Terveydenhuollon ammattilaisten osaaminen merkittävä resurssi nyt ja tulevaisuuden hoidon tarpeen arvioinnissa

Tässä artikkelissa käydään läpi hoidon tarpeen arvioinnin tulevaisuuden näkökulmia ja terveydenhuollon ammattilaisen osaamista muuttuvassa palvelujärjestelmässä. Vaikka tulevaisuudessa tekoälyn ja digitaalisten palvelukanavien käyttö todennäköisesti lisääntyy ensilinjan hoidon tarpeen arvioinnissa, terveydenhuollon ammattilaisten osaamisen rooli ei vähene vaan se nähdään entistä merkittävämpänä strategisena resurssina.

Kirjoittaja: Tiina Simola

Tekoäly ja digitaaliset palvelut lisääntyvät edelleen ensilinjan hoidon tarpeen arvioinnissa

Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaatio on ottanut isoja harppauksia eteenpäin viime vuosina. Koronapandemia, hyvinvointialueuudistus ja vähenevät resurssit ovat vaatineet nopeassa tahdissa palvelujen uudelleen järjestämistä. Palveluiden yhtenäistäminen, tuottavuuden lisääminen sekä varautuminen tulevaisuuden koko ajan muuttuvaan toimintaympäristöön vaativat myös palveluiden ja osaamisen jatkuvaa kehittämistä. (Simola 2021; Jauhiainen ym. 2017, 137; Poncette ym., 2020, 2; THL 2024; Heinäsenaho ym. 2025.) On kuitenkin tärkeää muistaa, että vaikka palvelut digitalisoituvat kovaa vauhtia ja teknologia kehittyy, hoitotyön ja kohtaamisen merkitys ei tällaisessa yhteiskunnassa vähene, vaan kasvaa (Laiho ym. 2024, 80).

Hoidon tarpeen arviointi on keskeinen osa asiakkaan hoitopolkua. Terveydenhuollon digitalisaation myötä on myös hoidon tarpeen arviointi muuttunut osin digitaaliseksi. Terveydenhuollon palveluvalikoimassa on jo esimerkiksi tekoälyn avulla tuotettuja hoidon tarpeen arvioinnin työkaluja sekä erilaisia oirearvioita ja chat-palveluita, joiden avulla asiakas voi helposti ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon ajasta ja paikasta riippumatta. Ensikontaktien siirtyessä yhä enenevässä määrin digitaalisiin kanaviin, muodostuvat tekoälyyn tai päättelysääntöihin perustuvat palveluohjauksen ja hoidon tarpeen arvioinnin digitaaliset ratkaisut kriittisiksi osiksi palvelujärjestelmää. Tulevaisuudessa valtaosa ensivaiheen potilaskontakteista tullaan todennäköisesti ohjaamaan niiden kautta. (Heinäsenaho ym. 2025, 22.)

Terveydenhuoltoon on kehitetty paljon erilaisia tekoälyä hyödyntäviä hoidon tarpeen arvioinnin työkaluja, mutta näiden kustannusvaikuttavuudesta on vasta vähänlaisesti tietoa (Heinonen 2021). Tekoäly suoriutuu melko hyvin hätätapausten erottamisessa ei hätätapauksista, mutta kiireettömämmissä ja itsehoitoa vaativissa tilanteissa triage-luokissa tekoälyn virhemarginaali kasvaa. Tämä voi aiheuttaa lisääntynyttä palveluiden käyttöä. (Schmieding ym. 2021.) Haasteena tekoälyn arvioinnissa on myös tutkimustulosten vähäisyys johtuen muun muassa tekoälyä hyödyntävien hoidon tarpeen arviointiohjelmistojen nopeasta kehityksestä, sekä eri maiden erilaisista terveydenhuollon palvelujärjestelmistä ja prosesseista, joissa tekoälyä on hyödynnetty hoidon tarpeen arvioinnin tukena. (Ilicki 2022).

Tekoäly kehittyy kuitenkin kovaa vauhtia ja onkin todennäköistä, että tekoälyn tekemät päätökset osoittautuvat jatkossa ihmisen päätöksiä turvallisemmaksi ja ihmisen päätöksentekoa vahvemmin dataan perustuviksi. Tekoälyn kehitykseen liittyy kuitenkin paljon epävarmuutta ja haasteita, eettisyyteen ja periaatteellisiin kysymyksiin liittyen. Missä määrin voimme ja haluamme antaa ihmisten työtehtäviä tekoälyn vastuulle ja milloin tekoäly on kehittynyt riittävän luotettavaksi hoitamaan näitä tehtäviä. Tekoälyn käytöstä aiheutuvia riskejä ei voida kokonaan poistaa, ja siksi on tärkeää määritellä siedettävä riskitaso, joka tekoälyn käytössä voidaan hyväksyä. Riittääkö tekoälyn tilastollisesti parempi suoriutuminen, vai halutaanko ihmisen rooli päätöksentekijänä säilyttää joka tapauksessa, vaikka tekoälyn päätökset olisivatkin laadukkaampia. (Heinäsenaho ym. 2025, 26-27.)

Digitaaliset kanavat ja erilaiset palvelut vaativat terveydenhuollon ammattilaiselta vankkaa osaamista

Terveyspalveluita ja hoidon tarpeen arviointia voidaan toteuttaa etänä myös esimerkiksi chatissa, joka on kansalaisen näkökulmasta vaivaton tapa ottaa yhteyttä terveydenhuoltoon. Chat-palveluissa voidaan antaa yleisluontoista ohjausta ilman tunnistautumista, mutta jos asiakkaan ongelmaan otetaan kantaa yksilöllisellä tasolla, tulee chat-palvelussa tehdä vahva tunnistautuminen. Tunnistautumista vaativassa palvelussa, tulee tehdä kirjaukset potilastietoihin voimassa olevien lakien ja säädösten mukaisesti. (Forss 2024, 10-11.) On kuitenkin tärkeää muistaa, että vaikka jokin palvelu aloitettaisiin etäpalveluna, tulee aina olla mahdollisuus poiketa suunnitelmasta, mikäli ammattilainen tai asiakas näin kokee, eli tarvittaessa chat-palvelusta esimerkiksi puhelimeen tai vastaanotolle, jos arvio sitä vaatii (THL 2024). Ammattilaisella täytyy olla vahva osaamisen etäpalveluiden kirjaamiseen sekä arviointiin siitä, milloin hoito voidaan turvallisesti antaa chat-palvelussa ja milloin tulee siirtyä muihin asiointikanaviin tai vastaanotolle, sekä koko hoitoprosessin kulkuun, kiireellisyyden määrittelyyn ja terveydenhuoltojärjestelmän kokonaisuuden ymmärtämiseen. Hätönen (2019) kuvaa hoidon tarpeen arviointia äärimmäisen haastavaksi, koska hoitajalla tulee olla erinomaiset vuorovaikutustaidot, laaja tietämys erilaisten akuuttien ja vähemmän akuuttien ongelmien hoidosta sekä erinomainen palvelujärjestelmän tuntemus. Laadukas etänä tapahtuva hoidon tarpeen arviointi edellyttää äärimmäisen laajaa osaamista, sekä hyviä kirjaamis- ja viestintätaitoja (Derkx, 2008, 108.)

Tärkein tekijä terveydenhuollon digitaalisen palvelun tuottavuuden taustalla on palvelua tuottavien ammattilaisten osaaminen ja soveltuvuus digipalveluun. Tähän tulisi terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksissa kiinnittää erityistä huomiota (Heinäsenaho ym. 2025; Houwinka ym. 2020, 110; Poncette ym. 2020, 2.) Heinäsenaho ym. (2025, 24) nostaa tämän osaamisen strategisesti merkittäväksi resurssiksi. Osaamisen kehittämisessä hyödyllistä olisi tarkastella kokonaisuutta myös hyvinvointialueita laajemmalla tasolla.

Yhteenvetona voidaan todeta, että digitalisaatio tulee muuttamaan varsinkin ensilinjan hoidon tarpeen arvioinnin osaamista. Tulevaisuuteen ja terveydenhuollon organisaatioiden digitaaliseen kehitykseen liittyy paljon eettisiä pohdintoja ja arvovalintoja. Mihin asti annamme tekoälyn automatisoida prosessin, ja missä kohtaa inhimillinen päätöksentekokyky on edellytys resurssien järkevälle käytölle ja hoitoonohjaukselle? Mitkä palvelut voidaan automatisoida ja milloin ihmisen kohtaaminen on ensisijaista laadukkaalle hoidon tarpeen arvioinnille? Tekoälystä huolimatta terveydenhuollon ammattilaisten digitaalisten palveluiden osaaminen nostetaan enenevässä määrin strategisesti merkittäväksi resurssiksi, joten terveydenhuollon ja koulutusorganisaatioiden tulee pystyä vastaamaan tähän tarpeeseen.

Lähteet

Derkx, H. P. T. 2008. ”For your ears only”: Quality of telephone triage at out-of hours centers in the Neatherlands. Väitöskirja. University of Maastricht, Department of General Practice. Maastricht. Viitattu 25.3.25. Saatavissa https://doi.org/10.26481/dis.20080618hd

Forss, S. (toim.) 2024. Yleisopas digitaalisten sote-palvelujen kehittämiseen 1.1. Helsinki: THL. Viitattu 25.3.25. Saatavissa https://yhteistyotilat.fi/wiki08/display/JULYDSK

Heinonen, J. 2021. Cost benefits and mechanisms of implementing an AI triage solution in a primary healthcare center. Master thesis. Aalto-yliopisto, Master’s Programme in Industrial Engineering and Management. Viitattu 24.3. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:aalto-202110249771

Heinäsenaho, M., Virtanen T-P., Hyttinen, H., 2025. Sosiaali- ja terveydenhuollon digitalisaation pitkän aikavälin mahdollisuudet. Työryhmän loppuraportti. STM. Viitattu 25.3. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-4245-5

Houwinka, E., Kasteleyna, M., Alpayc, L., Pearced, C., Butler-Hendersonf, K., Meijera, E., Kampena, S., Versluisa, A., Bontena, T., van Dalfsena, J., van Peeta, P., Kosterc, Y., Hierckg, B., Jeeningag, I., van Luenena, S., van der Kleija, R., Chavannesa, N. & Kramer, A. 2020. SERIES: eHealth in primary care. Part 3: eHealth education in primary care. European Journal of General Pracitse. Vol. 26, (1), 108–118. Viitattu 25.3.25. Saatavissa https://dx.doi.org/10.1080%2F13814788.2020.1797675

Ilicki, J. 2022. Challenges in evaluating the accuracy of AI-containing digital triage systems: A systematic review. PLoS ONE 17(12): e0279636. Viitattu 25.3.25. Saatavissa https://doi.org/10.1371/journal.pone.0279636

Jauhiainen, A., Sihvo, P., Jääskeläinen, H., Ojasalo, J. & Hämäläinen, S. 2017. Skenaariotyöskentelyllä tietoa tulevaisuuden sosiaali-ja terveyspalveluista ja osaamistarpeista. Finnish Journal of EHealth and EWelfare. Vol. 9 (2-3), 136-147. Viitattu 25.3.25. Saatavissa https://doi.org/10.23996/fjhw.61002

Laiho, V., Simola, T., Simpura, T. 2024. Tulevaisuuden terveydenhoitajatyö 2050-luvulla: Kohtaamisen merkitys ei vähene, vaikka digitaalisuus lisääntyy. Imeläinen, S., Kousa, P. (toim.) Ylpeästi terveydenhoitaja. Terveydenhoitajakoulutuksesta terveyden edistämisen asiantuntijaksi. LAB-ammattikorkeakoulun julkaisusarja, osa 76. Lappeenranta. Viitattu 25.3.25. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-827-478-3

Poncette, A,, Glauert, D., Mosch, L., Katarina, B., Balzer, F. & Back, D. 2020. Undergraduate Medical Competencies in Digital Health and Curricular Module Development: Mixed Methods Study. Journal of medical Internet research. Vol.22 (10). Viitattu 25.3.25. Saatavissa https://doi.org/10.2196/22161

Schmieding, M., Mörgeli, R., Schmieding, M.A., Feufel, M., Balzer, F. 2021. Benchmarking Triage Capability of Symptom Checkers Against That of Medical Laypersons: Survey Study. J Med Internet Res 2021. vol. 23. iss. 3. e24475. Viitattu 25.3.25. Saatavissa https://doi.org/10.2196/24475

Simola, T. 2021. Digitalisaatio muokkaa voimakkaasti tulevaisuuden osaamisvaatimuksia terveydenhuollossa. LAB Pro. Viitattu 25.3.25. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/digitalisaatio-muokkaa-voimakkaasti-tulevaisuuden-osaamisvaatimuksia-terveydenhuollossa/

THL 2024. Digitaaliset palvelut. Viitattu 24.3. Saatavissa https://thl.fi/aiheet/sote-palvelujen-johtaminen/kehittyva-palvelujarjestelma/digitaaliset-palvelut

Kirjoittaja

Tiina Simola on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri ja työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa hoitotyön lehtorina. Hän on tekee väitöskirjaa aiheesta Päivystysavun 116 117 -potilaiden hoidon ja palveluiden tarve, potilastyytyväisyys sekä terveydenhuollon ammattihenkilöiden hoidon tarpeen arvioinnin osaaminen. Hän on mukana Oulun yliopiston näyttöön perustuva digitaalinen terveydenhuolto -tutkimusryhmässä.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1575611 (CC0)