Ensimmäinen harjoittelu hoitotyön opiskelijan ammatillisen kasvun perustana

Ensimmäinen työelämässä tapahtuva harjoittelu on monelle hoitotyön opiskelijalle iso ja merkityksellinen askel opinnoissa. Opiskelijan taustojen mukaan se voi olla ensimmäinen kerta, kun hän pääsee näkemään, millaista hoitotyö käytännössä on. Ensimmäinen harjoittelu on keskeinen osa opiskelijan ammatillista kasvua, kun oma identiteetti tulevana hoitajana alkaa kehittyä.

Kirjoittaja: Tiia Kangassalo

Opiskelijan kokemukset ensimmäisessä harjoittelussa

Opiskelijat suhtautuvat harjoitteluun yksilöllisesti ja heidän odotuksensa voivat erota niin lähtökohtien kuin aiempien kokemusten mukaan. Opiskelijoilla on usein vahva motivaatio oppia uusia asioita ja soveltaa oppimaansa teoriaa käytännön tilanteisiin (Soler ym. 2021). Harjoittelu koetaan tärkeänä osana opintoja, mikä mahdollistaa työelämälähtöisen oppimisen aidoissa hoitotyön tilanteissa. Harjoittelu mahdollistaa osaamisen syventämisen sekä taitojen kehittämisen turvallisessa oppimisympäristössä ohjaajan tukemana.

Suuri osa opiskelijoista kokee kuitenkin jonkinasteista ahdistusta tai huolta ensimmäiseen harjoittelujaksoon liittyen (Marriot ym. 2024; Anisi ym. 2025). Ensimmäiseen harjoitteluun liittyy usein myös negatiivisia tunteita, jotka voivat liittyä tiedon puutteeseen tai epävarmuuteen omasta osaamisesta. Lisäksi pelon ja ahdistuksen tunteet voivat olla vahvoja tulevaa harjoittelua kohtaan. (Marriot ym. 2024.) Marriotin ym. (2024) mukaan opiskelijoiden harjoitteluun suhtautumiseen vaikuttaa lisäksi opiskelijan oma resilienssin tunne.

Ennen ensimmäistä kliinistä harjoittelua osa opiskelijoista voi pohtia omaa soveltuvuuttaan ja kyvykkyyttään hoitoalalle. Hoitotyön luonne aiheuttaa myös opiskelijoissa stressiä, ja vastuullisuus sekä erilaiset hoitotyön tehtävät tuntuvat pelottavilta, kun kyseessä on oikean ihmisen hoitaminen nuken tai opiskelukaverin sijaan (Marriot ym. 2024). Monet opiskelijat tuovat harjoitustunneilla esiin sen, että siirtyminen kampuksella tapahtuvista harjoituksista todellisiin hoitotilanteisiin lisää painetta ja epävarmuutta omasta osaamisesta. Opiskelijat myös usein pelkäävät, että heiltä odotetaan harjoittelun alussa enemmän kuin mihin he kokevat olevansa valmiita. Ennen kliinistä harjoittelua opiskelijat saattavat kokea epävarmuutta siitä, nähdäänkö heidät työyhteisöä kuormittavana tekijänä, mikä usein johtuu epävarmuudesta omaan osaamiseen liittyen (Marriot ym. 2024).

Opiskelijan rooli työyhteisössä voi etukäteen tuntua jännittävältä. Uuden roolin omaksuminen opiskelijana sekä sopeutuminen uuteen työyhteisöön ja hoitoalan työkulttuuriin ei ole kaikille helppoa. Monia mietityttää myös se, miten heidät otetaan vastaan harjoittelupaikassa ja millaista ohjausta ja tukea he saavat. Tällaisissa tilanteissa opettajan tehtävänä on muistuttaa opiskelijoita harjoittelun tarkoituksesta ja siitä, että harjoittelu on nimenomaan oppimista varten. Osaamisen odotetaan kehittyvän vähitellen harjoittelun aikana asetettujen tavoitteiden mukaisesti, eikä osaamista voi tai tarvitse olla heti.

Monikulttuuriset opiskelijat voivat kokea pelkoa liittyen omaan kulttuuritaustaansa. Marriotin ym. (2024) mukaan harjoittelu kuitenkin voi vahvistaa eri kulttuuritaustaisen opiskelijan osaamista ja ammatti-identiteettiä hänen kieli- ja kulttuuriosaamisensa hyödyntämisen kautta. Opettajan tulee tunnistaa opiskelijoiden taustojen moninaisuus ja kiinnittää huomiota myös kieliosaamiseen sekä kulttuurisiin tekijöihin, jotka voivat vaikuttaa työyhteisöön integroitumiseen (Tallbacka & Kangassalo 2026).

Vertaistuen ja reflektion tärkeys osana ensimmäistä harjoittelua

Uusi ympäristö ja käytännön tilanteet voivat aiheuttaa epävarmuutta, jolloin muiden opiskelijoiden läsnäolo voi tuoda turvaa (Marriot ym. 2024; Kurt ym. 2025). Vertaistuki korostuu erityisesti ensimmäiseen harjoitteluun siirryttäessä. Vertaistuen kautta opiskelijat voivat käsitellä harjoitteluun liittyviä ajatuksia ja tunteita yhdessä kampuksella opetuskertojen yhteydessä. Lisäksi harjoittelua edeltävät harjoitteluinfot tarjoavat mahdollisuuden tuoda esiin omia tuntemuksia ja kysymyksiä tulevaan jaksoon liittyen. Vertaistuen kautta voidaan helpottaa erilaisiin stressaaviin ja haastaviin tilanteisiin sopeutumista (Kurt ym. 2025). Dionne Merlin ym (2026) toteavat näiden lisäksi vertaistuen lievittävän harjoitteluun liittyviin stressiä ja jännitystä.

Kokemusten jakaminen vertaisen kanssa helpottaa harjoitteluun liittyvien asioiden ymmärtämistä ja käsittelyä (Marriot ym. 2024). LAB-ammattikorkeakoulussa ensimmäiseen harjoitteluun sisältyy reflektiotapaaminen, jossa opiskelijat käsittelevät harjoittelukokemuksiaan yhdessä. Reflektiotilanteissa opiskelijat pääsevät käsittelemään harjoittelukokemuksiaan yhdessä muiden kanssa, mikä auttaa jäsentämään omia ajatuksia uudella tavalla ja vahvistaa ammatillista kasvua (Kassara 2017, 81). Reflektio mahdollistaa kokemusten jakamisen vertaisten kanssa, mistä Dionne Merlin ym (2026) mukaan on merkittäviä hyötyjä oppimiseen. Oppiminen tehostuu erityisesti silloin, kun vertaistuki ja reflektio ovat osana harjoittelun rakennetta eikä vain satunnaista toimintaa. (Dionne Merlin ym (2026.)

Ensimmäisen harjoittelun aikana opiskelijat usein havainnoivat erilaisia tapoja tehdä työtä, ja etteivät kaikki käytännöt vastaa sitä, mitä opintojaksoilla on harjoiteltu. Harjoitteluissa ohjaajat voivat toimia joskus eri tavoin, ja tämä voi aluksi tuntua hämmentävältä ja haastaa teorian ja käytännön yhdistämistä. Vaikka tilanteet voivat aiheuttaa kyseenalaistamista, ovat erilaiset työtavat tärkeä osa oppimista ja oman ammatillisuuden luomista. Näissä tilanteissa opiskelija pääsee laajentamaan näkemystään siitä, miten hoitotyötä tehdään todellisissa tilanteissa eri tavoilla näyttöön ja hoitosuosituksiin perustuen.

Ensimmäinen harjoittelu on opiskelijalle tärkeä vaihe, ja siihen liittyvät kokemukset vaikuttavat myös seuraaviin harjoittelujaksoihin ja mahdollisiin ennakko-odotuksiin tai -asenteisiin. Harjoittelua ohjatessa opettajan on tärkeä ymmärtää opiskelijan kokemus ja mahdollinen kuormitus. Opettajien tulee tukea opiskelijaa kokonaisvaltaisesti eikä keskittyä pelkästään tavoitteiden mukaiseen osaamisen arviointiin.

Lähteet

Anisi, E., Sharifian, P., & Sharifian, P. 2025. The effect of an educational orientation tour on anxiety of nursing students before their first clinical training: a quasi-experimental study. BMC Nursing. Vol. 24, 522. Viitattu 16.4.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12912-025-03162-1

Dionne Merlin, M., Bilodeau, C. S., Gallagher, F., & Léger, É. 2026. Peer support among nursing students during hospital-based clinical placements: A scoping review. Western Journal of Nursing Research. Viitattu 16.4.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1177/01939459261425304

Kassara, H. 2017. Ilo hoitotyön ammatin opiskelussa ammatillisen kasvun voimavarana. Akateeminen väitöskirja. Tampereen yliopisto, Kasvatustieteiden tiedekunta. Tampere. Acta Electronica Universitatis Tamperensis 1841. Viitattu 16.4.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-03-0601-4

Kurt, Y., Özkan, Ç. G., Yalçin, Ç., Semiz Büyükaltay, A., Atalar, S., Büyükaltay, A., & Öztürk, H. 2025. The effect of peer-supported mobile orientation on nursing students’ clinical stress and sense of belonging: An experimental study. BMC Nursing. Vol. 24, 1391. Viitattu 16.4.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1186/s12912-025-04043-3

Soler, O. M., Aguayo-González, M., Gutiérrez, S. S. R., Pera, M. J., & Leyva-Moral, J. M. 2021. Nursing students’ expectations of their first clinical placement: A qualitative study. Nurse Education Today. Vol. 98. Viitattu 16.4.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.nedt.2020.104736

Tallbacka, M.-B. & Kangassalo, T. 2026. Monikulttuurisen opiskelijan tukeminen ja tutoropettajan rooli ammattikorkeakoulussa. LAB Pro. Viitattu 15.4.2026. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/monikulttuurisen-opiskelijan-tukeminen-ja-tutoropettajan-rooli-ammattikorkeakoulussa/