Tila käyttöliittymänä

Voiko tilaa ajatella käyttöliittymänä ja jos voi, mitä siitä seuraa? Tässä artikkelissa pohditaan, mitä käyttöliittymäsuunnittelun traditio voisi tuoda rakennettujen ympäristöjen suunnitteluun.

Kirjoittaja: Harri Heikkilä

Käytettävyys on relevantti näkökulma kaikkialla, jossa on vuorovaikutteisuutta käyttäjän ja kohteen välillä (Bittencourt ja muut 2015). Vuorovaikutteisuus yhdistetään tavallisesti digitaaliseen ympäristöön tai laitteisiin, mutta myös fyysinen ympäristö on ”kohde” tai sarja kohteita, joiden kanssa ollaan vuorovaikutuksessa. Ehkä suunniteltua ympäristöä voisi ajatella jopa ihmisen vuorovaikutteisena rajapintana eli käyttöliittymänä ulkopuoliseen maailmaan.

Sisustusarkkitehtuuri, arkkitehtuuri ja huonekalumuotoilu ovat kaikki luoneet oman traditionsa kautta näkökulman rakennetun ympäristön muotoiluun. Myös graafisella suunnittelulla on tilasuunnittelussa merkitystä opastesuunnittelun lisäksi brändin esille tuomisessa. Lax (2018) puhuu tilan, toimintakulttuurin ja brändin yhdistämisestä.

Mitä käyttöliittymäsuunnittelu toisi tähän lisää? Erotan kolme uutta näkökulmaa: holistisuus, heuristiikka ja käyttäjätestaus.

Holistisuus

Ympäristön näkeminen käyttöliittymänä pakottaa katsomaan kokonaisuutta. Ovatko olennaiset asiat löydettävissä helposti vai kamppaileeko huomiostamme moni seikka samaan aikaan ja samalla painoarvolla? Kuten digitaalisessa maailmassa, fyysisessäkin ympäristössä affordanssit eli tarjolla olevat, näkyvät toimintaoptiot ovat tärkeitä. Tilassa tulee myös huolehtia, ettei muistitaakkaa kuormiteta liikaa. Jotta hälyn seasta tunnistaa tärkeät viestit, ne täytyy tilassakin esittää oikealla painoarvolla, oikeaan aikaan ja oikeassa paikassa.

Tämä ei ole merkityksellistä vain tilan sisällä navigoidessa, vaan myös tilaa lähestyttäessä. Mistä menen sisään? Miten tunnistan oikean rakennuksen? Kokonaisuuksien hallinta on erityisen haastavaa, kun liikutaan eri organisaatioiden hallinnoimien ympäristöjen välillä (Wäistö 2021).

Kuva 1. Ei ole epäselvää, mitä kampusta lähestytään ja mistä mennään sisään Aurora Fermin, Juhana Tuomisen, Mirella Kemmon, Siiri Penkarin ja Laura Virkkulan kampussuunnitelmassa Opastinjärjestelmät-kurssilla keväällä 2021.

Heuristiikat

Käytettävyyden arvioinnissa on kaksi päälinjaa: heuristinen arviointi eli tunnustettujen hyvien käytäntöjen listojen avulla tapahtuva asiantuntija-arviointi sekä käyttäjätestaus. Klassisin heuristinen malli lienee Jacob Nielsenin (1995). Wäistön (2021) opinnäytetyössä selvitettiin, miten tila ohjaa ja vaikuttaa tilan käyttäjän toimintaan. Lopputyö osoittaa, että Nielseniä voidaan varsin hyvin soveltaa myös tilan arviointiin. Heuristiikat järjestelmän tilasta, hallinnasta, yhdenmukaisuudesta ja virheiden minimoinnista kääntyvät ketterästi tilan heuristiikoiksi. Esimerkiksi Nielsenin ”Järjestelmän näkyvyys” voidaan nähdä tilaheuristiikassa ymmärryksenä omasta sijainnista ja ”Yhdenmukaisuus ja standardien noudattaminen” taas tilan loogisuutena ja virtaavuutena, joka ”ohjaa käyttäjää luontevasti eteenpäin. Eri tilat ja niiden osat muodostavat luonnollisen jatkumon, vaikka ne olisivat fyysi sesti hyvinkin erilaisia tai eri käyttötarkoituksissa”. Vastaavasti ”Virheiden välttäminen ja korjaaminen” merkitsisi tilassa opastamisen takaisin oikeaan suuntaan (Wäistö 2021, 30-34) ja ylipäätään eksymisen estämistä etukäteen.

Kuva 2. Reunojen yli kurkottava ja johdonmukaisesti värikoodattu opastinjärjestelmä ohjaisi käyttäjää tulevaisuudessa M19-kampuksella, jos Nea Yli-Paavalniemen, Juho Jokelan, Katariina Juurikkalan, Alina Kauppisen, Anni Suorsan ja Joni Pahkalan suunnitelma toteutettaisiin.

Käyttäjätestausnäkökulma

Standardissa käyttäjätestauksessa käyttäjälle annetaan tehtäviä, joista suoriutumista ohjelmistoissa mitataan. Tilan käyttöliittymää testataan kulkemalla tilassa. Havainnoidaan näkölinjat, opasteet, värien käyttö, valaistus ja erilaiset vihjeet. Vihjeistysnäkökulmaa korostimme LABin Muotoiluinstituutin ensimmäisellä opastinsuunnittelun kurssilla keväällä 2021. Mietimme, miten ihmisen käyttäytymistä voitaisiin ohjata mahdollisimman intuitiivisella tavalla. Palvelumuotoilussa puhutaan tässä yhteydessä ”tuuppaamisesta”, itse puhuisin mieluimmin alkuperäisen japanilaisen periaatteen mukaisesta ”Shikakesta”. Siinä toiminnan ohjailu pyritään toteuttamaan huomaamatta ja luovasti, jopa leikillisesti. (Heikkilä 2021, 38–40). Esimerkiksi sen sijaan, että käskettäisiin kyltillä kääntymään, teipataan lattiaan ”jalkakäytävä”, jota seurataan luontevasti. Ihanteellinen opastinjärjestelmä toimii kuin klassinen hyvä typografia, sen huomaa vasta kun se on huonoa tai sitä ei ole lainkaan. Alscher (2019) pyytääkin kuvittelemaan katuja ilman kadunnimiä ja hotellia ilman huonenumeroita.

Käyttöliittymäsuunnittelun näkökulma voi olla hyödyllinen tilan tarkoituksen esittämisessä ja ihmisen sijainnin osoittamisessa rakennuksessa opastein. Se rakentaa järjestelmää, jossa ihminen yhdistetään tilaan ja tiloja toisiinsa. Käyttöliittymäsuunnittelun avulla pyritään helppokäyttöisiin ja saavutettaviin kokonaisuuksiin soveltavan asiantuntija-arvioinnin, ongelmanratkaisun, testauksen ja mallintamisen avulla – eli muotoiluajattelua hyödyntämällä.

Lähteet

Alscher, D. 2019. 5 Types of Environmental Graphic Design. G2. [Viitattu 27.11.2021]. Saatavissa:
https://www.g2.com/articles/environmental-graphic-design?__cf_chl_captcha_tk__=3TxY4HiWMZDse1hpfRb2krKgeq7.vNYt566pKIAD.CE-1638003955-0-gaNycGzNB6U

Bittencourt, M.C., Duarte do Valle Pereira, V.L. ja Pacheco W.J. 2015. The Usability of Architectural Spaces: Objective and Subjective Qualities of Built Environment as Multidisciplinary Construction. Procedia Manufacturing. Vol. 3, 6429-6436. [Viitattu 19.11.2021]. Saatavissa: https://www.sciencedirect.com/science/article/abs/pii/S000368700800121X

Heikkilä, H. 2021. Shikake on kärpänen pisoaarissa. Teoksessa: P. Nurminen ja A. Ruokamo (toim.) Tehtävänä tulevaisuus: tulevaisuuden muotoilijan työkirja. Lahti: LAB-ammattikorkeakoulu. LAB-ammattikorkeakoulun julkaisusarja, osa 22. 37-42. [Viitattu 27.11.2021]. Saatavissa: https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-366-3

Lax, K. 2018. Environmental Graphic Design: Connecting Brand and Culture in the Physical Space. Imaginasium. [Viitattu 24.11.2021]. Saatavissa: https://www.imaginasium.com/blog/environmental-graphic-design

Nielsen, J. 1995. 10 Usability Heuristics for User Interface Design. NN/g Nielsen Norman Group.
[Viitattu 20.11.2021]. Saatavissa: http://www.nngroup.com/articles/ten-usability-heuristics/

Wäistö, P. 2021. Toimiva tila: kolme tapaustutkimusta tilan käytettävyydestä ja mahdollisuuksista sen kehittämiseksi. YAMK-opinnäytetyö. LAB ammattikorkeakoulu, Muotoiluinstituutti. Lahti.
[Viitattu 19.11.2021]. Saatavissa: https://www.theseus.fi/handle/10024/356081

Kirjoittaja

Harri Heikkilä on visuaalisen viestinnän yliopettaja ja LABin UX CENTER -hankkeen asiantuntija. Hankkeessa pilotoidaan myös tilasuunnittelua ylläkuvatulla periaatteella.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/502868 (CC0)

Julkaistu 13.12.2021