Teollista ajattelua vai käsityötä? Teollisen vallankumouksen perintö esillä Habitaressa

Habitare 2026:ssa nähtiin tuotekirjo, joissa toistui teolliseen vallankumoukseen johtaneet valmistuksen kehittymisen vaiheet. Käsityöläisyys korostuu tämän päivän kodin kalusteiden estetiikassa. Käsityöläisyyden ja teollisen muotoilun yhdistelmä inspiroi liiketoimintaa. Habitaressa nähdyt muotoilun uudet tuulet ovat tuttuja teollisen tuotannon kehittymisen vaiheista.

Kirjoittajat: Paula Valkonen ja Vesa Liuhanen

Habitare 2026 jalkautui Messukeskuksen halleihin täynnä korkealaatuisia tuotteita ja palveluita. Asumiseen liittyvät ratkaisut löytyivät omasta hallistaan ja kodin kalusteisiin ja sisustamiseen liittyvät brändit esittäytyivät omalla alueellaan. Piensisustamisesta kiinnostuneet messuvieraat ja vintagen ystävät löysivät myös oman alueensa. Käytännössä teollisesti valmistetut, viimeistellysti valmistetut tuotteet erottuivat käsityöstä. Habitare 2026:ssa toistuivat teollisen tuotannon suuntaukset!

Habitaren näytteilleasettajien jakautumiseen omiin karsinoihinsa on pitkät perinteet, messuvieraat ovat jo tottuneet etsimään inspiraatiota erillisillä teema-alueilla. Jakautumisen perusteluita voi näin ulkopuolisena vain spekuloida, mutta muotoilualan ammattilaisina tarkastelemme messuhallien ja brändien lokeroitumista rationaalisesti. Luultavasti jakaudutaan käytännöllisistä ja liiketoiminnallista syistä. Klusteroituminen sekä auttaa 1) messuvieraita hahmottamaan suurien messuhallien sisältämiä teemoja, että 2) tuottamaan tuotebrändeille lisää markkinapotentiaalia ja kaupallista etua. On kannattavaa hakeutua vierekkäin. Tuotebrändit, niin teollisesti kuin käsityönä valmistetut, hakevat vetovoimaa toisistaan samoin. Toisaalta järjestäjien näkökulmasta kävijävirtoja halutaan optimoida ja saada alueista tarjonnaltaan monipuolisia ja inspiroivia.

Erilaiset tuotantotavat ja laatukäsitykset, tavoitteena kasvu

Teollisesti valmistetut laajojen tuotesarjojen tuotemerkit edustavat toisenlaista tuotantokäytäntöä kuin käsityö. Valmistusjärjestelmien vahvuudet ovat voimia, jotka ovat aikojen saatossa edistäneet teollisuuden kehittymistä (Doll & Vonderembse 1991, 406). Teollinen tuotanto mahdollisti suuret, tasalaatuiset tuote-erät, mutta käsityö ja käsityöteollisuus takasi yksilöllisen tuotteen. Teollista vallankumousta edisti mm. työvoiman saatavuus, teknologian kehittyminen ja markkinan muutos, koska yritysten kilpailukyvyn tuli mukautua vallitseviin olosuhteisiin (Doll & Vonderembse 1991, 404–405; Schmenner 2001, 95). Teollistumisen tuotantotavat eivät suinkaan olleet lineaarisia: ne limittyivät toisiinsa, ja käytännöt muuttuivat hitaasti. Tuotantotapojen muutos ei myöskään ollut helppoa mm. koska yrityksissä tarvitaan uudenlaista ajattelutapaa ja kykyä ratkoa uudenlaisia haasteita (Doll 1991, 402, 410).

Kiinnostavasti ilmiö toistuu edelleen: käsityöläisten myyntivalttina oli edelleen näyttää vahvuutensa, koska kilpailukyvyn pystyi todistamaan taitavalla kädenjäljellä myös Habitaressa. Toisaalta, jos käsityöläisbrändi haluaa kasvaa, tuotteiden valmistamista käsin ei pystytä lisäämään loputtomiin resurssien vähäisyyden vuoksi. Saattaa olla haasteellista ratkoa, että vaikka markkinaa yksilöllisille käsityönä tehdyille tuotteille varmasti olisikin, mistä löytyisi riittävästi taitavaa työvoimaa suurempiin volyymeihin? Doll & Vonderembsen (1991, 402–403) mukaan tuotantotavan muutos on yritykselle kriisi. Esimerkiksi kansainväliseen kilpailukyvyn luomiseen vaaditaan yritykseltä sekä sosiaalisia taitoja, että luovuuden mahdollistavia, mutta tehokkaita tuotantotapoja (Doll & Vonderembse 1991, 402, 407).

Laajoja tuotesarjoja tarjoavat brändit ovat jo vuosia tarjonneet rajoitettuja ja tilauksesta valmistettavia eriä ja tuotteita. Erilaiset tuotantotavat limittyvät, ja taidokas kädenjälki saa jälleen näkyä uudelleen. Esimerkiksi Aarikka esitteli messuilla upeat Pässi-tuolit, joissa osien uniikkius sai näkyä – hintalappua myöten. Aarikka on pystynyt aikojen saatossa muuntumaan ja kasvamaan kansainvälisillä markkinoilla toimivaksi yhtiöksi (Aarikka 2026). Tämän perinteisen suomalaisen, pääasiassa pienesineistöä ja vaatteita käsittävän merkin uusi aluevaltaus, tuolit, suorastaan kutsuivat istumaan. Oli ilahduttavaa, että Aarikka esiintyi Habitaren kaltaisilla, merkittävillä suunnittelualan messuilla pienen, käsin tehdyn tuotesarjan kanssa!

Luonnonkiviä ja palveluita

Toinen ilahduttava esimerkki tuotantokulttuurien limittymisestä löytyi kylpyhuonekalusteisiin keskittyneeltä italialaiselta Gessiltä, joka esitti innovaatiotaan: luonnonkivistä tai muista luonnonmateriaaleista koostettuja hanoja. Mihin Habitaren messuhalliin Gessin hanoineen kannattaisi hakeutua ja millä perusteella? Kylpyhuonekalusteiden lisäksi Gessi panostaa ”tailored and customized consultancy” (”räätälöityyn ja kustomoituun konsultointiin”), jossa on mahdollista saada sisustustusasiantuntijoiden henkilökohtaista apua tuotteiden valintaan (Gessi 2026). Gessin tuotteiden laadun takeena toimiikin palvelu. Jälkiteollisessa yhteiskunnassa keskitytään yksittäisten tuotteiden tuottamisesta palveluihin ja syvällisen osaamisen myyntiin, jolloin markkinat perustuvat vuorovaikutukseen ihmisten kesken (Bell 2004, 401–402). Sarjatuotannolla ei pysty vaikuttamaan kivien syntymiseen ja orgaaniseen muokkautumiseen. Luonto tekee itse oman designinsa, jota Gessi viimeistelee autenttisuutta arvostaen. Niinpä Gessi määrittelee teollisen sarjatuotannon ja yksilöllisen luonnontuotannon omanlaisekseen. He ovat vaihtaneet katsantokantaa kuten Doll & Vonderembse (1991, 406, 408) vinkkaa: teknologiavetoisesta ja asiakasmarkkinan mahdollistamasta toisin päin: markkinavetoisesta teknologian mahdollistamaksi.

Kuva 1. Habitare 2026:ssa esillä olleita Gessin hanoja, jotka oli tehty osittain kivestä ja osittain muista materiaaleista. Hanojen osat vaikuttivat luonnon muokkaamilta. (Kuva: Paula Valkonen)

Käsityö myyntivalttina

Käsityöläisyyden leima näkyy kodintuotteissa yksilöllisyytenä, pintojen pieninä hyväksyttyinä poikkeamina, luonnonmateriaalien, kuten massiivipuun syykuvion, erilaisuuksina tai tuotteen rakenteina, joita ei kokoonpanolinjalla pystyttäisi valmistamaan ilman harjoittelun kautta opittuja kädentaitoja ja materiaalin tuntemusta. Taitavien käsityöläisten kädentaitoja halutaan näyttää, ja näiden tuotteiden asiakkaat arvostavat mestarien kädentaitoja (Doll & Vonderembse 1991, 404). Suomessa tarve-esineet valmistettiin pääasiassa käsityönä tai osittain käsiteollisesti aina 1800-luvun loppupuolelle asti (Korvenmaa 2009, 16), mikä saattaa näkyä edelleen asenteissa: Yksilöllisyys on merkki laadusta, koska tuote on teollisen tuotantolinjan valmistaman optimoidun tuotteen sijaan käsintehty ja erityinen.

Habitare 2026 osoitti, että käsityön ja teollisen tuotannon yhdistelmä kantaa edelleen: se inspiroi ja tuo lisää liiketoimintamahdollisuuksia. Vaikka Habitaren hallit olivatkin jaoteltu omiin kategorioihinsa, tällä hetkellä vaikuttaisi siltä, että käsityö, teollinen ajattelu ja palvelut kannattaisi yhdistää. Kuten teollisesta vallankumouksesta olemme oppineet, on kannattavaa etsiä uusia tapoja ja nähdä toisin. Maailman muuttuminen näkyy ympärillämme olevan esinemaailman muutoksessa. Jotta yritykset välttyisivät kriisiltä, joka aiheutuu markkinan ja esinemaailman muutoksen mukana tulevien valmistustapojen muutoksesta, kannattaa ylläpitää luovaa ajattelua ja varmistaa laadukas kädenjälki. Aivan kuten Aarikka ja Gessi tekevät.

Lähteet

Aarikka. 2026. Aarikka. Viitattu 16.9.2026. Saatavissa https://www.aarikka.fi/pages/aarikka

Bell, D. 2004. Post-industrial society. Teoksessa: Webster, F., Blom, R., Karvonen, E., Melin, H., Nordenstreng, K. & Puoskari, E. Information Society Reader. London: Routledge. 86-102. Viitattu 16.9.2026. Saatavissa https://doi.org/10.4324/9780203622278

Doll, W. J. & Vonderembse, M. A. 1991. The evolution of manufacturing systems: towards the post-industrial enterprise. Omega. Vol. 19 (5), 401–411. Viitattu 16.9.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1016/0305-0483(91)90057-Z

Gessi. 2026. Gessi. Viitattu 15.9.2026. Saatavissa https://www.gessi.com/us/projects/services-and-consulting

Korvenmaa, P. 2009. Taide & teollisuus: Johdatus suomalaisen muotoilun historiaan. Helsinki: Taideteollinen korkeakoulu.

Kirjoittajat

DSc (Tech), MA (Art and Des) Paula Valkonen kuuluu LAB Muotoiluinstituutin Partnerships & Marketing -tiimiin. Yli 15 vuotta monialaisessa työympäristössä on tehnyt Paulasta toisinajattelijan, joka näkee ilmiöitä yllättävissäkin yhteyksissä.

MA (Art and Des) Vesa Liuhasella on yli 15 vuoden kokemus design-liiketoiminnasta sekä brändin ja asiakaskokemuksen kehittämisestä. Hän on työskennellyt mm. Fiskars Groupilla. Vankka strateginen ja markkinoinnillinen osaaminen takaa, että hän ymmärtää suunnittelubrändien menestyksen avaintekijät.

Artikkelikuva: Anna Lavrentz