Generatiivinen tekoäly mahdollistaa nykyään kuvien, tekstien, musiikin ja videoiden tuottamisen nopeammin ja pienemmin resurssein kuin aikaisemmin. Luovalle työlle mahdollisuus on valtava, mutta samalla syntyy uusi kysymys: jos tuottamisesta tulee yhä helpompaa, mistä syntyy sellainen arvo, josta joku on valmis maksamaan?

Kirjoittaja: Tiina Taiminen

Kun luomisesta tulee helpompaa

LuovAIn!-hankkeessa kehitetään luovan ja kulttuurialan toimijoiden tekoälyosaamista ja uusia liiketoimintamahdollisuuksia (LAB 2026; LuovAIn! 2026). Muutos näkyy hankkeessa erityisen kiinnostavasti, sillä työskentelemme ihmisten kanssa, joille luovuus ei ole vain työväline, vaan ammatti ja osa ammatillista identiteettiä.

Tekoälyyn kohdistuu hanakkaakin vastarintaa, mikä on ymmärrettävää. AI:n tuottama sisältö kilpailee jo samoilla markkinoilla ihmisten tekemien teosten kanssa. Myös oma suhteeni AI-sisältöön on muuttunut kriittisemmäksi sitä mukaa, kun sen määrä eri medioissa on kasvanut. Tunnistan tekoälyllä tuotettuja kuvia, videoita ja tekstejä yhä helpommin; sama koskee musiikkia. Tekninen onnistuminen ei kuitenkaan vielä tarkoita, että teos pysäyttäisi tai että siihen haluaisi palata uudestaan.

Tutkimuksissa näkyy kiinnostava ristiriita. Zhou ja Lee (2024) analysoivat yli neljää miljoonaa digitaalista taideteosta ja havaitsivat generatiivisen tekoälyn käytön lisäävän luovaa tuottavuutta. Samalla tuotokset saivat enemmän myönteisiä käyttäjäreaktioita, mutta niiden keskimääräinen sisällöllinen uutuus väheni. Doshi ja Hauser (2024) havaitsivat kokeellisessa tutkimuksessaan samansuuntaisen ilmiön: generatiivisen tekoälyn tarjoamia ideoita hyödyntäneiden kirjoittajien tarinat arvioitiin luovemmiksi, paremmin kirjoitetuiksi ja miellyttävämmiksi, mutta AI-avusteiset tarinat muistuttivat enemmän toisiaan.

Tämä herättää luovien alojen kannalta olennaisen kysymyksen: jos kuka tahansa pystyy tuottamaan minuuteissa kymmeniä teknisesti onnistuneita teoksia, syntyykö arvo enää itse tuottamisesta?

Kysymys tekijyydestä ei sekään ole yksinkertainen. LuovAIn!-hankkeen yhteydessä järjestetyssä tekoälytapahtumassa soitin yleisölle Sunolla tuottamani lyhyen musiikkikappaleen (Taiminen 2026). Olin kirjoittanut sanat itse, mutta musiikillisen toteutuksen tein generatiivisen tekoälyn avulla. En tyytynyt ensimmäiseen versioon, vaan tuotin useita vaihtoehtoja ja määrittelin esimerkiksi laulajan ääntä, musiikillista tyyliä ja tunnelmaa, kunnes kokonaisuus vastasi musiikillisia tavoitteitani.

Esityksen jälkeen kysyin yleisöltä, ketä kappale kosketti. Käsiä nousi. Kappale herätti myös vastakkaisia tunteita lähinnä tekoälyn hyödyntämisen takia. Kokemus jäi mieleeni, sillä lopulta kappale kosketti myös minua.

McGuire ym. (2024) tarjoavat kiinnostavan näkökulman tälle kokemukselle. Heidän kokeellisissa tutkimuksissaan ihmiset olivat luovempia kirjoittaessaan itse kuin muokatessaan tekoälyn valmiiksi tuottamaa runoa. Luovuusero kuitenkin katosi, kun ihminen työskenteli tekoälyn kanssa aktiivisena kanssaluojana pelkän AI-tuotoksen editoimisen sijaan.

Suno-kappaleeni ei siten ollut yksiselitteisesti ihmisen eikä tekoälyn tekemä. Sanoitus, tavoiteltu tunnelma, ohjaaminen ja lopulliset valinnat olivat minun, mutta tekoäly mahdollisti musiikillisen toteutuksen, jota en olisi itse pystynyt samalla tavalla tuottamaan ainakaan sillä aikataululla. Ehkä generatiivinen tekoäly ei poista tekijyyttä, mutta se pakottaa määrittelemään tekijyyden uudelleen.

Tekoäly muuttaa tuotannon taloutta

Samasta muutoksesta nähdään jo huomattavasti suuremman mittakaavan esimerkkejä. Lahdessa valmistellaan The Mystery of the Golden Key -elokuvaa, jota on kuvattu tiettävästi Suomen ensimmäiseksi täyspitkäksi tekoälyelokuvaksi. Elokuvan käsikirjoittaja, ohjaaja ja tuottaja Janne Nykänen hyödyntää tekoälyä visuaalisen maailman rakentamisessa. Tuotannon budjetti on 80 000–150 000 euroa. Nykäsen mukaan tekoäly mahdollistaa visuaalisia toteutuksia, jotka olisivat aikaisemmin voineet vaatia kymmenien tai jopa satojen miljoonien eurojen budjettia. (Pirilä 2026.)

Teknologian mahdollisuuksista huolimatta Nykänen korostaa vahvan tarinan merkitystä. Hän tavoittelee elokuvalle kansainvälistä levitystä, mutta Ylen jutun julkaisuhetkellä levityksestä ei vielä ollut tietoa. Tässä konkretisoituu generatiivisen tekoälyn kaupallistamisen kannalta olennainen ero: tekoäly voi ratkaista osan tuotannosta, mutta se ei ratkaise markkinaa.

Luova tuotos ei takaa kannattavaa liiketoimintaa

Generatiivinen tekoäly voi madaltaa luovan työn tekemisen kynnystä, mutta samalla se voi synnyttää harhaanjohtavan oletuksen: jos jotain voidaan helposti tuottaa, se voidaan myös myydä. Kaupallistamisen näkökulmasta nämä ovat kaksi eri asiaa.

Kun luovan alan toimija haluaa kaupallistaa AI-avusteisen tuotoksen, ensimmäiseksi on syytä selvittää, onko tuotokselle tunnistettavissa todellista kysyntää. Seuraavaksi kiinnostaa, kenen arvioidaan muodostavan potentiaalisimman kohderyhmän ja miksi juuri tämä yleisö kokisi tuotteen ostamisen arvoiseksi. Tekijän oma innostus tai teknisesti onnistunut toteutus eivät vielä osoita markkinapotentiaalia.

Åström ym. (2022) osoittavat AI-liiketoimintamalleja koskevassa tutkimuksessaan, etteivät teknologiset kyvykkyydet yksin riitä kaupallisesti elinkelpoisen liiketoiminnan rakentamiseen. Arvonluontimahdollisuudet on yhdistettävä asiakkaiden tarpeisiin ja arvon kaappaamisen mekanismeihin.

Tuotantokyvyn demokratisoituminen ei siis poista kaupallistamisen haastetta. Kun tuotoksia voidaan tehdä entistä enemmän ja pienemmin kustannuksin, kysymykset asiakkaasta, kysynnästä ja ansaintalogiikasta eivät katoa.

Luovuutta ei kuitenkaan pidä alistaa kaupallistamiselle. Luoville aloille kuuluu myös luova hulluus: lupa kokeilla, tehdä ja rikkoa totuttua miettimättä jokaisen idean kohdalla, voidaanko lopputulos myydä. Jos jokainen idea arvioidaan jo syntyessään kaupallisen potentiaalin perusteella, vaarana on juuri sen omaperäisyyden menettäminen, jonka merkitys voi AI:n tuottaman sisällön lisääntyessä korostua.

Käyttäisin silti rohkeasti tekoälyä. Se voi luonnostella, visualisoida, tuottaa vaihtoehtoja ja auttaa taustatyössä, johon aikaisemmin kului paljon aikaa. Ihmiselle jättäisin luovan suunnan ja päätöksen siitä, mikä on tekemisen arvoista. Kaupallistamisen kysymykset tulevat seuraavassa vaiheessa: kenelle syntynyt tuotos tuottaa arvoa ja voidaanko tästä arvosta rakentaa kestävää liiketoimintaa?

Kun vaihtoehtoja on loputtomasti, mikä on arvokasta?

Generatiivinen tekoäly muuttaa luovan työn kilpailuasetelmaa. Kun AI pystyy tuottamaan hetkessä kymmeniä kuvia, konsepteja, tekstejä tai musiikkikappaleita, kilpailuetu ei enää synny pelkästä kyvystä tuottaa. Olennaisempaa on kyky tunnistaa vaihtoehdoista ne, joilla on todellista arvoa.

Zhou ja Lee (2024) havaitsivat generatiivisen tekoälyn lisäävän luovaa tuottavuutta, mutta samalla tuotosten keskimääräinen sisällöllinen uutuus väheni. Kun vaihtoehtojen määrä kasvaa, olennaiseksi nouseekin kysymys siitä, miten niiden joukosta tunnistetaan omaperäiset, merkitykselliset ja kaupallisesti kiinnostavat tuotokset.

Luovien alojen ei siksi kannata kilpailla tekoälyn kanssa tuotannon määrässä. Tekoälyä kannattaa käyttää rohkeasti siellä, missä se vapauttaa aikaa ja avaa uusia mahdollisuuksia. Ihmiselle jäävät luova hulluus, näkemys ja valinnat. Kaupallistamisessa niiden rinnalle tarvitaan vielä ymmärrys asiakkaasta ja markkinasta. Tekoäly voi nopeuttaa matkaa ideasta tuotokseen. Matka tuotoksesta koettuun arvoon ja markkinoille vaatii edelleen ihmisen näkemystä.

Lähteet

Doshi, A. R. & Hauser, O. P. 2024. Generative AI enhances individual creativity but reduces the collective diversity of novel content. Science Advances. Vol. 10 (28). Viitattu 24.8.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1126/sciadv.adn5290

LAB. 2026. Tekoäly luovan ja kulttuurialan ekosysteemissä – LuovAIn! Hanke. Viitattu 1.9.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/tekoaly-luovan-ja-kulttuurialan-ekosysteemissa-luovain

LuovAIn! 2026. Tekoäly luovan ja kulttuurialan ekosysteemissä – LuovAIn! Viitattu 1.9.2026. Saatavissa https://luovain.ai/

McGuire, J., De Cremer, D. & Van de Cruys, T. 2024. Establishing the importance of co-creation and self-efficacy in creative collaboration with artificial intelligence. Scientific Reports. Vol. 14, 18525. Viitattu 24.8.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1038/s41598-024-69423-2

Pirilä, M. 2026. Janne Ahosen näköinen tekoälyhahmo seikkailee Suomen ensimmäisessä tekoälyelokuvassa. Yle. Viitattu 24.8.2026. Saatavissa https://yle.fi/a/74-20212328

Taiminen, T. 2026. Rakkauslaulu soi uuden soittokumppanin avulla. LAB Focus. Viitattu 1.9.2026. Saatavissa https://blogit.lab.fi/labfocus/rakkauslaulu-soi-uuden-soittokumppanin-avulla/

Åström, J., Reim, W. & Parida, V. 2022. Value creation and value capture for AI business model innovation: a three-phase process framework. Review of Managerial Science. Vol. 16, 2111–2133. Viitattu 24.8.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s11846-022-00521-z

Zhou, E. & Lee, D. 2024. Generative artificial intelligence, human creativity, and art. PNAS Nexus. Vol. 3 (3), pgae052. Viitattu 24.8.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1093/pnasnexus/pgae052

Kirjoittaja

Tiina Taiminen, AmO, MBA, FM, työskentelee liiketoiminnan lehtorina LAB-ammattikorkeakoulussa ja asiantuntijana LuovAIn!-hankkeessa. Hän opettaa AMK- ja YAMK-tasolla liiketoiminnan kehittämistä ja uudistamista. Hänen asiantuntijuutensa painottuu kaupallistamiseen, digitaaliseen transformaatioon sekä generatiivisen tekoälyn hyödyntämiseen liiketoiminnassa ja luovilla aloilla.

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/naine-vakava-koodaus-nainen-5473956/ (Pexels Licence)

Viittausohje

Taiminen, T. 2026. Tekoäly osaa luoda, mutta kenelle jää kaupallistaminen? LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/tekoalytuotoksesta-kaupalliseksi-arvoksi/