Lasten haastavaksi koettu käyttäytyminen kuormittaa tutkitusti varhaiskasvattajia. Tilanteiden korjaamiseksi aikuisen katse kääntyy usein lapseen, ajatukseen lapsen ja hänen käytöksensä muuttamisesta. Pahimmillaan vuorovaikutus lapsen kanssa sävyttyy negatiiviseksi, jos lapsi kuulee toistuvasti toimivansa väärin ja olevansa vääränlainen. Opetushallituksen rahoittamassa LAB-ammattikorkeakoulun toteuttamassa Vakautta varhaiskasvatukseen -hankkeessa 1.9.2020 – 31.12.2021 haetaan ratkaisuja varhaiskasvatuksen haastaviin kasvatustilanteisiin tunne- ja traumatietoisuutta lisäävällä tiimivalmennuksella.

Kirjoittajat: Outi Kokko-Muhonen ja Pipsa Murto

Tapahtuipa kerran Satumetsän päiväkodissa…

On syksyinen aamupäivä Satumetsän päiväkodissa, ja Peukaloisten lapsiryhmä on lähdössä ulos. Eteisessä on touhukas hälinä lasten etsiessä vaatteitaan kasvattajien ohjauksessa. Varhaiskasvatuksen opettaja Markku seuraa syrjäsilmällään viisivuotiasta Jasminia eteisen perimmäisessä nurkassa. Homma ei tälläkään kertaa edisty Markku ajattelee ja kehottaa Jasminia lopettamaan hillumisen ja aloittamaan pukemisurakkaansa. Ensimmäinen kehotus ei tuota toivottua tulosta, eikä toinenkaan. Kolmas yli huoneen tiuskaistu kehotus saa aikaan reaktion, mutta ei lähellekään toivotun kaltaista.
Jasmin alkaa heitellä vaatteitaan ympäriinsä, hän potkaisee vieressään pukevaa Villeä, koettaa rynnätä viereiseen huoneeseen ja tönäisee matkallaan pienen Liisan kumoon. Liisa itkee, Ville itkee ja Jasmin huutaa ja raivoaa. Kaikki tapahtuu muutamassa sekunnissa ja Markun on nopeasti puututtava tilanteeseen. Hän ottaa Jasminin kädestä napakasti kiinni ja vie viereiseen huoneeseen rauhoittumaan. Jasmin saa tuntuvat moitteet käytöksestään ja ohjeen tulla takaisin vasta, kun on miettinyt tekojaan. Markku on hyvin turhautunut, sillä tilanne ja Jasminin käytös toistuvat useimpina päivinä pukemistilanteissa. Hän jättää Jasminin miettimään ja palaa takaisin auttamaan muita lapsia.

Haastavat tilanteet ovat varhaiskasvatuksessa yleisiä, etenkin ohjatun toiminnan ja siirtymien yhteydessä koetellaan kasvattajien vuorovaikutustaitoja. Esitetyssä tilanteessa kasvattajan vuorovaikutusta voisi kuvata Ahosen (2017, 146,152) mukaan etäiseksi, kasvattaja ohjaa lapsia kielloin ja käskyin, aidon vuorovaikutuksen loistaessa poissaolollaan. Kasvattaja on kiinnostuneempi tilanteen edistymisestä kuin lapsen kokemuksesta ja tarpeista. Jokainen arjen tilanne on kuitenkin lapselle oppimistilanne, jossa kasvattaja voi joko tukea oppimista tai jopa vaikuttaa haitallisesti lapsen kehitykseen.

Mikä saa Jasminin näyttäytymään hankalana lapsena?

Haastavan käytöksen taustalla vaikuttaa ihmisen biologinen säätelyjärjestelmä. Voimakkaat tunteet valpastuttavat järjestelmän, jolloin käynnistyy stressireaktio. Stressireaktio on pohjimmiltaan hyvä asia, se valmistaa tarvittavaan toimintaan. Lapsen vasta opetellessa monia asioita stressireaktio käynnistyy useasti päivän aikana. Aivojen havaittua uhkaksi koetun tilanteen käynnistyy hälytys, joka ohjaa toimimaan. Vaikutus lapsen käytökseen on välitön. (Sainio ym. 2020, 39-40.) Jasminille pukemistilanteeseen vaikuttaisi liittyvän jokin uhka, mikä laukaisee hänessä säätelemättömän stressireaktion.

Käyttäytymisen säätelyjärjestelmän kehitys on lapsella vasta hyvin alussa. Lapsella säätelykapasiteetin sietokyky ylittyy usein, jolloin hän tarvitsee aikuisen apua, turvan tunteen palauttamista ylivoimaisessa stressitilanteessa. Lapsi tarvitsee aikuisen apua ja kanssasäätelyä, sillä itsesäätelytaidot opitaan vain vuorovaikutuksessa. (Sajaniemi ym. 2015, 38-42.)

Säätelytaitojen oppiminen, kuten kaikki muukin oppiminen, perustuu hermoyhteyksien vahvistumiseen toistojen kautta (Huotilainen 2019, 15-17). Stressin jatkuva aktivoituminen ei mahdollista oppimista, vaan lisää mielen kaaosta ja reaktiivisuutta. Pukemistilanteessa Jasminilla tapahtuu hallitsematon säätelyjärjestelmän sietokyvyn ylitys ja hän pystyy vain toistamaan omaksumaansa tapaa heitellä vaatteitaan ja kohdistamaan aggressiotaan toisiin lapsiin.

Vaatimukset vaikuttaisivat olevan Jasminin valmiuksiin nähden liian suuret, kenties häiriötekijöihin tai toiminnanohjauksen pulmiin liittyen. Jasmin ei kykene ilmaisemaan tarpeitaan, hän jää vaille tukea, ja tunne purkautuu negatiivisesti. Lapset, joilla on haasteita tunne- ja vuorovaikutustaidoissaan, ovat tavallistakin herkempiä aikuisten viesteille. Jo kasvattajan kasvojen ilme tai ilmeettömyys voi aktivoida lapsessa hälytystilan (Ahonen 2017, 60; Maikku 2020).

Kasvattajan omat säätelytaidot lapsen itsesäätelytaitojen tukena

Markun valitsema toimintatapa ei tuota toivottua tulosta, Jasminin käytös ei ole muuttunut. Jasmin seisoo murheellisena lapasiaan heilutellen. Markku pysähtyy katsomaan tyttöä, ja päättää kysyä häneltä itseltään, mikä pukemistilanteessa saa hänet niin levottomaksi. Markulle selviää, että Jasmin ei oikein tahdo muistaa, missä järjestyksessä vaatteet pitäisi pukea päälle. Lisäksi hän kertoo viereisellä naulakkopaikalla pukevan Villen nimittelevän häntä hiljaa aikuisten ollessa kauempana. Muuttaessaan käsitystään tilanteesta Markku saa välineitä toiminnan pedagogiseen suunnitteluun niin, että Jasminillakin on siinä onnistumisen mahdollisuudet.

Jokainen ammattikasvattaja toimii koulutuksessa saamansa tiedon lisäksi omien kokemustensa ja ennakkokäsitystensä varassa, oppimiensa mallien pohjalta. Kun kasvattaja ymmärtää lapsen tarpeet haastavan käytöksen taustalla, on vuorovaikutus lämpimämpää. Jos taas lapsen negatiivinen käytös arvioidaan tahalliseksi, vaikuttaa se helposti arvioon lapsesta muiltakin osin. Kasvattajien asenteet toimivat myös lapsille mallina toisiin suhtautumisessa. Jos lapsi kokee tulleensa väärin kohdatuksi, on hän jälleen alttiina hallitsemattomalle stressille, mikä voi vahvistaa kasvattajien negatiivisia käsityksiä lapsesta. (Ahonen 2017, 61-62.)

Vakiintuneiden käsitysten purkaminen vaatii oman toiminnan tietoista tarkastelua (Ahonen, 2017, 62). Tarvitaan sekä ymmärrystä että tietoa omaan toimintaan ja lasten haastavaan käytökseen vaikuttavista tekijöistä. Vakautta varhaiskasvatukseen -hankkeen (2021-2022) tiimivalmennuksessa pyritään tutkitun tiedon valossa löytämään uusia näkökulmia lasten kohtaamiseen sekä toimintatapoja arjen haastaviin tilanteisiin.

Täydennyskoulutuksen keskeisinä teemoina ovat tunne- ja traumatietoisuus. Lapsuuden traumat tai haitalliset kokemukset vaikuttavat sekä lasten kehitykseen ja hyvinvointiin, että kasvattajien tapaan olla vuorovaikutuksessa lasten kanssa. Kasvattajien omat kasvukokemukset ovat muovanneet malleja, joita he tiedostamattaan saattavat toistaa omassa kasvattajuudessaan (Auvinen 2020, 181).

Tunnekasvatuksen merkitys on ymmärretty vasta hiljattain. On paljon kasvattajia, jotka eivät itse ole lapsuudessaan saaneet tunteilleen kannattelua, hyväksyntää ja validointia. Ydinajatuksena tiimivalmennuskokonaisuudessa onkin, että kasvattajan on ensin opeteltava tunnistamaan ja tiedostamaan omia tunteitaan ja reaktioitaan, voidakseen olla läsnä ja kannatella lapsen tunnesäätelyä.

Lähteet

Ahonen, L. 2017. Haastavat kasvatustilanteet. Lämpimän vuorovaikutuksen käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Auvinen, E. 2020. Kasvattajan itsetuntemus ja Internal Family Systems – sisäisen perheen harmoniasta myötätuntoiseen kohtaamiseen. Teoksessa: Sarvela, K. & Auvinen, E. (toim.) Yhteinen kieli – traumatietoisuutta ihmisten kohtaamiseen. Helsinki: Basam Books Oy.

Huotilainen, M. 2019. Näin aivot oppivat. Jyväskylä: PS-kustannus.

Maikku, H. 2020. 2/2 Polyvagaalinen teoria – teoria turvasta ja sosiaalisen liittymisen merkityksestä. [Viitattu 12.2.2021]. Saatavissa: https://www.youtube.com/watch?v=njmrbDzcSOg&feature=youtu.be

Sainio, T., Pajulahti, R. ja Sajaniemi, N. 2020. Näin tuet lapsen itsesäätelyä. Hyvinvoinnin pedagogiikkaa varhaiskasvatuksessa. Jyväskylä: PS-kustannus.

Sajaniemi, N., Suhonen, E., Nislin, M. ja Mäkelä, J. 2015. Stressin säätely. Kehityksen, vuorovaikutuksen ja oppimisen ydin. Jyväskylä: PS-kustannus.

Kirjoittajat

Outi Kokko-Muhonen toimii varhaiskasvatuksen lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa sekä asiantuntijana Vakautta varhaiskasvatukseen -hankkeessa.

Pipsa Murto toimii varhaiskasvatuksen lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa sekä projektipäällikkönä Vakautta varhaiskasvatukseen -hankkeessa.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1331154 (CC0)

Julkaistu 4.3.2021

Viittausohje

Kokko-Muhonen, O. & Murto, P. 2021. Tunne- ja traumatietoisuutta varhaiskasvatukseen. LAB Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab-pro/tunne-ja-traumatietoisuutta-varhaiskasvatukseen/