Leivän rakenteelliset ominaisuudet vaikuttavat merkittävästi leivän aistinvaraisiin ominaisuuksiin ja nautittavuuteen. Suomalaisten keskuudessa suosittujen palaleipien rakenteellisten ominaisuuksien analysointiin ei ole vielä kehitetty standardimenetelmiä. Nykyiset standardimenetelmät on kehitetty pääosin vuokaleiville, mikä rajoittaa palaleipien rakenteellisten ominaisuuksien tutkimista ja kehittämistä.
Artikkeli on kirjoitettu osana Food Campus 2.0 – elintarvikeinnovaatiokeskuksen kehittäminen -hanketta, jossa mm. kehitetään LAB-ammattikorkeakoulun Food Pilot Plantin palveluita elintarvikeinnovaatioita tekeville yrityksille.

Kirjoittaja: Saara Sammalisto

Johdanto

Leipomotuotteen laadun kannalta on tärkeää, että rakenteelliset ominaisuudet vastaavat tuotteelle asetettuja tavoitteita. Joillekin leipomotuotteille halutaan pehmeä ja pitkään pehmeänä säilyvä rakenne, kun taas joskus rakenteesta halutaan tarkoituksella sitkeä tai jäykkä. Leivän vanhenemisen ja rakenteen kovettumisen taustaa on käsitelty tarkemmin blogitekstissä (Sammalisto 2026a) ja perusteellisemmin Leivonnan teknologia – Ruokaleipä -kirjassa (Salovaara 2017). Leipomotuotteiden vanhetessa säilytyksen aikana niiden rakenne yleensä kovettuu ja jäykistyy tärkkelyksen uudelleenkiteytyessä sekä veden liikkuessa makrokomponenttien välillä ja sisuksesta kohti kuorta. Sammaliston (2026b) tutkimuksessa käsiteltiin tarkemmin vuokaleipien rakenteellisten ominaisuuksien tutkimiseen yleensä käytettyjä menetelmiä: tekstuuriprofiilianalyysiä (TPA) ja AACC-standardimenetelmää, jotka ovat kumpikin sylinterinmallisella mittapäällä suoritettavia puristustestejä leivän sisusrakenteen laadun tutkimiseen.

Guinén (2022) katsausartikkelin mukaan leipomotuotteiden (leipien, kakkujen ja keksien) rakenteellisia ominaisuuksia arvioidaan useimmiten tutkimusartikkeleissa instrumentaalisesti (62:ssa analysoiduista 133 tutkimuksesta) ja harvemmin vain aistinvaraisin menetelmin (14:ssa 133:sta). Instrumentaalista rakenteen arviointia täydennettiin aistinvaraisella arvioinnilla 57:ssä tutkimuksessa 133:sta. TPA on kaksivaiheinen puristustesti, jolla pehmeiden leipomotuotteiden rakenteellisia ominaisuuksia usein arvioidaan (Texture Technologies 2026). Guinén (2022) mukaan TPA oli instrumentaalisista testeistä yleisin sylinterinmallista mittapäätä käyttäen (tyypillisimmät halkaisijat 75 mm ja 36 mm, vaihteluväli 2–110 mm), ja useimmiten rakenteellisista ominaisuuksista raportoitiin rakenteen kovuus, koossapysyvyys/koheesio, pureskeltavuus/purutuntuma ja kimmoisuus. Aistinvaraisessa arvioinnissa yleisimpiä olivat kuvailevat testit ja aistinvarainen profilointi (72 %), kun taas erottelutestit (18 %) sekä mieltymyksiä ja hyväksyttävyyttä tarkastelevia testejä (10 %) esiintyi vähemmän. Useimmissa tapauksissa tutkimuksissa raatia ei koulutettu ja edustavimmat arvioidut rakenteelliset ominaisuudet olivat rakenteen kovuus, koheesio, purutuntuma ja kimmoisuus, kuten myös instrumentaalisissa testeissä. TPA:n lisäksi leipomotuotteiden rakenteellisia ominaisuuksia voidaan analysoida instrumentaalisesti esimerkiksi muilla puristustesteillä sekä lävistävillä ja leikkaavilla testeillä. Testiparametreissa raportoitiin suurta vaihtelua, esimerkiksi testinopeudessa (0,001–60 mm/s) ja puristusetäisyydessä (1–180 mm), mikä osoittaa, että rakenteellisten ominaisuuksien määritysmenetelmä täytyy usein räätälöidä tutkittavaan elintarvikkeeseen ja sen ominaisuuksiin sopivaksi. Seitsemässä tutkimuksessa 133:sta raportoitiin kolmipisteisen taivutustestin käytöstä, mutta kyseiset tutkimukset koskivat keksejä eivätkä pehmeitä leipomotuotteita.

Kolmipisteistä taivutustestiä (three point bending test) käytetään yleensä murtumispisteen tai rapeuden määrittämiseen erityisesti rapeiden tai kuivien tuotteiden arvioinnissa, eikä tutkimustietoa ole juurikaan saatavilla menetelmän soveltuvuudesta pehmeiden leipomotuotteiden rakenteen määrittämiseen. Hiivattomista rieska- tai tortillatyyppisistä, ohuista leivistä löytyy muutamia tutkimustuloksia. Belleggia ym. (2023) hyödynsivät kolmipisteistä taivutustestiä tutkimuksessaan, jossa arvioitiin rieskan tyyppisen leivän tekstuuria hyönteis- ja tattarijauhon lisäyksen jälkeen. Analysoitava leipä asetettiin 8 cm:n etäisyydellä olevien kiilojen päälle ja mittaus suoritettiin nopeudella 150 mm/min. Leipien rakenteesta tarkasteltiin murtumalujuutta eli näytteen rakenteen murtamiseen vaadittavaa maksimivoimaa (N) eikä muita testiparametreja. Leipänäytteiden välillä havaittiin eroja ja tutkimuksessa raportoitiin, että hyönteisjauhon käyttö pehmensi leivän rakennetta kolmipisteisellä taivutustestillä mitattuna. Leivät leivottiin 10 cm x 10 cm muottien avulla tasakokoisiksi. Yetneberk ym. (2004) hyödynsivät kolmipisteistä taivutustestiä tutkimuksessaan, jossa tarkasteltiin hirssilajikkeiden soveltuvuutta etiopialaisen hiivattoman injera-leivän valmistukseen. Injera valmistetaan tyypillisesti teffistä, joka on afrikkalainen viljakasvi ja jota käytetään gluteenittomien leivontatuotteiden valmistuksessa. Kustakin tuoreesta leivästä leikattiin kolme tasakokoista palaa, jotka pakattiin yksitellen muovipusseihin säilytystä (1, 24, 48 h) varten. Rakenteen analysointia varten leipäpaloista leikattiin 9 cm x 4 cm liuskoja, joista analysoitiin 10 mm:n taivutukseen vaadittava maksimivoima nopeudella 0,4 mm/s. Hirssiä sisältäneet leivät jäykistivät leipien rakennetta verrattuna vertailunäytteisiin, mikä havaittiin leipien taivutukseen vaadittavan voiman kasvuna. Leipien tekstuureista pystyttiin tunnistamaan tilastollisesti merkitseviä eroja hirssilajikkeiden välillä. Leivän taivutukseen vaadittava voima korreloi negatiivisesti aistinvaraisesti arvioidun pehmeyden kanssa ja positiivisesti rakeisuuden kanssa. Teff-leipien pehmeyden pohdittiin johtuvan tärkkelysjyvästen pienemmästä koosta.

LAB-ammattikorkeakoulun aiemmassa tutkimuksessa (Sammalisto 2026b) selvitettiin Biomateriaalit ja elintarviketeknologia -koulutusohjelman opiskelijoiden kanssa, soveltuuko kolmipisteinen taivutustesti palaleipien rakenteellisten ominaisuuksien arviointiin TPA:n sijasta. Tutkimuksessa arvioitiin useita kaupallisia palaleipiä, mukaan lukien vehnäsekaleipiä sekä ruisleipiä. Menetelmän soveltuvuutta eri leipien analysointiin tutkittiin analysoimalla leipiä eri muodoissa: kokonaisena leipänä sisältäen ala- ja yläpalat, ainoastaan ala- tai yläpalana, tai jommastakummasta palasta leikattuna neliönä. Mittausmenetelmän parametreja ei optimoitu enää esikokeiden jälkeen, vaan tutkimuksessa keskityttiin leipänäytteiden esikäsittelyyn ja menetelmän soveltuvuuden tutkimiseen. Mittausdatan analysoinnissa keskityttiin kovuuden arviointiin eikä vielä muihin mittausparametreihin, kuten murtumaetäisyyteen tai rakenteen lujuuteen. Tutkimuksessa havaittiin, että kolmipisteinen taivutustesti soveltui pienin muokkauksin erityisesti ruispalaleipien kovuuden arviointiin. Mittausohjelmana näytettiin mittausnopeutta 3 mm/s ja mittaussyvyyttä 10 mm, ja kiilojen väli vaihteli leipien tyypin ja näytteiden koon mukaan 30 mm:n ja 60 mm:n välillä. Yksi ruispalaleivistä sai toistettavimmat tulokset kokonaisena analysoituna, kun taas kaksi muuta ruispalaleipää esikäsiteltiin mittausta varten niin, että ylä- tai alapalasta leikattiin tasasivuinen neliö (5 cm x 5 cm tai 6 cm x 6 cm).

Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, onko menetelmää mahdollista kehittää niin, että ruispalaleipien rakenteesta saadaan monipuolisempaa tietoa useampia mittausparametreja tarkastelemalla.

Materiaalit ja menetelmät

Tutkimuksen materiaaleina käytettiin kahta eri kaupallista ruispalaleipää (ruisleipä 1 ja ruisleipä 2). Ruisleipä 1 oli muodoltaan pyöreä palaleipä, kun taas ruisleipä 2 oli rakenteeltaan pitkänmallinen. Leipiä säilytettiin niiden alkuperäispakkauksissa huoneenlämpötilassa viiden vuorokauden ajan, ja jokaisena mittauspäivänä analysoitiin kaksi rinnakkaista pussillista leipiä kummastakin leipätyypistä. Tutkimuksen kokeellinen osuus suoritettiin LAB-ammattikorkeakoulun Food Pilot Plant -tuotekehityslaboratoriossa.

Palaleipien rakenteellisia ominaisuuksia tutkittiin Texture Analyser -rakenneanalysaattorilla (TA.XT2i Texture Analyser, Stable Micro Systems, Godalming, Englanti) käyttäen three point bending rig -lisäosaa (kolmipisteistä taivutustestiä) aikaisemman tutkimuksen pohjalta (Sammalisto 2026b). Tutkimuksessa käytettiin 10 kg:n (noin 100 N) voimakennoa ja tutkittiin ruispalaleipien murtumalujuutta (kovuutta, N), murtumaetäisyyttä (mm) sekä rakenteen lujuutta (g/mm).

Tutkimuksen esikokeissa mittausohjelma optimoitiin sopivaksi tutkittaville ruispalaleiville. Mittausmenetelmä todettiin optimoiduksi, kun tulokset olivat toistettavia ja loogisia. Esikokeiden jälkeen leipien rakenteellisten ominaisuuksien muutoksia seurattiin säilytyksen (7 vrk) aikana optimoidulla mittausmenetelmällä. Sopiva kiilojen väli tutkituille ruispalaleiville oli 60 mm, taivutustestin mittausnopeus 5 mm/s ja mittaussyvyys 30 mm. Aikaisemmasta tutkimuksesta (Sammalisto 2026b) poiketen ruispalaleivät analysoitiin kokonaisina leipinä ylä- ja alapaloineen menetelmän yksinkertaistamiseksi.

Tulokset

Tutkittavat ruispalaleivät olivat eri muotoisia sekä jo aistein havaittuna rakenteellisilta ominaisuuksiltaan toisistaan erilaisia. Näistä syistä johtuen ruispalaleivät käyttäytyivät kolmipisteisessä taivutustestissä eri tavoin (kuva 1). Ruispalaleipä 1, rakenteeltaan tiiviimpi ja jäykempi kuin ruispalaleipä 2, vastusti taivutusta enemmän kuin ruispalaleipä 2 ja murtui rakenteeltaan noin 15 mm:n taivutuksen kohdalla, kun murtumalujuuden huippu saavutettiin. Murtumisen jälkeen rakenne ei vastustanut taivutusta enää yhtä lujasti, mikä nähdään laskevana kovuuden käyränä. Toinen ruispalaleipä (2), joka oli rakenteeltaan kuohkeampi ja pehmeämpi, taipui tasaisesti eikä varsinaisesti murtunut 30 mm painalluksen aikana, vaan rakenne palautui hyvin taivutuksesta.

Voima-siirtymäkäyrät kahdelle ruispalaleipänäytteelle kolmipisteisessä taivutustestissä. Kuvassa on kaksi mittaustulosta kummastakin leivästä. Ruispalaleipä 1:n käyrät saavuttavat suurempia voima-arvoja ja sisältävät enemmän vaihtelua kuin ruispalaleipä 2:n käyrät, jotka ovat matalampia ja tasaisempia.

Kuva 1. Kahden eri ruispalaleivän käyttäytyminen kolmipisteisessä taivutustestissä. Kuvassa on kaksi mittaustulosta kummastakin ruispalaleivästä. Ruispalaleipä 1:llä korkeampi ja epätasaisempi käyrä, kun taas ruispalaleipä 2:lla matalampi ja tasaisempi käyrä. (Kuva: Saara Sammalisto)

Murtumalujuus (N), eli rakenteen ”kovuus”, edustaa näytteen taivutukseen vaadittavaa voimaa. Toisin kuin aikaisemmassa tutkimuksessa (Sammalisto 2026b), murtumalujuuden arvot eivät antaneet loogisia tuloksia ruispalaleipien rakenteen muutoksista säilytyksen aikana. Kummankin ruispalaleivän rakenne jäykistyi säilytyksen aikana, mutta mittaustulosten mukaan murtumalujuus kasvoi vuorokausien 3 ja 5 välillä, mutta laski vuorokausien 5 ja 7 välillä (kuva 2). Murtumalujuuden muutokset eivät myöskään näyttäneet tilastollisesti merkitseviltä. Erityisesti ruispalaleipä 2:n tapauksessa murtumalujuus ei kenties sopinut rakenteen arviointiin, koska leipien rakenne ei kaikissa mittauksissa murtunut lainkaan, vaan antoi periksi taivutuksen aikana.

Kahden ruispalaleivän murtumalujuus 7 vuorokauden säilytyksen aikana. Vasemmalla ruispalaleipä 1 ja oikealla ruispalaleipä 2. Molemmilla leivillä murtumalujuus kasvaa 3 vuorokaudesta 5 vuorokauteen ja pienenee hieman 7 vuorokauden kohdalla. Ruispalaleipä 1:n murtumalujuus on kaikissa mittauspisteissä suurempi kuin ruispalaleipä 2:n. Pylväät kuvaavat keskiarvoja ja virhepalkit keskihajontoja (n = 2).

Kuva 2. Ruispalaleipien murtumalujuus (N) 7 vrk:n säilytyksen aikana (n=2). Vasemmalla ruispalaleipä 1, oikealla ruispalaleipä 2. Pylväät edustavat keskiarvoja ja virhepalkit keskihajontoja. (Kuva: Saara Sammalisto)

Murtumaetäisyys (mm) on etäisyys, jossa leivän rakenne murtuu. Kummallakin ruispalaleivällä murtumaetäisyys pieneni säilytyksen aikana, kun leivän rakenne murtui jo pienemmästä taivutuksesta (kuva 3). Leipien säilytyksen aikana (3–7 vrk) ruispalaleipä 1:llä murtumaetäisyys pieneni noin 18 mm:stä noin 13 mm:iin, kun taas ruispalaleipä 2:lla murtumaetäisyys pieneni noin 30 mm:stä noin 23 mm:iin.

Ruispalaleipien murtumaetäisyys 3, 5 ja 7 vuorokauden säilytyksen jälkeen. Molemmilla leivillä murtumaetäisyys pienenee säilytyksen aikana, ja ruispalaleipä 2:n arvot ovat koko ajan suuremmat kuin ruispalaleipä 1:n. Virhepalkit kuvaavat tulosten vaihtelua.

Kuva 3. Ruispalaleipien murtumaetäisyys (mm) 7 vrk:n säilytyksen aikana (n=2). Vasemmalla ruispalaleipä 1, oikealla ruispalaleipä 2. Pylväät edustavat keskiarvoja ja virhepalkit keskihajontoja. (Kuva: Saara Sammalisto)

Rakenteen lujuus (mm/g) edustaa murtumaetäisyyden suhdetta murtumalujuuteen. Kummankin ruispalaleivän rakenteen lujuus kasvoi odotetusti säilytyksen (3–7 vrk) aikana rakenteen vanhetessa ja jäykistyessä (kuva 4). Ruispalaleipä 1:n murtumalujuus kasvoi säilytyksen aikana 172 mm/g:sta 227 mm/g:aan, kun taas ruispalaleipä 2:lla vastaavat arvot olivat 43 mm/g ja 59 mm/g.

Ruispalaleipien murtumaetäisyys 3, 5 ja 7 vuorokauden säilytyksen jälkeen. Molemmilla leivillä murtumaetäisyys pienenee säilytyksen aikana, ja ruispalaleipä 2:n arvot ovat koko ajan suuremmat kuin ruispalaleipä 1:n. Virhepalkit kuvaavat tulosten vaihtelua.

Kuva 4. Ruispalaleipien rakenteen lujuus (g/mm) 7 vrk:n säilytyksen aikana (n=2). Vasemmalla ruispalaleipä 1, oikealla ruispalaleipä 2. Pylväät edustavat keskiarvoja ja virhepalkit keskihajontoja. Kuva: Saara Sammalisto.

Pohdinta

Tutkimuksessa selvitettiin aikaisemman tutkimuksen pohjalta, onko rakenneanalysaattorin kolmipisteistä taivutustestiä mahdollista kehittää edelleen niin, että menetelmä kuvaa ruispalaleipien rakenteellisia ominaisuuksia kattavammin murtumaetäisyyden ja rakenteen lujuuden avulla kuin ainoastaan rakenteen kovuuden tai murtumalujuuden suhteen.

Kolmipisteisen taivutustestin murtumalujuus (ns. kovuus) ei selittänyt loogisesti ruispalaleipien rakenteellisia ominaisuuksia toisin kuin aikaisemmassa tutkimuksessa (Sammalisto 2026b). Sen sijaan murtumaetäisyys (mm) ja rakenteen lujuus (g/mm) kuvasivat rakenteellisten ominaisuuksien muutoksia loogisesti ja toistettavasti säilytyksen aikana. Aikaisemman tutkimuksen (Sammalisto 2026b) ruispalaleivät tosin poikkesivat tämän tutkimuksen ruispalaleivistä. Aikaisemmassa tutkimuksessa menetelmän kehityksessä keskityttiin menetelmän toimivuuden tutkimiseen ja palaleivistä analysoitiin vain rakenteen kovuutta, eikä muita parametreja. Ruispalaleipiä myös esikäsiteltiin esimerkiksi analysoimalla leivästä vain ala- tai yläpala tai leikkaamalla jommastakummasta palasta neliö analyysiä varten, kun tässä tutkimuksessa palaleivät analysoitiin kokonaisina menetelmän käyttökelpoisuuden parantamiseksi.

Kuten muissakin rakenteen analysointiin kehitetyssä menetelmissä, muodoltaan erilaisten ruispalaleipien vertailu ei onnistu luotettavasti keskenään samalla kolmipisteisen taivutustestin mittausohjelmalla, sillä jo leipien ulkomuoto ja paksuus poikkeavat toisistaan. Vaikka testiparametrit olisivat vakiot, esimerkiksi näytteiden geometria vaikuttaa rakenteen analysoinnin tuloksiin (Goh ym. 2026). Vaikka tässä tutkimuksessa sama mittausmenetelmä soveltui kummankin ruispalaleivän rakenteen arviointiin, usein menetelmät vaativat optimointia eri leipätyyppeihin sopiviksi. Myös muiden rakenteellisia ominaisuuksia arvioivien testien menetelmissä on raportoitu vaihtelua eri leipomotuotteiden välillä (Guiné 2022). Tässä tutkimuksessa kehitetty menetelmä soveltuu ruispalaleipien rakenteellisten ominaisuuksien tutkimiseen saman leipätyypin sisällä esimerkiksi valmistusprosessia, reseptiä tai pakkausratkaisuja muuttaessa tai laadunvalvonnan apuvälineenä. Menetelmä on hyvin käyttökelpoinen, sillä mittaus ei vaadi näytteiden työläitä esivalmisteluita, toisin kuin TPA:ssa, jossa vuokaleipien sisuksesta on leikattava tasapaksuja viipaleita tai tasasivuisia kuutioita. Lisäksi TPA soveltuu heikosti palaleipien rakenteen arviointiin.

Päätelmät

Tutkimuksessa kehitettiin onnistuneesti rakenneanalysaattorin kolmipisteiseen taivutustestiin perustuva menetelmä, jolla voidaan analysoida ruispalaleipien rakenteellisia ominaisuuksia ja seurata ruispalaleipien rakenteen vanhenemista palaleiville heikosti soveltuvan TPA:n sijaan. Menetelmää voidaan hyödyntää esimerkiksi tuotekehityksessä ja laadunvalvonnassa reseptiä tai leivontaprosessia kehittäessä tai ruispalaleivän rakenteellisille ominaisuuksille voidaan asettaa tavoitearvot. Tutkimuksen tulokset ja kehitetty menetelmä laajentavat LAB-ammattikorkeakoulun palvelutarjontaa leipomoalan yrityksille.

Jatkotutkimuksessa on tärkeää syventyä kolmipisteisen taivutustestin tuloksien ja palaleipien aistittavan laadun väliseen yhteyteen. Tutkimuksen seuraavissa vaiheissa on tarkoitus syventyä myös rapeiden leipomotuotteiden, kuten näkkileipien ja hapankorppujen, rakenteen analysointiin ja kehittää niiden arviointiin menetelmiä.

Lähteet

Belleggia, L., Foligni, R., Ferrocino, I., Biolcati, F., Mozzon, M., Aquilanti, L., Osimani, A., Harasym, J. 2023. Morphotextural, microbiological, and volatile characterization of flatbread containing cricket (Acheta domesticus) powder and buckwheat (Fagopyrum esculentum) flour. European Food Research and Technology. 249 (11), 2777-2795. Viitattu 1.9.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s00217-023-04327-5

Goh, C.H.Q., Choy, M.J.Y. & Chen, J. 2026. Texture Profile Analysis in Practice: Applications and Limitations. Journal of Texture Studies. 57 (4), e70103. Viitattu 7.9.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1111/jtxs.70103

Guiné, R.P. 2022. Textural properties of bakery products: A review of instrumental and sensory evaluation studies. Applied Sciences.  12 (17), 8628. Viitattu 4.9.2026. Saatavissa https://doi.org/10.3390/app12178628

Salovaara, H., Anttila, H., Gates, F. & Sontag-Strohm, T. 2003. Employing technology for oat pala bread. New Food. 8, 10–11.

Salovaara, H. 2017. Pehmeän leivän puolesta – leivän vanheneminen ilmiönä. Teoksessa Salovaara, H., Ignatius, A., Jussila, A. & Hurri-Martikainen, M. Leivonnan teknologia – Ruokaleipä. Helsinki: Suomen Leipuriliitto ry.

Sammalisto, S. 2026a. Kuinka leivän rakenteen vanhenemista voidaan hidastaa? LAB Focus. Viitattu 1.9.2026. Saatavissa https://blogit.lab.fi/labfocus/kuinka-leivan-rakenteen-vanhenemista-voidaan-hidastaa/

Sammalisto, S. 2026b. Menetelmäkehitys palaleipien rakenteellisten ominaisuuksien arviointiin. LAB RDI Journal. Viitattu 20.8.2026. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-rdi-journal/menetelmakehitys-palaleipien-rakenteellisten-ominaisuuksien-arviointiin/

Texture Technologies. 2026. Texture Profile Analysis. Viitattu 4.9.2026. Saatavissa https://texturetechnologies.com/resources/texture-profile-analysis

Yetneberk, S., de Kock, H.L., Rooney, L.W. & Taylor, J.R. 2004. Effects of sorghum cultivar on injera quality. Cereal chemistry.  81 (3), 314–321. Viitattu 2.9.2026. Saatavissa http://dx.doi.org/10.1094/CCHEM.2004.81.3.314

Kirjoittaja

Saara Sammalisto työskentelee tutkijana LAB-ammattikorkeakoulun Food Pilot Plant -tuotekehitysympäristössä osana LAB Food -tiimiä. Hän on koulutukseltaan elintarviketieteiden tohtori (ETT) ja hän tutki väitöskirjassaan kauran myllyprosessia ja 100 % kauraleivonnan laatuun vaikuttavia tekijöitä.

Artikkelikuva: Saara Sammalisto

Viittausohje

Sammalisto, S. 2026. Kolmipisteisen taivutustestin jatkokehitys – ruispalaleipien rakenteellisten ominaisuuksien arviointi. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-rdi-journal/kolmipisteisen-taivutustestin-jatkokehitys-ruispalaleipien-rakenteellisten-ominaisuuksien-arviointi/

Euroopan unionin osarahoittama -logo