UDL-malli ja kognitiivinen saavutettavuus oppimisen tukena

Korkeakoulujen opiskelijajoukko moninaistuu, ja samalla kasvaa tarve opetukselle, joka huomioi erilaiset tavat oppia. Universal Design for Learning (UDL) -malli tarjoaa kansainvälisen pedagogisen viitekehyksen, jonka avulla oppimisesta voidaan tehdä joustavampaa, saavutettavampaa ja yhdenvertaisempaa kaikille. Kognitiivinen saavutettavuus ja neuroesteettömyys ovat keskeisiä tekijöitä tässä muutoksessa.

Kirjoittajat: Sanna Nurmiainen & Kati Ojala

Korkeakoulujen opiskelijat ovat yhä moninaisempia

Korkeakoulujen pedagogiikka vastaa työelämän tarpeeseen jatkuvasta oppimisesta ja uudistumisen tarpeesta (Eurofound 2023). LAB-ammattikorkeakoulu vastaa osaamisvaateeseen Future Learning-ohjelmalla (Markkanen ym. 2024), joka nostaa keskiöön opetuksen toimintakulttuurin uudistuksen sekä pedagogiikan. Nemoni- Neuromoninaista tukea koulutuspolulle – hanke (LAB 2026) nostaa esille korkeakoulussa opiskelevien erilaiset tarpeet oppimispolkujen tukemiseen.

Korkeakouluopiskelijoiden joukko on tänä päivänä monimuotoinen. Joukossa on opiskelijoita, joilla on oppimisen haasteita ja erilaisia tuen tarpeita, kuten tarkkaavaisuuden pulmia, mielenterveyden haasteita tai aisteihin liittyviä herkkyyksiä. (Korkeamäki & Vuorento 2021, Pesonen & Nieminen 2021.) Oppimisen tukea koskeva keskustelu on vilkastunut korkeakouluissa, ja tukimuotoja kehitetään jatkuvasti. Opiskelijajoukon moninaistuminen sekä aiemmilla koulutusasteilla vahvistunut tuki korostavat tarvetta huomioida erilaiset oppimisen tarpeet myös korkeakoulutuksessa. Puuttuva tai riittämätön tuki voi lisätä opintojen keskeyttämisen ja syrjäytymisen riskiä. Siksi on tärkeää tunnistaa opiskelijoiden moninaiset taustat, vastata tuen tarpeisiin pedagogisesti sekä kehittää ja arvioida tukimalleja jatkuvasti korkeakoulutuksessa. (Sointu ym. 2025.)

UDL-malli vastaa neuromoninaisten oppijoiden tarpeisiin

Kaikille oppijoille tarkoitettu pedagoginen malli on kansainvälinen esteettömän opetuksen UDL-mallin, jota tarkastellaan tässä artikkelissa. Universal Design for Learning (UDL) mallin on kehittänyt CAST-järjestö (Center for Applied Special Technology), joka on yhdysvaltalainen tutkimus- ja kehitysorganisaatio (CAST 2024). Pesonen ja Äikäs (2025) tarkentavat UDL-mallin korkeakoulujen oppimisen tukimuodoksi, joka pohjautuu opetuksen suunnitteluun kaikille saavutettavaan periaatteeseen pohjaten. Alkuperäinen ajatus CAST-järjestöltä vuonna 1983 on, että kaikilla opiskelijoilla on mahdollisuus oppia, menestyä ja onnistua opinnoissa yhdenvertaisesti. UDL-malli perustuu kolmeen periaatteeseen; 1. Engagement, eli oppimiseen sitoutumiseen; 2. Representation, eli tiedon esitystapoihin; sekä 3. Action and Expression, eli toimintaan ja ilmaisun tapoihin. Joten UDL-malli sisältää konkreettisia keinoja pedagogisen suunnittelun tueksi, joka tukee oppimisympäristöjen neuroesteetöntä toimintaa.

Kumar & Wideman (2014) ovat tarkastelleet tutkimuksessaan, miten UDL-mallia voidaan soveltaa ensimmäisen vuoden yliopistokurssilla siten, että oppiminen olisi saavutettavampaa, joustavampaa sekä yhdenvertaisempaa kaikille opiskelijoille. Seuraavassa taulukossa (taulukko 1.) on esitelty Kumarin ja Widemanin tuloksia erilaisissa toiminnoista. Erilaisissa oppimisen toiminnoissa on huomioitu UDL:n kolme periaatetta; oppimiseen sitoutuminen, neuroesteettömät tiedon esittämistavat sekä opiskelijan vaihtoehtoiset tavat ilmaista osaamisensa. Näihin Kumarin ja Widemanin tuloksien osa-alueisiin on lisätty LAB-ammattikorkeakoulussa (Nurmiainen Ojala 2026) toteutuneen vertaisryhmän kokemuksiin ja näkemyksiin saavutettavasta opetuksen toteutumisesta neuroepätyypillisille korkeakouluopiskelijoille.

Toiminta-osio	Opiskelijan oppimiseen sitoutuminen	Neuroesteettömät tiedon esitystavat	Opiskelijan toiminta ja vaihtoehtoiset ilmaisutavat
Valmistautuminen opintojaksolle	Opintojen esittelyopas saatavilla viikko ennen opintojen alkua	Tieto opintojakson/ kurs-sin etenemisestä, tehtä-vistä yms. saatavana kopioitavana listana etu-käteen.	Videotallenne, Podcast, keskeiset käsitteet avattu jo ennakkomateriaalissa
Opetuksen vuorovaikutuksellisuus	Opiskelija valitsee itseään kiinnostavan teeman useamman aiheen joukosta. Opiskelija ilmoittaa tehtävän palautuksen ajankohdan opettajalle.	Pienryhmäkeskustelut opetuksessa sekä verkossa sovittuina ajankohtina. Opiskelija voi valita työskentelytavan joko yksin työskennellen tai pienryhmässä toimien. Taukojen ja minitaukojen pitäminen opetuksen aikana. Vireystilan huomioimien keskittymisen tukena.	Opiskelijan osaamisen ilmaisu monimuotoista, ei pelkästään kirjallisena tuotoksena, vaan esim. videoblogi tai lyhyen esityksen pitäminen opintojaksolla. Opiskelija voi valita osaamisen näyttämisen tavan. Loppukokeen sijaan voi suorittaa osatehtäviä, jotka huomioidaan loppukokeen laajuudessa.
Opettajan toiminta	Opettaja vastaa tulleisiin kysymyksiin nopealla aikataululla, jolloin epäselviä asioita ei synny.	Enemmän esitystapoja materiaalille kuten kuvat, videot, äänitiedostot, kuviot, kuvat ja simulaatiot opetuksessa.	Fyysisyys ja toiminnallisuus osana opetusta sekä mallinoppiminen
Arviointimateriaali	Vaihtoehtoisia ja osallistavia tapoja arvioimiseen osallistumiseen, kuten tehtävän reflektointi yksin/ pienryhmässä.	Arviointikriteerit (sis. sisältö ja osaamistavoitteet) tekstinä sekä taulukkona. Selkeä tieto, minkälaista palautetta oppimistehtävästä annetaan. Tehtävän palautusvaihtoehdoista annettu malliesimerkki ja ohjeet työskentelyyn (esim. posteripohja ja vaaditut sisältöalueet).	Opiskelijoiden tuotoksista kootaan portfolioita. Hyödynnetään vertaisarviointia monipuolista oppimisprosessia varten. Annetaan palautetta, jossa korostuu opiskelijan tehtävän sisältöön perehtyminen.

Taulukko 1. UDL-mallin oppimisen tukimalli, johon on yhdistetty neuroepätyypillisen korkeakouluopiskelijan kokemukseen saavutettavasta toiminnasta opintojaksolla.

Korkeakouluopiskelijoiden sitoutumista opintoihin sekä tunnetta omien opintojen hallinnasta vähentää opiskelupaineita ja siten auttaa opiskelijaa menestymään opinnoissaan. UDL-mallissa korostuu valinnan mahdollisuus sekä joustavuus, jotka ovat keskeiset tekijät UDL:n periaatteissa.

UDL-malli perustuu neurotieteeseen. Aivojen eri osa-alueita aktivoimalla voidaan tuottaa opiskelijalle vaikuttavia oppimiskokemuksia ja vuorovaikutustilanteita. Kun UDL-mallia toteutetaan laajasti ja monimuotoisesti, on jokaisella korkeakouluopiskelijalla mahdollisuus oppia itselleen sopivalla tavalla. UDL-malli tarkoittaa on proaktiivinen ja sen tarkoituksena on ennakoida erilaisia tarpeita opinnoissa. Ennakoimisen lisäksi UDL-malli on käytännönläheinen, jolloin mallin eri osia voi ottaa käyttöön vähitellen. UDL-mallin avulla korkeakoulussa opiskelusta saadaan kaikille saavutettavampi, niin erilaisten oppimateriaalien, monimuotoisempien opetuksen sekä erilaisten toiminnallisten oppimismenetelmien suunnittelussa. (Pesonen & Äikäs 2025).

Kognitiivinen saavutettavuus oppimisympäristöissä

Korkeakouluopintojen siirtyminen yhä enemmässä määrin verkkoympäristöön, osana UDL-malli on tärkeää huomioida oppimisympäristöjen ja opetusmateriaalin kognitiivinen saavutettavuus (Kärpänen 2023). Kognitiivinen saavutettavuus on mm. verkkoympäristön helppokäyttöisyyttä sekä sisällön ymmärrettävyyttä (ks. esim. Papunet 2025). Kognitiivinen saavutettavuus on tärkeää kaikille opiskelijoille, mutta erityisesti neurokirjon opiskelijoille, joilla voi olla kognitiivisia haasteita sekä erilainen tapa hahmottaa ja käsitellä tietoa (Maisela ym. 2019).

Maiselan ym. (2019) mukaan neurotyypillisillä henkilöillä mielikuvat muodostuvat usein melko yleisellä ja kokonaisvaltaisella tasolla. Neurokirjon opiskelijalla voi puolestaan ilmetä haasteita, kuten keskeisen tiedon erottaminen epäolennaisesta tai kokonaisuuksien ja niiden osien välisten suhteiden hahmottaminen. Samalla monet neurokirjon opiskelijat ovat kuitenkin vahvoja yksityiskohtaisessa tiedonkäsittelyssä: heillä voi olla runsaasti tarkkaa tietoa jostakin aiheesta, mutta oman tiedon määrän suhteuttaminen vaadittuun oppimistehtävän vastaukseen on haastavaa. Yksityiskohtien korostuminen ja ajattelun sirpaleisuus voivat kuitenkin vaikeuttaa yhtenäisen kokonaiskuvan muodostamista, johtopäätösten tekemistä sekä tiedon soveltamista uusiin tilanteisiin. Lisäksi toiminnanohjauksen vaikeudet voivat hankaloittaa tehtävien aloittamista ja suunnitelmallista etenemistä opinnoissa. Kognitiivisen saavutettavuuden näkökulmasta neurokirjon opiskelijaa haastaa esimerkiksi “Ympäripyöreät tehtävänannot, joiden kanssa on itse isona kysymysmerkkinä”. Tehtävänanto saattaa myös olla siinä muodossa “ettei edes ymmärrä, että tietää aiheesta paljon ja osaisi vastata hyvin”.

Kohti inklusiivista ja neuroesteetöntä korkeakoulua

Inklusiivisen korkeakoulun tavoitteena on, että kaikki opiskelijat voivat päästä mukaan opetukseen, osallistua siihen ja kokea kuuluvansa yhteisöön yhdenvertaisina. Pelkkä pääsy korkeakoulutukseen ei riitä, vaan tarvitaan inklusiivista opetusta sekä joustavia ja jatkuvia tukitoimia, kuten yksilöllisiä järjestelyjä. Näiden avulla varmistetaan, että opiskelijoilla on todelliset mahdollisuudet suorittaa tutkintonsa loppuun. Ilman riittävää tukea ja osallisuuden tunnetta opinnot voivat viivästyä tai keskeytyä. Siksi inklusiivisessa koulutuksessa on tärkeää kehittää jatkuvasti käytäntöjä, jotka edistävät kaikkien opiskelijoiden täysipainoista osallisuutta. (Pesonen & Nieminen 2021.)

Nemoni-hankkeen (LAB 2026) kehittämistyön perusteella korkeakoulujen henkilöstöllä, opettajilla sekä tukipalvelun henkilöstöllä, on selkeä tarve ja halu saada lisää työkaluja moninaisten opiskelijoiden opintojen tukemiseen. Yhteiskunnallinen keskustelu moninaisuudesta osana korkeakouluyhteisöä on lisääntynyt ja jatkuu edelleen. Asenne neuromoninaisuutta kohtaan on muuttunut myönteisemmäksi sekä avoimemmaksi, jolloin korkeakoulussa työskentelevät haluavat saada lisätietoa moninaisuudesta. Tiedon lisäksi toivotaan erilaisia ja kohdennettuja, konkreettisia työkaluja, joilla tukea erilaisten opiskelijoiden polkua opinnoissa. UDL-malli voi auttaa opettajaa jäsentämään opetustaan uudella tavalla, neuromoninaiset opiskelijat erityisesti huomioiden. Hankkeen tiimoilta LAB-ammattikorkeakoulussa ja LUT-yliopistossa on otettu askel lähemmäksi neurovahvistavaa ajattelutapaa, jossa huomioidaan moninaiset tavat kulkea oma koulutuspolku läpi.

Lähteet

CAST. 2024. UDL Guidelines 3.0. CAST. Viitattu 24.2.2026.
Saatavissa https://udlguidelines.cast.org

Eurofound. 2023. Changing labour markets – How to prevent a mismatch between skills and jobs in times of transition – Background paper. Dublin: Eurofound. Viitattu 22.4.2026. Saatavissa https://www.eurofound.europa.eu/en/publications/2023/changing-labour-markets-how-prevent-mismatch-between-skills-and-jobs-times

Korkeamäki, J. & Vuorento, M. 2021. Ilmoitettujen terveys- ja toimintarajoitteiden vaikutus korkeakouluopiskeluun: Eurostudent VII -tutkimuksen artikkelisarja. Helsinki: Opetus- ja kulttuuriministeriön julkaisuja 2021:16. Viitattu 15.5.2026. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-263-841-0

Kumar, K., Wideman, M. 2014. Accessibile by design: Applying UDL principles in a first year under graduate course. Canadian Journal of Higher Education. Vol. 44(1), 125-147. Viitattu 2.6.2026. Saatavissa https://files.eric.ed.gov/fulltext/EJ1028772.pdf

Kärpänen, T. 2023. Kognitiivisen saavutettavuuden huomioiminen opetusmateriaalissa. Teoksessa Kärpänen,T., Loikkanen,O. & Puttonen,K. (toim.). Oppiminen kuuluu kaikille. Universal Design for Learning -viitekehys käytännössä. Laurea-ammattikorkeakoulu. Laurea-julkaisut 127, 23-27. Viitattu 21.5.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-799-667-9

LAB. 2026. Nemoni- Neuromoninaista tukea koulutuspolulle. Viitattu 22.4.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/nemoni-neuromoninaista-tukea-koulutuspolulle

Markkanen, M., Suikkanen, A. & Tiittanen, H. 2024. Future Learning ohjelma vastaa oppimisen muutokseen. LAB Pro. Viitattu 22.4.2026. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/future-learning-ohjelma-vastaa-oppimisen-muutokseen/

Maisela, M., Stephensona, K., Coxb, J. & Southa, M. c. 2019. Cognitive defusion for reducing distressing thoughts in adults with autism. Research in Autism Spectrum Disorders, 34 – 45. Viitattu 21.5.2026. Saatavissa https://www.sciencedirect.com/science/article/pii/S1750946718301880

Nurmiainen, S. & Ojala, K. 2026.Vertaisryhmät opiskelijoiden hyvinvoinnin tukena. Viitattu 25.2.2026. Saatavaissa https://blogit.lab.fi/labfocus/vertaisryhmat-opiskelijoiden-hyvinvoinnin-tukena/

Papunet. 2025. Kognitiivinen saavutettavuus. Viitattu 21.5. 2026. Saatavissa https://papunet.net/saavutettavuus/ohjeita-ja-oppaita/kognitiivinen-saavutettavuus/

Pesonen, H. & Nieminen, J. 2021. Huomioi oppimisen esteet. Inklusiivinen opetus korkeakoulutuksessa.

Pesonen, H. & Äikäs A. 2025. Opintojen esteettömyys ja pedagoginen tuki korkeakoulutuksessa. Teoksessa Dindar, K., Kämäräinen, K., Kilpiä, A., Kärnä, E., Pihlainen, K. & Pukki, H. (toim.) Autismikirjo eri elämänvaiheissa – kasvatus, koulutus, työelämä ja palvelut. Viro: Gaudeamus Oy. 177–192

Sointu, E., Vuojärvi, H., Korkeamäki, J., Pesonen, H. & Äikäs, A. 2025. Mitä on oppimisen pedagoginen tuki yliopistossa? Miten sitä tulisi kehittää? Yliopistopedagogiikka. Viitattu 15.5.2026. Saatavissa https://lehti.yliopistopedagogiikka.fi/2025/01/22/mita-on-oppimisen-pedagoginen-tuki-yliopistossa-miten-sita-tulisi-kehittaa/

Kirjoittajat

Sanna Nurmiainen työskentelee sosiaalialan lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa Lappeenrannassa ja asiantuntijana Nemoni – neuromoninaista tukea koulutuspolulle –hankkeessa. Sanna on ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja ja tutoropettaja.

Kati Ojala työskentelee sosiaalialan lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa Lahdessa ja on asiantuntijana Nemoni – neuromoninaista tukea koulutuspolulle –hankkeessa. Kati on ratkaisukeskeinen neuropsykiatrinen valmentaja, tutoropettaja sekä harjoittelukoordinaattori.

Artikkelikuva: Sanna Henttonen