ADHD-diagnoosien määrä on kasvanut viime vuosina. Kasvun on arveltu johtuvan ADHD- häiriöiden tietoisuuden kasvusta, muuttuneista hoitokäytänteistä sekä lasten lisääntyneestä digitaalisten laitteiden käytöstä ja univajeesta. Alakouluikäiset lapset viettävät paljon aikaa koulussa. Siksi opettajien antaman tiedon merkitys on suuri ADHD:ta sairastavan lapsen hoidossa. Tämä artikkeli tarkastelee ADHD-lasta koulussa sekä koulun ja terveydenhuollon välistä yhteistyötä.

Kirjoittajat: Anu Penttilä, Marja Ylitalo & Tarja Korpela

ADHD-häiriö näkyy lapsen käyttäytymisen haasteina

ADHD:llä (eng. attention deficit hyperactivity disorder) tarkoitetaan tarkkaavaisuushäiriötä, jonka tyypillinen oire on kyvyttömyys säädellä omaa aktiivisuutta ja toimintaa tilanteen mukaisesti. Koulussa tämä näkyy esimerkiksi yliaktiivisuutena, jolloin lapsi puhuu paljon eikä malta pysyä paikoillaan silloin kuin pitäisi. Hän koskettelee esineitä ympäristössään, juoksentelee tai kiipeilee.  Häiriö näkyy vaikeutena noudattaa annettuja ohjeita sekä saattaa annetut tehtävä loppuun asti. Toiminta on lyhytjänteistä, ja lapsi on häiriöherkkä ja altis hukkaamaan tavaroita.  Impulsiivisesti toimiva lapsi ei kykene harkitsemaan toimintansa seurauksia eikä malta odottaa vuoroaan. Toisaalta ADHD voi ilmetä myös aliaktiivisuutena, jolloin lapsella on toiminnan aloittamisen vaikeuksia, matala vireystila ja työskentelyn hitautta. Koska ADHD:n ilmenemismuodot ovat monimuotoisia, terveydenhuollon henkilöstö tarvitsee paljon tietoa lapsen käyttäytymisestä eri toimintaympäristöistä. (ADHD: Käypä hoito –suositus, 2019; Puustjärvi & Luoma 2019; Parikka ym. 2020, 32–34.)

Monilla koulun ympäristöön liittyvillä tekijöillä on ADHD-oireita voimistava vaikutus. Häiriötekijöitä ovat muun muassa suuret ryhmäkoot ja rauhaton ilmapiiri, nälän tuntemus ja väsymys. (Parikka ym.  2020, 31–33.) Nykyisin koulurakentamisessa suositaan korkeita tiloja, avoimia tiloja ja lasiseiniä, mikä lisää häiritsevien aistiärsykkeiden määrää luokassa. ADHD- lapset ovat usein muita herkempiä aistiärsykkeille, mikä tulisi ottaa huomioon lapsen tilanteen kokonaisarvioinnissa ja hoidon suunnittelussa. (Aistitiedon käsittelyn vaikeudet ja ADHD: Käypä hoito -suositus, 2016.)

Tukitoimet koulussa tulisi aloittaa heti, kun lapsella havaitaan oppimisen vaikeuksia (Aaltonen ym. 2020, 1156). Oppimisen tuen laatu ja määrä suunnitellaan ja toteutetaan yksilöllisesti (Berggren ym. 2018, 148–149). Virikkeiden määrän vähentäminen, rauhallinen työtila ja erilaiset oppimista tukevat keinot, kuten opetuksen strukturointi ja tauottaminen, helpottavat ADHD-lapsen koulunkäyntiä (Aaltonen ym.  2020, 1156).  ADHD-liitto (2025) painottaa, että tukitoimet auttavat myös vanhempia jaksamaan perheen arjessa eikä oppimisentuen piiriin pääsemiseen tarvita lääkärin tekemää diagnoosia. Kun ADHD-lapselle on löydetty sopiva tukitoimi, usein opettajan ja koko luokan toiminta helpottuu. Esimerkiksi luokkakaverin kanssa yhdessä työskentely saattaa helpottaa ADHD-oppilaan oireilua, mutta myös luokkakaverit voivat kokea tämän mukavana vaihteluna opiskelussa. (Sandberg 2018, 18).  Tuki tulee suunnitella yksilöllisesti, jolloin oppilas voi saada joko yleistä tukea, tehostettua tukea tai erityistä tukea tarpeensa mukaan. (Aaltonen ym.  2020, 1156). Oppilaalle myönnetään vain yhden tasoista tukea kerrallaan. Tukimuotoina käytetään muun muassa tukiopetusta, osa-aikaista erityisopetusta, avustajapalveluita sekä apuvälineitä. (Opetushallitus 2024.)

Kouluterveydenhuolto tarvitsee monipuolista arviointia ADHD-lapsesta

Lapsen toimintakykyä arvioidaan suhteessa hänen ikä- ja kehitystasoonsa. Myös olosuhteiden vaikutus toimintakykyyn otetaan huomioon (Puustjärvi ym. 2023). ADHD-diagnoosin saanut lapsi suoriutuu kognitiivisesti usein kykyjänsä heikommin, koska hänen itsetuntonsa voi olla diagnoosin takia huono ja usko omiin kykyihinsä laskenut (Sandberg 2016, 169–170). Lapsen fyysinen ja psyykkinen terveys sekä niihin liittyvät sosiaalinen ja kognitiivinen toimintakyky vaikuttavat ADHD-lapsen koulunkäynnin sujumiseen, koska ne määrittävät sitä, miten lapsi pystyy säätelemään omaa aktiivisuutensa tasoa koulussa (Puustjärvi & Luoma 2019, 114–115).

Penttilä ja Ylitalo (2025) tutkivat kouluterveydenhuollon henkilöstön käsityksiä hyödyllisestä opettajien antaman palautteen sisällöstä. Vastaajat toivoivat hyvin jäsenneltyä lomaketta, jossa kuvataan lapsen sosiaalinen ja psyykkinen toimintakyky, oppimiseen vaikuttavat ympäristötekijät, lapsen vahvuudet ja käyttäytymisen haasteet sekä koulussa tehdyt tukitoimet. Tutkimuksessa tuli myös esille, ettei opettajilla aina ollut riittävää osaamista eikä ajallisia resursseja arviointiin. Tärkeänä pidettiin sitä, että opettaja ja koko kouluyhteisö tekevät havaintoja oppilaan käyttäytymisessä myös oppituntien ulkopuolella. (Penttilä & Ylitalo 2025, 26.)

ADHD-lasten diagnosoinnin ja hoidon parantamiseksi Penttilä ja Ylitalo (2025, 39) ehdottavat palautekäytännön lisäksi eri toimijoiden välisen keskustelun ja yhteistyön lisäämistä. Tämä olisi ADHD-lasten hoidon laadun kannalta ensiarvoisen tärkeää. Myös Johnson ja kumppanit (2020, 60- 61) saivat selville erityislapsia koskevassa artikkelitutkimuksessaan (N= 39), että koulun sisäinen yhteistyö paransi tiedonkulkua ja auttoi kouluyhteisöä ratkaisemaan oppilasta koskevia monimutkaisia haasteita. Vaikka monet tunnistivat yhteistyön tärkeyden käytännössä, eri tutkimukset paljastivat, että toimivia käytänteitä yhteiselle keskustelulle ja yhteistyölle ei kuitenkaan ollut olemassa. Koska ADHD-lasten määrä näyttäisi olevan kasvussa (THL 2024), olisi syytä kansallisella ja paikallisella tasolla ryhtyä sellaisiin toimenpiteisiin, jotka takaisivat myös erityislapsille mahdollisuudet hyvään oppimiseen, terveyteen ja hyvinvointiin.

Lähteet

Aaltonen, M., Wolford, N. & Kaseva, N. 2020. Vilkas alakoululainen – tapauksen ratkaisu. Suomen Lääkärilehti. (19) 75, 1153–1156. Viitattu 5.1.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2021041510553

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaivaisuuden häiriö). Käypä hoito – suositus. 2019. Suomalaisen Lääkäriseuran Duodecimin, Suomen Lastenneurologinen yhdistys ry:n, Suomen Nuorisopsykiatrisen yhdistyksen ja Suomen Lastenpsykiatriyhdistyksen asettama työryhmä. Helsinki: Suomalainen lääkäriseura Duodecim. Viitattu 15.2.2024. Saatavissa https://www.kaypahoito.fi/hoi50061

ADHD-liitto. 2025. Lapset. Viitattu 3.12.2025. Saatavissa https://adhd-liitto.fi/adhd-tietoa/lapset/

Aistitiedon käsittelyn vaikeudet ja ADHD. 2016. Käypä hoito -suositus. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 12.2.2025. Saatavissa https://www.kaypahoito.fi/nix00941

Berggren, K., Hämäläinen, J., Huhtiniemi, M., Humaljoki, K., Ingman-Friberg, S. & Jägerroos, T. 2018. ADHD-käsikirja. Jyväskylä: PS-kustannus.

Johnson, K. F., Belcher, T. A. W., Zimmerman, B., & Franklin, J. 2020. Interprofessional partnerships involving school counsellors for children with special needs: a broadbased systematic review using the PRISMA framework. Support for Learning. 35 (1), 43–67. Viitattu 10.2.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1111/1467-9604.12285

Opetushallitus 2024. Oppimisen ja koulunkäynnin tuki. Viitattu 12.2.2025. Saatavissa https://www.oph.fi/fi/koulutus-ja-tutkinnot/oppimisen-ja-koulunkaynnin-tuki

Parikka, J., Halonen-Malliarakis, N. & Puustjärvi, A. 2020. Vaikeudesta voimaksi: Neuropsykiatriset häiriöt ja niiden huomioiminen koulussa. 2.–3. painos. Helsinki: Finn Lectura.

Penttilä, A. & Ylitalo, M. 2025. Alakouluikäisen ADHD-oppilaan toimintakyvyn arviointi kouluterveydenhuollossa. Yamk-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. Lahti.  Viitattu 11.2.2025. Saatavissa https://www.theseus.fi/handle/10024/878618

Puustjärvi, A., Huhdanpää, H. & Korhonen, M. 2023. Pienen lapsen ylivilkkaus ja impulsiivisuus: ADHD vai jotakin muuta? Suomen Lääkärilehti. 18 (78), 788–791.

Puustjärvi, A. & Luoma, I. 2019. “Mutta onko tämä lapsi koulukuntoinen?” Koulunkäyntikyvyn arviointi ja tukeminen. Suomen Lääkärilehti. 3 (74), 114–120. Viitattu 29.12.2024. Saatavissa https://www.potilaanlaakarilehti.fi/site/assets/files/0/53/18/755/sll32019-114.pdf

Sandberg, E. 2016. ADHD perheessä – Opetus-, sosiaali- ja terveystoimen tukimuodot ja niiden koettu vaikutus. Väitöskirja. Helsingin yliopisto, Käyttäytymistieteellinen tiedekunta, Opettajankoulutuslaitos. Helsinki. Tutkimuksia 393. Viitattu 29.12.2024. Saatavissa http://hdl.handle.net/10138/161374

Sandberg, E. 2018. ADHD ja oppimisen tuki: Huomioi yksilölliset tarpeet ja vahvuudet. Jyväskylä: PS-kustannus.

THL. 2024. Lasten ja nuorten ADHD-diagnoosien yleisyys 2022 ADHD-diagnoosit yleistyvät tasaisesti: sukupuoli- ja alue-erot ovat melko suuria. Tilastoraportti 1/2024. Viitattu 10.2.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe202401183216

Kirjoittajat

Anu Penttilä on terveydenhoitaja, joka opiskelee LAB-ammattikorkeakoulussa Asiakaslähtöisten palveluprosessien kehittäjä (yamk)- koulutuksessa.

Marja Ylitalo on sairaanhoitaja. Hän valmistui LAB-ammattikorkeakoulusta Sosiaali- ja terveysalan palvelumuotoilu (yamk)- koulutuksesta.

Tarja Korpela toimii LAB-ammattikorkeakoulun Hyvinvointiyksikössä Hyvinvointipalveluiden palvelumuotoilu (yamk) koulutuksen koordinaattorina. Hän on asiantuntija Moninaisuus ja yhdenvertaisuus työelämässä – tutkimusryhmässä.

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/henkilo-ihminen-kadet-taide-4145038/ (Pexels Licence)

Viittausohje

Penttilä, A., Ylitalo, M. & Korpela, T. 2025. Opettajien antama palaute on tärkeä ADHD-lapsen hoidossa. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/opettajien-antama-palaute-on-tarkea-adhd-lapsen-hoidossa/