Ovatko biopohjaiset muovit ratkaisu terveydenhuoltoalan kertakäyttökulttuuriin?

Terveydenhuollon palveluista syntyy erittäin paljon muovijätettä, arviolta jopa kolmasosa alalla syntyvistä jätteistä on muovia. Alalla käytetään paljon kertakäyttöisiä tuotteita, jotka käytön jälkeen, lähes poikkeuksetta, poltetaan kontaminaatioriskien ja alan yleisten käytänteiden vuoksi. Fossiilipohjaisten muovisten kertakäyttötuotteiden käyttöä tulisikin vähentää myös terveydenhuollossa. Terveydenhuollon muovinkäyttöön liittyvät ratkaisut edellyttävät paitsi kokonaisvaltaista ajattelu- ja toimintatapojen muutosta, myös vaihtoehtoisten käytän-teiden ja materiaalien allokointia. Yksi materiaalivaihtoehto on biomuovit, mutta niiden laajempaan käyttöönottoon liittyy paitsi paljon mahdollisuuksia, myös epävarmuustekijöitä.

Kirjoittajat: Karoliina Korpela & Pia Haapea

Sosiaali- ja terveysalan muovijätteet ja kertakäyttökulttuuri

Terveydenhuollossa syntyy maailmanlaajuisesti huomattavia määriä muovijätettä, arvioiden mukaan jopa kolmasosa alan jätteistä on muovia (Rizan ym. 2020). Vuonna 2025 terveydenhuollon globaali muovijätekertymä ylitti 20 miljoonaa tonnia (Systemiq & Eunomia 2025). Suomessa muovijätettä syntyy vuosittain noin 10 000 tonnia (VTT 2024). Suuri osa tästä jätteestä koostuu steriileistä kertakäyttöpakkauksista, suolaliuos- ja ravinnepusseista, desinfiointipulloista ja lääkepakkauksista. Kontaminaatioriskien vuoksi, nämä materiaalit päätyvät Suomessa ja globaalilla tasolla lähes poikkeuksetta polttoon, mikä on edelleen yleisin terveydenhuollon jätteen käsittelymenetelmä, joka soveltuu sekä vaarallisen, että vaarattoman jätteen käsittelyyn. (Kenny & Priadarshini 2021; Serres 2025; Uusiouutiset 2025.) Myös henkilösuojaimet, kuten käsineet, hengityssuojaimet ja suojavaatteet, kasvattavat muovijätemääriä merkittävästi. Vaikka poltto on turvallinen ja toimiva ratkaisu kontaminoituneelle jätteelle, ei se edistä materiaalien uudelleenkäyttöä tai kierrätystä. Alalla kaivataankin kokonaisvaltaista ajattelutavan muutosta, sillä nykyiset käytännöt eivät ole kestäviä.

Biomuovit vaihtoehtona kertakäyttömuoveille

Markkinoille on saatettu lukuisia biopohjaisia ja biohajoavia muovimateriaaleja korvaamaan kertakäyttömuovituotteita. Suuri ajuri tässä muutoksessa, on ollut Euroopan Unionin direktiivi tiettyjen muovituotteiden ympäristövaikutusten vähentämisestä (2019/904/EU), niin sanottu SUP-direktiivi (Single-Use Plastics Directive), sekä asetus pakkauksista ja pakkausjätteestä (2025/40/EU). Näiden odotetaan edistävän fossiilisten kertakäyttömuovien korvaamista ja käytön vähentämistä biopohjaisilla ja -hajoavilla tuotteilla.

Muovit jaotellaan neljään eri kategoriaan raaka-ainepohjan ja hajoamisen perusteella: biopohjaiset ei-biohajoavat, biopohjaiset biohajoavat, fossiiliset ei-biohajoavat ja fossiiliset biohajoavat. Esimerkkejä näihin kategorioihin kuuluvista muoveista on esitetty taulukossa 1. Tämä tekee biomuovi‑käsitteestä kuluttajalle hämäävän, sillä kaikki biopohjaiset muovit eivät ole biohajoavia, eikä biohajoavuus rajoitu biopohjaisiin materiaaleihin. (Muovipoli ym. 2020, 10) Biopohjaisina markkinoidut muovit saattavat sisältää jopa yli 50 % fossiiliperäisiä raaka-aineita. Biopohjaisuus ei myöskään automaattisesti tarkoita, että tuote olisi biohajoava. Niin sanotut drop-in-biomuovit, kuten BIO-PE ja BIO-PET, vastaavat käyttäytymisellään fossiiliperäisiä PE- ja PET-muoveja. Käsitteenä drop-in-biomuovi tarkoittaakin biopohjaista muovia, joka on ominaisuuksiltaan ja kemialliselta rakenteeltaan täysin fossiilista alkuperää olevan muovin kaltainen. (Muovipoli ym. 2020, 14,15.)

	Biopohjaiset	Fossiiliset
Ei-biohajoavat	esim. BIO-PET; BIO-PE; BIO-PP; BIO-PA; PEF	perinteiset muovit, esim. PE; PP; PA
Biohajoavat	esim. PLA; PHA; PBS; PGA; selluloosapohjaiset; tärkkelyspohjaiset	esim. PBAT; PCL

Taulukko 1. Muovien nelikenttäjaottelu. (mukaillen Muovipoli ym. 2020)

Biopohjaiset muovit ja niiden testaaminen

Biopohjaisella muovilla tarkoitetaan uusiutuvista, eloperäisistä raaka-aineista valmistettua muovia (Muovipoli ym. 2020, 14–15). Biomuoveja valmistetaan runsaasti hiilihydraattia sisältävistä viljelykasveista, selluloosasta, rehukasveista ja ruoantuotannon sivuvirroista. Myös levien, hiilidioksidin ja metaanin soveltuvuutta on tutkittu. (Muovipoli ym. 2020, 10.)

Muovien biopohjaisuus voidaan määritellä kahdella tavalla, esimerkiksi standardi EN 16640 laskee materiaalin sisältämää biopohjaista hiiltä, kun taas standardi EN 16785-1 laskee materiaalin biopohjaista sisältöä (Muovipoli ym. 2020, 14,15). Esimerkkejä biopohjaisuutta mittaavista standardeista ja sertifikaateista on esitetty taulukossa 2.

Kategoria	Standardit / Sertifikaatit
Biopohjaisuus standardit	ISO 16620 -sarja; EN 16785-1; EN 16640; ASTM D6866
Biopohjaisuus sertifikaatit	Bio-based Content Certification Scheme OK biobased (TÜV Austria) USDA Certified Biobased Product

Taulukko 2. Biopohjaisuutta mittaavat standardit ja biopohjaisuudesta kertovat sertifikaatit. (ISO; European Standards; USDA; TÜV Austria)

Muovien biohajoavuuden määrittely

Muovi luokitellaan biohajoavaksi silloin, kun mikro-organismit kykenevät hajottamaan muovit kokonaan joko hiilidioksidiksi tai metaaniksi, sekä biomassaksi ja vedeksi, kohtuullisen lyhyellä aikavälillä. Standardista ja tutkittavasta kohteesta riippuen, hajoamisen tulisi tapahtua sille suotuisissa olosuhteissa 2 kuukauden – 2 vuoden aikana. Ympäröivillä olosuhteilla on merkitystä, koska eri muovimateriaalit voivat hajota niille optimaalisissa olosuhteissa, kuten kompostissa, mutta eivät välttämättä maaperässä tai meriympäristöissä. Taulukossa 3. on listattu erilaisille materiaaleille ja tuotteille laadittuja standardeja ja sertifikaatteja indikoimaan niiden biohajoavuutta eri olosuhteissa ja ympäristöissä. (Muovipoli ym. 2020, 17–19.)

Kategoria	Alakategoria	Standardit / Sertifikaatit
Biohajoavuus standardit	Teollinen kompostointi	EN 13432; EN 14995; ISO 17088; ASTM D6400
	Kotikompostointi	AS 5810; NF T51-800; Ei eurooppalaista (EN) tai kansainvälistä (ISO) standardia vaihtelevien olosuhteiden vuoksi
	Maaperä	ISO 23517
	Vesiympäristö	ISO 19679; ASTM D6691
Kompostointi sertifikaatit	Teollinen kompostointi	OK Compost INDUSTRIAL (TÜV Austria) Industrial compostable (DIN Certco) European Bioplastics 'seedling' logo
	Kotikompostointi	OK Compost HOME (TÜV Austria) Home compostable (DIN Certco)
Biohajoavuus sertifikaatit	Maaperä	OK Biodegradable SOIL (TÜV Austria) Biodegradable in soil (DIN Certco)
	Vesiympäristö	OK Biodegradable MARINE (TÜV Austria) OK Biodegradable WATER (TÜV Austria)

Taulukko 3. Biohajoavuus ja kompostointi, standardit ja sertifikaatit. (Muovipoli ym. 2020; Tarko 2020)

Biomuovien ympäristövaikutukset

Muoveja tuotetaan maailmanlaajuisesti noin 414 miljoonaa tonnia vuosittain, josta biomuovien osuus on vain noin puoli prosenttia (European Bioplastics 2025). Biomuovien valmistaminen nykyisillä tuotantomäärillä vie vain noin 0,1 % viljelyyn käytetystä pinta-alasta (Muoviteollisuus), mutta kysynnän kasvu voi kilpailla ruoantuotannon kanssa.

Biopohjaisten muovien ympäristökuormaan vaikuttavat lukuisat muuttujat, joten biopohjainen muovi ei aina ole fossiilista muovia parempi vaihtoehto ympäristönäkökulmasta (Muovipoli ym. 2020, 15). Ympäristövaikutukset tulisikin aina arvioida tapauskohtaisesti. Lähtökohtaisesti biopohjaiset muovit ovat fossiilipohjaisia muoveja parempi vaihtoehto ilmastolle, koska biopohjaiset raaka-aineet sitovat kasvaessaan hiilidioksidia. Poltettaessa vain tämä raaka-aineeseen ilmasta sitoutunut hiili vapautuu ilmakehään, toisin kuin fossiilisia materiaaleja poltettaessa. (Muovipoli ym. 2020, 34.) Martikan mukaan biomuovin hiilijalanjälki voi kasvaa jopa suuremmaksi muihin materiaaleihin verrattuna. Lisäksi tiedonpuutteen, sekavan terminologian ja vääränlaisen hävittämisen takia biomuoveista voi koitua erilasia ympäristöhaittoja. (Martikka 2021.) Suomessa terveydenhuollon muovijätettä ei loppusijoiteta kaatopaikoille, eikä niitä siis juurikaan päädy ympäristöön. Siksi terveydenhuollossa käytettyjen muovien biohajoavuudella ei ole merkittävää vaikutusta ympäristön kannalta.

Kestävämpi terveydenhuolto edellyttää kokonaisvaltaista muutosta

Terveydenhuoltoalalla käytetään suuria määriä muovisia kertakäyttötuotteita, joiden kierrätys on usein haastavaa kontaminaatioriskien vuoksi. Kontaminoituneet terveydenhuollon muovipakkaukset, ‑tekstiilit ja ‑välineet vaativat jätehuollolta erityistoimenpiteitä eivätkä siksi nykytietämyksen valossa useinkaan sovi sellaisenaan kierrätettäviksi. Fossiilisista raaka-aineista valmistettujen kertakäyttöisten muovituotteiden sijaan looginen vaihtoehto voisi olla siirtymä uusiutuvista raaka-aineista valmistettuihin biohajoaviin materiaaleihin. Siirtymä ei ole yksiselitteinen ratkaisu, myös biopohjaisten muovisten kertakäyttötuotteiden käytöstä voi aiheutua ympäristöhaittoja. Metsien hakkuut, luonnontilaisten alueiden raivaaminen viljelylle, tai viljelyalueiden vieminen ruoan tuotannolta, tuovat mukanaan uusia ongelmia ja edistävät luontokatoa. Lisäksi biomuoveiksi luokiteltujen muovien laaja kirjo ja ominaisuudet, vaikeuttavat muovien erottelua ja materiaalikierrätystä, sekä usein hämäävät kuluttajaa.

Biopohjaisiin muoveihin siirtyminen, on kuitenkin askel oikeaan suuntaan. Vaatii kuitenkin vielä paljon tutkimusta ja tuotekehitystä, jotta biopohjaiset muovit olisivat nykyistä kestävämpi vaihtoehto. Yksi vaihtoehto on hyödyntää ruoantuotannon tai metsätalouden sivuvirtoja, jolloin biopohjaisten muovien valmistus ei kilpaile ruoantuotantoon käytettävistä resursseista.

Tavoitteena kuitenkin on, että kertakäyttöisistä ja fossiiliperäisistä tuotteista tulisi luopua myös terveydenhuollossa. Kestävämpi terveydenhuolto vaatii kuitenkin kiertotalouden mukaisia ratkaisuja, investointeja ja jatkuvaa tuotekehitystä, uusia toimintatapoja ja infrastruktuuria. Haaste on suuri, koska alalla käytettävien tuotteiden tulee olla paitsi kustannukseltaan kilpailukykyisiä, myös käytettävyydeltään ja ominaisuuksiltaan sellaisia, että ne kestävät uudelleenkäytön sekä erilaisia desinfiointi- ja sterilisointimenetelmiä.

Lähteet

Directive (EU) 2019/904. The reduction of the impact of certain plastic products on the environment. EUR-Lex. Viitattu 28.2.2026. Saatavissa https://eur-lex.europa.eu/eli/dir/2019/904/oj/eng

European bioplastics. 2025. Bioplastic materials. Viitattu 3.3.2026. Saatavissa https://www.european-bioplastics.org/bioplastics/materials/

CSN EN 16640. 2017. Bio-based products – Bio-based carbon content – Determination of the bio-based carbon content using the radiocarbon method. European Standards. Viitattu 2.3.2026. Saatavissa https://www.en-standard.eu/csn-en-16640-bio-based-products-bio-based-carbon-content-determination-of-the-bio-based-carbon-content-using-the-radiocarbon-method/

CSN EN 16785-1. 2016. Bio-based products – Bio-based content – Part 1: Determination of the bio-based content using the radiocarbon analysis and elemental analysis. European Standards. Viitattu 2.3.2026. Saatavissa https://www.en-standard.eu/csn-en-16785-1-bio-based-products-bio-based-content-part-1-determination-of-the-bio-based-content-using-the-radiocarbon-analysis-and-elemental-analysis-2/

ISO 16620-1:2015. Plastics — Biobased content. Viitattu 2.3.2026. Saatavissa: https://www.iso.org/standard/63766.html

Kenny, C. & Priyadarshini, A. 2021. Review of current healthcare waste management methods and their effect on global health. Healthcare. 9 (3), 284. Viitattu. 3.3.2026. Saatavissa https://doi.org/10.3390/healthcare9030284

Martikka, O. 2021. Biomuovi kärsii viherpesusta – pahimmat ympäristöhaitat kulminoituvat kertakäyttökulttuuriin. Viitattu 2.3.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/uutiset/biomuovi-karsii-viherpesusta-pahimmat-ymparistohaitat-kulminoituvat-kertakayttokulttuuriin

Muovipoli, New Plastics Center & Muoviteollisuus ry. 2020. Biomuoviopas. Viitattu 28.2.2026. Saatavissa https://plastics.fi/wp-content/uploads/2024/10/biomuoviopas_2020_11_25.pdf

Muoviteollisuus ry. Biomuovit. Viitattu 3.3.2026. Saatavissa https://plastics.fi/muovitieto/muovit-ja-ymparisto/biomuovit/

REGULATION (EU) 2025/40. Regulation on packaging and packaging waste, amending Regulation (EU) 2019/1020 and Directive (EU) 2019/904, and repealing Directive 94/62/EC. EUR-Lex. Viitattu 28.2.2026. Saatavissa https://eur-lex.europa.eu/eli/reg/2025/40/oj/eng

Rizan, C., Mortimer, F., Stancliffe, R. & Mahmoot, F. B. 2020. Plastics in healthcare: time for a re-evaluation. Journal of the Royal Society of Medicine. Vol. 113 (2), 49-53. Viitattu 17.2.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1177/0141076819890554

Serres. 2025. Unlocking the potential of hospital plastics: A smarter path to sustainability. Fluid Talk blog. Viitattu 27.2.2026. Saatavissa https://www.serres.com/blog/unlocking-the-potential-of-hospital-plastics/

Systemiq & Eunomia. 2025. A Prescription for change: Rethinking plastics use in healthcare to reduce waste, greenhouse gas emissions and costs. Viitattu 16.2.2026. Saatavissa https://eunomia.eco/reports/a-prescription-for-change/

Tarko, I. 2024. Biohajoavuuden ja kompostoitavuuden testaus kansallisten ja kansainvälisten standardien mukaisesti. Viitattu 2.3.2026. Saatavissa https://measurlabs.com/fi/blog/biohajoavuus-kompostoitavuus-standardinmukainen-testaus/

VTT. 2024. Uusi tutkimushanke edistää muovien kiertotaloutta – sääntely ja toimiva arvoketju avainasemassa. Viitattu 27.2.2026 Saatavissa https://www.vttresearch.com/fi/uutiset-ja-tarinat/uusi-tutkimushanke-edistaa-muovien-kiertotaloutta-saantely-ja-toimiva-arvoketju

TÜV Austria. TÜV AUSTRIA Certification Scheme: OK biobased. Viitattu 2.3.2026. Saatavissa https://okcert.tuvaustria.com/ok-biobased-en/

USDA, United States Department of Agriculture. BioPreferred. Voluntary Labeling Initiative. Viitattu 2.3.2026. Saatavissa https://www.biopreferred.gov/BioPreferred/faces/pages/AboutLabel.xhtml

Uusiouutiset. 2025. Sairaaloiden muovijätteille kierrätysketju. Viitattu 2.3.2026. Saatavissa https://uusiouutiset.fi/sairaaloiden-muovijatteille-kierratysketju/

Kirjoittajat

Karoliina Korpela on LAB-ammattikorkeakoulusta energia- ja ympäristötekniikan insinööriksi valmistuva opiskelija, joka toimi harjoittelijana SOTEWASTE – hankkeessa, sekä kirjoittaa sosiaali- ja terveysalan jätteisiin liittyvää opinnäytetyötä osana hanketta.

Pia Haapea on LAB-ammattikorkeakoulun yliopettaja tekniikan yksikössä ja hän toimii myös asiantuntijana SOTEWASTE – Ilmastokestävä ja sopeutuva yksityinen sosiaali- ja terveydenhuolto – hankkeessa. Haapea on toiminut ympäristö- ja kiertotalousratkaisujen ja -koulutuksen parissa koko työikänsä.

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/poyta-tarvikkeet-sakset-terveydenhoito-24193880/ (Pexels Licence)