Erilaisten työllistymisjaksojen tarkoituksena on parantaa pitkäaikaistyöttömien, nuorten ja osatyökykyisten ihmisten työmarkkina-asemaa. Työttömiä valmennetaankin kohti avoimia työmarkkinoita välityömarkkinoiden kautta, jonka ideana on tarjota työskentelymahdolli-suuksia heille, joilla on haasteita työllistyä avoimille työmarkkinoille. Tässä artikkelissa tarkastellaan välityömarkkinoilla eli erilaisilla työllistämisjaksoilla olleiden nuorten henkilökohtaisia kokemuksia tukityöjaksoista sekä työllistymisen vaikutuksia yksilöiden elämään, terveyteen ja hyvinvointiin osana Hämeen ELY-keskuksen ESR-rahoitteista Sykäys-hanketta.

Kirjoittajat: Liisi Juuti, Anniina Repo ja Sanna Leppänen

Miksi nuoret eivät työllisty?

Nuorten työllisyysasteen matala taso johtuu muun muassa opiskelevien suuresta määrästä, miesten varusmiespalvelusta ja etenkin naisilla pitkistä perhevapaista. Myös suhdanne- ja kausivaihtelut näyttäytyvät nuorten työllisyysasteessa muita ikäryhmiä selvemmin nuorten työskennellessä useammin määräaikaisessa työsuhteessa, ja heidän vasta pyrkiessä työmarkkinoille. Uusina työntekijöinä heillä voi myös irtisanomistilanteessa olla jo valmiiksi heikompi asema vanhoihin työntekijöihin nähden. Nuorten kohtaamat ongelmat työmarkkinoilla liittyvät usein hankaluuksiin saada ensimmäinen työpaikka, työsuhteiden lyhytaikaisuuteen sekä vajavuuksiin koulutuksessa. (Aho ym. 2017.) Toisen asteen tutkinto jääkin suorittamatta 16:lla prosentilla ikäluokasta. Työllistymiseen ja osallistumiseen kuitenkin nykyään vaaditaan vähintään toisen asteen tutkintoa. (Valtioneuvosto 2020.)

Epidemia kurittaa

Talouskriisit, taantumat ja lamat osuvat usein ensimmäisenä nuorten työllisyyteen ja työmarkkinoihin. 1990-luvun lamavuosien ja vuonna 2008 alkaneen taantuman aikana nuoret vetäytyivät työmarkkinoilta, ja näin on käynyt Valtioneuvoston COVID19-tiedepaneelin raportin (2020) mukaan myös koronaepidemian aikana. Alle 25-vuotiaiden työttömyys oli huhtikuussa 2020 kaksinkertaistunut vuoden takaisesta, ja lomautettujen ja Kelan työttömyysturvaa hakeneiden joukossa nuorten määrä on kasvanut eniten. Epidemian työllisyysvaikutukset ovat tähän mennessä kohdistuneet erityisesti alle 30-vuotiaisiin naisiin. Epidemian työllisyysvaikutukset ovat nähtävillä työmarkkinoilla jo olevissa nuorissa, mutta myös työmarkkinoille pyrkivissä nuorissa. Muun muassa 35% alle 25-vuotiaista opiskelijoista on vuonna 2020 menettänyt kesätyöpaikkansa. (Valtionneuvoston tiedepaneeli 2020.)

Mitä tutkittiin?

Opinnäytetyössään Juuti ja Repo (2020) selvittivät mikä vaikutus työllistymisellä on yksilön elämään, terveyteen ja hyvinvointiin. Lisäksi selvitettiin, mikä vaikutus työllistymisjaksolla oli yksilön työllistymiseen avoimilla työmarkkinoilla. Aineisto kerättiin haastattelemalla kevään ja kesän 2020 aikana kaikkiaan kahdeksaa työllistämisjaksolle osallistunutta 18-38-vuotiasta. Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään Sykäys -hankkeen loppuvaiheen toimenpiteissä ja jatkotoimenpiteiden suunnittelussa.

Tukityöjakson merkitys vaihteli yksilöittäin, mutta kokonaisuudessaan se tuki jokaisen haasteltavan itsemääräämisoikeutta. Tukityöjaksolle osallistuneet saivat enemmän valinnanvapautta elämässään ja kokivat kykenevänsä vaikuttamaan siihen paremmin. Vaikuttaviksi tekijöiksi nousivat motivaation lisääntyminen, uuden oppiminen, usko tulevaan sekä elämänhallinnan ja terveyden parantuminen.

Omien voimavarojen ja vahvuuksien löytäminen vaikutti haastateltaviin positiivisesti. Moni koki itsetuntonsa ja itseluottamuksensa kohonneen, koska on päässyt toteuttamaan itseään ja saanut arvostusta tekemästään työstä. Tukityöjakso toimi myös ennaltaehkäisynä ongelmien muodostumiselle. Se vähensi haastateltavien päihteiden käyttöä, velkaantumista ja loi taloudellista turvaa. Se lisäsi myös motivaatiota ja jaksamista työssä. Suurimmiksi motivaattoreiksi nousivat oikeat työtehtävät, vastuun saaminen ja uuden oppiminen. Moni koki tärkeäksi, että tehdyllä työllä on tarkoitus ja että se on mielekästä. Kannustava työyhteisö ja mahdollisuus työllistyä koettiin myös motivoivina tekijöinä.

Haastateltavat nostivat vastauksissaan esiin työelämätaidot, arkirutiinin ja taloudellisen tilanteen. Arkirytmin muodostuminen kannusti terveellisempiin elämäntapoihin levon ja jaksamisen lisääntyessä. Moni jaksoi panostaa enemmän ruokavalioonsa ja perhesuhteisiinsa. He kokivat mielen ja kehon toimivan paremmin, koska niitä pääsi käyttämään. Rahan koettiin tuovat valinnanvapautta ja vakautta elämään. Positiivisina lieveilmiöinä nousivat esiin velkaantumisen väheneminen ja vapaus. Moni haastateltava koki voimaantumista siitä, että kykeni itsenäisesti hoitamaan talousasiansa.

Työkokemuksen ja merkinnän ansioluetteloon koettiin voivan vaikuttaa työpaikan saantiin positiivisesti tulevaisuudessa. Haastavaksi koettiin saada jalkaa oven väliin avoimille työmarkkinoille. Haastattelun tulokset osoittavat, että tukityöllistyminen madalsi kynnystä palkata uusia työntekijöitä jossain määrin. Se antoi työnhakijoille toivoa sekä auttoi yrityksiä kartoittamaan potentiaalisia työntekijöitä.

Lopuksi

Työ ja työllistyminen todellakin vaikuttaa tutkimuksen perusteella olevan parasta sosiaaliturvaa. Vakaus, usko tulevaan, osallisuuden tunne, kokemus olla osa yhteisöä ja motivaatio ovat suuressa asemassa ihmisen hyvinvoinnin rakentumisessa. Vaikkakin työttömät ovat heterogeeninen joukko eikä samoilla tukitoimilla voi auttaa kaikkia, voi välityömarkkinoiden avulla kuitenkin ylläpitää ihmisen toimintakykyä ja parantaa elämänhallintaa. Jatkotyöllistyminen avoimilla työmarkkinoilla ei kaikissa tapauksissa olekaan tukityöllistämisen pääasiallinen tavoite, vaan elämänlaadun ylläpito ja parantaminen.

Lähteet

Aho, S., Jokinen, E., Järnefelt, N., Kaakinen, M., Kivimäki, R., Korkeamäki, J., Mertala, S., Mäkiaho, A., Parkkinen, M., Pitkänen, S., Shemeikka, R., Terävä, K., Vuorento, M. 2017. Työurien jatkaminen vaatii yhteisöllisyyttä ja yhteistoiminnallisuutta. Helsinki: Valtioneuvoston kanslia. Valtioneuvoston selvitys ja tutkimustoiminnan julkaisusarja 38/2017. [Viitattu 17.08.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-287-385-9

Juuti, L & Repo, A. 2020. Onko työ parasta sosiaaliturvaa? Työttömien kokemuksia tukityöllistämisestä. AMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu. [Viitattu 7.1.2021]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2020121829446

Valtioneuvosto. 2020. Hallitusohjelma. Osaamisen, sivistyksen ja innovaatioiden Suomi. [Viitattu 31.10.2020]. Saatavissa: https://valtioneuvosto.fi/marinin-hallitus/hallitusohjelma/osaamisen-sivistyksen-ja-innovaatioiden-suomi

Valtionneuvoston tiedepaneeli. 2020. COVID-19-kriisin haitallisten vaikutusten ehkäiseminen kestävän kehityksen periaatteiden mukaisesti. [Viitattu 10.8.2020]. Saatavissa: https://tietokayttoon.fi/documents/10616/21411573/VNK_Tiedepaneelin_raportti_200601.pdf/b3c837ba-02a1-693b-ccf5-fbdada481c01/VNK_Tiedepaneelin_raportti_200601.pdf

Kirjoittajat

Liisi Juuti opiskelee sosionomiksi LAB-ammattikorkeakoulussa

Anniina Repo opiskelee sosionomiksi LAB-ammattikorkeakoulussa

Sanna Leppänen toimii lehtorina ja Sykäys-hankkeen asiantuntijana LAB-ammattikorkeakoulussa

Artikkelikuva: https://pxhere.com/fi/photo/495601 (CC0)

Julkaistu 7.1.20201

Viittausohje

Juuti, L., Repo, A. & Leppänen, S. 2021. Onko työ parasta sosiaaliturvaa? LAB Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab-pro/onko-tyo-parasta-sosiaaliturvaa/