Alueiden erityisyys, yhteiset verkostot ja tulevaisuuden rakentaminen

Jokaisella alueella on oma osaamisensa, historiansa ja vahvuutensa. Tulevaisuuden kannalta ratkaisevaa on, miten näitä vahvuuksia voidaan uudistaa ja yhdistää uusiin mahdollisuuksiin. Alueiden uudistuminen syntyy usein yhteistyössä – paikallisten toimijoiden, tutkimuksen ja kansainvälisten verkostojen rajapinnoilla. Tässä artikkelissa pohditaan TKI-näkökulmasta sitä, että menestyvät alueet ovat usein niitä, jotka tunnistavat omat vahvuutensa ja löytävät oikeat kumppanit niiden kehittämiseen edelleen.

Kirjoittaja: Heidi Myyryläinen

Alueen uudistuminen nojaa olemassa oleviin vahvuuksiin

Alueiden tutkimuksessa vertailu on tärkeä tapa ymmärtää, miksi eri alueet kehittyvät eri tavoin. Vertailun tavoitteena ei kuitenkaan ole löytää yhtä menestyksen mallia. Erilaisilla alueilla on erityispiirteitä, ja omia tapoja katsoa menneeseen ja tulevaan.

Maakuntien strategiat ovat koosteita alueiden itsemäärittelystä ja tulevaisuuteen katsomisesta. Etelä-Karjalaa ei voi ymmärtää ilman Saimaata, vahvaa teollista perintöä, kansainvälisiä yhteyksiä ja vihreän siirtymän ympärille rakentuvaa uudistumista. Päijät-Häme puolestaan tunnetaan järviluonnosta, yrittäjyydestä, muotoilusta, liiketoiminnan uudistamisesta ja kestävän kasvun tavoitteista.

Ne ovat myös alueellisten vahvuuksien tunnistamista. Uudet ideat, yritykset ja yhteistyön muodot rakentuvat usein olemassa olevan osaamisen, verkostojen ja kokemusten päälle. Tulevaisuus kasvaa siitä, mikä alueella on jo vahvaa. (Deegan ym. 2021.) Alueiden uudistuminen ei tarkoita vain olemassa olevien vahvuuksien hyödyntämistä, vaan niiden yhdistämistä uusilla tavoilla. Tutut osaamiset voivat saada uuden merkityksen, kun ne kohtaavat uusia kumppaneita, toimialoja tai yhteiskunnallisia tarpeita.

Erityisyys on lähtökohta uudistumiselle

Nykyisessä aluekehityksessä korostetaan yhä enemmän ajatusta siitä, että alueiden kannattaa rakentaa tulevaisuuttaan omien vahvuuksiensa pohjalta. Euroopan unionin älykkään erikoistumisen ajattelussa keskeistä on tunnistaa alueen omat mahdollisuudet ja rakentaa niiden ympärille uusia kehityspolkuja (Foray 2018). Paikallinen identiteetti voi myös antaa perustan kansainväliselle yhteistyölle.

Päijät-Hämeessä alueen tulevaisuutta rakennetaan esimerkiksi kestävyyden, ympäristöosaamisen, kiertotalouden, uudistuvan teollisuuden ja osaamisen ympärille (Päijät-Hämeen liitto n.d.) Etelä-Karjalassa vahvaa perustaa muodostavat metsäteollisuuden pitkä historia, teknologiaosaaminen, vihreä siirtymä ja kansainväliset yhteydet (Etelä-Karjalan liitto 2026). Strategiat ovat osa prosessia, jossa alue oppii tunnistamaan omia vahvuuksiaan, rakentamaan yhteistä näkemystä ja uudistamaan käsitystään siitä, mikä tekee siitä erityisen. Yksi tärkeimmistä alueen kyvyistä on pyrkiä hyvään tulevaisuuteen alueena.

Alueet eivät kehity yksin

Alueiden menestys ei synny vain erilaisuudesta. Ne tarvitsevat myös yhteisiä rakenteita ja yhteyksiä. Liikennejärjestelmät, koulutus, tutkimusinfrastruktuurit ja yhteistyöverkostot mahdollistavat sen, että erilaiset alueet voivat toimia yhdessä.

Alueellinen uudistuminen ei synny vain paikallisesta osaamispohjasta eikä ulkoisista yhteyksistä itsessään, vaan niiden välisestä suhteesta: alue tarvitsee sekä omia erityisiä kyvykkyyksiä että yhteyksiä muihin alueisiin täydentävän tiedon ja osaamisen saavuttamiseksi (Balland & Boschma 2021). Eli on hyvä tietää, missä aiheissa yhteistyö on arvokkainta ja keiden kanssa.

Uudet polut syntyvät yhdistämällä

Alueiden oppiminen tapahtuu usein rajapinnoilla. Tutkimuksessa, jossa tarkasteltiin satojen eurooppalaisten alueiden teknologista kehitystä yli kahden vuosikymmenen aikana, havaittiin, että alueiden uudistuminen perustuu usein kykyyn yhdistää olemassa oleva osaaminen uusiin mahdollisuuksiin. Alueet eivät kehity vain strategisen valinnan kautta, vaan vähitellen rakentamalla uusia osaamisyhdistelmiä aiempien vahvuuksiensa pohjalta (Boschma ym. 2023; Balland ym. 2019). Tähän liittyy käsite liittyminen tai läheisyys (relatedness), joka kuvaa uutta teknologiaa tai toimialaa ympäröivän osaamisen läheisyyttä alueen nykyiseen osaamispohjaan (Balland 2019). Tätä näkökulmaa voi myös laajentaa. Alueen kehityspolkujen onnistuminen ei riipu vain osaamisen läheisyydestä, vaan myös siitä, kuinka hyvin ne kytkeytyvät alueen toimijoihin, instituutioihin, yhteistyösuhteisiin ja yhteisesti rakennettuun tulevaisuuskuvaan (esim. Rizzi ym. 2018).

Myös kun tutkimus ja käytäntö riittävän toisiaan täydentävällä tavalla kohtaavat, se antaa uudistumiseen syötteitä. Tässä myös ammattikorkeakouluilla on alueellinen tehtävä. LAB rakentaa tätä uudistumiskykyä erityisesti Päijät-Hämeessä ja Etelä-Karjalassa alueiden omista lähtökohdista.

Kansainväliset TKI-verkostot ovat yksi tapa oppia

Alueiden kannalta kansainväliset TKI-verkostot ovat tärkeä väylä. Esimerkiksi myös pienille kunnille eurooppalaiset TKI-hankkeet voivat tarjota väylän päästä mukaan kansainväliseen osaamiseen, vertaisoppimiseen ja uusien ratkaisujen kehittämiseen. Ne voivat vahvistaa yritysten toimintaympäristöä, julkisten palveluiden kehittämistä ja alueen osaamispohjaa. Kumppanuuksien yksi arvo saattaa olla siinä, että niiden kautta alueen toimijat näkevät omat vahvuutensa uudessa valossa ja rakentavat niiden varaan seuraavia kehitysaskeleita.

Lähteet

Balland, P.-A. & Boschma, R. 2021. Complementary interregional linkages and Smart Specialisation: an empirical study on European regions. Regional Studies. Vol. 55 (6), 1059–1070. Viitattu 5.8.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1080/00343404.2020.1861240

Balland, P.-A., Boschma, R., Crespo, J. & Rigby, D. L. 2019. Smart specialization policy in the European Union: relatedness, knowledge complexity and regional diversification. Regional Studies. Vol. 53 (9), 1252-1268. Viitattu 5.8.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1080/00343404.2018.1437900

Boschma, R., Miguelez, E., Moreno, R. & Ocampo-Corrales, D. B. 2023. The Role of Relatedness and Unrelatedness for the Geography of Technological Breakthroughs in Europe. Economic Geography. Vol. 99 (2), 117-139. Viitattu 5.8.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1080/00130095.2022.2134005

Deegan, J., Broekel, T. & Fitjar, R. D. 2021. Searching through the Haystack: The Relatedness and Complexity of Priorities in Smart Specialization Strategies. Economic Geography. Vol. 97 (5), 497-520. Viitattu 5.8.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1080/00130095.2021.1967739

Etelä-Karjalan liitto. 2026. Etelä-Karjalan maakuntaohjelma 2026–2029. Viitattu 17.7.2026. Saatavissa https://liitto.ekarjala.fi/maakuntasuunnittelu/aluekehittaminen/etela-karjalan-maakuntaohjelma-2026-2029/

Foray, D. 2018. Smart specialisation strategies and industrial modernisation in European regions—theory and practice. Cambridge Journal of Economics. Vol. 42 (6), 1505–1520. Viitattu 17.7.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1093/cje/bey022

Päijät-Hämeen liitto. n.d. Maakuntastrategia 2050+ ja maakuntaohjelma 2026-2029 Viitattu 17.7.2026. Saatavissa https://paijat-hame.fi/maakuntastrategia-2050/

Rizzi, P., Graziano, P. & Dallara, A. 2018. A capacity approach to territorial resilience: the case of European regions. The Annals of Regional Science. Vol. 60 (2), 285–328. Viitattu 17.7.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s00168-017-0854-1

Kirjoittaja

TKI-asiantuntija Heidi Myyryläinen toimii LAB-ammattikorkeakoulun liiketoimintayksikössä ja toimii Horizon Europe-ohjelmasta rahoitetussa ForestAgriGreenNudge-tutkimushankkeessa, jossa LAB-ammattikorkeakoulu toimii kumppanina.

Artikkelikuva: https://lut.pictures.fi/kuvat/LUT+Press+Images/Nature+&+City/Lappeenranta+City/lpr-2019-syys-37.jpg