Työstä palautuminen fyysisen aktiivisuuden avulla – mitä työpaikoilla kannattaa huomioida?

Työstä palautumista tapahtuu erilaisten aktiviteettien, kuten fyysisen aktiivisuuden, avulla. Palautumisen yksilöllisyyden vuoksi tutkimusta tarvitaan siitä, miksi toiset kokevat palautuvansa fyysisen aktiivisuuden avulla ja toiset eivät. Tutkimustiedon avulla voidaan ymmärtää, millaisissa tilanteissa fyysinen aktiivisuus tukee palautumista ja mitä sen hyödyntäminen edellyttää työntekijältä, työyhteisöltä ja organisaatiolta.

Kirjoittaja: Sari Soutukorva

Työstä palautumiseen liittyvät erilaiset kokemukset ja aktiviteetit

Työn intensiivistymisen myötä työstä palautumisen merkitys korostuu (Mauno ym. 2023). Palautumista on tärkeää tapahtua niin työpäivän aikana kuin ulkopuolella (Sonnentag ym. 2022). Fyysisten ja psykologisten palautumisprosessien myötä työntekijän kohonnut kuormitustaso palautuu ennalleen (Sonnentag & Fritz 2007; Föhr ym. 2016).

Työstä palautumiseen liittyvät erilaiset kokemukset ja aktiviteetit (Sonnentag ym. 2022). Palautumiskokemusten osalta palautuminen nähdään DRAMMA-mallin mukaisten psykologisten tarpeiden eli työstä irrottautumisen, rentoutumisen, autonomian, taidonhallinnan, merkityksellisyyden ja yhteenkuuluvuuden toteutumisena (Newman ym. 2014; Kujanpää ym. 2021). Aktiviteettien osalta fyysinen aktiivisuus on yksi keino palautua työstä (Sonnentag ym. 2022). Palautuminen on kuitenkin yksilöllistä (Sonnentag ym. 2022), joten on tärkeää ymmärtää, miksi toiset kokevat palautuvansa fyysisen aktiivisuuden avulla ja toiset eivät.

Erilaiset tekijät edistävät ja haastavat työstä palautumista fyysisen aktiivisuuden avulla

Verkkokyselytutkimuksen avulla selvitettiin korkeakouluhenkilöstön kokemuksia ja käsityksiä työstä palautumisesta fyysisen aktiivisuuden avulla. Tutkimukseen vastasi 229 henkilöä, joista 33 vastaajaa poimittiin heidän vapaa-aikansa fyysisen aktiivisuuden määrän tarkempaan analyysiin. (Soutukorva ym. 2026.)

Aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä tunnistettiin kaksi teemaa: työstä palautumista fyysisen aktiivisuuden avulla edistävät ja haastavat tekijät. Myönteiset kokemukset ja käsitykset, olosuhteet sekä fyysisen aktiivisuuden käyttäytyminen edistivät palautumista fyysisen aktiivisuuden avulla. Sen sijaan palautumista fyysisen aktiivisuuden avulla vaikeuttivat terveydelliset, työn psykologiset, motivaatio- ja ympäristöhaasteet. (Soutukorva ym. 2026.)

Palautumista edistäessä fyysisen aktiivisuuden avulla on huomioitava palautumisen yksilöllisyys ja palautumiskokemukset

Tutkimus osoitti fyysisen aktiivisuuden palautumista edistäviä ja haastavia ulottuvuuksia. Vastaajat tunnistivat fyysisen aktiivisuuden terveyshyötyjä ja palautumispotentiaalia, minkä vuoksi jokaisen työntekijän on tärkeää löytää itselleen mieluisa tapa olla aktiivinen. (Soutukorva ym. 2026.) Itselleen sopivan tavan löytämisessä voi olla apuna työyhteisö, organisaatio, työterveyshuolto tai inspiroivat esimerkit.

Tutkimus osoitti eroavaisuuksia kokemuksissa ja käsityksissä riippuen vapaa-ajan fyysisen aktiivisuuden määrästä. Hyvin aktiiviset kuvasivat fyysisen aktiivisuuden virkistävän ja palauttavan tilanteesta riippumatta sekä korostivat ulkoisen ohjauksen ja päivittäisten rutiinien merkitystä. Haasteiden osalta hyvin aktiiviset kuvasivat enemmän elämäntapaan liittyviä ja ulkoisia tekijöitä, kun taas vähemmän aktiiviset toivat esiin asenteisiin ja kokemuksiin liittyviä esteitä. (Soutukorva ym. 2026.)

Työstä palautuminen fyysisen aktiivisuuden avulla on siis yksilöllistä. Sama aktiviteetti voi toiselle olla palauttavaa ja toiselle kuormittavaa. Työntekijöiden elämäntilanteet, terveydentila, aiemmat kokemukset, työn kuormitus ja suhde fyysiseen aktiivisuuteen heijastuvat siihen, miten palauttavana fyysinen aktiivisuus näyttäytyy.

Palautumisen kannalta keskeistä on se, miten fyysinen aktiivisuus vastaa työntekijän tarpeisiin

DRAMMA-mallin (Newman ym. 2014; Kujanpää ym. 2021) näkökulmasta keskeistä on se, millaisia psykologisia kokemuksia fyysinen aktiivisuus mahdollistaa. Fyysinen aktiivisuus voi auttaa irrottautumaan työstä, rauhoittumaan tai rentoutumaan. Se voi synnyttää onnistumisen, osaamisen, merkityksellisyyden tai yhteenkuuluvuuden kokemuksia. Palauttavaa ei ole jokin yksittäinen liikuntamuoto sinänsä, vaan se, että fyysinen aktiivisuus vastaa työntekijän tarpeisiin.

Fyysisen aktiivisuuden tarvelähtöisyyttä on tärkeää huomioida työpaikoilla. Usein puhutaan fyysisen aktiivisuuden lisäämisestä yleisellä tasolla, vaikka olennaisempaa olisi pohtia, millainen fyysinen aktiivisuus tukee erilaisten työntekijöiden palautumista. Jollekin palauttavaa voi olla rauhallinen kävely yksin, toiselle yhteinen liikuntahetki ja kolmannelle tavoitteellinen harjoittelu. Fyysistä aktiivisuutta tai palautumista ei voida edistää yhdellä ja samalla tavalla. Osa työntekijöistä hyötyy konkreettisista rakenteista ja mahdollisuuksista, kuten valmiista rutiineista tai yhteisistä käytännöistä. Osa tarvitsee kannustusta, myönteisiä kokemuksia ja matalan kynnyksen tapoja olla aktiivinen ilman suorituspainetta. Palautumista tukevien käytäntöjen suunnittelussa kannattaa osallistaa erilaisia työntekijöitä. Näin vältetään tilanne, jossa hyvin aktiivisten näkökulma määrittää liikaa sitä, millaista toimintaa työpaikalla mahdollistetaan.

Miten työpaikoilla voidaan tukea palautumista fyysisen aktiivisuuden avulla?

Työpaikoilla palautumista tukevan fyysisen aktiivisuuden edistäminen kannattaa rakentaa yksilö-, työyhteisö- ja organisaatiotasolle. Yksilötasolla keskeistä on auttaa työntekijää tunnistamaan omaan tilanteeseensa sopivia palautumiskeinoja. Kaikki eivät hyödy samanlaisesta fyysisestä aktiivisuudesta, eikä fyysinen aktiivisuus saa näyttäytyä uutena vaatimuksena kuormittavassa arjessa. Työntekijää on tuettava löytämään sellaisia aktiviteetteja, jotka tuntuvat mahdollisilta, mielekkäiltä ja omiin voimavaroihin sopivilta.

Työyhteisötasolla palautumista voidaan tukea madaltamalla osallistumisen kynnystä, esimerkiksi kävelypalaverien, taukoliikunnan, yhteisten liikuntahetkien tai aktiivisten taukojen avulla. Tärkeää on, että osallistuminen on vapaaehtoista ja vaihtoehtoja on riittävästi. Näin fyysinen aktiivisuus ei näyttäydy pakottamisena, vaan yhtenä keinona vahvistaa hyvinvointia.

Organisaatiotasolla keskeinen kysymys on työn rakenteiden ja kuormituksen hallinta. Jos työpäivät venyvät jatkuvasti, kalenteri täyttyy ilman hengähdyshetkiä ja saatavilla olon kulttuuri jatkuu myös vapaa-ajalle, fyysisen aktiivisuuden lisääminen ei yksin ratkaise palautumisongelmia. Tällöin riskinä on, että vastuu palautumisesta siirtyy liiaksi yksilölle, vaikka palautumisen esteet syntyvät osin työn rakenteista.

Korkeakouluhenkilöstön työstä palautuminen fyysisen aktiivisuuden avulla edellyttää riittäviä voimavaroja

Fyysinen aktiivisuus on yksi keino edistää palautumista, mutta korkeakoulussa työskentelevillä on oltava riittävästi voimavaroja siihen. Korkea työkuormitus lisää palautumisen tarvetta, mutta samanaikaisesti se vaikeuttaa palautumista (Sonnentag 2018). Siksi on hallittava korkeakouluissa työskentelevien työkuormitusta, jotta heidän työnsä vaatimukset ja voimavarat ovat tasapainossa. Näin mahdollistetaan voimavarojen riittävyys aktiiviseen työpäivään ja vapaa-aikaan.

Työn vaatimusten hallinta edellyttää aktiivista yhteistyötä koko korkeakouluyhteisöltä ja sen sidosryhmiltä, kuten työterveyshuollolta. Työtä suunnitellessa on huomioitava työmäärän kohtuullisuus, jotta työpäivät eivät veny jatkuvasti. Kognitiivista kuormitusta on tärkeää hallita varmistamalla mahdollisuuden keskittyä yhteen asiaan kerrallaan. Kalenterisuunnittelussa on huomioitava pienet hengähdyshetket sekä kohtuullinen määrä opetusta ja kokouksia yhdelle päivälle. Saatavilla olon kulttuurista on tärkeää keskustella yhteisesti, jotta työstä pystyy aidosti irrottautumaan työpäivän ulkopuolella. Näin korkeakouluhenkilöstön kuormitus ei kasva liian suureksi ja voimavaroja jää myös palautumista tukevalle fyysiselle aktiivisuudelle.

Lähteet

Föhr, T., Pietilä, J., Helander, E., Myllymäki, T., Lindholm, H., Rusko, H. & Kujala, U.M. 2016. Physical activity, body mass index and heart rate variability-based stress and recovery in 16 275 Finnish employees: a cross-sectional study. BMC Public Health. 16 (1). Viitattu 10.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12889-016-3391-4

Kujanpää, M., Syrek, C., Lehr, D., Kinnunen, U., Reins, J.A. & de Bloom, J. 2021. Need Satisfaction and Optimal Functioning at Leisure and Work: A Longitudinal Validation Study of the DRAMMA Model. Journal of Happiness Studies. Vol. 22 (2), 681–707. Viitattu 10.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s10902-020-00247-3

Mauno, S., Herttalampi, M., Minkkinen, J., Feldt T. & Kubicek, B. 2023. Is work intensification bad for employees? A review of outcomes for employees over the last two decades. Work & Stress. 37 (1), 100–25. Viitattu 12.1.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1080/02678373.2022.2080778

Newman, D.B., Tay, L. & Diener, E. 2014. Leisure and Subjective Well-Being: A Model of Psychological Mechanisms as Mediating Factors. Journal of Happiness Studies. Vol. 15 (3), 555–578. Viitattu 10.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s10902-013-9435-x

Sonnentag, S. 2018. The recovery paradox: Portraying the complex interplay between job stressors, lack of recovery, and poor well-being. Research in Organizational Behavior. 38, 169-185. Viitattu 7.2.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.riob.2018.11.002

Sonnentag, S., Cheng, B.H. & Parker, S.L. 2022. Recovery from Work: Advancing the Field Toward the Future. Annual Review of Organizational Psychology and Organizational Behavior. 9, 33–60. Viitattu 10.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1146/annurev-orgpsych-012420-091355

Sonnentag, S. & Fritz, C. 2007. The Recovery Experience Questionnaire: Development and validation of a measure for assessing recuperation and unwinding from work. Journal of Occupational Health Psychology. 12 (3), 204–221. Viitattu 10.10.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1037/1076-8998.12.3.204

Soutukorva, S., Suikkanen, S., Saaranen, T. & Kähkönen, O. 2026. Experiences and perceptions of recovery from work through physical activity among Finnish higher education personnel – a qualitative study. International Journal of Applied Positive Psychology. 11, 24. Viitattu 22.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s41042-026-00296-8

Kirjoittaja

Sari Soutukorva (TtM, AmO, ft, väitöskirjatutkija) työskentelee lehtorina LABin Hyvinvointiyksikössä Kuntoutuksen ja liikunnan integraatio YAMK-koulutuksessa ja on LABin Fyysinen aktiivisuus ja toimintakyky -tutkimusryhmän jäsen. Hän on kiinnostunut tutkimaan ja kehittämään työelämää ja työhyvinvointia.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/658808 (CC0)