Työllistymisen haasteet työelämän loppuvuosina

Plan B – Kohti uusia mahdollisuuksia -hankkeessa on työskennelty jo kahden ja puolen vuoden ajan työttömien sekä Parikkalan, Rautjärven ja Ruokolahden kuntien kanssa tavoitteena antaa lisäkoulutusta ja työelämävalmiuksia työttöminä oleville henkilöille.

Kirjoittaja: Tarja Vahtokari

Yhteiskunnassa tapahtuneet muutokset

Plan B – Kohti uusia mahdollisuuksia -hanke (LAB 2026) käynnistyi lokakuussa 2023 ja päättyy vuoden 2026 kesäkuun lopussa. Hankkeen aikana on moni asia suomalaisessa yhteiskunnassa muuttunut: hyvinvointialueet ovat käynnistyneet, työllisyysasioiden hoito on siirtynyt valtiolta kunnille ja Suomen itäraja on suljettu, mikä vaikuttaa vahvasti Kaakkois-Suomen yritysten toimintaan ja korkeaan työttömyysprosenttiin. Tämän takia myös hankkeessa on turvauduttu nimensä mukaisesti joissakin tilanteissa vaihtoehto B:hen, kun alun perin suunniteltu ei olekaan ollut toteutuskelpoinen toimintatapa.

Suomen työllisyystilanne on heikentynyt viimeisten viiden vuoden aikana. Ilmeisesti laskentatavan muutoksen takia Kaakkois-Suomen työttömyysprosentti on Etelä-Karjalan osalta laskenut prosenttiyksiköllä 15,2 prosentista ( ELY-Keskus 2021) 14,2 prosenttiin (Elinvoimakeskus 2026). Erityisen haastavaa on ollut alle 25-vuotiaiden työttömien määrän kasvu, mikä on 13 % enemmän kuin edellisen vuoden maaliskuussa (Elinvoimakeskus 2026). Toisena ääripäänä ovat jo työelämän loppuvaiheessa olevat työnhakijat. Jo vuonna 2020 yli 50-vuotiaita oli työttömänä 21 % enemmän kuin vuotta aikaisemmin (ELY-Keskus 2021). Toisaalta taas kuluvan vuoden maaliskuussa heitä oli puoli prosenttia vähemmän kuin vuosi sitten (Elinvoimakeskus 2026). Syynä lukujen muutoksiin saattaa olla laskentatavan muutos sekä se, että ihmiset ovat eläköityneet enemmän viime vuosina kuin viisi vuotta sitten.

Kuva 1. Etelä-Karjalan työttömyysprosentit kunnittain 2026. (KEHA-keskus 2026)

Globaalit tapahtumat vuoden 2026 ensimmäisellä neljänneksellä ovat saaneet yritysmaailman yskimään ympäri maailmaa. Sotia on aloitettu ja ne saattavat jatkua vielä pitkään. Myös tämä luo epävakautta yritysmaailmaan. Polttoaineiden hintojen korotukset vaikuttavat suoraan ja epäsuoraan lähes kaikkeen yritystoimintaan pitkien välimatkojen Suomessa (Hukkanen ym. 2026).

Ikääntyvien työnhakijoiden haasteet työllistyä

Työttömien määrä on kasvanut voimakkaasti myös pitkäaikaistyöttömien joukossa. Tällöin ammatillinen osaaminen voi jäädä jälkeen ja ruokkia työttömyyden kehää, kun työantajat eivät ainoastaan katso työnhakijan ikää, vaan myös ammatillista osaamista, joka parhaiten päivittyy juuri työssä ollessa.

Hankkeessa lähetettiin tammikuussa 2026 kysely 146 henkilölle, jotka asuivat Parikkalassa, Rautjärvellä tai Ruokolahdella. Kyselyyn vastasi 24 % kirjeen saajista ja jokainen heistä haastateltiin joko kasvotusten tai puhelimessa (Honkanen 2026).

Keskeinen ja ehkä vaikein haaste työllistymisessä on vähäinen avoimien työpaikkojen määrä. Yhtä avointa työpaikkaa kohti voi olla kymmeniä, pääkaupunkiseudulla jopa satoja henkilöitä. Työpaikkojen niukkuuteen vaikuttaa yritysten haluttomuus ottaa lisää riskejä esimerkiksi uusien rekrytointien suhteen sekä se, että jos laittaa paikan auki, runsas hakemusten määrä voi työllistää kohtuuttomasti pienen yrityksen johtoa (Valkama 2025).

Ikä tai terveyden aiheuttamat rajoitteet ovat myös keskeisiä tekijöitä huonoon työllistymiseen. Työnantaja voi haluta henkilön, joka perehdytyksen jälkeen jatkaisi tehtävässä useita vuosia. Mitä enemmän henkilöllä on ikää, sen suurempi todennäköisyys on, että henkilö ei aina pysty suoriutumaan työtehtävistään fyysisistä syistä.

Hyvä työnantaja myös tunnistaa hyvän työntekijän ominaisuudet ja osaamisen. Tällöin ikäsyrjintää ei tunneta, varsinkaan aloilla, joilla on työvoimapula. (Montgomery 2022, 210-211)

Työnhakua tukevat toimenpiteet

Vuoden 2025 alussa työllistämispalveluiden siirto kunnille sai aikaan ristiriitaisia tuntemuksia työnhakijoissa. Toisaalta henkilöt työllistämispalveluissa eivät juurikaan muuttuneet, ainoastaan heidän työnantajansa. Sen sijaan lainlaatijoiden tekemät monet muutokset työnhaussa on työnhakijoiden kohdalta koettu pääosin negatiivisina. Työnhakijoita velvoitetaan hakemaan töitä, vaikka niitä ei olisi omaan osaamiseen liittyen tarjolla. Samoin pienikin työtulo vähentää työttömyyspäivärahan määrää eikä sillä tavoin aktivoi edes pieneen työtekoon. Työnhakijat kokevat, että heitä vain rangaistaan eikä työnhakua edistäville toimille ole henkilökunnan puolelta resursseja. Näin työnhakija ei saa tarvitsemaansa tukea ja virkahenkilö joutuu vain suorittamaan ilman, että itse neuvoisi ja tukisi työnhakijaa (Honkanen 2026).

Yksi työnhakua tukeva asia ovat verkostot. Pienellä paikkakunnalla tunnetaan toiset ja silloin on helpompi osoittaa osaamisensa ja kilauttaa kaverille, josko töitä olisi tarjolla. Tällöin työnantajalla on jo mahdollisesti tieto työntekijän osaamisesta ja motivaatiosta, eikä kyseessä ole pelkkä sanktioiden pelossa tehtävä pakollinen haku. (Honkanen 2026)

Verkostoituminen on tärkeää elämän eri aloilla. Välivehmas (2014, 28-30) on kirjassaan myös painottanut, että työelämässä ei voi lokeroitua ja toimia täysin erillään muusta yhteiskunnasta ja työelämän toiminnot liittyvät erilaisiin verkostoihin. Kokemus verkostoissa toimimisesta ovat eduksi työnhakuvaiheessa.

Myös Ruuska (2022, 169-174) on kehottanut rakentamaan itselleen riittävän monipuoliset verkostot. Ne ovat tukena niin työssä oleville kuin työttömänä oleville. Verkostot voivat olla myös eri vahvuisia ja ne voivat liittyä elämän eri aloihin kuten työhön tai harrastuksiin. Niiden kautta toimiminen on myös helpompaa, sillä kun tuntee muita asian kannalta sopivia henkilöitä, voivat asiat edetä jouhevammin kuin yksin niitä edistäen.

Piilotyöpaikat ovat myös helpommin saavutettavissa omien verkostojen avulla. Näin työnantaja välttyy isolta ’hakemusrumbalta’, mikä johtuu osittain työnhaun velvoittavuudesta, jolloin jokaista avointa työpaikkaa kohti on runsaasti hakemuksia. Tämä tekee rekrytoinnista ison ja aikaa vaativan prosessin, (Montgomery 2022, 74-78; Välivehmas 2014, 73-74) mikä voidaan välttää piilotyöpaikkojen avulla, johon edellä mainitut verkostot on hyvä apu. Vuonna 2014 piilotyöpaikoista on julkaistu jopa kirja (Haaranen et. al. 2014, 51-53). Tekijät korostavat, että piilotyöpaikkoja voi löytyä mistä tahansa (51-53), (Nikkilä 2003, 6-7) ja jotta niihin pääsee käsiksi, on hyvä omata oikeanlaiset verkostot (Haaranen 2014, 136-146).

Pienen kunnan vahvuudet työnhaussa

Pienen paikkakunnan etuna on myös se, että työllisyyskoordinaattorit tunnetaan. On helpompi keskustella omasta tilanteestaan tutun henkilön kanssa ja pohtia realistisia ratkaisuja työllistymiseen ja työnhakuun. (Honkanen 2026).

Tieto kulkee myös helpommin pienellä alueella, olipa kysymyksessä puskaradio tai paikallislehti. Vapaaehtoistyö tai harrastukset voivat poikia myös palkkatyötä. Yhteisöllisyys kasvattaa myös vastuuta muista ihmisistä eri tavoin kuin suurissa kaupungeissa. (Honkanen 2026).

Koulutus kannattaa aina. Se auttaa myös työllistymisessä sekä oman ammattitaidon päivittämisessä tai laajentamisessa. Valitettavasti tällä hetkellä laajempi kouluttautuminen on kiellettyä työttömyysturvalla ts. lain laatija katsoo, että työtön ei saa kouluttautua ainakaan uuteen tutkintoon ja kurssit voivat olla vain pienimuotoisia ja lyhytkestoisia (Työttömyysturvalaki 2002). Esimerkiksi digitaitojen päivittäminen olisi ensiarvoisen tärkeää kaikille työnhakijoille. Näin he kykenisivät suoriutumaan tulevista työtehtävistään, kun digitaidot olisivat hallussa sekä valmiudet niiden hyödyntämiseen.

Suuri haaste työttömien työllistämisessä on kuitenkin jatkuvasti muuttava lainsäädäntö. Haastateltavat mainitsivat myös tiedon saannin vaikeuden useissa haastatteluissa, kun heiltä kysyttiin palvelujen toimivuudesta ja saatavuudesta. (Honkanen 2026). Tässä siis kysytään työnhakijan omaa valppautta muuttavassa tilanteessa sekä kuntien työvoimapalveluja tarjoavien henkilöidenkin jatkuvaa kouluttautumista, jotta he voivat parhaiten palvella työttömiä ja kohtauttaa työn hakijat sekä vapaana olevat työtehtävät.

Lähteet

Elinvoimakeskus. 2026. Työllisyyskatsaus. Viitattu 13.5.2026. Saatavissa https://elinvoimakeskus.fi/tyollisyyskatsaus?categoryId=1876595

ELY-Keskus. 2021. Kaakkois-Suomen työllisyyskatsaus joulukuu 2020. Viitattu 22.4.2026. Saatavissa https://www.sttinfo.fi/tiedote/69899400/kaakkois-suomen-tyollisyyskatsaus-joulukuu-2020?publisherId=69817877

Haaranen, M., Svärd, E. 2014. Urakortit uusiksi: piilotyöpaikasta aito työpaikka. Jyväskylän ammattikorkeakoulu. Jyväskylän ammattikorkeakoulun julkaisuja 181.

Honkanen, S. 2026. Haastattelu 24.4.2026.

Hukkanen, V., Pietarinen, E., Lampen, M. 2026. Hyökkäys Iraniin tuntuu nyt suomalaisten kukkarossa – elämä kallistuu entisestään, jos sota pitkittyy. Viitattu 27.4.2026. Saatavissa https://yle.fi/a/74-20216051

KEHA-keskus. 2026. Työllisyyskatsaus maaliskuu 2026. Työttömät työnhakijat alueittain. Viitattu 27.4.2026. Saatavissa https://www.tyollisyyskatsaus.fi/graph/tkat/tkat.aspx?ssid=2503130422274&lang=FI&top=2&sub=21#

LAB. 2026. Plan B – Kohti uusia mahdollisuuksia. Viitattu 22.4.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/planb

Montgomery, P. 2022. Työnhaun psykologia. Readme.fi. Viitattu 22.4.2026.

Ruuska, I. 2022. Moniosaamisen renessanssi Opas työelämän edelläkävijöille. Basam Books Oy.

Valkama, H. 2025. Työmarkkinoilla erikoinen ilmiö: avoimia työpaikkoja olisi, mutta niistä ei kerrota. Viitattu 27.4.2026. Saatavissa https://yle.fi/a/74-20180960

Valtioneuvosto. 2002. Työttömyysturvalaki. Ajantasaistettu säädöskokoelma 1290/2002. Viitattu 28.4.2026. Saatavissa https://www.finlex.fi/fi/lainsaadanto/saadoskokoelma/2002/1290

Välivehmas, K. 2014. Miten onnistut työnhaussa. Helsinki: Minerva.

Kirjoittaja

Tarja Vahtokari toimii TKI-asiantuntijana LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä ja hän työskentelee asiantuntijana hankkeessa Plan B – Kohti uusia mahdollisuuksia.

Artikkelikuva: Osaajaverstaan toimintaa Ruokolahdella syksyllä 2024. (Kuva: Antti Välkky).