Vertaisryhmätapaamisilla tukea maahanmuuttajataustaisille sairaanhoitajille työn aloitukseen

Päijät-Hämeen hyvinvointialueen keskussairaalaan kesätöihin tulleille maahanmuuttajataustaisille sairaanhoitajille järjestettiin vertaisvertaisryhmätapaamisia osana perehdytystä. Osallistujat kokivat saaneensa tapaamisista apua suomen kielen oppimiseen ja integroitumiseen uuteen työyhteisöön.

Kirjoittaja: Sari Lappalainen

Vertaisryhmä tasoittamaan uuden työn aloittamista

Uuden työn aloittaminen on aina jännittävää ja haasteellista. Kysymykset osaanko minä sairaanhoitajana tarpeeksi, miten pääsen osaksi työyhteisöä ja ymmärränkö ja tulenko ymmärretyksi, risteilevät uuden työntekijän mielessä. Hyppy opiskelijan roolista vastuulliseen sairaanhoitajan ammattirooliin on iso. Tätä hyppyä tasoittamaan järjestettiin kesällä 2024 Päijät-Hämeen hyvinvointialueen keskussairaalassa kesätöihin tulleille maahanmuuttajataustaisille sairaanhoitajille vertaisryhmätapaamisia. Tapaamiset olivat osa Elma 2.0 – kohtaantojen rakentaminen monikulttuuristuvalla sosiaali- ja terveysalalla -hanketta (LAB 2024).

Aloite vertaisryhmätapaamisten järjestämisestä tuli hyvinvointialueen keskussairaalan Hoitotyön palveluyksiköltä, joka toimii sijaisten rekrytoijana keskussairaalaan. He olivat havainneet aikaisempien vuosien perusteella maahanmuuttajataustaisten, ei suomea äidinkielenään käyttävien, uusien hoitajien tarvitsevan enemmän tukea kuin muut kesätyöntekijät. Tuen tarve nousee usein suomen kielen haasteista. Kielenkäyttötilanteet työyhteisössä ovat nopeita ja hoitotyön kirjaaminen on haastavaa. On lääkärin kierrot, vuorovaikutus potilaiden ja heidän läheistensä kanssa, osaston ryhmäkokoukset, kahvihuonekeskustelut, suullinen raportointi, puhelimeen vastaaminen ja potilaan hoidon dokumentointi. Kaikki nämä hoitotyön sisällöt vaativat vuorovaikutustaitoja, joissa kieltä pitää osata käyttää monenkeskisissä eri kielen rekisterejä ja puhetapoja sisältävissä tilanteissa (Kela & Komppa 2011).

Kolme tapaamista kesän aikana

Vertaisryhmätapaamisia järjestettiin kerran kuukaudessa kesän 2024 aikana. Hoitotyön palveluyksikkö tiedotti maahanmuuttajataustaisia uusia hoitajia palkanneille osastoille tapaamisista ja osastonhoitajat järjestelivät työvuorot niin, että maahanmuuttajataustaisten hoitajien oli mahdollisuus osallistua tapaamisiin. Tapaamiset järjestettiin keskussairaalassa, jotta hoitajien siirtyminen tapaamisiin olisi mahdollisimman helppoa. Tapaamisiin osallistui seitsemän hoitajaa. Tapaamisen asiantuntijoina olivat Elma 2.0 – hankkeen asiantuntijoista suomi toisena kielenä opettaja, hyvinvointialueen projektikoordinaattori ja LAB – ammattikorkeakoulun hoitotyön asiantuntija.

Tapaamisten tavoitteena oli tarjota mahdollisuus ei suomea äidinkielenään käyttäville hoitajille saada vertaistukea ja vastauksia heitä mietityttäviin kysymyksiin. Ensimmäisessä tapaamisessa 13.6. osallistujat tutustuivat toisiinsa ja jakoivat ensimmäisten työpäivien kokemuksia. Osa oli aloittanut työskentelyn keskussairaalassa vain pari päivää aiemmin. Keskustelun teemoja olivat mikä jännittää työssä, miten osasto ja työkaverit voivat sinua tukea ja mikä sinua auttaa suomen kielen oppimisessa työssä. Lisäksi ensimmäisessä tapaamisessa kartoitettiin myös osallistujien toiveita tapaamisten sisällöksi. Toiveina teemoiksi nousivat puhelinkeskustelut ja hoitotyön kirjaaminen.

Keskustelu tapaamisessa kävi vilkkaana ja jo pidempään työssä olleet ja jo suomen kieltä hyvin osaavat hoitajat selkeästi tukivat ja antoivat vinkkejä ja tukea juuri työnsä aloittaneille. Kaikilla oli kuitenkin selkeästi hyvin jännittynyt olo – miten kesä tulee menemään.

Heinäkuun tapaamisessa keskityttiin puhelintyöskentelyyn. Osallistujat tekivät pareittain puhelintyöskentelyyn liittyviä harjoituksia. Teemoina olivat Kela-taksin tilaaminen, raportin vastaanottaminen ja antaminen puhelimessa, läheisten rauhoittaminen ja heille potilaan tilanteesta kertominen puhelimitse.

Elokuun tapaamisen teemana oli kirjaaminen hoitotyössä. Tapaamisessa käytiin läpi kirjaamisen eri muotoja suomen kielen näkökulmasta. Apuna käytettiin Kirjaaminen hoitotyössä -opasta (Kontkanen ym. 2024) ja erilaisia kuvitteellisia potilastilanteita, joista piti kirjata. Opas oli jaettu jo ensimmäisessä tapaamisessa osallistujille itseopiskelumateriaaliksi. Lisäksi viimeisessä tapaamisessa kerättiin palautetta osallistujilta ja keskusteltiin työnhakuprosesseista.

Palaute vertaisryhmätapaamisista

Osallistujilta kerättiin kirjallista palautetta vertaisryhmätapaamisessa ja heidän oli mahdollisuus käyttää myös englannin kieltä palautteen antamisessa. Palautteessa kysyttiin mikä oli auttanut töiden tekemisessä kesän aikana, mitä mieltä he olivat näistä tapaamisista, toivovatko he tapaamisia myös kesän jälkeen ja jos tapaamisia olisi lisää, niin mitä niissä pitäisi tehdä tai käsitellä.
Töiden tekemistä kesällä oli auttanut osaston ystävällinen ja rauhallinen ilmapiiri. Työkavereiden ja esimiesten neuvot, rohkaisu ja tuki oli ollut tärkeää. Varsinkin hoitotyön kirjaamisessa ja puhumisessa työkavereiden tuki ja kannustus oli ollut merkittävää. Varmuus puhua ja kirjata oli kasvanut kesän aikana. Myös aikaisempi hoitotyön työkokemus ja taidot olivat auttaneet paljon työskentelyssä. Ongelmana tuotiin esiin aikapula. Osaston työrytmi on kiireistä ja aina ei jäänyt aikaa harjoitella suomen kieltä työkavereiden kanssa.

Opin uusia asioita, ei enää jännitä. Rohkeasti menen töihin ja olen tyytyväinen.

Vertaisryhmätapaamiset koettiin hyödylliseksi, vaikka niitä järjestettiin vain kerran kuukaudessa. Tapaamisissa sai toisilta samassa tilanteessa olevilta, mutta eri kulttuureista tulevilta, vinkkejä ja rohkaisua. Toisilta saadut vinkit sairaalasanaston opiskeluun olivat olleet hyödyllisiä. Tapaamiset olivat auttaneet integroitumaan osastolle. Kieliopin kertaaminen hoitotyön kirjaamisen yhteydessä oli muistuttanut tarkastelemaan omaa kielenkäyttöä oikeakielisyyden näkökulmasta.

About this meeting it enhances my vocabulary and practice what I have learned in my ward. This can also motivate me to communicate with different cultures and perceptions.

Kaikki osallistujat toivoivat tapaamisten jatkumista. Tapaamisissa oli oppinut uusia asioita, jotka olivat auttaneet työn tekemisessä. Lisäksi yhteinen keskustelu työstä oli auttanut parantamaan omaa työskentelyä. Tapaamiset olivat auttaneet uuden oppimisessa ja uusissa tapaamisissa aina voi oppia lisää uutta.

Kyllä. Toivon että näitä tapaamisia. Autaa paljon omassa kehittymisessä.

Jos tapaamisia järjestettäisiin, niin niissä voisi käsitellä kielioppia, puhekieltä ja kirjaamista harjoitusten avulla. Suomen kielen osaaminen hoitotyössä vaadittavalla tasolla koettiin haastavaksi ja siihen katsottiin tapaamisten auttavan. Erilaiset toisilta osallistujilta saadut vinkit suomen kielen oppimiseen ja työskentelyyn osastolla, voisivat myös jatkossa auttaa integroitumaan työyhteisöön.

Kielioppi, puhekieli, kirjaaminen.

Nämä vertaistapaamiset loivat uusille maahanmuuttajataustaisille työtekijöille osaltaan kannustavaa ilmapiiriä. Loivat kokemusta – en ole ainoa, jolle suomen kieli ja suomalaiseen työkulttuuriin sopeutuminen on uutta. Jatkossa näitä tullaan järjestämään lisää.

Lähteet

Kela, M. & Komppa, J. 2011. Sairaanhoitajan työkieli – yleiskieltä vai ammattikieltä? Funktionaalinen näkökulma ammattikielen oppimiseen toisella kielellä. Puhe ja Kieli. 31 (4). 173–192. Viitattu 30.8.2024. Saatavissa https://journal.fi/pk/article/view/4752/4470

Kontkanen, T., Koistinen, S., Eskonsipo, M. & Tiira, P. 2024. Kirjaaminen hoitotyössä: Selkeän kirjaamisen opas hoiva- ja hoitotyöhön. Viitattu 30.8.2024. Saatavissa https://finna.fi/L1Record/aoe.3641?sid=4113532286

LAB. 2024. Elma 2.0 – kohtaantojen rakentaminen monikulttuuristuvalla sosiaali- ja terveysalalla. Viitattu 16.8.2024. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/elma2