Digitalisaatio muokkaa voimakkaasti tulevaisuuden osaamisvaatimuksia terveydenhuollossa

Digitalisaatio ja erilaiset älykkäät omahoidon ratkaisut nousevat esiin terveydenhuollon tulevaisuuden osaamisvaatimuksissa, sekä myös LABin strategiassa. Tässä artikkelissa selvitetään digitalisaation vaikutuksia tulevaisuuden osaamisvaatimuksiin ja terveydenhuollon ammattilaisten koulutuksiin.

Kirjoittaja: Tiina Simola

Digitalisaation hyödyt käyttöön osaamisen kehittämisen kautta

Digitalisaatio muuttaa terveydenhuollon toimintakenttää erilaisten digitaalisten ratkaisujen käyttöönoton edistyessä. (Jauhiainen ym. 2017, 137; Poncette ym., 2020, 2.) Digitalisaatio muuttaa toimintatapoja, rikkoo organisaatiorajoja ja edellyttää julkisen ja yksityisen sektorin toimijoiden yhteistyötä uusien palvelumuotojen ja palvelujen synnyttämisessä. Myös meneillään oleva sosiaali- ja terveyspalvelujen rakenneuudistus edellyttää palvelujen kehittämistarvetta. On tärkeää hahmottaa tulevaisuudessa tarvittavia palveluja ja sitä, miten digitalisaatio näitä muuttaa ja mitä haasteita nämä tuovat henkilöstön osaamisen kehittämisen kannalta. (Jauhiainen ym. 2017, 137; Tevameri 2021, 7, 13.) Kehittyneet digitaaliset tekniikat parantavat terveydenhuoltojärjestelmää, sekä terveyspalveluja. Kuitenkin useissa tutkimuksissa on tuotu esiin terveydenhuollon ammattilaisten digitalisen osaamisen parantamisen tarve, jotta digitalisaation hyödyt saataisiin paremmin käyttöön. (Shiferaw ym., 2020, 2.)

Digitaalisilla terveyspalveluilla tarkoitetaan erilaisia tieto- ja viestintätekniikkaa hyödyntäviä palveluita ja välineitä, joiden tarkoitus on ehkäistä ja parantaa sairauksia, niiden diagnosointia ja hoitoa sekä seurantaa. Niillä pyritään parantamaan ja tehostamaan hoidon saatavuutta sekä laatua. (HUS 2020, 5.) HUSin arvion mukaan potilaskäynnit ja puhelinkontaktit ovat vähentyneet digitaalisten asiointipalvelujen myötä. Digitaalisten palvelujen käyttö on myös lisääntynyt jatkuvasti. Ajasta ja paikasta riippumaton asiointi koetaan asiakkaiden mukaan tärkeänä. Asiakasnäkökulmasta voidaan saavuttaa joissakin tapauksissa jopa parempia terveyshyötyjä kuin perinteisillä palveluilla. Kuitenkin digiosaamisen vahvistaminen, mielekkäät palvelut ja prosessien päivittäminen ovat avainasemassa digitaalisten palvelujen vaikuttavassa ja onnistuneessa käyttöönotossa. (HUS 2020, 4; Kivekäs ym. 2019, 30.)

Digitaaliset terveyspalvelut ovat uusille sukupolville ehdoton oletusarvo, eikä vain nykyisten palvelujen lisämahdollisuus. Kuitenkin samaan aikaan tulee huomioida ne palveluiden käyttäjät, joilla ei ole osaamista tai mahdollisuutta digitaalisten palveluiden käyttöön. Terveydenhuollossa työn sisältö ja tekeminen ovat digitalisaation takia nopeassa muutoksessa. Tulevien ammattilaisten onkin tärkeää saada hyvät taidot ja osaaminen digitaalisista palveluista jo opiskeluaikana. (STM 2016, 4.) Kivekäs ym. toteaa artikkelissaan, että kaikkein merkittävin tekijä digitaalisten palvelujen käyttöön asiakasnäkökulmasta on mielekkäät palvelut. (Kivekäs ym. 2019, 32.) Palvelujen kehittämisessä ja ohjaamisessa vaaditaan osaamista ja innovatiivista näkökulmaa, jotta voidaan taata mielekkäät ja toimivat palvelut sekä ammattilais- että asiakasnäkökulmasta.

Väestön ikääntyminen, hoidon monimutkaistuminen; genetiikan tuntemuksen lisääntyminen, terveydenhuollon toimintaympäristöjen muutokset, henkilöstöpulan kasvu, teknologian kehittyminen nopeasti ja Covid-19 pandemia ovat vaatimuksia, jotka terveydenhuollon tulee huomioida nyt ja lähitulevaisuudessa digitaalisten palvelujen kehittämisessä. (Houwinka ym. 2020, 109. vrt. Hujala & Taskinen 2020, 8.)

Jotta digitaaliset palvelut saataisiin toimiviksi, tulisi koko terveydenhuollon henkilöstön ammattitaidon kehittämisessä satsata vahvasti terveydenhuollon digitaalisten palvelujen koulutuksiin ja niiden viemiseen myös opetussuunnitelmatasolle. (Houwinka ym. 2020, 110; Poncette ym. 2020, 2.)

Erilaiset terveydenhuollon digitaaliset palvelut tukevat asiakkaan omahoitoa. Kuitenkaan asiakkaan tuottamaa tietoa ei vielä hyödynnetä kovinkaan laajamittaisesti. Ongelmana voi olla esimerkiksi tietojen siirtymisen ongelmat eri järjestelmien välillä. (HUS 2020, 4.) On myös tärkeää, että digitaaliset palvelut osallistavat asiakkaita ja e-terveyden lukutaitoon kiinnitetään huomioita. Näihin asioihin tulee kiinnittää huomiota ammattilaisten koulutuksessa. (Houwinka ym. 2020, 110.)

Tulevaisuuden osaaminen terveydenhuollossa

Jauhiainen ym. (2017, 138-139) kartoittivat tutkimuksessaan tietoa tulevaisuuden sosiaali- ja terveyspalveluista ja osaamistarpeista. Digitaalinen kompetenssi on noussut uudeksi osaamisalueeksi. Digitaalinen kompetenssi sisältää teknisten taitojen lisäksi syvällisempää osaamista, jonka avulla ammattilainen kykenee vastaamaan monimutkaisiin haasteisiin. Digitaalinen kompetenssi voidaan jaotella kolmeen alueeseen, joita ovat yleiset valmiudet ja asenteet, niin sanottuihin metataitoihin ja perus- ja erityisosaamiseen. Yleisiin valmiuksiin sisältyy muutoskyky, vuorovaikutustaidot, sekä ymmärrys ihmisten erilaisista digitalisaatiovalmiuksista. Peruosaaminen sisältää perusymmärryksestä digitalisaation vaikutuksista toimintaan, asiakkaisiin ja omiin työtehtäviin, digitaalisten työvälineiden ja palveluiden käyttötaidoista, sekä yhteistyö- ja verkostoitumisosaamisesta. Erityisosaaminen on kehittämisosaamista, digitaalista markkinointia, uusien kehittämismenetelmien hallintaa, sekä laadun varmistamista. Tätä erityisosaamista tarvitsee vain osa ammattilaisista. (Jauhiainen ym. 2017, 138-139)

Opetushallituksen osaamisrakenne 2035- kartoituksessa tarkastellaan eri toimialojen näkökulmasta osaamistarpeiden merkityksien muutosta, sekä tärkeimpiä osaamisia vuoteen 2035. Sosiaali- ja terveysalalla perusdigitaitojen osuus kasvaa. Erityisesti korostuvat digitaalisten alustojen ja ratkaisujen hyödyntämisosaaminen, jolla tarkoitetaan kykyä hyödyntää erilaisia järjestelmiä, laitteita ja digitaalisia sovelluksia. Myös asiakastietojen ja yksityisyyden suojeluosaamisen merkitys kasvaa. Digitaidot ovat tulevaisuudessa yhä enenevässä määrin kytköksissä perinteiseen geneeriseen osaamiseen. Työtehtävien digitalisoitumisen myötä tarve korkeakoulutuksesta valmistuville digiosaaville ammattilaisille kasvaa. (Leveälahti ym. 2019, 5, 46, 110.)

Lähteet

Houwinka, E., Kasteleyna, M., Alpayc, L., Pearced, C., Butler-Hendersonf, K., Meijera, E., Kampena, S., Versluisa, A., Bontena, T., van Dalfsena, J., van Peeta, P., Kosterc, Y., Hierckg, B., Jeeningag, I., van Luenena, S., van der Kleija, R., Chavannesa, N. & Kramer, A. 2020. SERIES: eHealth in primary care. Part 3: eHealth education in primary care. European Journal of General Pracitse. Vol. 26, (1), 108–118. [Viitattu 25.11.2020]. Saatavissa: https://dx.doi.org/10.1080%2F13814788.2020.1797675

Hujala, A. & Taskinen, H. (toim.) 2020. Uudistuva sosiaali- ja terveysala. Tampere: Tampere University Press. [Viitattu 1.2.2021]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-359-022-9

HUS. 2020. Terveydenhuollon sähköiset palvelut. Arviointimuistio. [Viitattu 20.10.2020]. Saatavissa: https://arviointikertomushus.fi/wp-content/uploads/2020/04/Arviointimuistio-Terveydenhuollon-s%C3%A4hk%C3%B6iset-asiointipalvelut.pdf

Jauhiainen, A., Sihvo, P., Jääskeläinen, H., Ojasalo, J. & Hämäläinen, S. 2017. Skenaariotyöskentelyllä tietoa tulevaisuuden sosiaali-ja terveyspalveluista ja osaamistarpeista. Finnish Journal of EHealth and EWelfare. Vol. 9 (2-3), 136-147. [Viitattu 3.4.2021]. Saatavissa: https://doi.org/10.23996/fjhw.61002

Kivekäs, E., Kuosmanen, P., Kinnunen, U-M., Kansanen, M. & Saranto, K. 2019. Sähköiset terveyspalvelut osaksi potilaan arkea. Finnish Journal on eHealth and Welfare. Vol. 11 (1-2), 25-37. [Viitattu 1.4.2021]. Saatavissa: https://doi.org/10.23996/fjhw.69813

Leveälahti, S., Nieminen, J., Nyyssölä, K., Suominen, V. & Kotipelto, S. (toim.). 2019. Osaamisrakenne 2035. Alakohtaiset tulevaisuuden osaamistarpeet ja koulutuksen kehittämishaasteet – Osaamisen ennakointifoorumin ennakointituloksia. Helsinki: Opetushallitus. Raportit ja selvitykset 2019:14. [Viitattu 1.4.2021]. Saatavissa: https://www.oph.fi/fi/tilastot-ja-julkaisut/julkaisut/osaamisrakenne-2035

Poncette, A,, Glauert, D., Mosch, L., Katarina, B., Balzer, F. & Back, D. 2020. Undergraduate Medical Competencies in Digital Health and Curricular Module Development: Mixed Methods Study. Journal of medical Internet research. Vol.22 (10). [Viitattu 1.4.2021]. Saatavissa: https://doi.org/10.2196/22161

Shiferaw, K., Tilahun, B. & Endehabtu, B. 2020. Healthcare providers’ digital competency: a cross-sectional survey in a low-income country setting. BMC health services research. Vol.20 (1), 1021-1021. [Viitattu 1.4.2021]. Saatavissa: https://dx.doi.org/10.2196%2F22161

STM. 2016. Digitalisaatio terveyden ja hyvinvoinnin tukena. Sosiaali- ja terveysministeriön digitalisaatiolinjaukset 2025. [Viitattu 10.10.2020]. Saatavissa: https://julkaisut.valtioneuvosto.fi/bitstream/handle/10024/75526/JUL2016-5-hallinnonalan-ditalisaation-linjaukset-2025.pdf?sequence=1

Tevameri, T. 2021. Katsaus sote-alan työvoimaan. Toimintaympäristön ajankohtaisten muutosten ja pidemmän aikavälin tarkastelua. Työ- ja elinkeinoministeriön raportteja. TEM toimialaraportit 2021:2. [Viitattu 1.4.2021]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-812-7

Kirjoittaja

Tiina Simola on koulutukseltaan terveystieteiden maisteri ja työskentelee LAB-ammattikorkeakoulussa hoitotyön lehtorina. Lisäksi hän toimii projektipäällikkönä Soteyritysten digistepit-hankkeessa ja tekee väitöskirjaa terveydenhuollon ammattilaisten digitaalisesta kompetenssista ja tulevaisuuden osaamishaasteista.

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1446749 (CC0)

Julkaistu 2.6.2021