Näkökulmia Päijät-Hämeen haja-asutusalueiden pakettipalveluiden kehittämiseen

Haja-asutusalueiden tavaralogistiikkaa on kartoitettu ja kehitetty viime vuosina LAB-ammattikorkeakoulussa osana Kestävän liikenteen pilotit Päijät-Hämeessä (KELPO) -hanketta. Tässä artikkelissa tarkastellaan pakettipalveluiden kehittämistä ja eritoten noutolokerikkojen hyödyntämistä osana kestävämpää tavaralogistiikkaa Sysmän Suopellon satamassa vuonna 2025 toteutetun kokeilun kautta.

Kirjoittajat: Annukka Heinonen & Tiia Tuomisto

Näkökulmia Päijät-Hämeen haja-asutusalueiden pakettipalveluiden kehittämiseen

Kestävän liikenteen pilotit Päijät-Hämeessä (KELPO) -hankkeessa on parin viime vuoden ajan selvitetty liikenteen päästövähennyksiin tähtääviä toimia ja tehty käytännön kokeiluja eri sidosryhmien parissa. Liikenne on alueellisesti merkittävä päästöjen lähde ja siten kiinnostava päästövähennyskohde, mutta vähennystoimet iskevät toisaalta juuri asukkaiden, yritysten ja muiden alueen toimijoiden arkeen. Suurimmat päästöt syntyvät toki vilkkaimmin liikennöidyillä alueilla kasvukeskuksissa, mutta myös haja-asutusalueilla ja maakunnan pienemmilläkin kunnilla on roolinsa. (Päijät-Hämeen liitto 2020.)

Kuntien ilmastosuunnitelmat ohjaavat jo nykyisellään päätöksentekoa, mutta päättäjät kaipaavat kokemuksia alueen arjesta. Tavaralogistiikkaan liittyen selvitettiin kestävien pakettipalveluiden haasteita ja pullonkauloja vuosina 2024–2025. Tietoa kerättiin kyselyillä, haastatteluilla ja kuljettajan kyydissä havainnoiden. Noutolokerikot tunnistettiin asukkaita ja mökkiläisiä kiinnostavaksi kohteeksi ja sen tiimoilta toteutettiin kokeilu Sysmän Suopellossa kesäkaudella 2025 (Heikkilä ym. 2026). Tuloksia näistä esiteltiin sidosryhmille maaliskuussa 2026. Tilaisuus kokosi yhteen yritys-, kunta- ja sidosryhmätoimijoita.

Rajalliset resurssit rajoittavat palvelukehitystä

Haja-asutusalueilla kestävän tavaraliikenteen haasteena ovat osin ristiriitaiset tarpeet. Alueella asuu ja työskentelee verrattain pieni joukko potentiaalisia asiakkaita. Asutus voi sijaita laajalla alueella ja välimatkat ovat näin pitkiä. Toisaalta alue on vahvasti mökkiläisten suosiossa ja kunnissa käy kesäaikaan vilinä. Kysyntää esimerkiksi pakettipalveluille on siis vaihtelevasti ja liikkumismahdollisuudet palveluiden pariin rajalliset, sillä joukkoliikennekään ei tavoita kaikkia alueita. Päästöjen ja ekologisen kestävyyden näkökulmasta asioinnin keskittäminen ja siten matkojen yhdistäminen muuhun arjen liikkumiseen on hyvä asia. Sosiaalisen kestävyyden näkökulmasta tilanne voi olla toinen, sillä lähipalvelut pitävät esimerkiksi kyliä asuttuina.

Erityisesti pohjoisessa Päijät-Hämeessä haasteena on lisäksi asukkaiden ikärakenne – väki ikääntyy ja vähenee. Ikäihmisten palvelutarpeita noutolokerikoihin liittyen erityisesti Asikkalan haja-asutusalueilla tutkineen Anastasiia Kalliomäen mukaan haasteet jakautuvat viiteen teemaan: 1) pakettiautomaattien fyysisiin ominaisuuksiin, 2) digitaalisten palveluiden käyttöön, 3) informaatioon ja viestintään, 4) palveluprosessiin ja 5) aikaan liittyviin haasteisiin (kuva 1).

Kuva 1. Muutoin suositut noutolokerikot voivat haastaa ikäihmisiä, sillä käyttäminen vaati paitsi liikkumista myös digitaitoja ja -välineitä. (Kuva: Anastasiia Kalliomäki)

Tuloksia Päijät-Hämeessä tehdyistä haja-asutusalueen pakettipalveluselvityksistä

Kokeillun ulkolokerikkokokeilun käyttö jäi vähäiseksi. Yksi merkittävä lokerikkoihin kuljettava toimija vetäytyi kokeilusta kuljetuskustannuksiin vedoten, eikä kyseistä automaattia ollut siksi valittavana useissa verkkokaupoissa. Lokerikkotoimija arvioi verrokkiautomaatin dataan perustuen, että kokeiluajankohtana olisi voinut olla 200–400 asiointia, mikäli kaikki kuljetustoimijat olisivat olleet kokeilussa mukana.

Päästövähennyksien näkökulmasta toimitettavia kuljetuksia olisi täytynyt olla useita satoja. Vähäiset toimitusmäärät tarkoittavat, että asiointikeskuksesta edempänä sijainneelle ulkolokerikolle on kuljetettu kerrallaan yksittäisiä paketteja, jolloin pakettikohtaiset kustannukset ja päästöt ovat toivottua korkeammat. Hankkeessa toteutetun kyselyn mukaan (2024) asukkaat olisivat valmiita noutamaan pakettinsa vain muutaman kilometrin päästä muulla kulkumuodolla kuin autolla. Tällöin haja-asutusalueella lokerikkoja olisi oltava useita hyvin etäällä toisistaan, mutta pidempien etäisyyksien myötä kuljetustoimijan ajokilometrit ja siten kustannukset kasvavat yksittäisten pakettien toimittamisesta.

Toisaalta asukkaat ja paikkakunnalla mökkeilevät asioivat muutenkin asiointikeskuksessa, joten pakettien nouto tapahtuu muun asioinnin ohessa kätevästi. Vaikka ulkolokerikko sijaitsisi muutaman kilometrin päässä kotoa tai mökkiä, näyttää melko todennäköiseltä, että paketit noudettaisiin kuitenkin autolla mennessä tai palatessa muilta asiointimatkalta. Tällöin ajokilometrien optimoinnin ja siten päästöjen kannalta myös ulkolokerikot kannattaa haja-asutusalueella sijoittaa asiointikeskukseen, jolloin useita paketteja voidaan kuljettaa paikkakunnalle samalla kuljetuksella.

Ulkolokerikkokokeiluun liittyvässä kyselyssä tiedusteltiin, millä kulkumuodolla asioitiin: autolla tai muulla moottoriajoneuvolla, vesiteitse, kävellen tai pyöräillen. Pilotin tulokset ja toimijoiden kanssa käydyt keskustelut osoittivat, että todennäköisyys kestäville kulkumuodoille on vähäinen. Skenaariolaskennalla vertailtiin kuvittellisten 200 noudon päästövaikutusta eri kulkumuodoilla eripituisista etäisyyksistä (Kuva 2). Arvioinnissa käytettiin keskimääräisiä päästökertoimia/km.

Kuva 2: Skenaarioarvioinnilla huomattiin, että päästövähennykset vaatisivat sitä, että merkittävä osuus noudoista tehtäisiin muulla kuin autolla. (Kuva: Tiia Tuomisto)

Sidosryhmäläisten ajatuksia KELPOn noutolokerikkokokeilusta

Hankkeen tulosten esittelytilaisuudessa kuultiin kommenttipuheenvuorot myös muutamilta sidosryhmätoimijoilta. Kuljetustoimijoiden näkökulmasta lokerikot ovat järkevä tapa hoitaa haja-alueiden tavarajakelua, koska näin kuljetukset saadaan optimoitua ja ajokilometrit sekä näin ollen päästövaikutus saadaan minimoitua. Toisaalta kuluttajajakelussa tasapainoillaan eri toimijoiden, kuten globaalien tavarantoimittajien, verkkokauppojen ja logistiikkaketjun sekä loppuasiakkaiden tarpeiden ja toiveiden rajapinnassa. (Salminen 2026.)

Päijät-Hämeen kylien kyläaktivaattori Henna Pirkonen muistutti kommenttipuheenvuorossaan haja-asutusalueiden kehittämisen tärkeydestä. Noutolokerikkokokeilun kaltaiset toimet voivat johtaa pysyviin ratkaisuihin ja auttaa näin pitämään syrjäisemmät alueet asuttuina. Kyläaktivaattorin silmin tarvitaan monipuolista yhteistyötä asukkaiden ja muiden toimijoiden kesken, jotta tarpeet ja toteutus kohtaavat. (Pirkonen 2026.)

Kyläyhteisöillä voisi olla myös kestävän tavaralogistiikan näkökulmasta vahvempi rooli. Pirkonen nosti esiin muutamia esimerkkejä muualta Suomesta. Keskipohjalaisessa Kannuksen Eskolan kylässä pakettiautomaatti sijaitsee kylätalossa ja sitä ylläpitävät kyläläiset. Automaatti palvelee myös lähiseutujen asukkaita. Onpa kyläkehityspiireissä pohdittu myös mahdollisuutta tuoda jo vähiin käyneet kauppa-autot takaisin jonkinlaisella uudistetulla konseptilla. (Pirkonen 2026.)

Maakunta kehittämisen tasona

Tavaralogistiikka, kuten liikenne tai siitä kertyvät päästöt ylipäätään eivät tunne kuntarajoja. Kehittämisen tuleekin olla maakunnallista, jotta toimille saadaan vaikuttavuutta. Kuljetusyritysten toimialue sisältää usein eri kunnista tai jopa maakunnista, jolloin esimerkiksi yksittäisten suurempien kaupunkien tai kuntien kalustovaatimukset vaikuttavat laajempaan alueeseen.

Sähköisen jakelukaluston yleistyessä kaupunkialueilla voidaan haja-asutusalueillakin havahtua uudentyyppisiin haasteisiin esimerkiksi raskaamman jakelukaluston latausinfran tai taukopaikkojen osalta. Tästä syystä liikenteen ja haja-asutusalueiden palvelujen kehittämisen parissa työskentelevien on hyvä seurata verkostoja ja myös kaupunkilogistiikan kehittämishankkeita, kuten Päijät-Hämeessä ja Uudellamaalla toimiva Zero Trail -hanke tarkalla korvalla.

Lähteet

Heikkilä, H., Tuomisto, T. & Heinonen, A. 2026. Kestävä tavarajakelu haja-asutusalueilla: selvitys ja toimintasuosituksia kunnille. Viitattu 15.5.2026. Saatavissa https://lab.fi/sites/default/files/2026-04/kestava-tavaralogistiikka-kelpo_a5.pdf

Heinonen, A. & Tuomisto, T. 2024. Kestävämpää tavaralogistiikkaa haja-asutusalueille – Tuloksia Kärkölästä, Padasjoelta ja Sysmästä. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 12.3.2026. Saatavissa https://lab.fi/sites/default/files/2024-11/KELPO-posteri-web_Tiedep%C3%A4iv%C3%A4.pdf

Kalliomäki, A. 2025. Ikääntyvän väestön digipalvelujen haasteet ja mahdollisuudet: pakettipalvelujen digitaalinen palveluympäristö Päijät-Hämeen haja-asutusalueilla. Viitattu 12.3.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2025052716566

LAB. 2025. Kestävän liikenteen pilotit Päijät-Hämeessä (KELPO). Viitattu 16.3.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/kestavan-liikenteen-pilotit-paijat-hameessa-kelpo

Pirkonen, H. 2026. Päijät-Hämeen kylät. Kylätoimijoiden kommenttipuheenvuoro KELPO-hankkeen webinaarissa 4.3.2026.

Päijät-Hämeen liitto. 2020. Hiilineutraali Päijät-Häme 2030: Ilmastotiekartta. Viitattu 18.5.2026. Saatavissa https://paijat-hame.fi/wp-content/uploads/2020/10/Paijat-Hameen-ilmastotiekartta.pdf

Salminen, P. 2026. Kuljetuspalvelu Fågel Oy. Kuljetusalan kommenttipuheenvuoro KELPO-hankkeen webinaarissa 4.3.2026.

Kirjoittajat

Annukka Heinonen työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana ja projektipäällikkönä Kestävän liikenteen pilotit Päijät-Hämeessä (KELPO) -hankkeessa.

Tiia Tuomisto työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa TKI-asiantuntijana ja KELPO-hankkeessa asiantuntijana.

Artikkelikuva: Noutolokerikko sijoitettiin taajaman ulkopuolella sijaitsevaan venesatamaan kesäkaudelle 2025 (Kuva: Annukka Heinonen)