Tukea eroperheille: eroauttamistyö uuden arjen rakentamisen apuna

Vanhempien eroa pidetään yhtenä aikuisiän kriisinä, mutta se koskettaa kaikkia perheenjäseniä. Lähtökohdat erotilanteelle ja sen syntymiselle ovat moninaisia. Lapsiperheen erotilanteessa parisuhde päättyy, mutta vanhemmuussuhde jatkuu. Eroti-lanne on kuormittava, se herättää paljon tunteita ja samanaikaisesti ratkaistavana on useita käytännön asioita. Elämä sen jälkeen rakentuu kuitenkin uudella tavalla. Eroauttamistyöllä tuetaan vanhempia, kun harkitaan eroa, erotilanteessa sekä sen jäl-keen. Avun vastaanottaminen auttaa sopeutumaan uuteen tilanteeseen ja tukee koko perheen hyvinvointia.

Kirjoittajat: Eveliina Haapalahti ja Elina Kosonen

Vanhempien ero ja sen vaikutukset lapsiperheessä

Suomessa vanhempien ero koskettaa arviolta 30 000 lasta vuosittain (Vaitomaa & Särkelä 2025, 8). Lähes joka kymmenettä kotitaloutta koskee lasten ja vanhempien asuminen erillään (Okkonen 2022). Vanhempien ero voi tapahtua toisen tai molempien vanhempien tahdosta ja se voi kehittyä pitkällä aikavälillä tai tapahtua yllättäen. Erityisesti toisen aloitteesta erotilanteeseen joutuneiden voimavaroja koetellaan (Leppäkoski 2024, 58). Kääriäisen (2012, 38–41) mukaan vanhempien kokemuksissa merkityksellisiä seikkoja ovat hetket, miten eron osalta kaikki alkoi. Vaikka taustalla olisi ollut toimimattomat käytänteet parisuhteissa tai yhteisvanhemmuudessa, hitaasti eroavia kuvasi asian yhdessä miettiminen ja suunnittelu myös lapsen aseman kautta. Suunnittelemattomissa ja nopeissa eroissa keskeisen elementin muodosti eron yllättävyys. Kun vanhemmista kumpikaan ei ollut valmistautunut eroon, näyttäytyi tilanne sen kaikille osapuolille elämänvaiheena kaoottisena.

Eron myötä vanhempien mietittäväksi ja ratkaistavaksi tulee useita käytännön kysymyksiä samalla, kun ajatukset ja tunteet voivat olla menneessä parisuhteessa, sen päättymisessä sekä siihen johtaneissa tapahtumissa tai syissä. Vanhemmat kohtaavat avioeroprosessin aikana monia stressaavia ja kuormittavia tunteita, kuten syyllisyyttä, ahdistusta ja epäonnistumista (Ritari-Alho ym. 2019, 67). Eroavien vanhempien huomiota vie epätietoisuus ja epävarmuus monista asioista. Eron jälkeen käsitys itsestä on rakennettava uudelleen ja koettelevaa erossa on perherakenteen muutos sekä roolit sen ohessa. (Leppäkoski 2024, 58.) Vanhempien rooli myös siinä, missä vaiheessa ja millä tavoin lapset pääsevät käsittelemään eroa sekä erosta selviytymisessä on, merkittävä (Vanhakartano 2021, 72).

Lapsen kokemuksiin erosta välittyvät vanhempien voimavarat, ja lapsen hyvinvoinnin kannalta vanhemman toimintakyky onkin keskeistä. Eron jälkeen lapsi voi kokea epävarmuutta, kelpaako hän ja kenelle hän on tärkeä. (Leppäkoski 2024, 77–78, 109.) Avioeron jälkeen lapset kohtaavat emotionaalisia, sosiaalisia ja käyttäytymiseen liittyviä haasteita (Akarçay Ulutaş & Taşkıran 2024, 47). Vanhempien pitkittyneet riidat ovat vahingollisia lapsen kehitykselle ja pitkittynyt huoltoriita tulisi tunnistaa yhdeksi lapsen kaltoinkohtelun muodoksi. Vanhempien pitkään jatkuva keskinäinen vakava riitely vaikuttaa lapsen emotionaalisen turvallisuuden kokemukseen. Turvallisuuden kokemusta pidetään keskeisenä lapsen kehitystä ja kasvua tukevana asiana. (Vaitomaa & Särkelä 2025, 15–17.)

Erotilanteesta eteenpäin eroauttamistyön avulla

Ero lapsiperheessä ei ole päätepiste, vaan siirtymävaihe, jossa perhe muuttaa muotoaan. Eron jälkeen perheen kokoonpano väistämättä muuttuu ja ero aiheuttaa tapahtumana ison elämänmuutoksen, mikä tarkoittaa muutosta arkeen ja vanhemmuuteen (Ojasti 2021, 66). Vanhempien kyky sovitella erimielisyyksiä kuormittavassa elämäntilanteessa on usein alentunut (Nurmela 2025, 216). Kääriäisen (2012, 40) mukaan tilanteessa, jossa kumpikaan vanhemmista ei ollut valmistautunut eroon, siitä seurannut tunnekuohu vaikeutti asiallista asioiden selvittämistä.

Eroauttamistyöllä tarkoitetaan palvelua, mitä perheet voivat saada lapsiperheen eron eri vaiheissa. Palvelua kutsutaan eri nimityksillä kuten erotilanteen keskusteluapu vanhemmille ja lapsiperheiden eroauttaminen ja sitä tarjotaan osana perheoikeudellisia palveluita. Palvelu ei ole lakisääteistä ja siten sitä ei tarjota kaikilla hyvinvointialueilla. Eroperheille tarjotaan tukea myös yhteistyössä sekä erikseen hyvinvointialueen muiden palvelujen sekä järjestöjen ja seurakuntien taholta.

Eroauttamistyöllä vastataan vanhempien tarpeeseen saada kertoa oma erotarinansa, käsitellä tunteitaan ja muutostilannettaan, mikä mahdollistaa arjen ja elämän uudelleen muotoutumista ja siihen sopeutumista. Kuuntelu ja empatia korostuvat kohtaamisessa ihmisen kanssa, joka on hauraassa tilassa ja tunteiden rauhoittumisen myötä ihminen kykenee näkemään tilanteensa kirkkaammin (Leppäkoski 2024, 70). Haapalahden (2026, 80) opinnäytetyössä nousi esille, että asiakkaan on tärkeää saada kertoa erotarinansa ja käsitellä siihen liittyviä tunteita. Tällainen työskentely edesauttaa myös lasten asioista sopimista. Eroauttamistyö tukee helposti saavutettavana, oikea-aikaisena palveluna perheiden selviämistä erosta ja se vastaa sovittelua paremmin nopeisiin ja yksittäisiin asioihin (Haapalahti 2026, 79).

Tavoitteena toimiva yhteisvanhemmuus

Yhteisvanhemmuudella viitataan yhteisestä lapsesta vastaavien aikuisten keskinäiseen suhteeseen ja yhteistyöhön. Keskiössä on se, miten yhteistyö ja vuorovaikutus toimii vanhempien kesken lapseen liittyvissä asioissa, ei se, miten vanhempi toimii yksilönä lapsen kanssa (Kekkonen ym. 2023). Böökin ja Terävän (2022) mukaan toimiva yhteisvanhemmuus rakentuu vanhempien väliselle luottamukselle, keskinäiselle kunnioitukselle, toimivalle vuorovaikutukselle sekä jaetulle ymmärrykselle lapsen edusta.

Eroauttamistyössä keskeinen sisältö on vanhempien välinen vuorovaikutus ja uudenlaisen yhteistyömuodon löytäminen eron jälkeen (Haapalahti 2026, 89). Onnistunut yhteisvanhemmuus vähentää avioeroon liittyvää emotionaalista ja psykologista kuormitusta tarjoamalla lapsille jatkuvuutta ja turvallisuuden tunnetta (Akarçay Ulutaş & Taşkıran 2024, 48). Yhteisvanhemmuuden tavoittelu ja sen eteen työskentely on lapsen etu. Huovisen (2021, 56) mukaan yksi turvallista erovanhemmuutta kuvaava tekijä on vanhempien kyky yhteistyön tekoon toisen vanhemman kanssa.

Eroauttamistyön merkitys ja kehittämistarpeet

Koko yhteiskunnan kannalta lasten ja nuorten hyvinvoinnin turvaaminen on välttämätöntä. Lapsuus- ja nuoruusajan olosuhteet luovat pohjan koko elämän toimintakyvylle ja hyvinvoinnille. Lapselle voi olla hyvin kauaskantoisia seurauksia lapsen oikeuksien loukkauksilla ja niiden vaikutukset saattavat ulottua yli sukupolvien. (Iivonen & Pollari 2022, 8.) Näin ollen eroauttamistyön avulla perheiden hyvinvoinnin turvaamista voidaan pitää yhteiskunnallisesti merkittävinä. Haapalahden (2026, 88) opinnäytetyön tulokset osoittavat, että vaikka asiakkaina eroauttamistyössä ovat lähes poikkeuksetta vanhemmat, työskentelyn keskiössä on kuitenkin lapsi ja tärkeimpänä avun kohteena on lapsen arki ja elämä. Hyöty vanhempien saamasta avusta eroauttamistyön kautta heijastuu lapsiin. Eroauttamistyöllä on lapsen näkökulmasta merkitystä ennen kaikkea hänen olosuhteidensa helpottumisen vuoksi. Lisäksi vanhemman vastaanottama apu ja erokriisissä eteenpäin pääsy helpottavat vanhempaa kuuntelemaan ja huomioimaan lapsen mielipidettä.

Tarvetta on edelleen myös kehittämistyölle eroauttamistyön ja eropalveluiden osalta. Nurmelan (2025, 225) mukaan vanhempien odotuksissa eroauttamispalveluille ja viranomaisille esiintyi kyky tunnistaa huoltoriitakiusaamisen piirteet ja uskallus puuttua niihin. Haapalahden (2026, 89) opinnäytetyössä tuli vastaavasti esiin eroauttamistyön haasteena eri tilanteiden ja ilmiöiden kuten vieraannuttamisen tunnistaminen. Vanhempien odotukset ja tunnistetut haasteet on tärkeää nostaa esille, jotta palvelua voidaan edelleen kehittää ja siten vastata palvelun tarpeeseen.

Lähteet

Akarçay Ulutaş, D. & Taşkıran, M. 2024. Is Co-Parenting Possible After Divorce?: A Scoping Review of the Effects on Children. İmgelem. 15, 27–60. Viitattu 7.2.2026. Saatavissa https://doi.org/10.53791/imgelem.1491998

Böök, M. L. & Terävä, J. 2022. ”Yhteisvanhemmuus – sehän olisi aivan mahtavaa, jos se toimisi!” Eronneiden isien ja äitien puhetta yhteistyöstä ja vanhemmuudesta. Kasvun Tuki -Aikakauslehti. 2 (1). Viitattu 4.6.2026. Saatavissa: https://doi.org/10.61259/kt.128818

Haapalahti, E. 2026. Eroauttamistyön kehittäminen Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella. Prosessikuvaus perheoikeudellisen yksikön eroauttamistyöpalvelusta. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 20.4.2026. Saatavissa: https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202604257838

Huovinen, J. 2021. Turvallinen rinnakkaisvanhemmuus. Maisterintutkielma. Helsingin yliopisto, Valtiotieteellinen tiedekunta. Viitattu 7.2.2026. Saatavissa http://hdl.handle.net/10138/334132

Iivonen, E. & Pollari, K. 2022. Lapsivaikutusten arvioinnilla parempia päätöksiä – Lapsivaikutusten arviointi, lapsibudjetointi sekä lapset ja nuoret tiedontuottajina hyvinvointialueella. Ohjeistus hyvinvointialueiden päättäjille, nuorisovaltuustoille ja viranhaltijoille. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston kanslian julkaisuja 2022:2. Viitattu 7.2.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-166-7

Kekkonen, M., Malinen, K., Moilanen, J. & Rönkä, A. 2023. Perhekeskusten työntekijöiden käsitykset yhteisvanhemmuudesta. Sosiaalilääketieteellinen aikakauslehti. 60 (2), 155–168. Viitattu 4.6.2026. Saatavissa https://doi.org/10.23990/sa.117870

Kääriänen, A. 2012. Mieti miten eroat -Vanhemmuus eron jälkeen. Teoksessa Aapola-Kari, S., Nivala, A. & Tonttila, T. (toim.) Nuoren tukeminen vanhempien erotessa -Tutkimusnäkökulmia ja hyviä käytäntöjä. Helsinki: Suomen kasvatus- ja perheneuvontaliitto. 38–45.

Leppäkoski, K. S. 2024. Perhe, ero ja eroauttaminen systeemiteoreettisesta näkökulmasta: ammattilaisten näkökulma. Pro gradu -tutkielma. Itä-Suomen yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Viitattu 7.2.2026. Saatavissa http://urn.fi/urn:nbn:fi:uef-20240465

Nurmela, N. 2025. Alkava huoltoriita ja vanhemman tuen tarpeet. Väitöskirja. Turun yliopisto, Yhteiskuntatieteellinen tiedekunta, Sosiaalitieteiden laitos. Viitattu 18.4.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-02-0465-5

Ojasti, J. 2021. Eron jälkeinen perhe, vanhemmuus ja lapsen etu sosiaalisina representaatioina. Pro gradu -tutkielma. Jyväskylän yliopisto, Humanistis-yhteiskuntatieteellinen tiedekunta. Viitattu 19.4.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:jyu-202105243167

Okkonen, K. 2022. Kotitalouksien häilyvät rajat – eroperheiden lasten asumisjärjestelyt haastavat tilastointia. Tilastokeskus. Viitattu 18.4.2026. Saatavissa https://stat.fi/tietotrendit/artikkelit/2022/kotitalouksien-hailyvat-rajat-eroperheiden-lasten-asumisjarjestelyt-haastavat-tilastointia

Ritari-Alho, O., Olli, M., Haring, A. & Savio, P. 2019. Eropalveluiden mahdollisuudet perheiden tukemisessa – kokemuksia yhteistyöstä. Teoksessa Hakulinen, T., Laajasalo, T. & Mäkelä, J. (toim.). Vanhemmuuden ja parisuhteen tuen vahvistaminen. Teoriasta käytäntöön. Helsinki: Terveyden ja hyvinvoinnin laitos.

Vaitomaa, J. & Särkelä, R. 2025. Selvitys vaativista erotilanteista ja palvelujärjestelmästä. Kansallisen lapsistrategian toimenpide 12. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2025:12. Viitattu 18.4.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4237-0

Vanhakartano, U. 2021. ”Sivulliset uhrit” Ammattilaisten näkemyksiä lasten osallisuudesta vaativissa erotilanteissa. Pro gradu -tutkielma. Lapin yliopisto, Yhteiskuntatieteiden tiedekunta. Viitattu 14.1.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021061637885

Kirjoittajat

Eveliina Haapalahti on sosionomi (AMK) ja hän valmistuu LAB-ammattikorkeakoulussa Sosionomi (YAMK) Lapsi- ja perhepalveluiden kehittäminen -koulutusohjelmasta. Eveliina työskentelee sosiaaliohjaajana Itä-Uudenmaan hyvinvointialueella perheoikeudellisessa yksikössä.

Elina Kosonen toimii LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikön lehtorina.

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/a-woman-sitting-on-a-couch-talking-to-a-man-23495759/(Pexels Licence)