Kipu koskettaa meitä kaikkia jossain vaiheessa elämää. Kipu liittyy moniin sairauksiin ja vammoihin, ja joskus kipu voi jatkua, vaikka kudosvaurio olisi jo parantunut. Kansainvälinen kivuntutkimusjärjestö (IASP) määrittelee kivun epämiellyttäväksi aistimukseksi ja tunnekokemukseksi, joka on yhteydessä todettuun tai mahdolliseen kudosvaurioon tai joka muistuttaa sellaista. Kipu ei siis ole vain oire tai aistimus, vaan kokemus, joka vaikuttaa ihmiseen kaikilla elämänalueilla.

Kirjoittajat: Anita Alatalo, Iines Hemmilä & Aki Rintala

Moniulotteinen kipu

Kivun monimuotoisuus ja kipukokemuksen subjektiivisuus tekevät kivun arvioinnista haastavaa. Vaikka kivun tutkimus on edennyt nopeasti, on kokonaiskuva kivusta edelleen puutteellinen. (Ojala 2020a, 29.) Tiedämme, että kipukokemukseen vaikuttavat mm. persoonallisuus, elämäntilanne ja opitut käyttäytymismallit. Kipuun liittyvät asenteet ja käsitykset määrittelevät kivun merkityksen ja suhtautumisen kipuun. Kipu on myös kontekstiriippuvaista; kipukokemuksen sävy ja määrä riippuvat pitkälti tilanteesta, jossa kipua koetaan. (Ojala 2020b, 78–86.) Myös sosiaalisen ympäristön vaikutus kipukokemukseen on merkittävä ja se voi toimia joko voimavarana tai kuormitusta ja kipua lisäävänä tekijänä (Röning 2020, 108). Tästä huolimatta kivun arviointi perustuu edelleen vastaanotoilla tehtyihin haastatteluihin ja numeeristen tai sanallisten asteikkojen käyttöön. (Kauranen 2021, 704, 710.)

Terveydenhuollon vastaanotoilla tehty kipukokemuksen muistelu ei välttämättä anna riittävän tarkkaa tietoa kivun ilmenemisestä, jolloin oleelliset kipuun vaikuttaneet arjen tekijät voivat jäädä huomaamatta. Pelkkään oirekuvaan, kliiniseen tutkimiseen ja kehon rakenteellisiin muutoksiin perustuva hoito on riittämätöntä (Ojala 2020b, 96). Tehokkaan hoidon perustana on kipuun vaikuttavien useiden biologisten ja psykososiaalisten prosessien ja näiden yhteyksien tunnistaminen (Fillingim 2017).

Kokemusotantamenetelmä työvälineenä

Yksi mahdollinen työkalu kivun kokonaisvaltaisempaan arviointiin voisi olla kokemusotantamenetelmä (engl. Ecological Momentary Assessment, Experience Sampling Method). Menetelmä on kehitetty arjen tilanteiden ja kokemusten järjestelmälliseen tiedonkeruuseen ja sen tarkoituksena on löytää säännönmukaisuuksia tajunnantilan, kuten iloisuuden tai sairauden oireiden ja arjen kontekstien välillä. Tavoitteena on yhdistää näitä säännönmukaisuuksia osallistujan persoonaan, kuten ikään tai diagnoosiin, osallistujan tilanteeseen tai esimerkiksi vuorovaikutukseen toisten kanssa. Menetelmän avulla selvitetään, miten subjektiiviset kokemukset ovat yhteydessä laajemmin osallistujien arkielämään. (Larson & Csikszentmihalyi 2014; Myin-Germeys ym. 2018.)

Käytännössä menetelmällä tarkoitetaan satunnaisesti tai ennalta määrättyinä aikoina älylaitteeseen tulevia merkinantoja useita kertoja päivässä. Merkinannon saatuaan osallistuja vastaa lyhyeen kyselyyn, jossa kysytään kivun määrän tai intensiteetin lisäksi esimerkiksi, onko osallistuja yksin vai muiden seurassa, onko hän liikkunut vai ollut passiivinen tai miten hän nukkui yönsä. Kokemusotantamenetelmän protokolla on monitahoinen ja menetelmän käyttö vaatii tarkkaa suunnittelua. Huolimatta menetelmän monipuolisista käyttömahdollisuuksista, ei yhtenäistä tietoperustaa sen toteuttamisesta vielä juurikaan ole. (May ym. 2018, 700.)

Kokemusotantamenetelmä osana kivun arviointia

Alatalon & Hemmilän (2022) opinnäytetyössä tarkasteltiin kokemusotantamenetelmän käyttöä kroonisen kivun arvioinnissa ja kipukokemukseen liittyviä arjen biopsykososiaalisia tekijöitä. Katsauksen aineisto koostui 12 tutkimuksesta vuosilta 2004–2022. Aineisto analysoitiin määrällisillä tunnusluvuilla (frekvenssit, prosenttiosuudet ja keskiluvut) sekä laadullisella sisällönanalyysillä, jossa aineistoa tarkasteltiin kivun biopsykososiaalisen mallin pohjalta. Valittujen tutkimusten kokonaisosallistujamäärä oli 907, joista 633 (70 %) oli naisia. Tutkittavien ikäjakauma oli 18–84 vuotta.

Katsauksen perusteella kokemusotantamenetelmää on käytetty kroonisen kivun seurannassa, mutta sen käytössä oli havaittavissa heterogeenisuutta. Vaihtelua oli niin kohderyhmien, tiedonkeruumenetelmien kuin merkinantojen määränkin suhteen. Kohderyhmien vaihtelevuus alkuperäistutkimuksissa kertoo menetelmän soveltuvuudesta useille eri sairaus- ja ikäryhmille. Käytön moninaisuus puolestaan on merkki paitsi menetelmän protokollan monitahoisuudesta myös yhtenäisen ohjeistuksen puuttumisesta. Uusimpien tutkimusten (2016–2022) välillä menetelmän käytössä oli kuitenkin havaittavissa joitakin yhtäläisyyksiä.

Katsauksessa kartoitettiin myös, millaisia yhteyksiä oli havaittavissa kipukokemuksen ja arjen biopsykososiaalisten tekijöiden välillä. Koettuun kipuun vaikuttavia tekijöitä jaoteltiin katsauksessa biologisiin, psykologisiin ja sosiaalisiin tekijöihin (Kuvio 1). Katsauksen perusteella kokemusotantamenetelmää käyttäen oli tarkasteltu suhteellisen tasaisesti krooniseen kipuun liittyviä tekijöitä, eikä mikään osa-alue näyttäytynyt suosituimpana tutkimuskohteena. Kokonaisuudessaan katsauksen tulokset tukivat näkemystä siitä, että kipuun vaikuttavat yksilöllisesti ja vastavuoroisesti monet eri tekijät (Fillingim 2017, 12; Ojala 2020b, 76–78). Katsauksen perusteella menetelmän avulla pystyttiin tarkastelemaan tekijöitä jokaisesta biopsykososiaalisen mallin osa-alueesta. Osa tekijöistä vaikutti kipua lisäävästi tai vähentävästi, osalla tekijöistä ei ollut vaikutusta kipukokemukseen.

Kipua lisääviä tekijöitä olivat alentunut kognitiivinen suoriutuminen, väsymys sekä vihan ilmaiseminen. Kipua vähentäviä tekijöitä olivat fyysinen aktiivisuus sekä kivun hyväksyminen. Tekijöitä, joilla oli joko kipua lisäävä tai vähentävä vaikutus olivat aiemmin koetun kivun voimakkuus, unen laatu ja selviytymisstrategiat. Tekijöitä, joilla ei ollut kipuun vaikutusta olivat fyysinen ponnistelu, stressi, mieliala sekä sosiaalinen aktiivisuus. Musiikin kuuntelun, säätilan ja sosioekonomisen aseman vaikutus oli epäselvä.

Kuvio 1. Kipuun vaikuttavat biopsykososiaaliset tekijät (mukailtu Fillingim 2017)

Kohti kokonaisvaltaista kivun arviointia

Fysioterapiassa asiakkaan kipuun vaikuttavat moninaiset tekijät on hyvä tunnistaa ja ottaa huomioon. Fysioterapeutti ei voi ajatella kipua vain fyysisenä oireena, vaan terapiassa on huomioitava kaikki kipukokemukseen vaikuttavat tekijät. On kiistaton tosiasia, että pitkittyneen kivun hoidossa pelkkä anatomian ja patologian tuntemus ei riitä. Huomio ei voi kohdistua vain rakenteellisiin vaurioihin, vaan kivun hoidossa on huomioitava ihminen kokonaisuutena kokemuksineen ja elämäntilanteineen. (Ojala 2022, 27–30.)

Ammattilaisen tehtävä on auttaa myös asiakasta ymmärtämään kipuaan biopsykososiaalisesta näkökulmasta tarkastellen. Kokemusotantamenetelmä voi tarjota mahdollisuuden kartoittaa asiakkaan kanssa kipukokemukseen vaikuttavia tekijöitä luonnollisessa elinympäristössä. Näiden tekijöiden tunnistaminen voi auttaa asiakasta ymmärtämään kivun olevan muutakin kuin fyysinen tuntemus. Menetelmän avulla saatu tieto ei tällöin perustu asiakkaan muistiin, vaan ajantasaiseen arviointiin arjen tilanteissa. Teknologian kehitys mahdollistaa asiakkaiden omien älylaitteiden hyödyntämisen arjen seuraamisessa, jolloin tiedon kerääminen ja sen siirtäminen terveydenhuollon ammattilaiselle on yhä helpompaa.

Kivun käsittäminen monitahoisena kokemuksena ei paranna kipua, mutta voi auttaa elämään kivun kanssa. Tunnistamalla kipua lisääviä ja vähentäviä tekijöitä voi asiakas tietoisesti omalla toiminnallaan pyrkiä vaikuttamaan kipukokemukseensa.

Lähteet

Alatalo, A. & Hemmilä, I. 2022. Kokemusotantamenetelmä arjen kroonisen kivun arvioinnissa. Systemaattinen kirjallisuuskatsaus. Opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 14.11.2022. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2022102421574

Fillingim, R. B. 2017. Individual Differences in Pain: Understanding the Mosaic that Makes Pain Personal. Pain. Apr. 158(Suppl 1),  S11–S18. Viitattu 2.11.2021. Saatavissa https://www.ncbi.nlm.nih.gov/pmc/articles/PMC5350021/pdf/nihms-830843.pdf

Kauranen, K. 2021. Fysioterapeutin käsikirja. 4. uud. p. Sanoma Pro Oy. Helsinki.

Larson, R. & Csikszentmihalyi, M. 2014. The Experience Sampling Method. Teoksessa Csikszentmihalyi, M. (toim.). Flow and the Foundations of Positive Psychology: The Collected Works of Mihaly Csikszentmihalyi, 21–34. Viitattu 2.2.2022. Saatavissa http://www.hrenatoh.net/curso/nadigi/livro%20flow%20experience.pdf

Luckmann, R. & Vidal, A. 2010. Design of a handheld electronic pain, treatment and activity diary. Journal of Biomedical Informatics Oct;43(5 Suppl), S32-S36. Viitattu 4.1.2022. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.jbi.2010.05.005

May, M., Junghaenel, D.U., Ono, M., Stone, A.A. & Schneider, S. 2018. Ecological Momentary Assessment methodology in chronic pain research: A systematic review. Journal of Pain 19(7), 699–716. Viitattu 8.8.2022. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.jpain.2018.01.006

Myin-Germeys, I., Kasanova, Z., Vaessen, T., Vachon, H., Kirtley, O., Viechtbauer, W. & Reininghaus, U. 2018. Experience sampling methodology in mental health research: new insights and technical developments. World Psychiatry 17: 123–132. Viitattu 4.1.2022. Saatavissa https://doi.org/10.1002/wps.20513

Ojala, T. 2020a. Mitä kipu on – Kivun yleisyydestä ja määritelmistä. Teoksessa Luomajoki, H. (toim.) Ammattilaisen kipukirja. Lahti: VK-Kustannus Oy, 27–38.

Ojala, T. 2020b. Kipu on kokemus. Teoksessa Luomajoki, H. (toim.) Ammattilaisen kipukirja. Lahti: VK-Kustannus Oy, 75–98.

Ojala, T. 2022. Mitä on kipu. Jyväskylä: Tuuma-kustannus.

Röning, T. 2020. Kivun psykologiaa. Teoksessa Luomajoki, H. (toim.) Ammattilaisen kipukirja. Lahti: VK-Kustannus Oy, 99–117.

Kirjoittajat

Anita Alatalo ja Iines Hemmilä ovat 3.vuoden fysioterapeuttiopiskelijoita LAB-ammattikorkeakoulussa.

Aki Rintala työskentelee fysioterapian yliopettajana LAB-ammattikorkeakoulussa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1628489 (CC0)

Julkaistu 7.12.2022

Viittausohje

Alatalo, A., Hemmilä, I. & Rintala, A. 2022. Kokemusotantamenetelmä arjen kroonisen kivun arvioinnissa. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/kokemusotantamenetelma-arjen-kroonisen-kivun-arvioinnissa/