Rahoituksesta kilpailuetuun: pk-yrityksen TKI-polku

Pk-yrityksille TKI-rahoitus voi avata uusia mahdollisuuksia kasvuun, uudistumiseen ja kilpailukyvyn vahvistamiseen, mutta rahoituskanavien kokonaisuus näyttäytyy yrityksille usein vaikeasti hahmotettavana. LAB-ammattikorkeakoulun NOKKA-hankkeessa on tarkasteltu, millaiset tekijät helpottavat tai estävät pk-yrityksiä hyödyntämästä tutkimus-, kehitys- ja innovaatiorahoitusta.

Kirjoittaja: Pirjo Rautiainen

Rahoituskanavien kokonaisuus ja pk-yritysten haasteet

T&K-rahoituskanavat voidaan jäsentää kolmeen pääluokkaan: kansallisiin, eurooppalaisiin ohjelmiin ja kansainvälisiin instrumentteihin. Kansallisella tasolla rahoitus kohdistuu tyypillisesti yrityksen kehittämistoimiin, tutkimus- ja pilotointivaiheisiin sekä käytännönläheisiin demonstraatioihin (Takalo et al. 2024). Eurooppalaiset ohjelmat painottavat usein kansainvälisiä konsortioita, tutkimuksellista kunnianhimoa sekä skaalautuvuutta (European Commission 2023). Kansainväliset verkostot tukevat rajat ylittävää yhteistyötä, yhteiskehittämistä ja osaamisen jakamista (EUREKA 2026; COST Association 2026). Pk-yritysten näkökulmasta rahoituskanavien moninaisuus lisää joustavuutta, mutta samalla kasvattaa sopivimman rahoituspolun valinnan monimutkaisuutta.

Eri rahoituskanavat edellyttävät erilaisia tapoja kuvata kehittämistyötä. Kansalliset instrumentit saattavat korostaa yrityksen liiketoimintatarvetta ja toimenpiteiden realistisuutta. Eurooppalaisissa ohjelmissa korostuvat tutkimus- ja innovaatioarvon lisäksi vaikuttavuuspolut, levittäminen ja laajemmat yhteiskunnalliset tavoitteet. Pk-yritysten haasteita on siis löytää oikea rahoitusinstrumentti sekä oppia kertomaan oma kehittämistarve eri tavoilla: liiketoimintakielellä, tutkimuskielellä ja ohjelmakielellä.

Kansallisella politiikkatasolla korostuu usein ajatus siitä, että yritysten ja tutkimusorganisaatioiden yhteistyötä on tarpeen vahvistaa järjestelmällisesti, koska se vaikuttaa innovaatiokyvykkyyteen ja pitkän aikavälin tuottavuuteen. Suomessa on viime vuosina julkaistu selvityksiä, joissa tarkastellaan yritysten ja korkeakoulujen/tutkimuslaitosten yhteistyön nykytilaa, esteitä ja kehittämistarpeita. Tulosten keskeinen viesti on, että yhteistyön toimivuus rakentuu toistuvien käytäntöjen, ei yksittäisten hankkeiden varaan (ks. esim. Valtioneuvosto 2024: Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen käytön monivuotinen suunnitelma).

NOKKA-hankkeessa saatujen tulosten mukaan eteläkarjalaiset pk-yrityksissä rahoitusinstrumentit koetaan usein vaikeasti hahmotettavaksi ja sirpaleiseksi (vrt. OECD 2023). Tämä selittyy etenkin instrumenttien määrällä, sekä sillä, että rahoitus kytkeytyy eri osa-alueisiin: osa rahoituksista painottaa tutkimuksellista uutuusarvoa, osa kaupallistamisen uskottavuutta, osa taas alueellista vaikuttavuutta ja työelämän kehittämistä. Äärimmillään TKI-hankkeet tulkitaan kuormittavana lisätehtävänä. Tämä viittaa siihen, että keskeinen haaste ei ole rahoitusmahdollisuuksien puute, vaan niiden hahmottaminen ja kytkeminen yrityksen omaan kehittämispolkuun.

Pk-yritysten rahoitushaasteet ja onnistumisen edellytykset

Arki pk-yrityksissä on usein operatiivisesti kuormittunutta. Pk-yritysten vaikeudet T&K-rahoituksen hyödyntämisessä liittyvätkin tutkimusten mukaan ensinnäkin ajallisiin ja organisaation resursseihin (Hall et al. 2015). Hakeminen edellyttää usein sisäistä koordinointia, kehittämistavoitteiden kirkastamista, kustannusten ja työpanoksen arviointia sekä dokumentaatiota, joka tuntuu raskaalta suhteessa arjen tekemiseen. Kun yrityksen kehittämistyö on tiettyjen henkilöiden varassa ja sama henkilö hoitaa useita tehtäviä, hakeminen näyttäytyy helposti lisätyönä, jonka hyödyt realisoituvat vasta myöhemmin.

Lisäksi hakemusten monimutkaisuus ja vaadittavan dokumentaation laajuus vähentävät hakuaktiivisuutta. Rahoitushakemus taas vaatii usein ennakolta jäsennettyä suunnitelmaa, mittareita ja työpakettirakennetta. Jos tutkimusprosessin vaiheet, vaatimukset ja toimintalogiikka eivät ole yritykselle tuttuja, rahoituksen hakeminen ja hyödyntäminen voi muodostua merkittäväksi kynnykseksi. Tutkimuksellisuus saattaa näyttäytyä pk-yritykselle joko liian abstraktina tai liian akateemisena, jolloin yhteistyötä ei osata ajatella luontevana toimintatapana. Tutkimusorganisaatioiden toiminta voi vaikuttaa hitaalta tai vaikeasti ennakoitavalta.

Rahoituksen hakemista edistävät tekijät liittyvät erityisesti yrityksen verkostoihin ja valmiuksiin. Tutkimusten mukaan tiivis yhteistyö tutkimusorganisaatioiden kanssa lisää mahdollisuuksia päästä osaksi rahoitettuja hankkeita (Teirlinck & Spithoven 2013). Yritys saa tukea kehittämistarpeiden tunnistamiseen, menetelmiin, vaikuttavuuspolkuun ja hankelogistiikkaan, samalla kun tutkimusorganisaatio saa kosketuspinnan aitoihin kehittämisongelmiin ja toimintaympäristöihin.

Käytännön tasolla onnistumista tukee usein varhainen vuoropuhelu rahoittajan ja asiantuntijoiden kanssa, koska se auttaa muokkaamaan hankesuunnitelmaa rahoituskriteereihin sopivaksi (Hottenrott & Lopes Bento 2014). Monissa rahoitusjärjestelmissä on neuvontakäytäntöjä, joissa rahoitusmalleja selkeytetään ja yritys saa tukea sopivan rahoituspolun valintaan. Erilaiset rahoitusinfot ja käytännönläheiset tilaisuudet madaltavat kynnystä: niissä rahoitus muuttuu abstraktista “järjestelmästä” konkreettisiksi vaihtoehdoiksi, joita voi peilata omaan tilanteeseen.

Onnistumista tukee se, että tutkimusagenda sidotaan selkeästi liiketoiminnan tavoitteisiin ja strategiseen kasvuun (Hall et al. 2016). Silloin hankkeessa on tunnistettu aidosti ratkaistava ongelma: esimerkiksi myynnin ongelma, tuotannon tehokkuus tai kansainvälistymisen este. Kun kehittämistarve on konkreettinen, rahoitushakemuksesta tulee luontevammin perusteltu ja tuloksille voidaan asettaa uskottavat mittarit.

Kun kehittämisen rytmi muuttuu pitkäjänteisemmäksi, päätöksenteko saa dataa ja dokumentaatiota tuekseen ja yrityksessä opitaan toimimaan osana laajempaa innovaatioekosysteemiä. Kun ensimmäinen hanke saadaan tehtyä, seuraavan hakeminen on usein helpompaa, koska yrityksellä on valmiiksi hankemaailmaan sopiva kieli, mallit ja rutiinit. Yhteistyöhankkeet tutkimusorganisaatioiden kanssa luovat mahdollisuuksia oppia tutkimusprosesseista ja rakentaa pidemmän aikavälin kumppanuuksia (Teirlinck & Spithoven 2013). Tällöin rahoitus ei ole irrallinen ponnistus, vaan osa kumppanuuden kehitystä: yhdessä opitaan, haetaan, toteutetaan, ja tulokset jalostetaan yhdessä.

Kohti vaikuttavampaa TKI-yhteistyötä

Pk-yritysten mahdollisuudet saada TKI-rahoitusta liittyvät laajempiin kehittämistavoitteisiin. Rahoituksen hyödyntäminen edellyttää selkeästi muotoiltuja tutkimusideoita, aktiivista yhteistyötä tutkimusorganisaatioiden kanssa sekä yrityksen omien tutkimusvalmiuksien systemaattista kehittämistä. Onnistuminen linkittyy usein siihen, että yrityksen uudistamistarve käännetään ymmärrettäväksi rahoitusinstrumentin logiikkaan ja yhteistyöverkosto tuo uskottavuutta, resursseja ja menetelmällistä tukea.

Pienikin TKI-investointi voi toimia ponnahduslautana, joka avaa uusia liiketoimintamahdollisuuksia. NOKKA-hankkeen tulosten perusteella Etelä-Karjalan pk-yrityksillä on hyvät edellytykset hyödyntää julkista T&K-rahoitusta, kunhan käytännön tuki, tiedon saavutettavuus ja verkostoitumismahdollisuudet tehdään yrityksille helposti lähestyttäviksi ja kun yritysten oma kehittämisagenda on riittävän kirkas ja kytketty liiketoiminnan tavoitteisiin.

Lähteet

COST Association. 2026. European Cooperation in Science and Technology. Viitattu 16.6.2026. Saatavissa https://www.cost.eu

European Commission. 2024. Horizon Europe strategic plan 2025-2027. Viitattu 16.6.2026. Saatavissa https://op.europa.eu/en/web/eu-law-and-publications/publication-detail/-/publication/6abcc8e7-e685-11ee-8b2b-01aa75ed71a1

EUREKA Network. 2026. EUREKA Network. Viitattu 16.6.2026. Saatavissa https://www.eurekanetwork.org

Hall, B. H., Moncada-Paternò-Castello, P., Montresor, S. & Vezzani, A. 2015. Financing constraints, R&D investments and innovative performances: New empirical evidence at the firm level for Europe. Economics of Innovation and New Technology. 25 (3), 183–196. Viitattu 16.6.2026. Saatavissa http://dx.doi.org/10.1080/10438599.2015.1076194

Hottenrott, H. & Lopes-Bento, C. 2016. R&D partnerships and innovation performance: Can there be too much of a good thing? Journal of Product Innovation Management. 33 (6), 773–794.

OECD. 2023. OECD SME and Entrepreneurship Outlook 2023. OECD Publishing. Viitattu 16.6.2026. Saatavissa https://www.oecd.org/en/publications/oecd-sme-and-entrepreneurship-outlook-2023_342b8564-en.html

Takalo, T., Tanayama, T. & Toivanen, O. 2020. Welfare effects of R&D support policies. Bank of Finland Research Discussion Paper No. 2/2022. Viitattu 16.6.2026. Saatavissa https://www.econstor.eu/handle/10419/249598

Teirlinck, P. & Spithoven, A. 2013. Research collaboration and R&D outsourcing: Different R&D personnel requirements in SMEs. Technovation. 33 (4–5), 142–153. Viitattu 16.6.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.technovation.2012.11.005

Valtioneuvosto. 2024. Valtion tutkimus- ja kehittämisrahoituksen käytön monivuotinen suunnitelma. Helsinki: Valtioneuvosto. Valtioneuvoston julkaisuja 2024:31. Viitattu 16.6.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-858-1