Elämäntapalääketiede terveydenhoitajan näkökulmasta

Tässä artikkelissa tarkastellaan yhdysvaltalaista elämäntapalääketieteen (Lifestyle Medicine) erikoisalaa ja siihen liittyvää ilmiötä sekä peilataan niitä terveydenhoitajan osaamiseen ja koulutukseen.

Kirjoittaja: Tiina Simola

Yhdysvalloissa on parin viime vuosikymmenen aikana rakentunut lääketieteen erikoisala, joka kuulostaa terveydenhoitajakoulutuksen näkökulmasta yllättävän tutulta Lifestyle Medicine (LM) eli elämäntapalääketiede on tieteelliseen näyttöön perustuva lähestymistapa, jossa elintapaohjauksen menetelmiä hyödynnetään sairauksien ehkäisyssä ja hoidossa. Monet näistä menetelmistä ovat olleet terveydenhoitajien käytössä jo pitkään.

Katsausartikkeli ”Foundations of Lifestyle Medicine and its Evolution” (Lippman ym. 2024) tarjoaa kokonaiskuvan elämäntapalääketieteen historiasta, tutkimusnäytöstä ja tulevaisuuden haasteista. Se on hyvä peili, jota vasten katsoa suomalaista terveydenhoitajakoulutusta ja mahdollisia aukkoja meidän osaamisessamme.

Mitä elämäntapalääketiede on

American College of Lifestyle Medicine (ACLM) on elämäntapalääketieteen asiantuntijaorganisaatio, joka perustettiin vuonna 2004. Elämäntapalääketiede käyttää terapeuttisia elämäntapainterventioita ensisijaisena hoitomuotona kroonisiin sairauksiin kuten tyypin 2 diabetekseen, sydän- ja verisuonitauteihin sekä ylipainon hoitoon Elämäntapalääketiede perustuu kuuteen keskeiseen osa-alueeseen: kasvispainotteiseen ruokavalioon, liikuntaan, uneen, stressinhallintaan, riskiaineiden välttämiseen ja myönteisiin sosiaalisiin suhteisiin (Lippman ym. 2024).

Artikkelin kirjoittajat, joihin kuuluu myös American College of Lifestyle Medicinen (ACLM) perustajajäseniä erottavat elämäntapalääketieteen huolellisesti esimerkiksi funktionaalisesta tai integratiivisesta lääketieteestä. LM ei nojaa lisäravinteisiin, laajaan laboratoriotestaukseen tai täydentäviin hoitomuotoihin, vaan se pitäytyy tiukasti kuudessa elintapatekijässä ja perustaa suosituksensa satunnaistettuun tutkimusnäyttöön (Lippman ym. 2024).

Pohjois-Karjala-projekti: Suomen oma esimerkki kansainvälisessä LM-viitekehyksessä

Yksi artikkelin kiinnostavimmista yksityiskohdista suomalaisesta näkökulmasta on se, että kansainvälinen LM-liike nostaa esiin Pohjois-Karjala-projektin. Artikkeli viittaa Vartiaisen (2018) katsaukseen, jonka mukaan Pohjois-Karjalan sydän- ja verisuonikuolleisuus laski 84 prosenttia vuosina 1972–2014, ja kahden kolmasosan tästä vähenemästä arvioitiin johtuvan elämäntapamuutoksista (Vartiainen 2018; Lippman ym. 2024). Sen sijaan terveydenhoitajakoulutuksessa tämä esimerkki on jäänyt vähäisemmälle huomiolle. Onkin aiheellista pohtia, mistä tämä johtuu, etenkin nyt, kun kansallista opetussuunnitelmauudistusta valmistellaan (OKM 2025).

Terveydenhoitaja: LM-ammattilainen ilman nimikettä

Lippmanin ym. (2024) katsausartikkelissa huomio kohdistuu pääasiassa lääkäreihin ja se mainitsee hoitajat, ravitsemusterapeutit ja muut ammattilaiset useimmiten yhtenä kokoavana kategoriana (”allied health professionals”) . Tämä on huomionarvoista, koska terveydenhoitajan ydinosaaminen vastaa sisällöllisesti hyvin pitkälti elämäntapalääketieteen kuutta keskeistä sisältöä. Siltikään terveydenhoitajia (public health nurse) ei erikseen nosteta artikkelissa esiin. Onko kyse näkyvyysongelmasta, jossa lääkärikeskeinen elämäntapalääketiede yksinkertaisesti ei ole vielä huomannut, että osa sen ydinsisällöstä on jo toisen ammattikunnan arkipäivää, vai siitä, että meillä itsellämme ei ole ollut viitekehystä, jolla nimetä ja tutkia tätä osaamista yhtä systemaattisesti kuin elämäntapalääketiede on tehnyt?

Tuoreessa laadullisessa tutkimuksessa diabeteshoitajien näkökulmista tyypin 2 diabeteksen elintapaohjauksen toteuttamiseen erikoissairaanhoidossa hoitajien roolin nähdään keskittyvän tietoisuuden lisäämiseen, ohjaukseen ja lyhyen, henkilökohtaisen elintapaneuvonnan antamiseen, ja tutkimus peräänkuuluttaa erikoiskoulutusta, toimivia käytännön ohjeita ja moniammatillista yhteistyötä tämän osaamisen vahvistamiseksi (Pot ym. 2025). Tämä on käytännössä sama viesti kuin elämäntapalääketieteen ydinargumentti: elintapaohjaus vaatii omaa, tunnistettua osaamista, ei pelkästään satunnaista sivutuotetta muun hoitotyön ohessa. Tämä on tärkeä nosto, kun pohditaan esimerkiksi uusia hoitotyön erikoistumiskoulutuksia.

Planetaarinen terveys

Lippman ym. (2024) mainitsevat planetaarisen terveyden osana elämäntapalääketieteen keskeisiä sisältöjä. Kasvispainotteinen ruokavalio hyödyttää sekä potilasta että planeettaa, ja terveysalan ammattilaisia on hiljattain kutsuttu ottamaan planeetarinen terveys osaksi ammatillista vastuutaan (Redvers 2021; Lippman ym. 2024). Tämä linkittyy suoraan siihen havaintoon, joka on noussut esiin myös terveydenhoitajan valtakunnallisessa opetussuunnitelmatyössä; planetaarinen terveys on aliedustettu teema nykyisessä koulutuksessa. Havainto ei ole vain oma huomiomme, vaan myös kansainvälisessä hoitotieteellisessä kirjallisuudessa on kiinnitetty huomiota samaan aukkoon ja alkanut nimetä sitä. Tuore skotlantilais-portugalilainen tutkimusryhmä on julkaissut scoping review -protokollan käsitteestä ”lifestyle nursing”, joka kattaa terveyskäyttäytymisen muutokseen liittyvät interventiot kuten liikunnan, ravitsemuksen, stressinhallinnan ja kestävät käytännöt, ja tarkastelee, miten tämä hoitotyön alue voi edistää sekä yksilön että planeetan terveyttä. Katsaus kytkee tämän YK:n kestävän kehityksen tavoitteisiin 3 (terveys ja hyvinvointi) ja 13 (ilmastotoimet) (Coelho ym. 2025).

Samat esteet, eri muoto Suomessa

Lippman ym. (2024) tunnistavat elämäntapalääketieteen yleistymisen esteiksi Yhdysvalloissa muun muassa tietoisuuden ja koulutuksen puutteen, organisaatioiden muutosvastarinnan, rajallisen ajan vastaanotoilla sekä korvausjärjestelmän, joka ei kannusta sairauksien ehkäisyyn. (Lippman ym. 2024). Toinen, lääkärikoulutukseen kohdistunut katsaus (Frates ym. 2024) tiivistää saman. Integraation esteinä ovat tietoisuuden ja priorisoinnin puute, rajallinen aika ja liian vähän LM-koulutettuja opettajia, jotka voisivat opettaa ja mallintaa käytäntöä (Frates ym. 2024).

Suomessa meillä ei ole fee-for-service-ongelmaa samassa mielessä, koska neuvola- ja kouluterveydenhuoltojärjestelmä on rakenteellisesti jo suunniteltu elintapaohjaukseen, mikä on kansainvälisesti katsottuna iso vahvuus. Sen sijaan meidän pullonkaulamme muistuttavat enemmän koulutuspuolen esteitä. Onko opetussuunnitelmassa riittävästi aikaa, ja onko meillä riittävästi opettajia, jotka tuntevat tuoreen näytön ja ymmärtävät sen merkityksen hoitotyössä. LM-artikkeli nostaa esiin myös kiinnostavan yksityiskohdan; tutkimusnäytön mukaan ylipainoiset, liikkumattomat ja huonosti syövät ammattilaiset itse kysyvät ja ohjaavat elintavoista harvemmin (Lippman ym. 2024). Tätä kannattaa pohtia myös terveydenhoitajakoulutuksen näkökulmasta, tuemmeko riittävästi opiskelijoiden ja opettajien omaa hyvinvointia osana ammatillista kasvua. On myös hyvä pohtia, missä määrin nykyinen resursointi (vastaanottoaikojen pituus, henkilöstömitoitus) on esteenä elintapaohjaukselle käytännön työssä, verrattuna koulutuksen sisältöihin.

Lähteet

Coelho, A., Catarino, M.S., Monteiro, V.C., Bia, F., Marques, M.d.C. & Antunes, M.C. 2025. The Role of Lifestyle Nursing in Promoting Planetary Health: A Scoping Review Protocol. MethodsX. Viitattu 23.8.26 Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.mex.2025.103659

Frates, B., Ortega, H.A., Freeman, K.J., Co, J.P.T. & Bernstein, M. 2024. Lifestyle Medicine in Medical Education: Maximizing Impact. Mayo Clinic Proceedings: Innovations, Quality & Outcomes. 8 (5), 451–474. Viitattu 24.8.26 Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.mayocpiqo.2024.07.003

Lippman, D., Stump, M., Veazey, E., Tanigawa Guimarães, S., Rosenfeld, R., Kelly, J.H., Ornish, D. & Katz, D.L. 2024. Foundations of Lifestyle Medicine and its Evolution. Mayo Clinic Proceedings: Innovations, Quality & Outcomes. 8 (1), 97–111. Viitattu 22.8.26. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.mayocpiqo.2023.11.004

Opetus- ja kulttuuriministeriö (OKM). 2025. Sosiaali- ja terveysalan kaksoistutkintouudistus. Viitattu 22.8.26 Saatavissa https://okm.fi/kaksoistutkintouudistus

Pot, C.H.M., Hietbrink, E.A.G. & Laverman, G.D. 2025. Implementing Lifestyle Counselling Into Secondary Type 2 Diabetes Care: Perspectives From Diabetes Nurses. Nursing Open. Viitattu 22.8.26. Saatavissa https://doi.org/10.1002/nop2.70183

Redvers, N. 2021. Patient-Planetary Health Co-Benefit Prescribing: Emerging Considerations for Health Policy and Health Professional Practice. Frontiers in Public Health. 9, 678545. Viitattu 27.8.26. Saatavissa https://doi.org/10.3389/fpubh.2021.678545

Vartiainen, E. 2018. The North Karelia Project: Cardiovascular Disease Prevention in Finland. Global Cardiology Science and Practice. Vol. 2018 (2), 13. Viitattu 23.8.26. Saatavissa https://doi.org/10.21542/gcsp.2018.13

Kirjoittaja

Tiina Simola on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri ja työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa hoitotyön lehtorina. Hän on mukana väitöskirjatutkijana Oulun yliopiston näyttöön perustuva digitaalinen terveydenhuolto -tutkimusryhmässä ja tämän lisäksi mukana OKM-kaksoistutkintojen uudistamishankkeessa terveydenhoitajakoulutuksen opetussuunnitelman kehittämisen työpaketin projektipäällikkönä.

Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/photos/ruokaostokset-hedelmi%C3%A4-vihannekset-5216715/ (Pixabay Licence)