlaja ym. (2026) antamia suosituksia varhaiskasvatuksen käsitteiden yhdenmukaistamisesta (esim. yhdenvertaisuus, inkluusio) sekä suosituksia valtakunnalliselle tasolle, kuntatasolle, päiväkodin ja lapsiryhmän tasoille, sektorirajan ylittävään yhteistyöhön ja tutkimukseen.

Suomalaista varhaiskasvatusjärjestelmää voidaan kuvata 140 vuoden aikana erinomaiseksi ja pitkäjänteisesti kehitetyksi kokonaisuudeksi kasvatusta, opetusta ja huolenpitoa. Olisi harmillista, jos lapsuuden kunnioittamattomuus, koulutuksen aliarvostaminen tai käsitteiden epäselvyys olisivat niitä syitä, joilla laskettaisiin varhaiskasvatuksen laatua tai luovittaisiin yhdenvertaisuuteen pyrkivän työotteen ja säästöpaineiden välimaastossa. Myös tutkimustiedon mukaan varhaiskasvatus voi ratkaista nykyajan moninaisia haasteita. Varhaiskasvatus voi tukea universaalisti koulutuksellisista ja perhepoliittisista näkökulmista mahdollisuuksien tasa-arvoa erilaisista kulttuureista ja sosioekonomisista perheistä tulevien lasten kohdalla. (Laaninen 2026.)

Lähteet

Helander, T. 2026. Yleisen tuen toteuttaminen varhaiskasvatuksessa: Kuvaileva kirjallisuuskatsaus. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 13.10.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026101227743

Kalmbach, A. 2025. Varhaiskasvatuksen opettajapula: Kelpoisten opettajien osuus vaihtelee alueellisesti. Etla Raportti nro 169. Viitattu 12.10.2026. Saatavissa https://pub.etla.fi/ETLA-Raportit-Reports-169.pdf

Laaninen, M. 2026. Universal Early Education and Educational Outcomes: The Role of Family Background. Väitöskirja. Turun yliopisto. Viitattu 12.10.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0630-7

Opetus- ja kulttuuriministeriö. 2026. Työryhmä pohtimaan oppimisen ja tuen vahvistamista varhaiskasvatuksessa. Tiedote. Viitattu 12.10.2026. Saatavissa https://okm.fi/-/tyoryhma-pohtimaan-oppimisen-ja-tuen-vahvistamista-varhaiskasvatuksessa

Pihlaja, P., Hansell, K., Heiskanen, N., Saha, M., Kumpulainen, K., Kuukka, A., Mikkola, A., Moisio, P., Neovius, S., Nurhonen, L., Poikola, M., Staffans, E., Sundqvist, C. & Syrjämäki, M. 2026. Varhaiskasvatuksen vaikuttava tuki. Vakaata tukea -tutkimus. Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2026:4. Viitattu 12.10.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-415-049-1

Pihlaja, P. & Viitala R. (toim.). 2019. Muuttuva varhaiskasvatus. Teoksessa Pihlaja, P. & Viitala, R. (toim.). Varhaiserityiskasvatus. Jyväskylä: PS-kustannus, 18-49.

Varhaiskasvatuslaki 540/2018. Finlex. Viitattu 12.10.2026. Saatavissa
http://data.finlex.fi/eli/sd/2018/540/ajantasa/2025-12-30/fin

Kirjoittajat

Tinttu Helander on sosionomi (YAMK) LAB-ammattikorkeakoulun lapsi- ja perhepalveluiden kehittäminen -koulutusohjelmassa. Helander suhtautuu intohimoisesti varhaiskasvatukseen ja hänen pitkä uransa on rakentunut “rakkaudesta lajiin”- moton ympärille.

Minna-Maria Behm (TtT) työskentelee YAMK-koulutuksessa lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/photos/kindergarten-clown-animator-holiday-2204239/ (Pixabay License)