Olopiste – aktiivisuudella tasapainoista arkea -hanke tuottaa 18-64 -vuotiaille päijäthämäläisille konkreettista arjen tukea ja rinnalla kulkijuutta. Koronapandemian ja sen mukanaan tuoman poikkeustilan vuoksi Olopisteellä innovoitiin ja toteutettiin asiakastyötä uusilla tavoilla.

Kirjoittajat: Helena Hatakka, Erno Hokkanen, Outi Jokinen, Kati Ojala & Pasi Viitaniemi

Olopisteen toimintaympäristö

Olopiste-hanketta rahoittaa sosiaali- ja terveysministeriö Veikkauksen tuotoista. Toiminta Olopisteellä perustuu tavoitteelliseen muutostyöhön ja toiminnan tarkoituksena on lisätä asiakkaiden yleistä hyvinvointia, toimijuutta sekä osallisuutta heidän elämänsä eri osa-alueilla. Näiden tavoitteiden toteutumiselle on rakennettu monipuolinen toimintaympäristö (kuva1).

Kuva 1. Olopisteen toimintaympäristössä asiakas itse valitsee tason, johon hän on valmis liittymään (Jokinen 2020).

Toimintaympäristön tasot määritellään Olopisteen valmennusmallin mukaan vapauden ja vastuun eli sitoutumisen mukaan.  Vapauden alueella on yhteisötila, jossa voi viettää aikaa ja kohdata vertaisia sekä saada henkilökohtaista ohjausta ja neuvontaa. Ohjattu ryhmätoiminta sisältää yhdessä tekemistä: keskustelua, liikuntaa ja retkiä kulttuurin, luonnon ja työelämän palveluiden parissa. Olopisteellä ryhmät suunnitellaan asiakkaiden toiveiden pohjalta esimerkkeinä kokkailuryhmä ja vertaisharrastetoiminta. Suljetuissa ryhmissä sekä yksilövalmennuksessa keskitytään ja sitoudutaan aktiiviseen muutostyöhön. Asiakasta valmennetaan ottamaan kykyjensä mukaan enemmän vastuuta omista valinnoistaan.  

Pandemia muutti asiakastyön toteutusta

Koronapandemian tuoman poikkeustilanteen myötä Olopisteen normaali toiminta jouduttiin keskeyttämään maaliskuussa 2020. Työyhteisön pohdinnan jälkeen kaikki olemassa olevat toiminnot siirrettiin ennakkoluulottomasti verkkoon. Facebookiin perustettiin oma Sohvaryhmä, joka vastasi yhteisötilaa. Sohvaryhmään kuului noin 40 jäsentä. Ryhmä sisälsi osallistavia keskusteluja, kevyttä ajanvietettä sisältävää toimintaa, viikkohaasteita (kuva 2) sekä tehtäviä ja videoita. Aluksi ryhmä oli aktiivinen, mutta poikkeustilan jatkuessa asiakkaiden aktiivisuus siirtyi WhatsApp -ryhmään, joka perustettiin yleisen tiedon ja fiilisten jakamiseen. Asiakkaat jakoivat siellä kuulumisia ja kuvia elämästään. Viestejä kertyi 370.

Kuva 2. Viikkohaasteet ja muu Sohvaryhmän ohjattu toiminta keräsivät 90 kommenttia ja 200 reaktiota kevään aikana (Uusitalo 2020).

Avointa ohjattua ryhmätoimintaa jatkettiin esimerkiksi tekemällä retkiä virtuaalimuseoihin ja rentoutusharjoituksia videoyhteyden kautta. Uutena ryhmätoimintana Virtuaalikahvit olivat monelle asiakkaalle paikka tulla jakamaan vaikeitakin tuntemuksia poikkeusajan tunnelmissa. Myös suljetut ryhmät ja yksilövalmennus siirrettiin verkkoon. Alkuvaiheessa ryhmätoiminnoissa kokeiltiin erilaisia verkkoalustoja, joista toimivin oli Googlen Meet–sovellus.

Virtuaalisissa ryhmätoiminnoissa oli poikkeustilan aikana yhteensä noin 140 osallistumiskertaa.  Asiakkaiden kokemukset virtuaalisista ryhmätapaamisista erosivat toisistaan. Osa jättäytyi toiminnasta sivummalle, koska kokivat verkossa toimimisen vieraana. Toiset taas olivat verkossa aktiivisempia kuin lähitoiminnoissa.

Opiskelijoiden verkko-ohjauskokeilut

LAB-ammattikorkeakoulun verkkokampuksen sosionomiopiskelijoita oli kevään 2020 aikana mukana viemässä asiakastyötä ja ohjausta verkkoon. Opiskelijoiden perehdyttämiseksi järjestettiin Teams–kokouksia, joissa kuvattiin Olopisteen toimintaa, asiakastyötä ja sitä ohjaavia teoreettisia periaatteita, ja ohjaajan roolia. Opiskelijat pääsivät tutustumaan asiakkaisiin ja heidän tarpeisiinsa etukäteen Olopisteen valmentajien vetämissä verkkotapaamisissa. Samalla opiskelijoille hahmottui ohjauksen kesto ja toimintaympäristö sekä mitä käytännön järjestelyitä tarvitaan verkko-ohjauksessa.  Perehdytyksen ja tutustumisen pohjalta opiskelijat lähtivät suunnittelemaan tarkemmin ohjauksien toteutusta.

Opiskelijat järjestivät Olopisteen asiakkaille toiminnallisia ohjaustuokioita yhteensä neljä kertaa. Ohjauksissa hyödynnettiin tavoitteiden toteuttamiseksi erilaisia menetelmiä ja toimintatapoja sekä opintojen teoreettista sisältöä. Opiskelijat tekivät itse tiedonhakua ohjauksen suunnittelun ja toteutuksen tueksi.  Jaakola (2020) ohjasi ryhmätoimintaa Olopisteen yhteisötilan kokoontumisissa aiheinaan mm. Suomen kultakauden naistaiteilijat ja tutustuttamalla asiakkaat Googlen Taide & Kulttuuri -ohjelmaan, jolla voi tehdä virtuaalisia taidematkoja ympäri maailmaa kotisohvalta käsin. Vuorovaikutusta ohjaustuokiossa lisäsivät osallistujille suunnitellut harjoitukset (kuva 3) sekä Padlet-alusta, jossa oli linkkejä, materiaalia ja tietovisa. Tavoitteena oli ohjata asiakkaita perehtymään taiteeseen sekä internetissä oleviin videoihin, näyttelyihin ja artikkeleihin sekä saada uutta näkökulmaa yleissivistykseen ja elämään.

Kuva 3. Ryhmätuokion päätösvaiheeseen suunnitellussa tuokiossa ohjaaja jakaa kuvan omalta tietokoneen näytöltään ja jokainen osallistuja valitsee itselleen mieluisan kuvakortin (Jaakola 2020).

Valpas (2020) ohjasi parinsa kanssa suljetussa ryhmässä ohjaustuokiot, joiden aiheina olivat tunnetaidot ja mindfulness sekä medialukutaito. Ohjaustuokioiden aiheissa näkyivät opiskelijoiden omat kiinnostuksen kohteet ja osaaminen. Ohjaustuokio suunniteltiin ja toteutettiin strukturoidusti huomioiden aloitus-, työskentely- ja päättämisvaiheet. Ohjaus sisälsi tiedollisia alustuksia valituista aiheista, osallistujien itsenäisesti tekemiä harjoituksia, joiden sisällöistä ja niiden herättämistä ajatuksista sekä tunteista keskusteltiin yhteisesti. Ohjatuissa tuokioissa huomioitiin verkkovuorovaikutuksen ominaispiirteet. Erilaisten digitaalisten välineiden sekä alustojen kautta tapahtuva vuorovaikutus perustuu tekstiin, ääneen, kuviin tai videokuvaan. Useamman viestintäkanavan yhdistyessä verkkovuorovaikutuksesta tulee kokemuksellista, entistä havainnollisempaa ja virikkeellistä eri elementtien tukiessa toinen toisiaan (Hinkkanen 2020).

Pohdinta

Koronapandemia johti niin Olopisteellä kuin koko Suomessa uudenlaisiin toimiin sosiaalialan asiakastyön siirtämiseksi verkkoon. Työntekijät ovat huolehtineet asiakkaista ja osoittaneet luovuutta kehittämällä uusia digitaalisia ratkaisuja poikkeustilan aikana (kts. Talentia 2020). Vuoden 2020 Sosiaalibarometri osoittaa, että julkisissa palveluissa käynnistyi nopeasti korvaavia palveluja ja toimintamuotoja koronapandemian rajoitusten aikana. Kolmannen sektorin järjestöt sekä seurakunnat tukivat tätä tehtävää. Yksinäisyyden lievittämisessä sekä toimintakyvyn ja mielialan ylläpitämisessä olisi kuitenkin kaivattu poikkeustilan aikana enemmän tukea. Tässä esimerkiksi järjestöillä voisi olla vielä nykyistä vahvempi rooli. (Eronen ym. 2020.)

Olopisteessä monet uudet toiminnot jäävät elämään ja niitä kehitetään edelleen rinnakkain perinteisen asiakastyön kanssa. Tavoitteena on lähityötä ja verkko-ohjausta yhdistävä sulautuva hybridimalli (Granholm 2016). Tällainen työskentelymuoto perinteisen asiakastyön rinnalla ohjaa asiakkaita käyttämään erilaisia verkkoalustoja ja –palveluita arjessa asioiden hoitamiseen ja sosiaalisten suhteiden ylläpitämiseen. Työntekijöillä on tärkeä vastuu asiakkaiden ohjaamisessa ja tukemisessa verkkoympäristöön (Tikkala 2016).

Lähteet

Eronen, A. & Hiilamo, H. & Ilmarinen, K. & Jokela, M. & Karjalainen, P. & Karvonen, S. & Kivipelto, M. & Koponen, E. & Leeman, L. & Land’en, P. & Saikku, P. 2020. Sosiaalibarometri 2020.  Helsinki: SOSTE Suomen sosiaali- ja terveys ry. [Viitattu 21.8.2020]. Saatavissa: https://www.soste.fi/wp-content/uploads/2020/07/SOSTE-Sosiaalibarometri-2020.pdf

Granholm, C. 2016. Social work in digital transfer. Blending services for the next generation. Väitöskirja. Helsingin yliopisto. Helsinki. Matilda Wrede-institutets forskningsserie 1/2016. [Viitattu 21.8.2020]. Saatavissa: http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-7078-11-2

Hinkkanen, L. 2020. Verkkovuorovaikutusosaaminen-oppimiskokonaisuus. Verkkovuorovaikutuksen ominaisuudet. DigiCampus – korkeakoulujen yhteinen oppimisympäristö. [Viitattu 25.8.2020]. Saatavissa: https://digicampus.fi/course/view.php?id=91

Jaakola, T. 2020. Minä ohjaajana –osaamiskansio. Sosionomikoulutuksen (AMK) oppimistehtävä. LAB-ammattikorkeakoulu, sosiaaliala.

Talentia. 2020. Poikkeusoloissa.  Saatavissa: https://www.talentia-lehti.fi/poikkeusoloissa/?utm_source=rss&utm_medium=rss&utm_campaign=poikkeusoloissa

Tikkala, L. 2016. Sosiaalityön asiantuntijuus teknologisoituvassa toimintaympäristössä : Silloittavan mallin rakentaminen. Pro Gradu -tutkielma. Lapin yliopisto, sosiaalityö. [Viitattu 21.8.2020] Saatavissa: http://urn.fi/URN:NBN:fi:ula-201702021063

Valpas, I. 2020. Minä ohjaajana –osaamiskansio. Sosionomikoulutuksen (AMK) oppimistehtävä. LAB-ammattikorkeakoulu, sosiaaliala.

Kirjoittajat

Helena Hatakka toimii yliopettajana hyvinvointiyksikössä LAB-ammattikorkeakoulun Lahden kampuksella ja on asiantuntijana Olopiste -hankkeessa.

Erno Hokkanen on projektipäällikkönä Harjulan Setlementin Olopiste -hankkeessa.

Outi Jokinen toimii Olopiste -hankkeen valmentajana.

Kati Ojala on lehtorina sosionomikoulutuksessa LAB-ammattikorkeakoulussa.

Pasi Viitaniemi toimii Olopiste -hankkeen valmentajana.

Julkaistu 2.9.2020

Artikkelikuva: https://pxhere.com/en/photo/1448019  (CC0)

Viittausohje

Hatakka, H., Hokkanen, E., Jokinen, O., Ojala, K. & Viitaniemi, P. Olopisteen digiloikka verkko-ohjaukseen. LAB Pro. [Viitattu ja pvm]. Saatavissa: https://www.labopen.fi/lab-pro/olopisteen-digiloikka-verkko-ohjaukseen/