Planetaarinen hyvinvointi vastuullisen matkailun näkökulmasta

Planetaarinen hyvinvointi on ajankohtainen ja monitahoinen käsite, joka nivoo yhteen yksilöiden hyvinvoinnin, yhteiskunnalliset palvelujärjestelmät ja luonnon elinvoimaisuuden. Mallin ytimessä on ajatus siitä, että ihminen ja luonto ovat toisiinsa sidottuja: terveet ekosysteemit tukevat ihmiselämää, kun taas vastuulliset valinnat vahvistavat luonnon toipumista. Tämä yhteys tarjoaa erinomaisen kehyksen tarkastella vastuullista ja muutosmatkailua, joiden tavoitteena on rakentaa kestävämpää tulevaisuutta niin matkailijoille, paikallisille yhteisöille kuin planeetallemme.

Kirjoittaja: Johanna Heinonen

Matkailu ja sen vaikutus planetaariseen hyvinvointiin

Matkailu on yksi maailman suurimmista toimialoista, mutta sen ekologinen, sosiaalinen ja kulttuurinen jalanjälki on merkittävä. YK:n maailman matkailujärjestön (UNWTO) mukaan matkailun odotetaan edelleen kasvavan, mutta kasvu tuo mukanaan monia haasteita, kuten luonnonvarojen ylikäyttöä, ilmastovaikutuksia ja paikallisyhteisöjen kuormittumista. Planetaarisen hyvinvoinnin käsite, joka korostaa ihmisen terveyden ja maapallon ekosysteemien keskinäistä riippuvuutta, tarjoaa kehyksen ymmärtää, miten matkailun käytäntöjä voidaan muuttaa kestävämmiksi (Whitmee et al. 2015).

Planetaarinen hyvinvointi tarkoittaa sitä, että ihmisen ja planeetan terveys kulkevat käsi kädessä. Whitmeen ym. (2015) mukaan ilmastonmuutoksen hillitseminen, luonnon monimuotoisuuden säilyttäminen ja ekologisten resurssien vastuullinen käyttö ovat edellytyksiä myös ihmiselämän hyvinvoinnille. Matkailuala voi vaikuttaa merkittävästi näihin tekijöihin, sillä se tuottaa suuren osan kasvihuonekaasupäästöistä ja vaikuttaa luonnon ekosysteemeihin matkakohteissa.

Yksilöllä on keskeinen rooli vastuullisen matkailun toteuttamisessa. Planetaarisen hyvinvoinnin mallin mukaan ”luontoyhteys vahvistaa yksilön terveyttä ja hyvinvointia”. Matkailu voi tarjota tämän yhteyden löytämiseen tärkeitä mahdollisuuksia, mutta samalla matkailijoiden vastuulla on varmistaa, etteivät he kuormita vierailukohteitaan liikaa. Vastuullinen matkailija valitsee paikallisia palveluita, välttää massaturismia ja osallistuu toimintaan, joka tukee luonnon säilymistä. Tämä edellyttää myös matkailupalveluiden kehittämistä siten, että ne minimoivat äärimmäiset ekologiset ja sosiaaliset haitat.

Planetaarisen hyvinvoinnin näkökulma haastaa matkailijat, palveluntarjoajat ja päättäjät ajattelemaan pidemmälle: Matkailun tulee toimia aloitteellisena voimavarana niin ekosysteemien säilyttämisessä kuin paikallisyhteisöjen hyvinvoinnin vahvistamisessa. Kun matkailijat ymmärtävät oman roolinsa osana isompaa planetaarista kokonaisuutta, heistä tulee myös vastuullisuuden edistäjiä omassa arjessaan.

Vastuullinen matkailu ja palvelujärjestelmät

Planetaarisen hyvinvoinnin malli korostaa myös palvelujärjestelmien, kuten terveys- ja hyvinvointipalveluiden, merkitystä kestävässä kehityksessä. Vastuullinen matkailu voi toimia osana tätä järjestelmää tarjoamalla hyvinvointia edistäviä palveluja luonnon keskellä. Esimerkiksi luontoon pohjautuvat elämykset, kuten metsäterapia, jooga luonnossa tai ekomatkailu, ovat esimerkkejä palveluista, jotka tukevat sekä yksilön terveyttä että luonnon elinvoimaisuutta.

”Luonnonmukaiset menetelmät edistävät terveyttä ja hyvinvointia”, kuten mallissa todetaan. Luontoperustaisilla palveluilla on osoitettu olevan monia positiivisia vaikutuksia mielenterveyteen ja stressinhallintaan (Hartig ym. 2014). Kun matkailupalvelut rakennetaan vastuullisesti, ne tukevat myös paikallisyhteisöjen elinkeinoja ja kulttuuriperinteiden säilymistä.

Muutos syntyy yhteydestä yksilön, palveluiden ja ympäristön välillä

Muutosmatkailu on vastuullisen matkailun syvällisempi muoto, jossa matkailija ei ole vain kuluttaja, vaan aktiivinen toimija muutoksen aikaansaamisessa. Se kutsuu yksilöitä pohtimaan omaa suhdettaan luontoon, paikallisyhteisöihin ja globaaliin vastuuseen. Planetaarisen hyvinvoinnin ytimessä oleva ajatus ”luontoyhteyden vastavuoroisuudesta” konkretisoituu muutosmatkailussa: kun ihminen kunnioittaa ja hoitaa luontoa, luonto puolestaan tukee ihmisen hyvinvointia. Muutosmatkailu voi ilmentyä esimerkiksi vapaaehtoistyönä paikallisissa ekosysteemien ennallistamisprojekteissa, kestävän kehityksen hankkeissa tai kulttuuriperinnön suojelussa. Matkailu muuttuu silloin osallistavaksi kokemukseksi, jossa matkailija oppii paikallisilta yhteisöiltä ja osallistuu omalla panoksellaan planeetan hyvinvointiin.

Ympäristön toipuminen matkailun kautta

Planetaarisen hyvinvoinnin malli alleviivaa luonnon toipumisen merkitystä. ”Luonto on paluumatkalla kohti elpymistä”. Vastuullinen ja muutosmatkailu voivat tukea tätä elpymistä monin tavoin. Ekologinen matkailu, jossa matkailutoiminta perustuu kestävään resurssien käyttöön, voi vahvistaa paikallisten luonnonsuojelualueiden merkitystä ja varmistaa, että ekosysteemit pääsevät elpymään. Esimerkiksi Shashan ym. (2020) tutkimukset osoittavat, että ekoturismi voi olla avainasemassa monien herkän luontokohteiden suojelussa, sillä matkailijoiden maksamat käyntimaksut ohjataan suoraan luonnonsuojelutyöhön. Samalla se nostaa esiin tarinoita luonnon merkityksestä ja motivoi matkailijoita vastuullisiin valintoihin omassa elämässään.

Matkailijan rooli on merkittävä

Planetaarinen hyvinvointi kutsuu meitä tarkastelemaan matkailua uudesta perspektiivistä. Yksilön valinnat, matkailupalveluiden vastuullinen kehittäminen ja luonnon toipumisen tukeminen kietoutuvat yhteen kestävässä ja vastuullisessa matkailussa. Muutosmatkailu tuo vielä syvällisemmän ulottuvuuden, jossa matkailija ei ole vain tarkkailija vaan aktiivinen toimija.

Lopulta kysymys on vastavuoroisuudesta: kun matkailijat kunnioittavat luontoa ja paikallisia yhteisöjä, he saavat vastineeksi hyvinvointia ja elämyksiä, jotka kestävät pitkälle tulevaisuuteen. Vastuullinen matkailu ja muutosmatkailu eivät ole vain trendejä – ne ovat välttämättömyyksiä planeettamme hyvinvoinnin turvaamiseksi.

Lähteet

Hartig, T., Mitchell, R., de Vries, S., & Frumkin, H. 2014. Nature and health. Annual Review of Public Health, 35 (1), 207–228. Viitattu 18.12.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1146/annurev-publhealth-032013-182443

UNWTO. World Tourism Barometer. YK:n maailman matkailujärjestö. Viitattu 18.12.2024. Saatavissa https://www.unwto.org/un-tourism-world-tourism-barometer-data

Shasha, Z.T., Geng, Y., Sun, Hp., Musakwa, W. & Sun, L. 2020. Past, current, and future perspectives on eco-tourism: a bibliometric review between 2001 and 2018. Environmental Science and Pollution Research. 27, 23514–23528. Viitattu 18.12.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s11356-020-08584-9

Whitmee, S., Haines, A., Beyrer, C., Boltz, F., Capon, A. G., de Souza Dias, B. F., Ezeh, A., Frumkin, F., Gong, P., Head, P., Horton, R., Mace, G.M., Marten, R., Myers, S.S., Nishtar, S., Osofsky, S.A., Pattanayak, S.K., Pongsiri, M.J., Romanelli, C., Soucat, A., Vega, J. & Yach, D. 2015. Safeguarding human health in the Anthropocene epoch: report of The Rockefeller Foundation–Lancet Commission on planetary health. The Lancet. 386 (10007). 1973–2028. Viitattu 18.12.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/S0140-6736(15)60901-1