Omavalvonta osana hyvinvointialueiden valvontatyötä

Sosiaali- ja terveydenhuollon omavalvontaa on toteutettu vuosien varrella vaihtelevasti eri palveluissa ja palveluntuottajilla. Omavalvonta on nivoutunut osaksi yksiköiden laadunhallintaa, mutta hyvinvointialueuudistuksen ja uudistuneen lainsäädännön myötä sen merkitys on korostunut entisestään. Nykyisen lainsäädännön mukaan jokaisella sosiaali- ja terveydenhuollon toimintayksiköllä tulee olla laadittuna omavalvontasuunnitelma. Omavalvonnan tavoitteena on varmistaa palveluiden turvallisuus, laatu, saatavuus ja jatkuvuus.

Kirjoittajat: Sanna Lehtinen & Minna-Maria Behm

Omavalvonta kuuluu olennaisena osana sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköiden työhön. Se sisältää esimerkiksi palveluiden laadun, asianmukaisuuden ja henkilöstön riittävyyden varmistamista. Keskeisenä tavoitteena on taata hoidossa ja palveluissa oikeuksien toteutuminen sekä asiakas- ja potilasturvallisuus. Toiminnalla pyritään myös ennaltaehkäisemään ongelmia, kärsimystä ja kustannuksia sekä ylläpitämään työhyvinvointia. (Kiljunen ym. 2024a.)

Sosiaali- ja terveysministeriön mukaan omavalvonta ei ole uusi asia sote-alalla, mutta nykyisin sitä säädetään aiempaa vahvemmin lakisääteisenä velvoitteena (Apulaisoikeuskansleri 2025). Erityisesti terveysalalla omavalvonta ja valvontatoiminta ovat tulleet uutena osaksi toimintaa. Käytännössä tämä on tarkoittanut omavalvontasuunnitelmien laatimista ja niiden toteutumisen seurantaa (Valvira 2024). Omavalvontasuunnitelmat ovat tuoneet omavalvonnan osaksi arjen työskentelyä, mutta samalla ne ovat vaatineet organisaatioilta pitkäjänteistä kehittämistä ja uuden lainsäädännön haltuun ottamista (Kanta-Hämeen hyvinvointialue).

Itsenäistä ja riippumatonta, mutta ohjattua valvontaa

Hyvinvointialueille on muodostettu erillisiä valvontayksiköitä, joiden toiminnan tulee olla itsenäistä ja riippumatonta (Apulaisoikeuskansleri 2025). Apulaisoikeuskansleri toteaa päätöksessään Hyvinvointialueiden valvonnasta ja omavalvonnasta (2025), että hyvinvointialueet tarvitsevat lisää ohjausta ja lainsäädännön tulkintaan tukea omavalvonnan toteuttamiseen ja organisoitumiseen.

Käytännössä valvontayksiköt tekevät ohjaus- ja valvontakäyntejä organisaatioon ja yrityksiin (omaan ja ostettuun palvelutuotantoon). Apulaisoikeuskanslerin raportissa (2025) todetaan, että valvontayksiköiden toiminnan tulee olla riippumatonta suorittavien yksiköiden toiminnasta ja säilyttää näin objektiivinen ja subjektiivinen itsenäisyys. Toimintaa ohjaavatkin pääsääntöisesti valvontasuunnitelmat sekä riskienarvioinnit (Pirkanmaan hyvinvointialue; Kanta-Hämeen hyvinvointialue; Keski-Uudenmaan hyvinvointialue). Erityisesti palveluiden laatua on pyritty varmistamaan omavalvonnallisin keinoin, ja valvontaan on sisältynyt omavalvonnallisen toiminnan tarkasteleminen (Lehtinen 2022).

Koska hyvinvointialueiden toteuttaman valvontatyön toteuttamismuotoja ei ole lainsäädännössä tarkemmin kuvattu, toimintaa toteutetaan vaihtelevilla toimintamalleilla. Keskustelua on syntynyt valvontaa tekevien asiantuntijoiden kesken siitä, millä tavoin käyntejä toteutetaan, kuinka usein käyntejä tehdään ja mikä on oleellista valvontatapahtumien sisällön näkökulmasta. Hyvinvointialueiden resurssit valvontatyöhön ovat rajalliset ja tämä haastaa valvonnan toteuttamista esimerkiksi siinä, mihin resurssit kohdennetaan valvontatyössä. Niinpä toimintamallit ovat kiinnostaneet myös opinnäytetöidentekijöitä ja kehittäjiä. Esimerkiksi Mäkelä (2026) pro gradu -tutkielmassaan selvitti sosiaalihuollon omavalvonnan toteutumista ja keskeisiä lähtökohtia asiakasturvallisuuden näkökulmasta. Puolestaan Nuutinen ja Komu (2025) esittelevät artikkelissaan kehitettyä asiakaskohtaista valvontamallia.

Ohjaus- ja valvontakäyntejä kehittämässä

Toimintamalleja on kehitetty esimerkiksi eri riskiluokkien valvontakäytäntöjen pohjalta. Lehtinen (2026) kartoitti osana YAMK-opinnäytetyötään, miten matalan riskin yksiköiden ohjaus- ja valvontakäyntejä tulisi toteuttaa. Tutkimuksellisen kehittämistyön tavoitteena oli sekä kehittää valvonta-asiantuntijoiden työskentelyä että kehittää toimintamalliehdotus ohjaus- ja valvontakäyntien toteuttamiseen. Kehittämistyön tuotoksena toimintamalliehdotus perustuu riskiperusteisuuteen, ennakoivaan tiedonkeruuseen ja monikanavaisiin toteutustapoihin sekä jatkuvaan arviointiin ja kehittämiseen.

Opinnäytetyön tuloksissa korostuivat ennakoivan tiedonkeruun, riskien arvioinnin ja digitaalisten työkalujen merkitys ennen ohjaus- ja valvontakäyntiä. Asiakas- ja potilasturvallisuus sekä vuorovaikutuksellinen ohjaus nähtiin keskeisinä valvonnan osa-alueina. Jatkokehittämisen näkökulmasta käytännön toimivuutta tulisi arvioida pilotoinnin avulla. Koska eri hyvinvointialueiden valvontakäytännöt vaihtelevat, toimintamallia voidaan pitää yhtenä lähtökohtana valvonnan jatkokehittämiselle. (Lehtinen 2026.)

Tarkasteltaessa omavalvontaa sekä palveluntuottajien että valvontatyötä tekevien näkökulmasta voidaan todeta, että palveluntuottajat ovat päässeet hyvään alkuun omavalvontasuunnitelmien laadinnassa. Jatkossa keskeiseksi nousee omavalvonnallisen toimintakulttuurin ja osaamisen jalkauttaminen osaksi arjen toimintaa, jotta omavalvonta ja sen seuranta toteutuvat luontevana osana yksiköiden toimintaa. (Lehtinen 2026.) On myös yhä tärkeää huomioida omavalvonnan rooli palveluiden kehittämisessä, keskijohdon riittävä omavalvontaosaaminen sekä omavalvonnan johtaminen osana palvelujärjestelmän johtamista (Pohjonen 2023). Omavalvonnan toimeenpanossa korostuvat sekä palvelutuottajien että palvelunjärjestäjien erityyppisen tuen tarpeellisuus (Kiljunen ym. 2024b).

Palveluiden järjestäjän rooli omavalvonnassa on kuitenkin vielä osin epäselvä, samoin valvontatyötä tekevien toimijoiden roolit ja vastuut suhteessa valvontaviranomaisiin (Lehtinen 2026). Vuonna 2026 toimintansa aloittanut Lupa- ja valvontavirasto rakentaa parhaillaan viranomaisvalvonnan käytäntöjä ja ohjausmalleja. Tämä näkyy hyvinvointialueilla valvontatyötä tekevien näkökulmasta erityisesti yhteistyön, ohjauksen ja työnjaon haasteina. Näihin kysymyksiin pyritään vastaamaan myös sosiaali- ja terveysministeriön käynnistämällä Valvontalain arviointikokonaisuudella. Lausuntokierroksella tarkastellaan muun muassa valvontalain toimivuutta, vaikutuksia sekä mahdollisia kehittämis- ja muutostarpeita, mukaan lukien sääntelyn kuormittavuus ja hyödyt (STM 2026).

Tulevaisuudessa omavalvonnan merkitys tullee edelleen korostumaan osana hyvinvointialueiden laadunhallintaa ja riskiperusteista valvontaa. Tämä edellyttää yhtenäisempää kansallista ohjausta, selkeitä vastuurakenteita sekä toimivia yhteistyömalleja hyvinvointialueiden ja valvontaviranomaisten välillä. Samalla valvontatyö näyttäytyy yhä enemmän ennakoivana ja kehittämistä tukevana asiantuntijatyönä.

Lähteet

Apulaisoikeuskansleri. 2025. Apulaisoikeuskanslerin ratkaisu. Hyvinvointialueiden valvonta ja omavalvonta. Päätös. OKV/97/70/2025-OKV-2. Viitattu 25.5.2026. Saatavissa https://oikeuskansleri.fi/documents/1428954/230633213/julkaistu_ratkaisu_havainnot_hyvinvointialueiden_valvonnasta_ja_omavalvonnasta_OKV_97_70_2025.pdf/f9f9f972-f0fb-f02b-2773-6e1f94c51863?t=1761302977596

Kanta-Hämeen hyvinvointialue. Kanta-Hämeen hyvinvointialueen valvontasuunnitelma v. 2026–2027. Viitattu 25.5.2026. Saatavissa https://omahame.fi/documents/680684/1483949/Kanta_Hameen_hyvinvointialueen_valvontasuunnitelma_2026_2027.pdf/821febb7-87a0-f2a1-5610-bafb2e2a2c2f?t=1772001210676

Keski-Uudenmaan hyvinvointialue. Omavalvontaohjelma 2025–2029. Viitattu 25.5.2026. Saatavissa https://www.keusote.fi/wp-content/uploads/2025/12/Omavalvontaohjelma-2025_2029_Paivitetty-saavutettava-1.pdf

Kiljunen, O., Hjelt, R., Kankkunen, P. & Välimäki, T. 2024a. Omavalvonta osana päivittäistä työtä sosiaali- ja terveydenhuollon yksiköissä. Tutkiva Hoitotyö. Vol. 22 (3), 33–34. Viitattu 25.5.2026. Saatavissa https://tuhto.emagz.fi/reader/issue/10228/395978/32

Kiljunen, O., Välimäki, T. & Kankkunen, P. 2024b. Omavalvonnan toimeenpanon haasteet iäkkäiden asumispalveluyksiköissä. Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön Tutkimuksen Aikakauslehti. Vol. 32 (1), 37–53. Viitattu 25.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.30668/janus.127132

Lehtinen, N. 2022. Sosiaali- ja terveyspalveluiden valvonnan oikeudelliset edellytykset ja haasteet. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Viitattu 25.5.2026. Saatavissa http://www.urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202205094540

Lehtinen, S. 2026. Valvontayksikön valvontatapahtuma matalan riskin toimintayksiköissä. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 25.5.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052516088

Mäkelä, J. 2026. Omavalvonta sosiaalihuollon asiakasturvallisuuden varmentajana. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 25.5.2026. Saatavissa http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20260346

Nuutinen, T. & Komu, H. 2025. Asiakaskohtainen valvonta osana hyvinvointialueen valvontaa. Gerontologia. Vol. 39 (1), 53–61. Viitattu 25.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.23989/gerontologia.155519

Pirkanmaan hyvinvointialue. Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen valvontasuunnitelma 2026–2027. Viitattu 25.5.2026. Saatavissa https://www.pirha.fi/documents/2739855/3272107/Sosiaali-+ja+terveydenhuollon+palvelujen+valvontasuunnitelma.pdf/1c3a3386-1a2e-0d95-9e41-f7534913ca77?version=2.0

Pohjonen, M. 2023. Omavalvonnan johtamiseen tarvittava johtamisosaaminen keskijohdossa. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto. Viitattu 25.5.2026. Saatavissa http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20231526

STM. 2026. Lausunnolla: Arviomuistio valvontalain kehittämistarpeista. Tiedote 9.3.2026. Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 25.5.29026. Saatavissa https://stm.fi/-/lausunnolla-arviomuistio-valvontalain-kehittamistarpeista

Valvira. 2024. Määräys sosiaali- ja terveydenhuollon palveluntuottajan palveluyksikkökohtaisen omavalvontasuunnitelman sisällöstä, laatimisesta ja seurannasta. Dnro V/42106/2023. Helsinki: Sosiaali- ja terveysalan lupa- ja valvontavirasto. Viitattu 25.5.2026. Saatavissa https://www.talentia.fi/wp-content/uploads/2024/05/01_valvira_maarays_1_2024.pdf

Kirjoittajat

Sanna Lehtinen on kätilö/sairaanhoitaja ja hän valmistuu LAB- ammattikorkeakoulussa Sairaanhoitaja (YAMK) Integroitujen hyvinvointipalvelujen kehittäjä ja johtaja -koulutusohjelmasta. Sanna työskentelee terveydenhuollon valvonta-asiantuntijana Pirkanmaan hyvinvointialueella.

Minna-Maria Behm (TtT) työskentelee lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä YAMK-koulutuksessa.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/photos/kahvia-tietokone-kuppi-vastaanotto-1869820/ (Pixabay Licence)