Ammattilaisten digiosaaminen ja -tuki merkittävässä roolissa uusien palveluiden käyttöönotossa

Sosiaali- ja terveysalalla digitaalisten palveluiden määrä kasvaa jatkuvasti, mutta työntekijöiden suhtautuminen digipalveluihin näyttäytyy vaihtelevana. Negatiivinen suhtautuminen pohjautuu osaltaan työntekijöiden osaamattomuuteen ja uusien digipalveluiden omaksuminen koetaan rasitteena muun työn ohessa. Digitaalisten palveluiden lisääntyessä onkin tärkeä panostaa työntekijöiden digitaitojen kehittämiseen, jotta voidaan taata riittävä osaaminen digitaalisten palveluiden käyttämiseen. Vertaisoppimisen hyödyntäminen tukee työntekijöiden osaamisen kehittymistä.

Kirjoittajat: Satu Lampinen & Tuija Rinkinen

Digitaitojen kehittäminen työelämässä

Digitaalisia palveluita kehitetään jatkuvasti osana hyvinvointialueiden strategioita (Pennanen ym. 2023a, 10), mutta työntekijän näkökulmasta on tärkeää ymmärtää, miten palveluiden digitalisointi muokkaa tapaa tehdä työtä (Koivisto 2022, 61). Digitalisaatio edellyttää ammattilaisten jatkuvaa koulutusta ja osaamisen päivittämistä, sillä heidän tulee hallita uudet teknologiat ja digitaaliset työkalut (Pennanen ym. 2023b, 5; Tepponen ym. 2024, 26).

Työntekijän asenteella on merkitystä digitaaliseen osaamiseen ja teknologian käyttöön (Lottonen 2024). Ammattilaisten kiinnostuksen puute voi estää asiakkaita saamasta tarvitsemansa tuen digitaalisten palvelujen käytössä, kun taas myönteinen ilmapiiri edistää ohjauksen ja tuen toteutumista (Kainiemi ym. 2024, 278, 282). Avoimesti uusiin asioihin suhtautuva työntekijä omaksuu myös uudet digitaaliset ratkaisut helpommin osaksi työtään. Työntekijän emotionaalinen vakaus ja oma kiinnostus digitaalisiin palveluihin tekevät niiden käytöstä sujuvampaa. (Maran ym. 2022, 13.) Osaamisen kehittämisen ei kuitenkaan tule olla työtä haittaava tekijä, eikä se saa heikentää asiakastyöhön panostamista (Laulainen ym. 2020, 173).

Digiosaamisen kehittäminen edellyttää johdon tukea ja organisaation toimintakäytäntöjä sekä työyhteisön ja kollegoiden tarjoamaa tukea (Jarva 2024, 82–85). Osaamisen kehittämisen keskeisinä tekijöinä nähdään kouluttautumisen lisäksi myös johtamiskäytännöt ja vertaisoppiminen (Mikkonen ym. 2026, 9). Työntekijät tarvitsevat tukea digitaalisen osaamisen kehittämiseen ja onkin tärkeää ottaa huomioon kollegoiden ja johtajien rooli. Erityisesti vanhemmat sukupolvet kokevat kollegoiden tuen merkityksellisenä. Nuorempien sukupolvien korkeampaa digiosaamista ja itseohjautuvuutta voi hyödyntää vanhempien sukupolvien osaamisen kasvattamisessa. (Uljas ym. 2024, 346.)

Osaamisen kehittämisen haasteita moniammatillisessa sote-yksikössä

Lampisen (2026, 44–45) soveltavassa laadullisessa tutkimuksessa selvitettiin Kymenlaakson hyvinvointialueella toimivan Nuorten Matalan henkilöstön näkemyksiä digitaalisista palveluista. Tuloksista ilmenee, että digitaalisiin palveluihin ja niiden käyttämiseen suhtaudutaan vaihtelevasti. Suhtautuminen digitaalisiin palveluihin näyttäytyy valtaosin positiivisena, mutta niiden käyttöönotto ja jalkauttaminen säännöllisesti käytössä oleviksi työvälineiksi koetaan aikaa vievänä ja jossain määrin haastavana. Tutkimuksen tuloksista nousee myös esiin, että uusien asioiden opettelua ja jatkuvaa kehittämistä kohtaan koetaan jonkinlaista muutosvastarintaa. Kuviossa 1. nähtävillä tutkimuksessa esiin nousseita osaamisen kehittämisen haasteita.

Kuvio 1. Digiosaamisen kehittämisen haasteet (Lampinen 2026, 46–47)

Yhtenä osatekijänä negatiiviseen suhtautumiseen näyttäytyy henkilöstön eritasoinen digiosaaminen. Osa henkilöstöstä kokee digitaalisten palveluiden käytön itselleen vieraana, sekä työläänä omaksua osaksi muuta perustyötä. (Lampinen 2026, 46–47.) Ammattilaisten digiosaamistasoissa on vaihtelua, mikä korostaa työyhteisön digitaalisesti osaavien ammattilaisten roolia mutta samalla lisää heidän työkuormaansa. Tämä voi syventää osaamiseroja, minkä vuoksi on tärkeää tarkastella työtehtävien tasapuolista jakautumista sekä mahdollisuuksia digitaalisten taitojen kehittämiseen. (Lottonen ym. 2024.)

Tutkimuksissa on havaittu, että hyvät digitaaliset taidot ovat edellytys myös ammattilaisen digitoimijuudelle ja -osallisuudelle (Alasoini ym. 2022, 88–90; Koivisto 2023, 60–62 ). Osaamisen tasoa arvioidessa työntekijän ikä koetaan merkityksellisenä tekijänä. Vanhemman sukupolven on vaikeampi omaksua uusia digitaalisia ratkaisuja, kun samanaikaisesti nuoremmat työntekijät ovat jo tottuneita käyttäjiä. Toisaalta esiin nousee myös työntekijöiden oma asennoituminen sekä halu kehittää itseään, joka tulosten mukaan on jokseenkin rajoittunutta. Vaikka koulutusta on saatavilla kohtalaisen paljon, siihen osallistuminen on melko vähäistä. (Lampinen 2026, 46–47.)

Lampisen (2026, 46–47) tutkimustulosten perusteella uusien työvälineiden tai toimintatapojen jalkauttamisen keskiössä on niiden käyttämisen hyötyjen havaitseminen joko asiakkaan tai työntekijän näkökulmasta. Digitaalisten palveluiden käyttöönotto on haastavampaa, jos henkilöstölle ei välity tarpeeksi selkeää kuvaa siitä, millaisia hyötyjä digitaalisten palveluiden käyttö tuo heidän työhönsä. Hyötyjen esiintuomiseksi ja yleisesti tiedon lisäämiseksi peräänkuulutetaan esihenkilöiden vastuuta tiedonkulun parantamisessa.

Digimentoritoiminta vertaisoppimisen keinona

Mentorointi on vuorovaikutteinen prosessi, jossa kokeneempi asiantuntija tukee vähemmän kokeneen kehittymistä välittämällä tietoa, kokemusta ja tukea (Gottlieb ym. 2017). Muodollisen digikoulutuksen rinnalle tarvitaan myös vertaisten tukea. Ammattilaisten digiosaamisen kehittymisessä vertaistuki on keskeistä, kuten esimerkiksi kokeneempien kollegoiden osaamisen hyödyntäminen ja neuvojen kysyminen digityökalujen käytössä. (Wosny ym. 2024.) Digimentorointi on keskeinen keino digiosaamisen kehittämisessä, sillä se tukee muun muassa konkreettisten taitojen oppimista (Scandiffio ym. 2024).

Digitaalisten palveluiden lisääntyessä Kymenlaakson hyvinvointialueella on otettu käyttöön digimentoritoiminta. Digimentorit toimivat oman yksikkönsä digitukena muille työntekijöille. Digimentoreita koulutetaan säännöllisesti ja digimentoritoimintaan on varattu aikaa kaksi tuntia viikossa. (Innokylä 2023.) Nuorten Matalassa esihenkilöiden tuki ja kannustus koulutuksiin osallistumiseen koetaan merkitykselliseksi, mutta perustyön ohessa kollegiaalinen tuki ja vertaisoppiminen nähdään käytännöllisempänä ratkaisuna digitaalisissa haasteissa (Lampinen 2026, 46–47).

Digitalisaation keskeisenä tavoitteena sosiaali- ja terveydenhuollossa on vahvistaa ammattilaisten välistä yhteistyötä. Vaikka digitaaliset työkalut voivat tukea tiimityötä, ne eivät yksin riitä poistamaan yhteistyön esteitä tai takaamaan toimivaa moniammatillista vuorovaikutusta. Onnistunut yhteistyö edellyttää selkeitä rakenteita, kuten yhteisiä pelisääntöjä ja ohjeistuksia. (Sauter ym. 2025.)

Digitaitojen koetaan olevan merkittävä osa nykypäivää sekä olennainen osa työelämätaitoja. Vaikka uusien asioiden opettelu ja oman motivaation ylläpitäminen jatkuvien uudistusten ja kehittämishankkeiden lomassa koetaan raskaana, pidetään digitaitojen kehittämistä yleisesti tärkeänä asiana. (Lampinen 2026, 54.)

Lähteet

Alasoini, T., Ala-Laurinaho, A., Känsälä, M., Saari, E. & Seppänen, L. 2022. Työelämän digikuilujen yli: digitalisaatio kaikkien kaveriksi. Helsinki: Työterveyslaitos. Viitattu 17.5.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-261-997-6

Gottlieb, M., Fant, A., King, A., Messman, A., Robinson, D., Carmelli, G. & Sherbino, J. 2017. One Click Away: Digital Mentorship in the Modern Era. Cureus 9 (11). Viitattu 17.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.7759/cureus.1838

Innokylä. 2023. Digimentoritoiminta Kymenlaaksossa. Viitattu 3.5.2026. Saatavissa https://www.innokyla.fi/fi/toimintamalli/digimentoritoiminta-kymenlaaksossa

Jarva, E. 2024. Digital health competence of healthcare professionals in healhcare settings. Doctoral dissertation. University of Oulu. Viitattu 17.5.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-202404152739

Kainiemi, E., Virtanen, L., Saukkonen, P., Kaihlanen, A.-M., Väre, A., Valtokari, M., Nurmi-Koikkalainen, P., & Heponiemi, T. 2024. Vammaispalvelujen asiakkaiden kohtaamat haasteet sähköisten palvelujen käytössä ja käytön tukemisessa onnistuminen – ammattilaisten näkökulma . Sosiaalilääketieteellinen Aikakauslehti. 61(2). Viitattu 17.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.23990/sa.127861

Koivisto, T. 2022. Digitoimijuus terveydenhuollon ammattilaisen työssä. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Tampereen yliopiston väitöskirjat 881. Viitattu 3.5.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-3102-3

Lampinen, S. 2026. Karmaisevaa vai olennainen osa työelämätaitoja. Nuorten Matalan näkemyksiä Kymenlaakson hyvinvointialueen digitaalisista palveluista. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Viitattu 17.5.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604126160

Laulainen, S., Zitting, J. & Niiranen, V. 2020. Henkilöstön ja johtajien osaamisvaatimukset integroituvissa palveluissa. Teoksessa Hujala, A. & Taskinen, H. (toim.) Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere University Press. 151–177. Viitattu 3.5.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:tuni-202011308326

Lottonen, T., Kaihlanen, A-M. & Heponiemi, T. 2024. Nurses’ and physicians’ perceptions of the impact of eHealth and information systems on the roles of health care professionals: A qualitative descriptive study. Health Informatics Journal. 30 (1). Viitattu 17.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1177/14604582241234261

Maran, T. K., Liegl, S., Davila, A., Moder, S., Kraus, S. & Mahto, R. V. 2022. Who fits into the digital workplace? Mapping digital self-efficacy and agility onto psychological traits. Technological Forecasting & Social Change. Vol. 175. Viitattu 3.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.techfore.2021.121352

Mikkonen, K., Tomietto, M., Lee, J.J., Ye, F., Mandysova, P., Pekara, J., Kommusaar, J., Kangasniemi, M., Liao, X., Cicolini, G., Simonetti, V., Unsworth, J., Vizcaya-Moreno, M.F., Domingo-Pozo, M., Liu, M.F., Yamakawa, M., Utsumi, M., Domeisen Benedetti, F., Fringer, A., Hanssen, T.A., Hagen, A.N, Stock, N.L., Andersson, J., Hallgren, J., Egger-Rainer, A., Paal, P., Riklikiene, O., Grochowska, A., Stefanowicz-Kocoł, A., Ramos, R., Macalintal, P., Woo, B.F.Y., Tam, W.S.W., Zhou, W., Jarva, E., 2026. Digital health competence among healthcare professionals: A cross-sectional cluster analysis across 19 countries and regions. International Journal of Nursing Studies. Vol. 176, 1–14. Viitattu 3.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.ijnurstu.2026.105348

Pennanen, P., Jansson, M., Torkki, P., Harjumaa, M., Pajari, I., Laukka, E., Lakoma, S., Härkönen, H., Verho, A., Martikainen, S., Kouvonen, A. & Leskelä, R-L. 2023a. Digitaalisten palvelujen vaikutukset sosiaali- ja terveydenhuollossa. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys- ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 2023:52. Viitattu 3.5.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-059-2

Pennanen, P., Jansson, M., Torkki, P., Harjumaa, M., Pajari, I., Laukka, E., Lakoma, S., Härkönen, H., Verho, A., Martikainen, S., Kouvonen, A. & Leskelä, R-L. 2023b. Digitalisaation vaikutukset sote-palveluissa. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Policy Brief 2023:32. Viitattu 17.5.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-256-5

Sauter, S., Nordmann, K., Schaller, M., Redlich, M-C. & Fischer, F. 2025. Digitally supported interprofessional interaction in healthcare – a scoping review. Frontiers in Digital Health. Vol. 7. Viitattu 17.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.3389/fdgth.2025.1688989

Scandiffio, J., Zhang, M., Karsan, I., Charow, R., Anderson, M., Salhia, M. & Wiljer, D. 2024. The role of mentoring and coaching of healthcare professionals for digital technology adoption and implementation: A scoping review. Digit Health Vol. 10. Viitattu 17.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1177/20552076241238075

Tepponen, M., Ahonen, O. & Turja, T. 2024. Käsikirja: Digitalisaatiota ja sitä koskevien toimintatapojen, osaamisen ja kulttuurin edistäminen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:37. Viitattu 17.5.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-8657-2

Uljas, R.-M., Mikkonen, K., Hammarén, M., Oikarinen, A., Kääriäinen, M., Kanste, O. & Jarva, E. 2024. Terveydenhuollon työntekijöiden eri sukupolvien välinen digitaalinen osaaminen. Finnish Journal of EHealth and EWelfare. Vol. 16 (3), 337–349. Viitattu 3.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.23996/fjhw.136001

Wosny, M., Strasser, L.M., Kraehenmann, S. & Hastings, J. 2024.
Practical Recommendations for Navigating Digital Tools in Hospitals: Qualitative Interview Study. JMIR Medical Education Vol. 10. Viitattu 17.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.2196/60031

Kirjoittajat

Satu Lampinen on valmistunut sosionomiksi (AMK) 2016 ja työskentelee sosiaaliohjaajana Kymenlaakson hyvinvointialueella, Nuorten Matalassa. Sosiaali- ja terveyspalvelujen digiasiantuntija – koulutusohjelmasta (YAMK) Lampinen on valmistunut 2026.

Tuija Rinkinen työskentelee lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä. Hän vastaa sosiaali- ja terveyspalveluiden digiasiantuntija (YAMK) -koulutuksesta.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/illustrations/tiimi-muutos-digitalisointi-6949092/(Pixabay Licence)