Kiertotalous muuttaa muotoilun roolia tuotteista systeemeihin

Kestävyysmurroksessa muotoilija on avainasemassa, sillä muotoilulla vaikutetaan suoraan yhteiskunnallisten ratkaisujen syntyyn. LAB-ammattikorkeakoulun SOLA-hankkeessa on lukukaudella 2025–2026 kehitetty ja järjestetty koulutuspilotteja vastaamaan luovien alojen muuttuvia työelämätarpeita. Koulutusteemat ovat määräytyneet suoraan havaittujen osaamistarpeiden ja päivittyvän EU-lainsäädännön mukaan. Yksi piloteista on ollut Vastuullisuus, kiertotalous ja systeemiajattelu muotoilutyössä -koulutus, jossa on käyty läpi systeemiajattelua, kiertotalouden potentiaalia, elinkaaren huomioivaa suunnittelua ja vaikuttavaa sekä vastuullista viestintää. Tässä artikkelissa käydään läpi koulutuksen toisen päivän teemaa kiertotalouden mukaisen suunnittelun lainalaisuuksista.

Kirjoittaja: Annariina Ruokamo

Arvon säilyttäminen on osa kiertotalouden mukaista suunnittelua

Kiertotalous haastaa muotoilijan tarkastelemaan rooliaan uudelleen; kiertotaloudessa huomio keskittyy yksittäisistä tuotteista koko järjestelmän toimintaan ja siihen, miten tuotteiden arvo voidaan säilyttää mahdollisimman pitkään. Keskeistä on siirtymä ongelmien ratkaisemisesta niiden ennaltaehkäisyyn. Jäte ja hukka eivät synny sattumalta, vaan niiden taustalla ovat suunnitteluratkaisut (Ellen MacArthur Foundation 2024). Tästä näkökulmasta muotoilu ei ainoastaan reagoi kestävyysongelmiin, vaan määrittää jo etukäteen, millaisia vaikutuksia tuotteista, palveluista ja liiketoimintamalleista syntyy niiden koko elinkaaren aikana.

Urmas (2026) jakaa kiertotalouden mukaisen suunnittelun kahteen osaan: systeemitasoisiin ja tuotekohtaisiin ratkaisuihin. Ensimmäisen osalta tuotteen yksityiskohtainen optimointi ei enää riitä, sillä mikään tuote tai palvelu ei ole aidosti kiertotalouden mukainen, ellei sitä ympäröivä systeemi tue sitä. Tämä tarkoittaa siirtymää esineiden muotoilusta kohti systeemistä ajattelua, jossa muotoilu kytkeytyy yhä tiiviimmin strategiaan ja liiketoiminnan kehittämiseen. Tuotetasolla suunnittelussa on puolestaan tehtävä sellaisia valintoja, että tuotteessa käytetyt kemikaalit ja raaka-aineet mahdollistavat arvon säilymisen ja useat turvalliset elinkaaret. (Urmas 2026)

Suunnittelussa kiertotalous näkyy konkreettisina valintoina. Materiaalien tulee soveltua biologisiin tai teknisiin kiertoihin ja niiden erottelun on oltava mahdollista ilman, että tuotteen arvo heikkenee merkittävästi. (Urmas 2026) Biologisessa kierrossa luonnosta peräisin olevat biopohjaiset raaka-aineet ja biohajoavat materiaalit kiertävät, ja biohajoavat materiaalit palautuvat takaisin luontoon alkuaineiksi. Biopohjaiset materiaalit eivät kuitenkaan ole aina biohajoavia. (Tieteen termipankki 2026a) Teknisiä materiaaleja puolestaan ei voi palauttaa luonnon kiertoihin. Kiertotalouden mukaisesti tekniset materiaalit säilyvät kierrossa mahdollisimman tehokkaasti esimerkiksi tuotteiden korjaamisen, uudelleenkäytön ja kierrättämisen kautta, jotta neitseellistä raaka-ainetta tarvitaan mahdollisimman vähän. (Tieteen termipankki 2026b)

Rakenteelliset ratkaisut, kuten liitostekniikat, modulaarisuus ja purettavuus, määrittävät pitkälti sen, säilyykö arvo kierrossa vai päätyykö tuote jätteeksi. Näin tarkasteltuna esimerkiksi tuotteiden kiinnitysratkaisut eivät ole vain tekninen yksityiskohta, vaan kiertotalouden kannalta merkityksellinen päätös. (Urmas 2026)

Urmas (2026) korostaa, että kiertotalous ei ole kierrätystaloutta. Kiertotaloudessa kierrätys ei ole ensisijainen tavoite, vaan viimeinen vaihtoehto. Arvo säilyy sitä paremmin, mitä lähempänä tuotteen alkuperäistä käyttötarkoitusta pysytään: käytössä, uudelleenkäytössä, korjauksessa ja uudelleenvalmistuksessa. Tämä näkökulma on linjassa myös vastuullisen kuluttamisen kanssa, jossa keskeiseksi nousee tuotteen elinkaaren pidentäminen ja aktiivinen käyttö.

Tuotteen käyttö on osa arvonmuodostusta

Kiertotaloudessa muotoilun kohde laajenee siis tuotteista palveluihin ja liiketoimintamalleihin. Kiertotalouden mukaiset ratkaisut perustuvat usein pitkäikäisyyteen, huollettavuuteen, modulaarisuuteen ja päivitettävyyteen, mutta edellyttävät myös uudenlaisia ansaintalogiikoita, kuten vuokraus- ja leasing-malleja. Tällöin suunnittelussa ei ole kyse pelkästään tuotteen ominaisuuksista, vaan koko asiakassuhteen muotoilusta: miten tuotetta käytetään, ylläpidetään ja palautetaan takaisin kiertoon.

Tässä muutoksessa myös käyttäjän rooli määrittyy uudelleen. Kiertotaloudessa käyttäjä ei ole pelkästään kuluttaja, vaan aktiivinen toimija, joka ylläpitää tuotteen arvoa. Urmas (2026) korostaa, että suunnittelun kohteena on myös käyttäytyminen: kiertotaloudessa korostuu helppous huoltaa, korjata tai palauttaa tuote sekä se, millaisia käytäntöjä ja kannustimia tähän liittyy. Onnistunut ratkaisu tekee kestävistä valinnoista arjessa mahdollisia. Kaivosen (2025) mukaan kuluttamista tulisikin tarkastella ostamisen sijaan nimenomaan käyttäjän aktiivisena suhteena tuotteeseen, jossa keskeistä on sen koko elinkaaren aikainen käyttö, huolto ja korjaus.

Kiertotalouden strategiat luovat tälle muutokselle raamit, mutta ilman suunnittelua ne jäävät helposti abstrakteiksi. Suunnittelu puolestaan tekee strategiasta konkreettista: se muuttaa tavoitteet tuotteiksi, palveluiksi ja käytännöiksi. Tästä näkökulmasta kiertotalous ei synny lisäämällä vastuullisuutta olemassa oleviin ratkaisuihin, vaan tarkastelemalla koko suunnitteluprosessia uudelleen.

Muotoilijan kiertotaloustaidot

Kiertotalouden mukainen suunnittelu edellyttää uudenlaista osaamista, joka tukee systeemisiä ratkaisuja. Keskeisiä taitoja ovat systeemiajattelu ja elinkaariajattelu, joiden avulla hahmotetaan tuotteen ja palvelun vaikutukset laajemmassa kokonaisuudessa. Lisäksi korostuvat kyky mitata ja arvioida kiertotalouden toteutumista, ymmärtää kiertotalouden mukaisia liiketoimintamalleja sekä tehdä perusteltuja materiaalivalintoja. Myös viestinnän ja narratiivin rakentamisen merkitys kasvaa: muotoilijan on pystyttävä tekemään ratkaisuista ymmärrettäviä ja merkityksellisiä eri sidosryhmille. (Urmas 2026)

Kaikkien osa-alueiden syvällinen hallinta ei ole yksittäisen muotoilijan vastuulla, mutta keskeistä on kyky hahmottaa kokonaisuuksia ja tunnistaa oman työn kytkökset laajempaan systeemiin. Kiertotalous edellyttääkin osaamista myös organisaatiotasolla: muotoilun, liiketoiminnan ja viestinnän tulee kytkeytyä toisiinsa niin, että kiertotalouden periaatteet toteutuvat läpileikkaavasti koko toiminnassa.

Lähteet

Ellen MacArthur Foundation. 2024. Circular design: turning ambition into action. Viitattu 2.4.2026. Saatavissa https://www.ellenmacarthurfoundation.org/topics/circular-design/overview?utm_source=chatgpt.com

Kaivonen, I. 2025. Puheenvuoro PING Talk -webinaarissa 19.3.2025.

Tieteen termipankki. 2026a. Ympäristötieteet: biologinen kierto. Viitattu 20.3.2026. Saatavissa https://tieteentermipankki.fi/wiki/Ympäristötieteet:biologinen_kierto

Tieteen termipankki. 2026b. Ympäristötieteet: tekninen kierto. Viitattu 20.3.2026. Saatavissa https://tieteentermipankki.fi/wiki/Ympäristötieteet:tekninen_kierto

Urmas, I. 2026. Kiertotalouden suunnitteluperiaatteet sekä elinkaariajattelu. Luento SOLA-hankkeen koulutuksessa 24.3.2026.

Kirjoittaja

Annariina Ruokamo työskentelee LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa TKI-asiantuntijana. Hän on taustaltaan vaatesuunnittelija ja perehtynyt erityisesti tekstiili- ja muotialan vastuullisuuteen ja digitalisaatioon.

Artikkelikuva: https://unsplash.com/photos/a-seamstress-works-on-her-laptop-in-a-bright-workspace-y_3Jxjln12c (Free to use under the Unsplash License, Vitaly Gariev)