Työllistyminen tukee osallisuutta, hyvinvointia ja itsenäistä elämää, mutta vammaisten henkilöiden työllistyminen jää edelleen heidän osaamistaan ja potentiaaliaan vähäisemmäksi. Digitalisaatio tarjoaa uusia mahdollisuuksia vahvistaa työllistymisen tukea, palveluiden saavutettavuutta ja yksilöllistä ohjausta sekä uudistaa palveluja käyttäjälähtöisemmiksi.
Kirjoittajat: Kalle Piira, Enni Ruuth & Tuija Rinkinen
Työllistyminen edistää osallisuutta
Työ on paljon enemmän kuin toimeentulon lähde. Se tarjoaa mahdollisuuden osallisuuteen, sosiaalisiin suhteisiin, itsensä toteuttamiseen ja yhteiskunnalliseen osallistumiseen. Kehitysvammaisten henkilöiden työllistyminen avoimille työmarkkinoille on edelleen vähäistä, vaikka huomattavasti useammalla olisi edellytyksiä työllistyä oikeanlaisen tuen avulla. Työllistymistä edistävät erityisesti yksilöllinen työhönvalmennus, työnantajien positiiviset kokemukset sekä työelämän asenteiden myönteinen kehittyminen. Työllistymistä vaikeuttavat rakenteelliset esteet, ennakkoluulot ja puutteellinen tuki siirtymävaiheissa koulutuksesta työelämään. (Hieta-aho 2017.)
Osatyökykyisyys tarkoittaa tilannetta, jossa henkilöllä on sairaudesta, vammasta tai muusta terveydellisestä syystä huolimatta jäljellä työkykyä ja mahdollisuuksia osallistua työelämään, mutta hänen työkykynsä ei täysin vastaa työn vaatimuksia (Virtanen ym. 2025, 12–27, 55; Keyriläinen 2026, 8–9). Viime vuosina käsitteen rinnalla on yleistynyt täsmätyökyvyn käsite, joka korostaa jäljellä olevaa työkykyä sekä työn ja osaamisen tarkoituksenmukaista yhteensovittamista (Keyriläinen 2026, 9). Osatyökykyä tarkastellaan yhä enemmän yksilön ominaisuuden sijaan työkyvyn, työn vaatimusten ja työympäristön välisenä suhteena, johon vaikuttavat myös työn mukauttamismahdollisuudet ja työnantajien asenteet (Virtanen ym. 2025, 56).
Vammaisten henkilöiden työllistymisen edistäminen liittyy keskeisesti yhdenvertaisuuden toteutumiseen. YK:n vammaissopimus korostaa vammaisten henkilöiden oikeutta työhön sekä yhdenvertaisia mahdollisuuksia osallistua työelämään muiden kanssa. (Suomen YK-liitto 2015.) Digitalisaatio tarjoaa uusia mahdollisuuksia tämän tavoitteen edistämiseen. Tutkimuksissa on saatu näyttöä siitä, että erilaisia digitaalisia työkaluja voidaan hyödyntää vammaisten ihmisten työhönvalmennuksessa (Kerdar ym. 2025; Nwonyi & Phasha 2026).
Digitaalinen työhönvalmennus täydentää perinteisiä palveluita
Viime vuosina digitalisaatio on muuttanut merkittävästi sosiaali- ja terveyspalveluiden toimintatapoja. Digitaalisia ratkaisuja hyödynnetään myös työllistymisen tukemisessa, mikä mahdollistaa palveluiden tarjoamisen joustavammin ajasta ja paikasta riippumatta. (World Health Organization 2021; OECD 2023.)
Tutkimusten perusteella digitaaliset ratkaisut voivat vahvistaa työelämävalmiuksia, lisätä itsenäisyyttä, tukea osallisuutta sekä parantaa työllistymismahdollisuuksia. Vaikuttavimmat ratkaisut näyttävät kuitenkin perustuvan teknologian ja inhimillisen tuen yhdistämiseen eikä niiden vastakkainasetteluun. Parhaimmillaan digitaalinen työhönvalmennus voi lisätä palveluiden saavutettavuutta, tarjota yksilöllistä tukea sekä vahvistaa vammaisten henkilöiden mahdollisuuksia osallistua työelämään yhdenvertaisina yhteiskunnan jäseninä. Tulevaisuuden haasteena on varmistaa, että digitalisaatio toimii osallisuuden vahvistajana eikä synnytä uusia esteitä niille henkilöille, joiden työllistymistä sillä pyritään tukemaan. (Bricknell ym. 2020; Fajardo-Castro ym. 2025.)
Kansainvälisissä tutkimuksissa digitaalinen työhönvalmennus näyttäytyy monimuotoisena kokonaisuutena. Työhönvalmennuksessa voidaan hyödyntää esimerkiksi verkko-oppimisympäristöjä, videovälitteistä ohjausta, mobiilisovelluksia sekä työtehtävien suorittamista tukevia teknologisia ratkaisuja. Digitaalisia ratkaisuja on käytetty myös ammatillisten taitojen opettamisessa, työtehtävien vaiheittaisessa ohjaamisessa sekä työelämävalmiuksien vahvistamisessa. Digitaalisten ratkaisujen keskeisenä vahvuutena voidaan pitää mahdollisuutta tarjota tukea myös tapaamisten välillä. Oppiminen ja ohjaus eivät tällöin rajoitu yksittäisiin tapaamisiin, vaan asiakkaalla on mahdollisuus harjoitella taitoja, seurata omaa etenemistään ja saada ohjausta jatkuvasti. Samalla asiakkaan aktiivinen rooli omassa työllistymisprosessissaan vahvistuu. (Fajardo-Castro ym. 2025.)
Saavutettavuus on keskeistä digitaalisessa työhönvalmennuksessa
Digitaalisten palveluiden hyödyntäminen ei kuitenkaan automaattisesti lisää yhdenvertaisuutta. Jotta palvelut olisivat aidosti hyödyllisiä, niiden tulee olla saavutettavia ja käyttäjien tarpeisiin soveltuvia. Tutkimusten mukaan digitaaliset ratkaisut voivat vähentää fyysisiin etäisyyksiin, liikkumiseen ja palveluiden saatavuuteen liittyviä esteitä. Erityisesti etäpalvelut mahdollistavat osallistumisen tilanteissa, joissa kasvokkaisiin palveluihin osallistuminen olisi vaikeaa tai mahdotonta. Lisäksi digitaalisten ratkaisujen avulla voidaan tukea itsenäistä toimintaa, tarjota mahdollisuuksia toistuvaan harjoitteluun sekä mahdollistaa oppiminen käyttäjän omassa tahdissa. (Bricknell ym. 2020; Fajardo-Castro ym. 2025.)
Samalla tutkimuksissa on tunnistettu erilaisia digitaalisten palveluiden haasteita. Puutteellinen pääsy teknologiaan, vaihteleva digiosaaminen sekä saavutettavuuteen liittyvät ongelmat voivat heikentää palveluiden hyödyntämistä. Kaikki käyttäjät eivät myöskään kykene käyttämään digitaalisia palveluita täysin itsenäisesti, minkä vuoksi henkilökohtaisen tuen merkitys säilyy tärkeänä myös digitaalisissa toimintaympäristöissä. (Fajardo-Castro ym. 2025; Bricknell ym. 2020.)
Piira & Ruuth (2026) selvittivät soveltavassa laadullisessa tutkimuksessaan kansallisia ja kansainvälisiä hyviä käytäntöjä olemassa olevien työllistymisen tuen digitaalisista toteutuksista. Digitaalisen työhönvalmennuksen kehittämisessä on tärkeää varmistaa palveluiden käyttäjälähtöisyys, saavutettavuus sekä riittävä tuki niin asiakkaille kuin henkilöstölle. Digitaaliset ratkaisut voivat edistää vammaisten henkilöiden työllistymistä, kun ne suunnitellaan vastaamaan käyttäjien tarpeita ja tukemaan heidän osallisuuttaan, oppimistaan ja siirtymistään työelämään. Kehittämisen painopisteen tulisi olla teknologian sijaan sen vaikuttavassa hyödyntämisessä osana palveluprosessia. Saavutettavat digitaaliset palvelut ovat selkeitä, helppokäyttöisiä ja käyttäjien erilaiset tarpeet huomioivia. Yksinkertainen käyttö ja joustavat toteutustavat tukevat osallisuutta ja vähentävät palveluiden käytön esteitä.
Käyttäjälähtöisyys on digitaalisen työhönvalmennuksen edellytys
Käyttäjälähtöisyys on digitaalisen työhönvalmennuksen kehittämisen keskeinen lähtökohta. Erityisesti vammaisten henkilöiden osallistaminen palveluiden suunnitteluun, arviointiin ja kehittämiseen auttaa tunnistamaan käytettävyyteen ja saavutettavuuteen liittyviä tarpeita sekä varmistaa, että palvelut vastaavat käyttäjien todellisiin tarpeisiin. Yhteiskehittäminen vahvistaa myös asiakkaiden osallisuutta. (Piira & Ruuth 2026.) Myös kansainvälisissä tutkimuksissa korostetaan, että palveluiden kehittämisessä tulisi hyödyntää vammaisten henkilöiden omia kokemuksia ja näkemyksiä. Käyttäjien osallistuminen suunnitteluun auttaa tunnistamaan käytettävyyteen, saavutettavuuteen ja sisältöihin liittyviä kehittämistarpeita jo varhaisessa vaiheessa. (Bricknell ym. 2020.)
Lisäksi työntekijöiden osaaminen vaikuttaa merkittävästi digitaalisten palveluiden onnistuneeseen käyttöönottoon. Digitaalisten ratkaisujen hyödyntäminen edellyttää uudenlaista osaamista, jatkuvaa oppimista sekä kykyä yhdistää teknologiset ratkaisut yksilölliseen ohjaukseen. Tämän vuoksi digitaalisten palveluiden kehittämisessä on tärkeää huomioida sekä asiakkaiden että ammattilaisten tuen tarpeet. Palveluiden kehittäminen ei pääty käyttöönottoon, vaan niiden käytettävyyttä, vaikuttavuutta ja käyttäjäkokemuksia tulee arvioida jatkuvasti. Näin voidaan varmistaa, että palvelut vastaavat myös tulevaisuudessa käyttäjien muuttuviin tarpeisiin. (Lee ym. 2024.)
Lähteet
Bricknell, J., Frounks, A., Murran, R. & Skerry, G. 2020. A Co-produced Evaluation of Scope’s Support to Work Service. Scope. Viitattu 6.9.2026. Saatavissa https://www.scope.org.uk/campaigns/research-policy/support-to-work-evaluation/support-to-work-evaluation-report#Foreword-from-the-Co-Evaluation-Team-A-note-on-coronavirus-click
Fajardo-Castro L.V., Martínez-Tur, V., Moliner, C., Lira, E. & Gracia, E. 2025. Digitalization and integrated employment for persons with intellectual disabilities. Research in Developmental Disabilities. Vol. 164. Viitattu 6.9.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.ridd.2025.105070
Hieta-aho, H. 2017. Kehitysvammaisten integroituminen avoimille työmarkkinoille – Tarkastelussa viisi Työklinikka-projektin asiakasta. Pro gradu -tutkielma. Tampereen yliopisto. Viitattu 6.9.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:uta-201705311761
Kerdar S.H., Marleen Kirchhoff, B. M. , Adolph, L. & Bächler L. 2025. Technological Interventions for Vocational Inclusion of Individuals with Disabilities: A Scoping Review. Journal of Vocational Rehabilitation. Vol. 63(3). Viitattu 2.11.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1177/10522263251376943
Keyriläinen, M. 2026.Toimintarajoitteiden mittaaminen ja työmarkkina-asema : Katsaus määritelmiin, mittausmenetelmiin ja niiden työmarkkinavaikutuksiin. Työ- ja elinkeinoministeriö. Viitattu 6.9.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-327-801-1
Lee, E. G., Mustonen, L-K. & Katsui, H. 2024. Finland: Digital Skills, Accommodation and Technological Assistance for Employment. European Disability Forum.
Nwonyi, S. K. & Phasha, N. 2026. Vocational outcomes following assistive technology and digital workplace supports for people with disabilities: a systematic review. Disability and Rehabilitation: Assistive Technology. Vol. 21(7). Viitattu 2.11.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1080/17483107.2026.2666392
OECD. 2023. Health at a Glance 2023: OECD Indicators. OECD Publishing. Pariisi. Viitattu 18.10.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1787/7a7afb35-en
Piira, K. & Ruuth, E. 2026. Vammaisten työhönvalmennuspolun digitalisointi : kartoitus työllistymisen tuen digitaalisista toteutuksista. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Viitattu 6.9.2026. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2026060923929
Virtanen, M., Korhonen, M. & Honkalampi, K. 2025. Osatyökyvyn jäljillä – Tutkimus käsitteen monista merkityksistä ja työkyvyn tuesta yhteiskunnallisessa keskustelussa. Kela. Tutkimuksia; 169. Viitattu 18.10.2026. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-284-219-0
World Health Organization. 2021. Global Strategy on Digital Health 2020–2025. Viitattu 6.9.2026. Saatavissa https://www.who.int/publications/i/item/9789240020924
Suomen YK-liitto. 2015. YK yleissopimus vammaisten henkilöiden oikeuksista ja sopimuksen valinnainen pöytäkirja. Viitattu 18.10.2026. Saatavissa https://www.ykliitto.fi/sites/www.ykliitto.fi/files/vammaisten_oikeudet_2016_net.pdf
Kirjoittajat
Kalle Piira on Sairaanhoitaja (YAMK) ja valmistunut sosiaali- ja terveyspalvelujen digiasiantuntija -koulutusohjelmasta (YAMK).
Enni Ruuth on Sosionomi (YAMK) ja valmistunut Moderni johtajuus -koulutusohjelmasta (YAMK).
Tuija Rinkinen työskentelee lehtorina LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointiyksikössä. Hän vastaa sosiaali- ja terveyspalveluiden digiasiantuntija (YAMK) -koulutuksesta.
Artikkelikuva: https://pixabay.com/fi/photos/webseminaari-verkossa-virtuaalinen-5059837/ (Tumisu, Pixabay License))
Viittausohje
Piira, K., Ruuth, E. & Rinkinen, T. 2026. LAB Pro. Viitattu pvm.. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/digitaaliset-ratkaisut-voivat-vahvistaa-vammaisten-henkiloiden-tyollistymista/