Suomen vesihuollon laajeneminen haja-asutusalueille on perustunut pitkään yksityisien vesiosuuskuntien ympärille. Tällä hetkellä suunta on kääntymässä ja ollaan tilanteessa, jossa vesiosuuskunnat etsivät uusia vaihtoehtoja toimivan vesihuollon ylläpitämiseksi. Monissa kunnissa on käynnistetty prosesseja, joissa mietitään keinoja vesiosuuskuntien toimintojen kehittämiseen.

Kirjoittajat: Pinja Laukkanen ja Pia Haapea

Vesiosuuskuntien synty ja toimintaperiaatteet

Suomessa on tällä hetkellä noin 1300 vesiosuuskuntaa (Pellervo -seura 2019). Vesiosuuskunnilla on Suomessa pitkä historia. Ensimmäiset vesiosuuskunnat perustettiin yli 100 vuotta sitten, kun haja-asutusalueella alettiin perustamaan vesiyhtymiä veden hankkimiseksi. Myöhemmin osa näistä vesiyhtymistä järjestäytyi vesiosuuskunniksi. Yleisimpiä syitä vesiosuuskuntien perustamiseen oli huonolaatuinen kaivovesi ja veden saannin niukkuus. (Ryynänen 2003, 5.) Yksi päätavoite oli myös varmistaa karjatalouden vedensaanti (Katko 2013, 27). Vesiosuuskunnat muodostuivat yleensä haja-asutusalueille, koska kunnan resurssit eivät riittäneet laajentamaan vesihuoltoa sinne (Luukkonen 2014).

Vesiosuuskunnassa yksityishenkilöt omistavat ja ylläpitävät itse vesihuoltopalveluita, niin jäteveden kuin talousvedenkin osalta. Jätevesien käsittely ei kuitenkaan automaattisesti kuulu osuuskunnan huolehdittavaksi. Osuuskunta voi hankkia veden omasta kaivosta tai ostaa sitä esimerkiksi kunnalliselta vesihuoltolaitokselta. Toimintalaajuudessa on paljon eroja: pienimmillään se voi olla sitä, että vesiosuuskunta on rakentanut vesijohdon kiinteistöihin runkoputkesta ja laajimmillaan muistuttaa kunnallista vesihuoltolaitosta. Keskimäärin vesiosuuskunnalla on viidestäkymmenestä sataan asiakasta. Vesiosuuskunnan toiminta tapahtuu pääasiassa talkootyönä. (Luukkonen 2014.)

Merkittävimmät vesiosuuskuntien toimintaa ohjaavat lait ovat vesihuolto- ja osuuskuntalaki. Osuuskuntalain (421/2013) 5§ mukaan osuuskunnan toiminnan tarkoituksena on harjoittaa taloudellisia palveluita jäsentensä hyväksi, jotka osuuskunta järjestää itse, tytäryhteisönsä avulla tai muulla tavalla. Toiminnan tarkoituksesta voi osuuskunnan säännöissä määrätä toisin.

Vesiosuuskuntien haasteet

Vesiosuuskunnan pyörittämiseen talkoovoimin liittyy aina riskejä. Vesiosuuskuntien ensimmäiset 20 vuotta voivat sujua hyvinkin vaivattomasti, laitteistojen ja putkistojen toimiessa uutena moitteettomasti. Vaihtoehtoja aletaan yleensä miettiä siinä vaiheessa, kun korjaustarpeita alkaa ilmentyä, eikä hintoja haluta korottaa. Yksi entistä enemmän esille tullut vaihtoehto on liittyminen kunnalliseen vesihuoltolaitokseen.

Vesihuollolle on Suomessa asetettu tiukat velvoitteet, joiden täyttäminen talkoovoimin voi olla hankalaa. Vesihuollon toiminnan tulee olla ammattimaista niin rakentamisessa, kuin häiriötilanteiden hoidossa. Vesiosuuskunnan toimijoiden osaamisen- ja tiedonpuute voi haitata laadukkaiden vesihuoltopalveluiden turvaamista. Useissa vesiosuuskunnissa ei ole riittävästi tietoa tai kokemusta vesihuollon suunnittelusta pitkällä aikavälillä ja vesihuollon erityistilanteisiin varautumisesta. (Takala 2008, 10.)

Merkittäväksi vesiosuuskuntien toiminnan esteeksi on muodostumassa sukupolvenvaihdos. Nuoret muuttavat yhä enemmän kaupunkeihin, jolloin monien vesiosuuskuntien ongelmaksi on muodostunut aktiivisten jatkajien löytäminen ylläpitämään vesiosuuskunnan toimintaa. Vesiosuuskunnan perustamisen edellytyksenä on ollut riittävän laaja asiakaspohja. Muita syitä vesiosuuskuntien haluun luovuttaa toimintansa kunnalliselle vesihuoltolaitokselle ovat toiminta-alueen jääminen kunnallisen vesihuoltolaitoksen toiminta-alueen sisälle ja väestömäärän kasvaminen ennakoitua enemmän, jolloin investoinnit voivat tulla niin suuriksi, että vesiosuuskunnalla ei ole siihen mahdollisuuksia. (Luukkonen 2013, 231-242.)

Vuonna 2014 voimaan tulleessa vesihuoltolain (681/2014) muutoksessa säädetään kiinteistöjen liittämisestä vesihuoltolaitoksiin toiminta-alueellaan. Vanhan lain mukaan vapautusta oli mahdollista saada vain hakemalla, mutta uuden lain mukaan liittyminen vesihuoltolaitokseen on pakollista vain, jos kaivovesi ei täytä pienten yksiköiden terveysvaatimuksia. Vesihuoltolain muutos aiheutti ongelmia niille vesiosuuskunnille, joilla ei ollut määriteltyä toiminta-aluetta tai jotka halusivat laajentaa toimintaansa jätevesien käsittelyyn.

Lisää vaikeuksia vesiosuuskunnille toi vuonna 2017 julkaistut haja-asutusalueen jätevesilainsäädännön muutokset. Määräaika jätevesijärjestelmien uusimiselle poistui, niiltä kiinteistöiltä, jotka eivät sijaitse alle 100 metrin päässä vesistöstä tai pohjavesialueella. Näihin kiinteistöihin uuden viemäröinnin rakentaminen vaaditaan vasta silloin, kun kiinteistössä tehdään vesijärjestelmiä tai muuta suurempaa luvanvaraista remonttia tai tiettyjen ehtojen mukaisia korjaus- tai muutostöitä. (Jätevesiopas 2019.) Näiden lakien voimaantulo on aiheuttanut ongelmia vesiosuuskunnille muun muassa siitä syystä, että vesiosuuskunnan perustusvaiheessa tehdyt kannattavuuslaskemat on tehty ennen lainsäädäntöjen muutoksia.

Kuva 1. Vesiosuuskuntatoimintaa säätelevät lait ja asetukset (Laukkanen 2020, 9)

Vesiosuuskuntien tulevaisuuden vaihtoehtoja

Väestörakenteen muutoksen ja muuttuvan lainsäädännön lisäksi kuntaliitokset vaikuttavat vesiosuuskuntien toimintaan. Velvoitteiden lisääntyminen on koettu liian raskaaksi ja haasteelliseksi pienissä vesiosuuskunnissa. Monet vesiosuuskunnat ovatkin hakeneet apua ammattilaisilta, joka on edelleen lisännyt valmiiksi talousvaikeuksissa olevien vesiosuuskuntien kannattavuutta.

Edellä mainitut ongelmat eivät ole kuitenkaan poistaneet mahdollisuutta perustaa uusia vesiosuuskuntia. Sitä ei kuitenkaan enää suositella, vaan vesihuollon lisääminen tulisi ensisijaisesti hoitaa laajentamalla vesihuoltolaitoksen verkostoa koskemaan alueita, joissa se ei aikaisemmin ole ollut.

Yksi suositeltava vaihtoehto on myös vesiosuuskuntien yhdistyminen, jolloin ne muodostavat suurempia kokonaisuuksia toimintavarmemman ja ammattimaisemman toiminnan takaamiseksi. Osa kunnallisista vesihuoltolaitoksista kannustavatkin vesiosuuskuntia ensisijaisesti yhdistymään toisen vesiosuuskunnan kanssa kuin kunnallisen vesihuoltolaitoksen kanssa, vaikkakaan se ei ole niin yleistä kuin suositus yhdistyä kunnalliseen vesihuoltolaitokseen. Yhteistyön edellytyksiä toisen vesiosuuskunnan kanssa lisää se, että vesiosuuskunnat toimivat jotakuinkin samalla arvopohjalla ja toiminta on melko samanlaista. Yksi merkittävä syynä haluun luovuttaa toiminta kunnalliselle vesihuoltolaitokselle voi olla epäluottamus toista vesiosuuskuntaa kohtaan. Yleisin syy on kuitenkin yleensä vain haluttomuus jatkaa koko vesiosuuskuntatoimintaa. (Pimiä 2019, 30.)

Kunnalliseen vesihuoltolaitokseen liittyminen ei kuitenkaan ole aina yksinkertainen prosessi, mikä käy ilmi Laukkasen (2020) Loviisan kaupungille ja Loviisan vesiliikelaitoikselle tekemästä opinnäytetyöstä. Usein kunnat vaativat vesiosuuskunnalta velattomuutta. Ei pidetä reiluna, että velkaisen osuuskunnan ottaminen kunnalliseen vesihuoltolaitokseen nostaa muiden asiakkaiden kuluja. Toki ehdot ovat aina tapauskohtaisia. Kuitenkin tulevaisuudessa pidetään todennäköisenä pienten vesiosuuskuntien siirtymistä kunnallisten vesihuoltolaitosten hoidettaviksi.

Lähteet

Jätevesiopas. 2019. Jätevedenkäsittelyn lainsäädäntö. Suomen Vesiensuojeluyhdistysten Liitto ry. [Viitattu 15.3.2019]. Saatavissa: https://vesiensuojelu.fi/jatevesi/etusivu/lainsaadanto-pahkinankuoressa/

Katko, T. 2013. Hanaa! Suomen vesihuolto – kehitys ja yhteiskunnallinen merkitys. Helsinki: Nord Print.

Laukkanen, P. 2020. Vesiosuuskuntien toiminnan luovuttaminen Loviisan Vesiliikelaitokselle. AMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, tekniikan ala, Lahti. [Viitattu 15.3.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202003063101

Luukkonen, H. 2013. Vesiosuuskunnat, kuntien vesihuoltolaitokset ja kunnat -opas. Helsinki: Kuntaliitto. [Viitattu 25.2.2020]. Saatavissa: https://shop.kuntaliitto.fi/product_details.php?p=2905

Luukkonen, H. 2014. Vesihuollon organisointi kunnissa ja vesiosuuskunnat. Helsinki: Kuntaliitto. [Viitattu 25.2.2020]. Saatavissa: https://www.kuntaliitto.fi/sites/default/files/media/file/02Vesihuollon%20organisointi%20ja%20vesiosuuskunnat.pdf

Osuuskuntalaki 14.6.2013/421. Finlex. [Viitattu 2.3.2020]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/ajantasa/2013/20130421

Pellervo -seura. 2019. Suomen 1300 vesiosuuskunnalla keskeinen rooli haja-alueiden vesihuollossa. Osuustoiminta-uutiset 1.2.2019. [Viitattu 2.3.2020]. Saatavissa: https://pellervo.fi/osuustoimintauutiset/2019/02/01/suomen-1300-vesiosuuskunnalla-keskeinen-rooli-haja-alueiden-vesihuollossa/

Pimiä, N. 2019. Vesihuollon rakennemuutos – esimerkkejä osuuskunnista. Vesitalous 6/2019, 28-31.

Ryynänen, A. 2003. Selvitys vesiyhtymien toiminnasta Lounais-Suomen alueella. Turku: Lounais-Suomen ympäristökeskus. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen moniste 11/2013. [Viitattu 24.2.2020]. Saatavissa: https://www.doria.fi/bitstream/handle/10024/134620/MO11_2003.pdf?sequence=12

Takala, A. 2008. Vesiyhtymien toiminnan kehittäminen. Turku: Lounais-Suomen Ympäristökeskus. Lounais-Suomen ympäristökeskuksen raportteja 7/2008. [Viitattu 24.2.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-11-3056-4

Vesihuoltolaki 9.2.2001/119. Finlex. [Viitattu 2.3.2020]. Saatavissa: https://www.finlex.fi/fi/laki/smur/2001/20010119

Kirjoittajat

Pinja Laukkanen on tuleva energia- ja ympäristötekniikan insinööri

Pia Haapea toimii energia- ja ympäristötekniikan yliopettajana ja on ollut kehittämässä, tutkimassa ja opettamassa vesihuoltoa yli 20-vuotta

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/1434971 (CC0)

Julkaistu 19.3.2020

Viittausohje

Laukkanen, P. & Haapea, P. 2020. Onko vesiosuuskunnilla tulevaisuutta? LAB Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab-pro/onko-vesiosuuskunnilla-tulevaisuutta/