Miten kierrätystekstiilistä valmistetaan levytuote, ja millainen valmistusprosessi siihen soveltuu? LAB-ammattikorkeakoulussa selvitetään EU:n osarahoittamassa ReTexCon-hankkeessa, millaiset tekstiiliraaka-aineet ja sideaineet soveltuvat levyjen valmistukseen ja miten valmistusprosessia voidaan kehittää.

Kirjoittajat: Gatja Tiusanen & Juhani Kakriainen

Uusien levytuotteiden kehittäminen ja teollinen valmistus ovat vaativia prosesseja, jotka edellyttävät raaka-aineiden tuntemusta sekä valmistusprosessien mahdollisuuksien ja rajoitteiden ymmärtämistä. Kehitystyössä on tärkeää sovittaa raaka-aineiden ominaisuudet yhteen valmistusprosessin kanssa ja pyrkiä optimoimaan valmistusta.

Raaka-aineiden lisäksi merkittävässä roolissa ovat sideaineet, joiden tulee soveltua sekä valmistusprosessiin että lopputuotteeseen ja sen käyttökohteeseen. Tekstiili poikkeaa levymateriaalina perinteisestä puusta, ja erilaiset tekstiililaadut tuovat lisähaasteita. Erityisesti polyesterikuitujen sideainetartunta on haastavaa. Teollisen levyn valmistuksessa keskeistä onkin useiden eri tekijöiden yhteensopivuus.

Raaka-aineiden valinnasta lähdettiin liikkeelle

ReTexCon-hankkeen tekstiililevyjen kehittäminen aloitettiin kierrätystekstiilien materiaalien tarkastelulla. Tavoitteena oli selvittää, millaisessa muodossa tekstiili soveltuu teollisesti valmistettavan levyn raaka-aineeksi. Kemiallisten periaatteiden pohjalta päädyttiin siihen, että tekstiilien tulee olla melko pienijakoista silppua, mursketta tai kuitua, jotta sideaineelle muodostuu riittävästi kontaktipintaa.

Testeissä käytettiin polypropeenia (PP), polyesteriä (Pes), polyesteri-puuvillasekoitteita (PesCO) eri seossuhteissa (50:50, 60:40, 65:35) ja puhdasta puuvillaa (CO). Murskauskokeissa tekstiilejä murskattiin erikokoiseksi silpuksi, murskeeksi ja kuiduksi. Murskaus onnistui pääosin hyvin, mutta puhdas polypropeeni osoittautui haastavaksi voimakkaan nöyhtääntymisen vuoksi. Osa testimateriaalista on ostettu valmiina murskeena.

Sideaineiksi valittiin puutuoteteollisuudessa yleisesti käytettyjä vaihtoehtoja, jotta levytuote voitaisiin valmistaa olemassa olevilla teollisilla tuotantolinjoilla ilman uusia investointeja tai linjamuutoksia.

Hyvin kirjavaa tekstiilisilppua jossa osa isompaa palaa ja osa kuitua.

Kuva 1. Pes-murskaa. (Kuva: Gatja Tiusanen)

Liimaus ja kuumapuristus osana valmistusprosessia

Kun tekstiilit oli saatu sopivaan palakokoon, seuraavaksi selvitettiin niiden liimausmahdollisuuksia. Valmistusprosessin lähtökohdaksi valittiin lastulevyn valmistusmenetelmä, sillä tekstiilisilppu ja -murske muistuttavat muodoltaan lastulevyn raaka-aineena käytettäviä puulastuja.

Laboratoriotestauksissa tekstiilimateriaali ja liima sekoitettiin liimoitusrummussa paineilman avulla. Testattavia sideaineita olivat nestemäiset ureaformaldehydi- ja aminoliimat, jauhemaiset melamiini- ja fenoliformaldehydiliimat, kaksi erilaista sulateliimaa sekä kierrätysmuovilastu (polyeteeni). Liimoituksessa havaittiin eroja sekä sideaineiden että tekstiilien muotojen välillä. Nestemäisten liimojen tasainen levittyminen oli haastavaa, erityisesti kuitumaisilla materiaaleilla. Parhaiten ne toimivat silpun ja murskeen kanssa. Jauhemaiset liimat puolestaan toimivat hyvin kaikilla testatuilla tekstiilimuodoilla, kun taas sulateliimojen sekoittuminen jäi epätasaiseksi.

Liimoituksen jälkeen tekstiilimassa asetettiin muottiin, jossa siitä muodostettiin levyaihio. Aihiosta poistettiin ylimääräinen ilma puristamalla, minkä jälkeen se siirrettiin kuumapuristukseen. Kuumapuristus toteutettiin 135 °C:n lämpötilassa ja korkeimmillaan 22 barin paineessa. Puristusaika ja paineprofiili määräytyivät käytettävän liiman ominaisuuksien ja reaktiivisuuden mukaan. Koelevyjen puristusolosuhteet pidettiin vertailukelpoisuuden varmistamiseksi vakioina.

Sulateliimojen kohdalla valmistusprosessi vaatii erityistä huomioita, sillä niiden sulamispiste ja virtausominaisuudet vaihtelevat. Riittävän virtauksen varmistamiseksi puristuslämpötilan tulee olla selvästi liiman sulamispistettä korkeampi.

Liimojen toimivuudessa selkeitä eroja

Kuumapuristuskokeissa nestemäinen UF-liima osoittautui haastavaksi, sillä se imeytyi heikosti tekstiilimateriaaliin ja aiheutti kosteuden vuoksi höyrypusseja levyihin. Liimareseptin muokkaaminen vähemmän vettä sisältäväksi vähensi ongelmaa, mutta levyt jäivät taipuisiksi ja heikoiksi. Myös formaldehyditön aminoliima tuotti vastaavan lopputuloksen, mutta ilman höyrypussien muodostumista.

Jauhemaiset liimat toimivat selvästi parhaiten sekä liimoituksessa että kuumapuristuksessa. Niillä valmistetuista levyistä tuli huomattavasti jämäkämpiä, sillä liima levittyi tasaisemmin tekstiilimateriaalin joukkoon ja muodosti paremman tartunnan. Myös liimojen kemiallisilla ominaisuuksilla on vaikutusta lopputulokseen.

Sulateliimojen ongelmaksi muodostuivat liian suuri raekoko ja riittämätön virtaus kuumennusvaiheessa, minkä vuoksi liima ei levinnyt tasaisesti. Sulateliima voisi kuitenkin soveltua prosessiin, jos se olisi hienojakoisempaa ja virtausominaisuuksiltaan parempaa.

Kokeissa testattiin myös kierrätyspolyeteenilastua (PE), joka sekoittui hyvin tekstiilimateriaaliin ja suli kuumapuristuksessa. Haasteiksi muodostuivat epäpuhtauksista aiheutuvat hajuhaitat sekä muovin tarttuminen irrotuspaperiin, mikä teki levyn pinnasta karkean. Käyttö voisi olla mahdollista puhtaalla PE-materiaalilla ja tehokkaammalla jäähdytyksellä.

Kirjavasta tekstiilisilpusta tehty neiliön mallinen levy, jossa epätasaiset reunat.

Kuva 2. Pes-murske+ PE-lastu sideaineena. (Kuva: Gatja Tiusanen)

Lisäksi tehtiin ensimmäiset kokeet puulastun lisäämisestä tekstiilimateriaalin joukkoon. Levyt onnistuivat hyvin, mutta puulastu teki joidenkin levyjen pinnasta karkean. Prosessin kehitystä jatketaan pienemmällä lastukoolla ja korkeammalla puristuspaineella (kuva 4).

Parhaat tulokset ja seuraavat kehitysaskeleet

Koelevyjä on tässä vaiheessa valmistettu reilut 40 kpl eri liimoilla, tekstiileillä ja eri resepteillä. Parhaiksi sekä itse liimoitusprosessin, kuumapuristusprosessin ja valmiiden levyjen laadun osalta ovat valikoituneet jauhemaisilla liimoilla liimatut levyt, joissa tekstiilimateriaalina on ollut PesCO 50:50 murske. Tuotteet ovat olleet helpot valmistaa ja lopputulos on siisti ja erittäin jämäkkä, olemus hyvin lähellä puukuitulevyä.

Visuaalisesti kyseinen tuote ei ole paras mahdollinen, se soveltuu paremmin käyttökohteisiin, jotka vaativat lujuutta, mutta ovat katseilta suojassa.

Keltainen neliönmallinen tasalaatuinen levy harmaalla taustalla.

Kuva 3. PesCo 50:50+ PF-liima. (Kuva: Gatja Tiusanen)

Visuaalisesti parhaat levyt saatiin vaalealla MEL- jauheliimalla ja PesCo- ja CO silpulla. Niiden lujuus on hieman heikompi kuin jauhe- PF: llä liimatuilla PesCo 50:50 levyillä, mutta riittävä esimerkiksi sermiin tai akustiikkapaneeliin, jotka asennetaan raamiin.

Punavalkeasta tekstiilisilpusta valmistettu neliönmallinen tekstiililevy harmaalla taustalla sekä vaalea tekstiililevy jossa punaisia ja vihreitä täpliä, tausta harmaa.

Kuva 4. Vasemmalla CO+ MEL-liima ja oikealla CO+ puulastu+ MEL-liima. (Kuva: Gatja Tiusanen)

Huomioitavaa on, että jokainen levy on erilainen, omanlaisensa, koska kierrätystekstiilien värit vaihtelevat ja niitä osuu murskeeseen ja levyaihioon satunnaisesti erilainen määrä. Esimerkkilevyt ovat tuotteita sen tekstiilierän värivalikoimista.

Tässä vaiheessa, kun jyvät ovat erottuneet akanoista, voidaan seuraavaksi aloittaa itse valmistusprosessin optimointi, jotta jo tässä vaiheessa lupaavista, 100%: sti tekstiilimateriaalista valmistetuista levyistä saataisiin vieläkin parempia, ja mahdollisesti myös visuaalisesti parempia. Lisäksi nyt kun vaihtoehtoisten materiaalien määrä vähenee, voidaan aloittaa myös kokeet komposiittien valmistamiseksi ja sitä kautta kenties saadaan listoille taas uusi tuoteryhmä, jossa kierrätystekstiiliä voitaisiin hyödyntää.

Kirjoittajat

Gatja Tiusanen työskentelee tki-asiantuntijana LAB-ammattikorkeakoulussa ja toimii projektipäällikkönä ”Kierrätystekstiilit rakennusalalla – ReTexCon” hankkeessa.

Juhani Kakriainen työskentelee laboratoriovastaavana LAB-ammattikorkeakoulussa ja toimii laboratorioinsinöörinä ”Kierrätystekstiilit rakennusalalla – ReTexCon” hankkeessa.

Artikkelikuva: Gatja Tiusanen

Viittausohje

Tiusanen, G. & Kakriainen, J. 2026. Silpusta levyksi – näin kierrätystekstiilistä kehitetään levytuotetta. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/silpusta-levyksi-nain-kierratystekstiilista-kehitetaan-levytuotetta/

EU:n osarahoittama