”Minulla ei ole ongelmaa.” Miten ammattilainen voi jatkaa keskustelua rahapelaamisesta?

Ongelmapelaamisen sensitiivinen puheeksiotto rakentuu vuorovaikutuksesta. Rahapelaamisesta kysyminen on vasta ensimmäinen askel. Haastavampi tilanne syntyy usein silloin, kun asiakas torjuu aiheen toteamalla, ettei pelaaminen aiheuta hänelle ongelmia. Tällöin ammattilaisen tehtävänä on jatkaa keskustelua ilman väittelyä, painostamista tai asiakkaan leimaamista. Päijät-Hämeen hyvinvointialueen henkilöstölle rakennettavassa Howspace-verkkokoulutuksessa vahvistetaan ammattilaisten valmiuksia tunnistaa ongelmapelaamista, ottaa se puheeksi ja kohdata asiakas sensitiivisesti.

Kirjoittajat: Tuula Juvakka ja Irina Tiainen

Kun asiakas ei halua puhua

Sosiaali- ja terveysalan ammattilainen voi kohdata asiakkaan, jonka tilanteessa rahapelaaminen herättää huolta. Taloudelliset vaikeudet, muutokset arjen hallinnassa tai hyvinvoinnissa voivat herättää kysymyksen siitä, voisiko rahapelaamisella olla tilanteessa merkitystä. Rahapelaamisesta kysyminen voi kuitenkin tuntua asiakkaasta henkilökohtaiselta. Hän ei välttämättä itse koe pelaamistaan ongelmaksi tai halua puhua siitä. Silloin ammattilainen voi kuulla vastauksen: ”Minulla ei ole ongelmaa.” Merkityksellistä onkin, mitä tapahtuu seuraavaksi. Juuri tähän kysymykseen on tärkeää pysähtyä. Puheeksioton ei tule päättyä asiakkaan torjuntaan tai kieltäytymiseen.

Ammattilaisen ensimmäinen reaktio voi olla yritys perustella asiakkaalle, miksi ja mistä syystä on herännyt huoli, ja mitä asiakkaan tulisi tehdä. Ammattilainen voi ajautua perustelemaan näkökulmaansa asiakkaan pitäytyessä omassa mielipiteessään. Tällainen kommunikaatio ja vuorovaikutus voi sulkea tärkeän keskustelun. Asiakas voi kokea, että hänen oma kokemuksensa ohitetaan, ja ammattilainen on jo tehnyt hänestä johtopäätöksen.

Toinen kommunikaatiotapa voi olla aiheen sivuuttaminen ja siirtyminen helpompaan aiheeseen, mikä ei myöskään ole välttämättä paras ratkaisu. Asiakkaalle voi jäädä kokemus, että aiheesta ei ole sopivaa puhua.

Kolmas vaihtoehto on pysähtyä asiakkaan vastauksen äärelle. Ammattilainen voi esimerkiksi vastata ymmärtävästi ja todeta, ettei hän halua määritellä asiakkaan puolesta, onko pelaamisessa ongelmaa. Sen sijaan hän voi pyytää asiakasta pohtimaan, millainen merkitys pelaamisella on tämän arjessa. Näin ammattilainen ei väittele ongelman olemassaolosta, vaan jatkaa keskustelua asiakkaan omasta kokemuksesta.

Ongelman määrittelystä asiakkaan kokemukseen

Sensitiivisessä puheeksiotossa ammattilainen voi siirtää keskustelun ongelman määrittelystä pelaamisen merkitykseen kysymällä asiakkaalta, mitä pelaaminen tälle merkitsee. Avoimia reflektiivisiä kysymyksiä ovat esimerkiksi: ”Mitä pelaaminen sinulle antaa?”, ”Millainen osa pelaamisella on arjessasi?”, ”Onko pelaamisesta ollut joskus jotain haittaa?”, ”Oletko itse joskus ollut huolissasi pelaamisestasi?” tai ”Miten pelaaminen vaikuttaa talouteesi?”

Näin asetetut kysymykset antavat asiakkaalle tilaa tarkastella tilannettaan omista lähtökohdistaan. Tavoitteena ei ole saada asiakasta myöntämään olevansa ongelmapelaaja, vaan mahdollistaa keskustelu, ja herättää asiakasta pohtimaan omaa tilannettaan. Ammattilaisen tehtävä ei ole tehdä asiakkaan puolesta johtopäätöksiä, vaan olla utelias, kuunnella, ja kysyä lisää.

Rahapelaamisesta kysymisen on todettu olevan tärkeä osa ongelmapelaamisen tunnistamista. THL on suositellut rahapelaamisesta kysymisen ottamista osaksi sote-ammattilaisten asiakastyön rutiineja ja käytäntöjä (Ruohio & Pietilä 2021).

”Minulla ei ole ongelmaa” voi tarkoittaa monia asioita

Asiakkaan vastausta ei pidä tulkita automaattisesti ongelman kieltämiseksi. Hän voi aidosti ajatella, ettei pelaamisesta ole hänelle haittaa. Hän voi pitää pelaamista tavallisena vapaa-ajan toimintana. Toisaalta hän voi hävetä pelaamistaan, pelätä tuomituksi tulemista tai olla vasta itse hahmottamassa pelaamisen vaikutuksia.

Rahapelaamiseen liittyvät haitat voivat ulottua taloudellisten vaikutusten lisäksi esimerkiksi terveyteen, ihmissuhteisiin ja arjen toimintakykyyn. Ongelmallinen rahapelaaminen voi myös jäädä pitkäksi aikaa piiloon, jos siitä ei kysytä (Ruohio & Pietilä 2021).

Erityisesti ikääntyneiden rahapelaamiseen liittyvässä tutkimuksessa on tunnistettu tarve huomioida pelaamisen yhteys esimerkiksi sosiaalisiin suhteisiin, elämäntilanteen muutoksiin, talouteen ja hyvinvointiin. Samalla ikääntyneiden rahapelaaminen on edelleen suhteellisen vähän tutkittu ilmiö. (Johnson ym. 2023; Tse ym. 2012.)

Entä jos asiakas ärsyyntyy?

Kaikki asiakkaat eivät suhtaudu puheeksiottoon myönteisesti. Keskustelu voidaan kokea tunkeilevana tai jopa epäasiallisena. Vastauksena ammattilainen voi kuulla esimerkiksi: ”Miksi sinä kyselet tällaisia asioita?”, ”Ei tämä kuulu sinulle.” tai ”Minä saan käyttää rahani niin kuin haluan.”

Juuri tällöin korostuvat ammattilaisen vuorovaikutus- ja kommunikaatiotaidot. Keskustelua eteenpäin vievä vastaus voi olla esimerkiksi: ”Ymmärrän, että kysymys voi tuntua henkilökohtaiselta. Kysyn tästä, koska rahapelaaminen voi joskus vaikuttaa hyvinvointiin ja talouteen. Sinä päätät itse, haluatko puhua siitä.” Tällainen vastaus palauttaa asiakkaalle toimijuuden ja tekee samalla näkyväksi syyn, miksi asia otettiin puheeksi. Yksi keskustelu ei useinkaan johda siihen, että asiakas kertoo pelaamisestaan tai hakee heti apua, mutta se ei tarkoita, että puheeksiotto olisi epäonnistunut.

Tilanteessa, jossa asiakas sanoo: ”En halua puhua tästä”, ammattilainen voi vastata: ”Se on ok. Halusin kuitenkin ottaa asian esille. Jos joskus haluat puhua pelaamisesta tai sen vaikutuksista omaan tilanteeseesi, voimme palata asiaan.” Tällä tavalla keskustelulle jätetään ovi auki. Sensitiivinen puheeksiotto tarkoittaa myös sitä, että ammattilainen hyväksyy asiakkaan oikeuden olla kertomatta. Samalla hän voi varmistaa, että asiakas tietää aiheen olevan mahdollinen keskustelunaihe myös myöhemmin.

Voiko vaikeita tilanteita harjoitella?

Vaikeiden vuorovaikutustilanteiden harjoittelu on yksi tapa vahvistaa ammattilaisen valmiuksia. Usein ammattilainen tietää, että rahapelaamisesta pitäisi kysyä, mutta epävarmuus liittyy siihen, miten keskustelua tulisi jatkaa. Pohdittavaksi voi nousta esimerkiksi, miten toimia tilanteessa, jossa asiakas kieltää ongelman, suuttuu tai ei halua keskustella aiheesta. Samalla ammattilaisen on arvioitava, milloin keskustelua kannattaa viedä eteenpäin ja milloin asiakkaalle on parempi antaa tilaa. Näihin tilanteisiin ei ole yhtä oikeaa vastausta. Ammattilainen voi kuitenkin harjoitella erilaisia toimintatapoja ja pohtia, millainen vuorovaikutus tukee asiakkaan turvallisuuden tunnetta ja toimijuutta.

Howspaceen rakentuu laajempi koulutuskokonaisuus

Päijät-Hämeen hyvinvointialueelle rakennetaan Ongelmapelaamisen ennakointi ja hoito -hankkeessa (ESR) sähköinen, itsenäisesti suoritettava ongelmapelaamista käsittelevä koulutuskokonaisuus Howspace-alustalle (LAB 2026). Koulutus tulee hyvinvointialueen koulutussivuille ja on koko henkilöstön vapaasti käytettävissä.

Puheeksiotto ja sensitiivinen vuorovaikutus muodostavat yhden koulutuksen keskeisistä kokonaisuuksista. Howspaceen rakennetaan lisäksi muita ongelmapelaamiseen liittyviä sisältöjä, joiden avulla vahvistetaan henkilöstön valmiuksia tunnistaa ongelmapelaamista, ymmärtää sen vaikutuksia sekä toimia asiakkaan kanssa erilaisissa tilanteissa.

Koulutuskokonaisuudessa voidaan käsitellä esimerkiksi ongelmapelaamisen tunnistamista, rahapelaamisen vaikutuksia asiakkaan hyvinvointiin ja arkeen, puheeksiottoa, asiakkaan kohtaamista sekä avun ja tuen mahdollisuuksia. Koulutukseen voidaan liittää erilaisia case-esimerkkejä, pohdintatehtäviä, videoita ja itsearviointia. Puheeksiottoa käsittelevässä osuudessa huomio kiinnittyy erityisesti tilanteisiin, joissa keskustelu ei etene odotetulla tavalla. Tavoitteena ei ole löytää yhtä täydellistä vastausta, vaan vahvistaa ammattilaisen valmiutta kohdata erilaisia asiakastilanteita ja pitää keskusteluyhteys avoimena.

Ongelmapelaamisesta puhuminen kuuluu koko henkilöstölle

Koska ongelmapelaaminen voi tulla esiin erilaisissa sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakastilanteissa, osaamista tarvitaan laajasti. Siksi verkkokoulutus suunnataan koko Päijät-Hämeen hyvinvointialueen henkilöstölle. Ammattilaisen ei tarvitse olla ongelmapelaamisen asiantuntija voidakseen kysyä pelaamisesta. Hänen tulee kuitenkin tietää, milloin kysyä, miten kysyä, ja miten toimia asiakkaan vastauksen jälkeen.

Kaikki alkaa yhdestä kysymyksestä. Sensitiivinen puheeksiotto ei tarkoita täydellistä kysymystä tai valmista käsikirjoitusta, vaan se tarkoittaa rohkeutta kysyä, kykyä kuunnella ja valmiutta kohdata myös sellainen vastaus, jota ammattilainen ei ehkä odottanut.

Jos asiakas sanoo: ”Minulla ei ole ongelmaa”, ammattilainen voi todeta: ”Hyvä, että kerroit, miten itse koet asian. Jos sopii, haluaisin kuitenkin kysyä vielä, millainen merkitys pelaamisella on sinun arjessasi.” Ehkä juuri silloin keskustelu alkaa avoimesti ja luottamuksellisesti. Asiakkaan ei tarvitse olla valmis puhumaan ongelmapelaamisesta. Ammattilaisen tehtävänä on kuitenkin varmistaa, että puhumiselle on mahdollisuus.

Lähteet

Johnson, R. H., Pitt, H., Randle, M. & Thomas, S. L. 2023. A scoping review of the individual, socio-cultural, environmental and commercial determinants of gambling for older adults: implications for public health research and harm prevention. BMC Public Health. 23, 362. Viitattu 27.8.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12889-022-14930-y

LAB. 2026. Ongelmapelaamisen ennaltaehkäisy ja ennakointi. Viitattu 27.8.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/ongelmapelaamisen-haittojen-ehkaisy-ja-ennakointi/

Ruohio, H. & Pietilä, E. 2021. Rahapelaamisesta kysyminen kannattaa ottaa osaksi asiakastyön rutiineja. THL-Blogi. Viitattu 27.8.2026. Saatavissa https://blogi.thl.fi/rahapelaamisesta-kysyminen-kannattaa-ottaa-osaksi-asiakastyon-rutiineja/

Tse, S., Hong, S-I., Wang, C-W. & Cunningham-Williams, R. M. 2012. Gambling behavior and problems among older adults: A systematic review of empirical studies. The Journals of Gerontology: Series B: Psychological Sciences and Social Sciences. 67 (5), 639–652. Viitattu 27.8.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1093/geronb/gbs068

Kirjoittajat

Tuula Juvakka ja Irina Tiainen työskentelevät hoitotyön lehtoreina LAB-ammattikorkeakoulussa ja asiantuntijoina Ongelmapelaamisen ennakointi ja hoito -hankkeessa

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/a-woman-in-white-long-sleeves-talking-to-the-couple-sitting-on-the-couch-8204945/ (Pexels Licence)