Opiskelijat oppimisen koordinaattoreina

Perinteisesti oppimistilanteet ohjataan hyvin opettajalähtöisesti. Vaikka toimeksianto olisi ulkoinen tai opiskelijoiden omista ideoista kumpuava, on oppimisprojektin johto ja koordinointi perinteisesti opettajan näpeissä. Challenge-Based-Learning (CBL) antaa opiskelijoille kuitenkin mahdollisuuden johtaa ja koordinoida omia haasteitaan valmentajien eli henkilökunnan tarkkaillessa oppimista taka-alalla.

Kirjoittaja: Tapani Heikkilä

Käytännönläheinen oppimisprojekti

Product Development Engineering -ohjelmassa (virallinen hakukohde tunnettu vielä nimellä Industrial Mechanical Engineering) käytetyn Open Engineering konseptin yksi kulmakivistä ovat opiskelijalähtöiset oppimishaasteet. Opiskelijat itse ehdottavat haasteen aiheet, laativat rajaukset ja aikataulut. Valmentajat pyrkivät vaikuttamaan järjestettäviin haasteisiin viemällä niitä riittävän moderniin ja monipuoliseen suuntaan, mutta muutoin ideat kumpuavat opiskelijoista, jotka vuorollaan niitä järjestävät ja koordinoivat.

Haaste voi liittyä esimerkiksi nollaenergiaratkaisuihin, robotteihin, materiaalien uusiohyödyntämiseen tai tekoälyratkaisuihin; rajauksia ei ole vaan tavoitteena on tuotteiden, prosessien tai palveluiden kehittäminen.

Kyseiset haasteet ovat enimmäkseen käytännönläheisiä töitä kuten laitteiden rakentamista. Tätä käytännön suoritusta pyritään tukemaan teorian tai muun informaation lisäämisellä mahdolliseen raporttiin tai omaan oppimispäiväkirjaan. Näin opiskelija lähtee hakemaan teoreettista taustatietoa juuri siihen tarpeeseen ja tilanteeseen, mihin hänellä on tarve. Tietoa ei kaadeta etukäteen opiskelijalle kaiken varalta. Tämä on kokemukseni mukaan kehittänyt kahta asiaa: opiskelija osaa paremmin yhdistää käytännön tekemisen teoreettisen taustan kanssa sekä on erityisen motivoitunut hakemaan taustainfoa juuri omaan projektiinsa. Aihetta on tutkittu viime vuosina eri puolilla, ja esimerkiksi espanjalais-tanskalaisessa tutkimuksessa (Galdames-Calderon et al. 2024) korostettiin juuri käytännönläheisen toiminnan yhteyttä teorian oppimiseen.

Kuva 1. Keväällä 2026 opiskelijat järjestivät linjarobottikilpailun. Posterin teki opiskelija Laia Cerrada Plumed. (Kuva: Tapani Heikkilä)

Opiskelijoiden koordinointi lisää motivaatiota

Kokemuksen pohjalta on havaittu, että opiskelijat ovat erityisen innostuneita ja motivoituneita osallistumaan toisten opiskelijoiden organisoimiin oppimishaasteisiin. Opiskelijakoordinaattorit ovat CBL‑haasteissa poikkeuksellisen vahva motivaatiota lisäävä tekijä, koska rooli aktivoi autonomian, kompetenssin ja sosiaalisen yhteenkuuluvuuden – juuri ne psykologiset mekanismit, jotka Self‑Determination Theory (SDT) tunnistaa sisäisen motivaation ytimeksi. (Edward 2000)

Väitteille löytyy myös tutkittua tietotaustaa. Scoping review (Pantzos ym. 2025) osoittaa, että tällainen vastuun ja päätäntävallan kasvu lisää opiskelijoiden motivaatiota, koska he kokevat olevansa projektin todellisia toimijoita eikä vain tehtävien suorittajia. Koordinointivastuu pakottaa opiskelijan myös ratkaisemaan oikeita, avoimia ja eteen tulevia ongelmia. Ei opettajan antamia irrallisia tehtäviä.

Lisäksi on havaittu, että koordinaattorit alkavat toimia ammatillisina toimijoina, ei pelkästään opiskelijoina ja tämä identiteetin muutos toimii vahvana motivaatiotekijänä. Opiskelijalähtöinen koordinointi lisää myös sosiaalisuutta opiskelijoiden kesken. (Pantzos ym. 2025)

Arviointiin liittyviä haasteita

CBL ei ole ryhmätyö. Se mitä opiskelija tai ryhmä saa aikaiseksi lopputuloksena ei ole valmentajille arvioinnin näkökulmasta niin tärkeää kuin opiskelijan oma oppiminen. Tämä tuo arviointiin paljon haasteita, koska opettaja ei anna opiskelijalle tehtäviä, eikä tulosta mitata toimivan tai toimimattoman ratkaisun / laitteen kautta, vaan valmentaja seuraa opiskelijan osaamisen kehittymistä. Tämä on iso haaste ja vaatii opiskelijan ja valmentajan välistä dialogia.

Oppimiseen suhtaudutaan CBL:n kautta kokonaisvaltaisemmin kuin yksittäisten kurssien tai tehtävien kautta tehtävässä arvioinnissa. Esimerkiksi projektiin liittyy opiskelijan oppimisaikaa, mikä kehittää hänen geneeristä osaamistaan ja metataitojaan. Nämä tulee myös huomioida opintopisteytyksessä eli opiskelija oppii laaja-alaisesti eri asioita – ei pelkästään yhteen projektiin liittyviä substanssiasioita. Kaiken kaikkiaan kyseinen konsepti vaatii valmentajalta täysin perinteistä poikkeavaa näkökulmaa ja asennetta arviointiin ja koko oppimisprosessiin.

Edistää opiskelijoiden keskinäistä sosiaalisuutta yli koulutusrajojen

Opiskelijalähtöiset haasteet ovat erittäin antoisia niin opiskelijoille kuin valmentajillekin ja suosittelen vahvasti kaikkia kokeilemaan niitä. Erittäin positiivisena yksityiskohtana olemme havainneet, että opiskelijahaasteisiin lähtee ennakkoluulottomasti mukaan opiskelijoita eri koulutuksista ja erilaisin taustoin. Jo kokeilu-uran alkuvaiheessa mukana on ollut opiskelijoita LUT-yliopiston puolelta sekä ristiin opiskelijoita muista ammattikorkeakouluista.

Opiskelijahaasteet ovat oiva tapa lisätä monialaista toimintaa, mikä perinteisten kurssien ja toteutusten kautta näyttää vaikealta. Lisäksi tämä on oiva ja luonteva tie integroida kotimaisia ja ulkomaisia opiskelijoita.

Lähteet

Pantzos. P., Pears. A., Ampadu. E. 2025. Students’ Motivation in Challenge-Based Learning in Higher Engineering Education: A Scoping Review. Viitattu 30.9.2016. Saatavissa https://online-journals.org/index.php/i-jep/article/view/54571

Galdames-Calderon. M., Pedersen. A., Rodriguez-Gomez. D. 2024. Systematic Review: Revisiting Challenge-Based Learning Teaching Practices in Higher Education. Viitattu 02.10.2016. Saatavissa https://www.mdpi.com/2227-7102/14/9/1008

Deci, Edward L. & Ryan, Richard M.: The “What” and “Why” of Goal Pursuits: Human Needs and the Self-Determination of Behavior. 2000. Viitattu 29.9.2026. Saatavissa https://selfdeterminationtheory.org/SDT/documents/2000_DeciRyan_PIWhatWhy.pdf