Euroopan unionin tekstiilistrategia kirittää yrityksiä kohti täsmällisempää vastuullisuustyötä

Tekstiili- ja muotialaa koskevassa lainsäädännössä puhaltavat tällä hetkellä uudet tuulet Euroopan unionin tekstiilistrategian myötä. Tekstiilistrategian tavoitteena on parantaa toimialan vastuullisuutta ja läpinäkyvyyttä sekä edistää kiertotaloutta. Käytännössä toimenpiteet tulevat lainsäädännön myötä puuttumaan muun muassa tuotteiden jäljitettävyyteen, tuottajavastuuseen sekä vastuullisuusväittämiin.

Kirjoittaja: Annariina Ruokamo

SADE-hankkeessa tammikuussa 2025 järjestetyssä Digilanka – EU-regulaatioiden ABC -tietoiskussa Suomen Tekstiilin ja Muodin Emilia Gädda kertoi EU-tekstiilistrategiasta syventyen muutamaan sen toimenpiteeseen, kuten digitaaliseen tuotepassiin (Digital Product Passport eli DPP), ekosuunnitteluasetukseen (Ecodesign for Sustainable Products Regulation eli ESPR), sekä jätedirektiiviin ja tekstiilien laajennettuun tuottajavastuuseen (Extended Producer Responsibility eli EPR).

EU:n tekstiilistrategia pohjaa Green Deal Circular Economy for Cleaner and More Competitive Europe -toimintasuunnitelmaan. Strategia pitää sisällään konkreettisia toimenpiteitä ja aloitteita, joiden myötä saavutetaan tekstiilistrategiaan kirjatut tavoitteet. Tekstiilistrategian toimeenpanojen on tarkoitus astua voimaan vuoteen 2030 mennessä. (Gädda 2025)

Tietoiskun järjestäneessä LAB-ammattikorkeakoulun SADE, Kestävä ja Digitaalinen Toimintaympäristö – Tekstiili- ja vaatealan digistrategiatiekartta -hankeessa kehitetään tekstiili- ja muotialan selviytymistä vahvistamalla yritysten osaamista digitaalisuuden saralla. Euroopan unionin osarahoittama hanke tarjoaa yrityksille myös eri tavoin tietoa EU-regulaatioiden vaikutuksesta vastuullisuustyöhön. Koulutuksellisten tietoisku-webinaarien lisäksi hankkeessa on käynnissä parhaillaan yrityskohtaiset pilotit, joissa kehitetään yritysten digitaalisuuden strategiaa. (LAB 2025)

Digitaalinen tuotepassi ohjaa läpinäkyvyyttä

Yksi merkittävimmistä toimenpiteistä osana uudistuvaa lainsäädäntöä tekstiili- ja muotialalla on digitaalinen tuotepassi. Se on osa ekosuunnitteluasetusta, joka on astunut voimaan kesällä 2024 ja joka korvaa aiemman erityisesti elektronisia laitteita koskevan ekosuunnitteludirektiivin. Ekosuunnitteluasetuksen uudelleenavauksen jälkeen sovellettavuusaloja on laajennettu koskemaan lähes kaikkia fyysisiä tuotteita. Digitaalinen tuotepassi, eli DPP, on digitaalinen vastine fyysiselle tuotteelle. Sen tarkoituksena on varmistaa tietojen saatavuutta ja luotettavuutta koko arvoketjussa, eli sen perimmäinen tarkoitus on lisätä jäljitettävyyttä ja läpinäkyvyyttä. (Gädda 2025)

Vastuu DPP:n toteuttamisesta on tuotteen markkinoille saattajilla. DPP:ltä edellytetään, että tietojen tulee olla täsmällisiä, täydellisiä ja ajantasaisia. Sen toteuttamiseen tarvitaan tietoa tuotteen arvoketjun toimijoilta – yhdessä nämä tietosisällöt muodostavat tuotepassin datan. Digitaalisen tuotepassin myötä tarkoitus on siirtyä pelkästä tekstiilituotteesta kohti datanhallintaa. Haasteita tulee tuomaan järjestelmien rakentaminen, mutta mahdollisuuksia on Gäddan mukaan paljon: yritykset saavat DPP:n myötä tietoa omasta toiminnastaan ja pystyvät hyödyntämään tietoa esimerkiksi oman liiketoimintansa kehittämiseksi. (Gädda 2025)

Laajennettu tuottajavastuu ohjaa ”saastuttaja maksaa” -periaatteen toteutumista

Puheenvuorossaan Gädda (2025) toi esiin, että kesällä 2023 Euroopan komissio antoi ehdotuksensa myös jätedirektiivin muuttamiseksi siten, että se sisältäisi tekstiilien laajennetun tuottajavastuun. Ehdotuksen tavoitteita ovat muun muassa

parantaa tekstiilien jätehuoltoa
luoda markkinat tekstiilien uudelleenkäytölle ja kierrätykselle
kannustaa kiertotalousperiaatteiden mukaiseen suunnitteluun
harmonisoida pelisääntöjä ja sääntelyä tekstiilien tuottajavastuun osalta EU:n jäsenmaissa
panna täytäntöön ”saastuttaja maksaa” -periaatteen
yhdenmukaistaa markkinoita.

Ehdotuksen mukaan Euroopan unionin jäsenvaltioiden tulee ottaa käyttöön tekstiilituotteiden, vaatteiden, asusteiden ja jalkineiden laajennettu tuottajavastuujärjestelmä. Tuottajalla tarkoitetaan näiden tuoteryhmien valmistajaa, maahantuojaa tai jakelijaa. Laajennettu tuottajavastuu tulee järjestää jätedirektiivin mukaisesti, jonka ehdotus sisältää säännökset muun muassa tuottajien taloudellisesta vastuusta, tuottajarekisteristä, tuottajavastuuorganisaatioista
ja tekstiilijätteiden käsittelystä.

Tuottajarekisterin rakentaminen on jäsenvaltioiden vastuulla ja yritysten vastuulla puolestaan on rekisteriin liittyminen. Tavoitteena on, ettei markkinoilla olisi yksittäisiä tuottajia, vaan tuottajat perustaisivat tuottajavastuuorganisaation, joka hoitaa velvoitteita tuottajien puolesta. Avoimia kysymyksiä tähän liittyen tuovat muun muassa erilaiset operatiiviset näkökulmat, kuten se, kuka hoitaa tekstiilijätteen lajittelun. Haasteena on myös jätteen määrittelyn täsmällisyys, eli kysymykset siitä, milloin tekstiili on tuote ja milloin se on jätettä. (Gädda 2025)

Sääntely toimii vihreän siirtymän ajurina

Tapahtumassa kuultiin myös tuoreimmat tiedot EU:n tekstiilistrategian alaisista vastuullisuusviestinnän sääntelyistä. (Koistinen 2025) Muuttuva sääntely pakottaa organisaatiot uudistamaan viestintästrategiaansa, mutta toisaalta tuo mahdollisuuksia tarkemmalle viestinnälle sekä luottamuksen rakentamiselle sidosryhmien, kuten kuluttajien kanssa. Suomessa vuonna 2026 voimaan tuleva Vihreän siirtymän kuluttajansuojadirektiivi edellyttää yrityksiltä tarkkoja perusteluja ympäristöväitteille. Direktiivi kieltää muun muassa käsitteet ”ympäristöystävällinen” ja ”ilmastoystävällinen”, mikäli niille ei ole todennettavissa olevaa näyttöä. (Taimisto & Karhu 2025).

Muutos on erittäin tervetullut, sillä tähän saakka kuluttajan näkökulmasta vastuullisuusviestintä on ollut hyvin haastavaa sen todennettavuuden näkökulmasta. Vaikka vastuullisuusväittämiin liittyvä sääntely tulee vaatimaan yrityksiltä tarkkuutta, tuonee se myös positiivisia vaikutuksia kuluttajaviestintään. Milttonin vuoden 2024 kuluttajatutkimuksen tulosten mukaan 70 % suomalaisista ajattelee yritysten ja brändien kertovan vastuullisuudestaan tylsästi ja 68 % mielestä jopa etäännyttävästi. Vastuullisuudesta kerrotaan kuluttajien mukaan myös liian vähän. (Taimisto & Karhu 2025). Sääntelyn myötä vastuullisuusviestinnällä on siis kaikki mahdollisuudet muuntautua paitsi informatiivisemmaksi ja faktapohjaisemmaksi myös kiinnostavammaksi kuluttajien näkökulmasta.

Emilia Gädda totesi Digilanka -webinaarissa yritysten suhtautuvan lopulta varovaisen myönteisesti EU:n tekstiilistrategian mukanaan tuomiin muutoksiin. Suomalaiset yritykset tunnistavat Gäddan mukaan tarpeen muutokselle, mutta lainsäädännön yksityiskohtaisuus ja hallinnollisen taakan lisääntyminen mietityttää yrityksissä. Yleisellä tasolla sääntely voidaan siis nähdä yrityksissä hyvänä kirittäjänä kohti aidompaa vastuullisuustyötä, mutta lainsäädännön yksityiskohdat voivat Gäddan mukaan nostaa esiin eriäviä mielipiteitä. (Gädda 2025)

Lähteet

Gädda, E. 2025. Tekstiilistrategia. Esitys SADE-hankkeen Digilanka – EU-regulaatioiden ABC -tietoiskussa tekstiili- ja vaatealan yrityksille 30.1.2025.

Koistinen, M. 2025. EU:ssa alkaa uusi vastuullisuuden aikakausi – mitä se tarkoittaa tekstiili- ja vaatealalle? LAB Focus. Viitattu 11.3.2025. Saatavissa
https://blogit.lab.fi/labfocus/eussa-alkaa-uusi-vastuullisuuden-aikakausi-mita-se-tarkoittaa-tekstiili-ja-vaatealalle/

LAB-ammattikorkeakoulu. 2025. SADE, Kestävä ja Digitaalinen Toimintaympäristö – Tekstiili- ja vaatealan digistrategiatiekartta -hanke. Viitattu 11.3.2025. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/SADE

Taimisto, E. & Karhu, M. 2025. Mitä on tulevaisuuskestävä vastuullisuusviestintä? Design Forum Finland. Viitattu 11.3.2025. Saatavissa https://designforum.fi/artikkelit/mita-on-tulevaisuuskestava-vastuullisuusviestinta/

Kirjoittaja

Annariina Ruokamo työskentelee LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutissa TKI-asiantuntijana. Hän on taustaltaan vaatesuunnittelija ja perehtynyt erityisesti tekstiili- ja muotialan vastuullisuuteen ja digitalisaatioon.

Artikkelikuva: https://unsplash.com/photos/green-plant-x8ZStukS2PM (Unsplash License)