Kehittyvät digitaaliset ratkaisut etävastaanotoilla

Sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisoituminen mahdollistaa uudenlaiset, innovatiiviset ihmislähtöisemmät ratkaisut palveluiden kehittämisessä. Digitaalisilla ratkaisuilla pyritään tukemaan terveyttä, turvallisuutta, hyvinvointia sekä palveluiden saatavuutta. Palveluiden digitalisoituminen haastaa ammattilaisten sekä asiakkaiden osaamista.

Kirjoittajat: Taija Laitinen & Arja-Tuulikki Malin

Digitaaliset palvelut ovat osa sosiaali- ja terveydenhuoltoa

Sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisoitumisen edistämisen tavoitteena on lähivuosina ensisijaistaa digitaaliset palvelut sosiaali- ja terveysalalla. (Valtioneuvosto 2023, 24.) Väestön ikääntyminen, alan työvoimapula, lisääntyvät monisairaat, herkästi leviävät tartuntataudit sekä lihavuudesta ja nautintoaineista johtuvat sairaudet aiheuttavat lisääntyvästi runsasta painetta sosiaali- ja terveysalaan. Innovatiivisilla, tehokkailla ja tarkoituksen mukaisille digitaalisilla ratkaisuilla voidaan lisätä miljoonien kansalaisten hyvinvointia ja vaikuttaa toimintatapoihin. (Euroopan komissio 2018, 1.)

Nyt ja tulevaisuudessa vaaditaan kestävän hyvinvoinnin edistämiseksi innovatiivisia ratkaisuja, jotka tukevat terveyttä, turvallisuutta ja hyvinvointia. Digitalisaation myötä on mahdollistunut uudenlaiset ihmislähtöisemmät toimintamallit, joissa on huomioitu myös eettisyys. (LAB-ammattikorkeakoulu.) Turvallisuuden, terveyden ja hyvinvoinnin lisäksi sosiaali- ja terveysalan digitalisoituminen lisää palveluiden saatavuutta sekä asiakkaiden osallisuutta (Weiste ym. 2022).

Onko sosiaali- ja terveysalan digitalisoituminen uhka vai mahdollisuus?

Parhaimmillaan digitalisaatiolla parannetaan, nopeutetaan ja tehostetaan sosiaali- ja terveyspalveluita sekä parannetaan niiden saatavuutta. Sähköiset tietokannat, toiminnanohjausjärjestelmät, etäkokoukset, erilaiset palvelukanavat ja jopa mobiilisovellukset ovat jo laajalti käytössä. Sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisoituminen on vaatinut toimintatapojen ja -kulttuurin kokonaisvaltaista muutosta ja muutostyö jatkuu edelleen. (STM 2023, 27–28.)

Vaikka suomalaisilla sosiaali- ja terveysalan ammattilaisilla on hyvät digitaalisen osaamisen perustaidot, tarvitsevat he tietoa digitaalisista palveluista, niiden hyödyistä ja käyttämisestä oman työn edistämisessä. Kehittymisen seurauksena ammattilaisilta vaaditaan uudenlaista osaamista teknologian ja digitaalisten palvelujen hyödyntämisestä sekä taitoa arvioida tuotetun palvelun laatua, turvallisuutta ja tuloksellisuutta. Ammattilaisten odotetaan osallistuvan digitaalisten palvelujen kehittämiseen yhdessä moniammatillisen tiimin ja asiakkaiden kanssa, joka toisaalta helpottaa palveluiden käyttöönottoa. (Jauhiainen ym. 2020.)

Digitaalisten palveluiden lisääntymisen myötä on noussut esiin myös huoli niiden vaikutuksesta ammattilaisen ja potilaan väliseen vuorovaikutukseen, diagnoosien oikeellisuuteen sekä potilaan hoidon edistymiseen. Tietojen päivittäminen hidastaa vuorovaikutusta, etänä potilaan jakama tieto on vähäisempää kuin kasvotusten sekä etävuorovaikutukseen liittyy tarpeeton riski itse diagnosointiin. Lisäksi on potilasryhmiä, joiden tilannetta etävuorovaikutus saattaa jopa pahentaa. (Iyanna ym. 2022.) Suhtautuminen sosiaali- ja terveyspalveluiden digitalisoitumiseen asiakkaiden keskuudessa on ikäjakauman vuoksi laajakirjoista. Iäkkäämpi sukupolvi ei ole tottunut käyttämään digitaalisia palveluita, kun taas nuoret ovat kasvaneet niiden kanssa. (Frishammar ym. 2022.)

Kohti parempia digitaalisia työkaluja

Laitisen (2026) tutkimuksellisena kehittämistyönä toteutetussa opinnäytetyössä (YAMK) selvitettiin hoitajien kokemuksia jo käytössä olevista digitaalisista työkaluista etävastaanottotyössä. Kehittämistyö toteutettiin yhdessä Kymenlaakson hyvinvointialueen terveysasemien ammattilaisten kanssa, joilla oli kokemusta hoitajan etävastaanottotyöstä. Tarkoituksena oli tuottaa ratkaisuehdotuksia, joiden avulla voitaisiin kehittää etävastaanottojen ja käytössä olevien työkalujen toimivuutta.

Tulokset osoittivat, että jo käytössä olevat digitaaliset työkalut ovat sinällään toimivia, mutta niiden välisen integraation puute hidastaa huomattavasti hoitajien työskentelyä. Toisena keskeisenä tuloksena tunnistettiin, että asiakkaat ja potilaat käyttävät vielä vähän hoitajien etävastaanottoja osana palveluitaan. Yhteiskehittämisen avulla opinnäytetyössä luotiin useampi käytännöllinen ratkaisuehdotus eri tahoille toteutettavaksi osaksi etävastaanottojen toimintaa. Ratkaisuehdotukset painottuivat käytettävien sovellusten integraatioon, olemassa olevien digitaalisten työkalujen käytettävyyden parantamiseen, ammattilaisten ja asiakkaiden digitaitojen tukemiseen sekä asiakkaiden aktivoimiseen etävastaanottojen käyttöön. (Laitinen 2026.)

Sosio-tekninen muutos edellyttää monipuolista kehittämistä

Digitaalisten työkalujen kehittäminen jatkuvaa ja vaatii selkeyttämistä. Useiden eri sovellusten käyttäminen ilman integraatiota vaikeuttaa sovellusten hyödyntämistä ammattilaisten sekä asiakkaiden näkökulmasta. Tulevaisuudessa digitaaliset ratkaisut tulevat korvaamaan joitakin tällä hetkellä vielä kasvokkain tapahtuvia toimintoja, joten työkalut ja niiden sujuva käyttö tulee hioa toimiviksi ennen sitä.

Sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen etäpalvelujen käyttöönotto on ennen kaikkea sosio-tekninen ilmiö, jossa kyse ei ole yksinomaan digitaalisista työkaluista. Onnistunut muutosprosessi edellyttää henkilöstöön sekä asiakkaisiin ja potilaisiin kohdistuvaa kehittämistyötä, jossa otetaan huomioon strategiset tavoitteet ja ennakointi sekä toiminnan, kulttuurien ja toimintatapojen muutostarpeet (Malin & Aitonurmi 2024; Webb 2022; Neittaanmäki ym. 2021).

Lähteet

Euroopan komissio. 2018. Komission tiedonanto Euroopan parlamentille, neuvostolle ja Euroopan talous- ja sosiaalikomitealle ja alueiden komitealle – terveys- ja hoitoalan digitaalimurroksen edellytyksistä digitaalisilla sisämarkkinoilla: kansalaisten voimaannuttaminen ja terveemmän yhteiskunnan rakentaminen. Viitattu 1.6.2026. Saatavissa eur-lex.europa.eu/legal-content/FI/TXT/PDF/?uri=CELEX:52018DC0233

Frishammar, J., Essèn, A., Simms, C., Edblad, R. & Hardebro, V. 2022. Older Individuals and Digital Healthcare Platforms: Usage Motivations and the Impact of Age on Postadoption Usage Patterns. IEEE Transactions on Engineering Management. Vol. 70 (8), 2903–2919. Viitattu 1.6.2026. Saatavissa https://www.doi.org/10.1109/TEM.2022.3187792

Iyanna, S., Kaur, P., Ractham, p., Talwar, S. & Najmul Islam, A.K.M. 2022. Digital transfor mation of healthcare sector. What is impeding adoption and continued usage of technology 20 driven innovations by end-users? Journal of Business Research. Vol. 153, 150-161. Viitattu 1.6.2026. Saatavissa https://www.doi.org/10.1016/j.jbusres.2022.08.007

Jauhiainen, A., Sihvo, P., Hämäläinen, S., Hietanen, A., Nykänen, J., Hämäläinen, J., Franssila, P. & Tikkanen K. 2020. eAmmattilaisten osaaminen käyttöön sosiaali- ja terveydenhuoltoon. Finnish Journal of eHealth and eWelfare. Vol. 12 (2). Viitattu 1.6.2026. Saatavissa https://www.doi.org/10.23996/fjhw.85401

LAB-ammattikorkeakoulu. Hyvinvointi, terveys ja turvallisuus digitaalisessa muutoksessa tutkimusryhmä. Viitattu 1.6.2026. Saatavissa https://lab.fi/fi/tutkimus-kehitys/tutkimusryhmat/hyvinvointi-terveys-ja-turvallisuus-digitaalisessa-muutoksessa

Laitinen, T. 2026. Digitaalisten työkalujen kehittäminen hoitajien työssä etävastaanotoilla. Opinnäytetyö (YAMK). LAB-ammattikorkeakoulu. Viitattu 1.6.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026052918889

Malin, AT. & Aitonurmi, J. 2024. Ennakoinnilla varaudutaan digipalvelujen tulevaisuuteen. LAB Pro. Viitattu 1.6.2026. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/ennakoinnilla-varaudutaan-digipalvelujen-tulevaisuuteen/

Neittaanmäki, P., Lehto, M. & Savonen, M. 2021. Yhteiskunnan digimurros. Jyväskylä: Jyväskylän yliopiston IT-tiedekunta. Viitattu 1.6.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-951-39-8647-6

STM. 2023. Tiekartta 2022–2027. Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaaminen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2023:8. Viitattu 1.6.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7178-3

Valtioneuvosto. 2023. Vahva ja välittävä Suomi. Pääministeri Petteri Orpon hallituksen ohjelma 20.6.2023. Helsinki: Valtioneuvosto. Valtioneuvoston julkaisuja 2023:58. Viitattu 1.6.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-383-763-8

Webb, A. 2022. Futurist Amy Webb on the importance of scenario planning. World Economic Forum. Viitattu 1.6.2026. Saatavissa https://www.weforum.org/agenda/2022/01/futurist-amy-webb-on-the-importance-of-scenario-planning/

Weiste, E., Rydman, V. & Kurki, A-L. 2022. Osallisuutta vai eriarvoisuutta? Sote toimijoiden käsityksiä asiakasosallisuudesta digitalisoituvissa sosiaali- ja terveyspalveluissa. Finnish Journal of eHealth and eWelfare. Vol. 14 (3). Viitattu 1.6.2026. Saatavissa https://www.doi.org/10.23996/fjhw.112893

Kirjoittajat

Taija Laitinen on sairaanhoitaja, joka on valmistumassa Hyvinvointialan palvelumuotoilu YAMK -koulutusohjelmasta LAB-ammattikorkeakoulusta.

Arja-Tuulikki Malin on LAB ammattikorkeakoulun Maisterikoulun lehtori, joka opettaa hyvinvointialan palvelumuotoilua, kehittämistä ja johtamista sekä ohjaa opinnäytetöitä. Hän tekee digitaaliseen siirtymään liittyvää väitöskirjatutkimuksen jälkeistä tutkimusta.

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/photo/patient-having-an-online-appointment-with-a-doctor-using-laptop-7195084/(Pexels Licence)