Yrittäjyystaitoja ja -valmiuksia pidetään tärkeänä työelämätaitona ottaen huomioon, että joudumme vaihtamaan ammattiamme jopa useaan kertaan työuramme aikana. Yrittäjyystaitojen merkitys on kasvanut myös palkkatyössä. Yrittäjyys voi olla varteenotettava vaihtoehto myös jossain vaiheessa ympäristöinsinöörin uraa.

Kirjoittaja: Anne-Marie Tuomala

Yrittäjyysosaaminen on tärkeä insinööritaito

Yrittäjyysosaaminen mielletään yhä opetussektorilla paljolti taidoksi perustaa yritys ja pyörittää sitä menestyksekkäästi. Kyse on kuitenkin yrittäjämäisen asenteen kehittymisestä. Kapeimmillaan tätäkin lähestymistapaa toteutetaan sisällyttämällä tietty määrä yrittäjyyden opintojaksoja tai koulutusohjelmia oppilaitoksen toimintaan. Sittemmin näiden rinnalle on nähty tarpeellisiksi opiskelijaosuuskunnat ja/tai opiskelijahautomot. Korkeakoulut ovat myös toteuttaneet paljon erilaisia yritysideakilpailuja alueellisesti ja valtakunnallisesti. Lisäksi yrittäjyyden edistämistä toteutetaan kehittämishankkeissa. Yrittäjyyskasvatuksen näkökulmasta on kuitenkin kyse yksilön yrittäjyystaitojen kehittämisestä ja samanaikaisesti kyvystä toimia ryhmässä rakentaen tietoa nopeasti muuttuvassa yhteiskunnassa eli yrittäjyyskasvatus keskittyy innovaatioihin, luovuuteen ja sosiaalisen konstruktivismin rakentamiseen (Dal et al. 2016, 161).

Koulutusalakohtaisia tutkimuksia opiskelijoiden aikomuksista ryhtyä yrittäjäksi on vähän, mutta Zhang et al. (2014,637) on esittänyt, että tekniikan ja liiketalouden opiskelijoiden yrittäjyysintentiot ovat muiden alojen opiskelijoiden yrittäjyysintentioita korkeammat. Teknologia-alan opiskelijoiden yrittäjyysintentiot ovat myös pitkäkestoisempia kuin muiden alojen. Suomen Yrittäjien Opiskelijasta yrittäjäksi -tutkimuksen mukaan 9,5 % maa- ja metsätalousalan korkeakouluopiskelijoista ja 5,2 % humanististen ja taidealojen opiskelijoista ovat yrittäjiä. Tekniikan ja liiketalouden opiskelijat tulevat tämän jälkeen kolmanneksi 3,9 %:lla (Lauronen 2019,3).

Tulokysely uusille ympäristöinsinööriopiskelijoille

LAB-ammattikorkeakoulussa alkoi tammikuussa 2022 AMK-ympäristöinsinöörin monimuotokoulutus, jonka laajuus on 240 opintopistettä. Opinnot suoritetaan verkko-opetuksen ja lähiopetuspäivien yhdistelmänä. Opintojen alussa helmikuussa 2022 ryhmä vastasi kyselyyn, jossa tiedusteltiin erilaisia omaan opiskeluun ja oppimiseen liittyviä asioita, mutta myös yrittäjyyteen liittyviä näkemyksiä. Yrittäjyyteen liittyviä kysymyksiä oli neljä ja niihin pyydettiin avoimet vastaukset.
Ensimmäisessä kysymyksessä kartoitettiin, toimiiko opiskelija parhaillaan yrittäjänä. Oletusarvo jo yrittäjinä toimivista oli pari-kolme opiskelijaa/ryhmä.

Infograafi esittää jakauman opiskelijayrittäjien (4 %) ja ei-yrittäjien välillä (96 %). Asiaa avataan lisää tekstissä.

Kuvio 1. Uusien ympäristöinsinööriopiskelijoiden tämänhetkinen yrittäjyys

26 vastaajasta yksi opiskelija ilmoitti olevansa yrittäjä ja toimivansa perheyrityksessä pääkaupunkiseudulla, mikä vastaa 4 %:a kokonaismäärästä. Kuten aiemmin mainittiin, tekniikan korkeakouluopiskelijoissa yrittäjien osuus on 3,9 %. Tosin on tiedossa, että uudessa ryhmässä yksi opiskelija on toiminut eräänlaisena kevytyrittäjänä, mutta jättänyt sen opiskelujen alkamisen myötä. Ilman tätä luopumista yrittäjästatuksesta prosentuaalinen osuus oli suurempi. Suomessa statuksen valitsemiseen vaikuttaa suuresti tukipolitiikka, mutta se ei tietysti välttämättä poista intentiota, ainakaan nopeasti.

Toisena kysymyksenä esitettiin, onko yrittäjyys opiskelijalle mahdollinen tulevaisuudessa ja lisäksi pyydettiin vielä perustelemaan vastaus. Myös tähän kysymykseen saatiin 26 vastausta. Tulokset jaettiin lähtökohtaisesti kolmeen eri ryhmään 1) Lähtökohtaisesti mahdollinen, 2) Mahdollinen tietyin edellytyksin ja selvästi kielteiset vastaukset ryhmään 3) Ei.

Infograafi kuvaa opiskelijoiden mielipiteiden jakaumaa, pitävätkö he yrittäjyyttä itselleen mahdollisena. 11 opiskelijaa ei pidä mahdollisena, 4 pitää mahdollisena tietyin edellytyksin ja 11 lähtökohtaisesti mahdollisena. Tekstissä kerrotaan asiasta avoimien vastausten sisällön avulla.

Kuvio 2. Uusien ympäristöinsinööriopiskelijoiden arvio omasta yrittäjyydestä tulevaisuudessa.

Vastaajajoukko, joka ilman erityisiä ehtoja piti omaa yrittäjyyttään mahdollisena, oli yhtä suuri kuin selvästi ei-vastauksen antaneet (molempia 11 opiskelijaa). Tietyiksi edellytyksiksi, jolloin yrittäjyys olisi mahdollinen, mainittiin yrittäjyys jonkun toisen kanssa, jos muita vaihtoehtoja ei ole, asia periaatteessa ok, mutta vaatii lisäselvitystä ja jos sattuu suotuisat olosuhteet eli yhteensä neljä opiskelijaa. Valtakunnallisesti kaikista korkeakouluopiskelijoista piti 69 % vastaajista tulevaa yrittäjyyttään epätodennäköisenä (tekniikan ala lukua ei erikseen saatavilla) ja 41 % tekniikan alan opiskelijoista ilmoittivat yrittäjyyshalukkuudestaan (Lauronen 2019, 3). LABn tulokyselyssä ei-vastaajia oli 42,3 % samoin kuin mahdollisia yrittäjiä saman verran eli tässäkin yrittäjyyshalukkuus vastaa valtakunnallista tulosta.

Kolmannessa kysymyksessä opiskelijat lähtökohtaisesti arvioivat omaa asennettaan yrittäjyyteen. Vastaajien määrä tähän kysymykseen oli 23.

Infograafi havainnollistaa opiskelijoiden yleistä asennetta yrittäjyyteen kolmessa eri vastaajaryhmässä. Kielteisesti suhtautuvia on 17 %, neutraalisti suhtautuvia 21 % ja myönteisesti tai yrittäjyyttä hyvinkin mahdollisena pitäviä 62 %. Tekstissä kerrotaan asiasta avoimien vastausten sisällön avulla.

Kuvio 3. Uusien ympäristöinsinööriopiskelijoiden asenne yrittäjyyteen.

Ryhmään ’Myönteinen tai mahdollinen’ vastaukset sisälsivät ilmaisuja yrittäjyyden arvostamisesta ja kunnioituksesta, omasta motivoitumisesta, positiivisuudesta ja yrittäjähenkisyydestä. Neutraaleihin vastauksiin luettiin sellaiset vastaukset, jossa yrittäjyyttä arvostettiin, mutta selkeästi ilmaistiin, ettei sitä koeta omaksi asiaksi tai ”mikäs siinä, jos joku tykkää” -tyyppiset vastaukset. Kielteisiksi asenteiksi tulkittiin esimerkiksi omaa asennetta analysoiva kannanotto, jossa vastaaja kertoi kuulleensa ainoastaan negatiivista yrittäjyydestä ja työaikojen olevan 24/7 tai että yrittäjyys ottaa enemmän kuin antaa tai että yrittäjyys ei ole koskaan kiinnostanut. Kielteisimmät kannanotot tulivat opiskelijoilta, joilla perheessä tai lähipiirissä oli yrittäjyyttä.

Kyselyssä tiedusteltiin lopuksi neljäntenä yrittäjyysaiheisena kysymyksenä, miten opiskelija arvioi ympäristöalan yrittäjyyttä yleisesti. Tähän kysymykseen vastasi 24 opiskelijaa. Seuraavassa muutamia poimintoja vastauksista.

Opiskelija 1: ” Ympäristöalan yrittäjyys on mielestäni vasta lähtökuopissa.”

Opiskelija 2: ” Ympäristöalan yrittäjyyttä jatkaa kasvuaan ja uusia ympäristöalan yrityksiä on enemmän ja enemmän joka vuosi.”

Opiskelija 3: ”Uskoisin että alan asiantuntijalla on ihan hyvät mahdollisuudet työllistää itsensä myös yrittäjänä.”

Yhdeksän vastaajaa kuitenkin ilmoitti, etteivät osaa arvioida asiaa mitenkään tiedon tai kokemuksen puutteen vuoksi.

Kuten valtakunnallisessa barometrissa (Lauronen 2019, 6), yrittäjyys näyttäisi olevan tämänkin kyselyn mukaan yksi mahdollinen uravaihtoehto muiden joukossa.

Miten yrittäjyysintentioita vahvistetaan opiskeluaikana?

Koska ryhmän opinnot ovat vasta aivan alkuvaiheessa, voidaan ainoastaan arvioida yrittäjyysintentioiden nykytilaa ja seurata niitä valmistumiseen ja sen hetkisiin suunnitelmiin asti. Jos yrittäjyysintentioita saadaan vahvistumaan opintojen kuluessa, saattaa yrittäjyys näyttäytyä houkuttelevana vaihtoehtona opintojen loppupuolella tai myöhemmässä vaiheessa työuraa. Esimerkiksi yritysvierailut voivat antaa opiskelijoille realistista kuvaa yrittäjyydestä, mutta samalla myös arvokasta lisätietoa yrittäjyydestä ja työelämästä yleensäkin (Sommarström et al. 2020, 2).

Projektioppimisen on myös arvioitu lisäämään yrittäjyysintentioita varsinkin, jos siihen liittyy onnistumisen kokemuksia. Chang & Rieple (2013, 228) tuovat esiin, että paras tapa oppia yrittäjyyttä oppilaitoksissa on tehdä yrittäjien kanssa yhteistyötä siten, että opiskelijat ratkovat ajankohtaisia reaalielämän haasteita. Tämä on onneksi yksi osa-alue, johon ympäristöteknologian koulutusohjelmassa on panostettu jo vuosia. Voidaan siis olettaa, että tältä osin opiskelijoiden yrittäjyyden tietotaito kehittyy.

Kun uuden monimuotoryhmän opiskelu etenee, voidaan tilannetta tutkia esimerkiksi opintojen puolivälissä ja vähintäänkin valmistumisvaiheessa. On arvioitu, että ympäristöalan opiskelijoita kiinnostaa arvopohjainen yrittäjyys, jonka käsite on Suomessa laajentumassa myös sosiaali- ja terveysalaa laajemmalle. Käytännössä tämä pitäisi lisäksi yhdistää ympäristöinsinöörien tapauksessa teknologiayrittäjyyteen. Kolumbialainen tutkija Vera Solano (2021, 2) nimeää ympäristötekniikan insinöörit planeettainsinööreiksi. Tämä nimitys kuvaakin hyvin sitä arvo- ja osaamispohjaa, jossa yrittäjyysintentioiden pitää antaa kehittyä ja tukea niiden kehittymistä, koska ympäristöinsinööriksi opiskelevat kokevat yleensä vahvan arvopohjan tärkeäksi. Tämäkin näkökulma tuli kyselyssä esille.

Lähteet

Chang, J. & Rieple. A. 2013. Assessing Students’ Entrepreneurial Skills Development in Live Projects. Journal of small business and enterprise development. Vol.20 (1), 225–241. Viitattu 7.3.2022. Saatavissa https://doi.org/10.1108/14626001311298501

Dal, M., Elo, J., Leffler E., Svedberg, G., & Westerberg, M. 2016. Research on pedagogical entrepreneurship – a literature review based on studies from Finland, Iceland and Sweden. Education Inquiry. Vol. 7 (2), 30036. Viitattu 7.3.2022. Saatavissa https://doi.org/10.3402/edui.v7.30036

Izquierdo, E. & Buelens M. 2011. Competing models of entrepreneurial intentions: The influence of entrepreneurial self-efficacy and attitudes. International Journal of Entrepreneurship and Small Business. Vol. 13 (1). Viitattu 7.3.2022. Saatavissa http://dx.doi.org/10.1504/IJESB.2011.040417

Lauronen, T. 2019. Opiskelijasta yrittäjäksi 2019. Korkeakouluopiskelijoiden yrittäjyys ja yrittäjyyshalukkuus. Helsinki: Suomen Yrittäjät. Viitattu 3.3.2022. Saatavissa https://www.otus.fi/wp/wp-content/uploads/2019/10/opiskelijasta_yrittajaksi_2019.pdf

Sommarström, K., Oikkonen, E. and Pihkala, T. 2020. Company visits as an opportunity for entrepreneurial learning. Educational Science.  Vol. 10 (10), 268. Viitattu 6.3.2022. Saatavissa https://doi.org/10.3390/educsci10100268

Vera Solano, J.V. 2021. La ingeniería ambiental: la ingeniería del planeta. Environmental engineering: the engineering of the planet. Preprint. Viitattu 6.3.2022. Saatavissa http://dx.doi.org/10.13140/RG.2.2.10124.03203

Zhang, Y., Duysters, G. & Cloodt, M. 2014. The role of entrepreneurship education as a predictor of university students’ entrepreneurial intention. International Entrepreneurhsip Management Journal. Vol. 10, 623–641. Viitattu 6.3.2022. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s11365-012-0246-z

Kirjoittaja

Anne-Marie Tuomala toimii lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun Teknologia-yksikössä mm. tutoropettajana. Hän on valmistunut diplomi-insinööriksi tuotantotaloudesta pääaineenaan yrittäjyys. Hän on myös itse toiminut kahdeksan vuotta yrittäjänä ja pk-yrityskonsulttina.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/919601 (CC0)

Julkaistu 8.3.2022

Viittausohje

Tuomala, A-M. 2022. Ympäristöinsinöörien yrittäjyysintentiot opintojen alussa. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/ymparistoinsinoorien-yrittajyysintentiot-opintojen-alussa/