Asenne ja arki ratkaisevat hyvinvointiteknologian käytössä

Hyvinvointiteknologia ei ole enää erillinen osa sosiaali- ja terveysalan työtä, vaan se on integroitunut osaksi työn tekemisen tapoja ja mahdollisuuksia. LAB-ammattikorkeakoulu ja Etelä-Karjalan hyvinvointialue tekevät tiivistä yhteistyötä LAB SoteCampus toimintamallin muodossa, jonka yksi osa linkittyy vahvasti teknologisten ja digitaalisten ratkaisujen laajempaan hyödyntämiseen sote- toimintaympäristössä. Alkuvuoden 2023 aikana kerättiin sotealan ammattilaisilta tietoa hyvinvointiteknologian käytettävyydestä ja rajoituksista sekä uusista innovaatioista kotiin vietävissä palveluissa Etelä-Karjalan hyvinvointialueella.

Kirjoittajat: Jaana Ahl & Katariina Velling

Hyvinvointiteknologia on tullut viime vuosien saatossa osaksi kotihoidon asiakkaiden ja siellä työskentelevien hoitajien arkea. Hyvinvointiteknologiaa voidaan verrata apuvälineisiin. Molempien tarkoituksena on auttaa käyttäjää selviytymään paremmin arjesta. Alakärppä (2014, 22) on määritellyt väitöskirjassaan hyvinvointiteknologian tarkoittavan tietoteknisiä tai teknisiä välineitä, joita käytetään sosiaali- ja terveydenhuollossa ja joiden avulla ylläpidetään terveyttä ja toimintakykyä, ennaltaehkäistään sairauksia sekä toteutetaan hoitoa ja kuntoutusta. Tässä artikkelissa hyödynnämme tätä Alakärpän määritelmää ja käsittelemme aihetta suomalaisessa kotihoidon toimintaympäristössä.

Osaaminen ja tiedon puute voivat vaikuttaa hyvinvointiteknologiaa kohtaan syntyneisiin asenteisiin. Lienee selvää, että kun jokin ennalta tuntematon asia tulee osaksi arkeamme, se pelottaa. Tietynlainen kriittisyys kuuluukin muutosprosessiin. Pihlajaniemi (2021) pohtii blogissaan, että muutokseen liittyvä kriittinen pohdinta mielletään turhan herkästi muutosvastarinnaksi. Myös hän nostaa pelon keskeiseksi tunteeksi muutoksen keskellä ja rohkeus sanoittaa pelkoja ääneen, on ainoa mahdollisuus vaikuttaa muutokseen aidosti.

Henkilöstö toivoo teknologisilta ratkaisuilta selkeyttä ja järjestelmien välistä keskustelua

Keväällä 2023 Etelä-Karjalan hyvinvointialueen kotihoidon työntekijöille tehdyssä avoimessa teemahaastattelussa ei tullut esille varsinaista teknologiavastaisuutta, vaan ratkaisut koettiin osaksi työtä. Teemahaastatteluaineisto kerättiin osana LAB SoteCampus yhteistyömallia. LAB SoteCampus on LABin ja Etelä-Karjalan hyvinvointialueen yhteiskehittämisen toimintamalli, joka kehittää molempien organisaatioiden teknologisten ja digitaalisten ratkaisujen käyttöönoton mahdollisuuksia, vahvistaa johtamisosaamista sekä työn kehittämisosaamista ja auttaa hyödyntämään tietoa ja vahvistamaan tietojohtamista (LAB 2023). Henkilöstö nosti esiin toiveita ja kehittämiskohteita, joiden avulla teknologiatyökalut palvelisivat paremmin ja tehokkaammin kentällä. Tekoälyyn pohjautuvien järjestelmien osalta toivotiin lisäperehdytystä, sillä henkilöstöllä ei ollut selkeätä ja yhtenäistä näkemystä, kuinka näiden ratkaisuiden tuottamaa ennakoivaa dataa voisi analysoida ja hyödyntää aktiivisesti arjessa.

Toisena isona teemana henkilöstö nosti riittämättömän järjestelmien välisen keskustelun, jonka parantamiseen toivotaan tulevaisuudessa kiinnitettävän huomiota. Haastateltavat toivat tässä teemassa esiin muun muassa, kuinka erilaisia kirjauksia joudutaan tekemään järjestelmiin tuplasti tai miten asiakkaiden hoitoon liittyviä oleellisia tietoja ei ole saatavissa ajantasaisesti kentällä käytössä olevissa mobiiliversioissa.

Haastatteluissa esille nousseet teemat eivät poikkea valtakunnallisesta linjasta, sillä Sosiaali- ja terveysministeriön laatiman strategisen tiekartan mukaan vuosina 2022-2027 muun muassa näihin tekijöihin tulee kiinnittää huomioita työn vaikuttavuuden parantamisessa. Tämän strategisen kärjen tavoitteena on viedä eteenpäin erityisesti sellaisia asioita, joilla vapautetaan henkilöstön aikaa toiminnan ja osaamisen kehittämiseen sekä asiakastyöhön. Tiekartan strategiset kärjet ovat suunnattu kohteisiin, joissa on onnistuttava henkilöstön saatavuuden ja riittävyyden turvaamiseksi. (STM 2023, 27-33.)

Huomion arvoista on, että henkilöstön toiveet keskittyivät suurimmissa määrin järjestelmien kehitystyöhön konkreettisten teknologisten apuvälineiden sijaan. Erilaiset teknologiaa hyödyntävät ratkaisut, kuten esimerkiksi sähköiset henkilönostimet, verenpainemittarit ja vastaavat muodostivat vain pienen joukon kerättyyn aineistoon. Aineiston keskeisenä johtopäätöksenä voidaan pitää sitä, että Etelä-Karjalassa työskentelevä kotiin vietävien palveluiden henkilökunta on valmis ja halukas käyttämään teknologiaa sillä edellytyksellä, että teknologia toimii hyvin ja siitä on osoitettavissa konkreettista hyötyä. Kentälle odotetaan siis entistä valmiimpia ja ehkä myös monikäyttöisempiä ratkaisuja, jotka ovat kuitenkin riittävän yksinkertaisia toimiakseen arjen työn ja toisaalta myös arjen elämisen helpottajina silloin, kun aihetta tarkastellaan asiakasnäkökulmasta.

Teknologian käyttöönoton johtaminen keskeistä

Uiton (2022, 63-65) pro gradu tutkimus osoittaa, että organisaation johdon tuki on puutteellista uusia teknologisia ratkaisuja käyttöön otettaessa. Tutkimuksessa nousi esiin, että henkilöstö ei välttämättä ole kuullut johdolta lainkaan käyttöön otettavasta uudesta ratkaisusta, tai saanut käyttöönotolle lainkaan perusteita. Kuitenkin Pihlajaniemen (2021) mukaan autonomia on yksi ihmisen perustarpeista, eli ihmisillä on tarve olla mukana vaikuttamassa työhönsä liittyviin ratkaisuihin. Tästä voikin löytyä ainakin osatotuus sille, miksi teknologisten ratkaisujen käytettävyys, selkeys ja keskinäinen kommunikaatio ontuvat. Jos varsinainen kohderyhmä, eli ratkaisun loppukäyttäjät eivät ole mukana käyttöönottoprosessissa sen kehittämisvaiheineen, on ilmeisestä, että sekä itse käyttö, että siihen sitoutuminen muuttuvat huomattavasti haastavammaksi.

Sekä teknologian käyttöönotolle, että sen johtamiselle on olemassa tukea esimerkiksi erilaisten valmennusten muodossa. Kun käyttöönottoprosessi on muutosprosessi huomioiden hyvin valmistelu, saadaan teknologisesta ratkaisusta irti paras mahdollinen hyöty. Kun asiaa tarkastellaan hyvinvointiteknologian näkökulmasta, se nousee varsin oleelliseen rooliin. Onhan hyvinvointiteknologian perimmäinen tarkoitus helpottaa alan ammattilaisten työtä ja parantaa käyttäjien terveyttä ja elämänlaatua, eikä päinvastoin. Hyvin johdettu prosessi toimii onnistumisen mahdollistajana.

Lähteet

Alakärppä, I. 2014. Teknologiasta käytäntöihin Käytäntöteoreettinen malli hyvinvointiteknologian hyväksyttävyyden arviointiin. Lapin yliopisto. Taiteiden tiedekunta. Väitöskirja. Viitattu 30.1.2023. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-484-706-3.

LAB. 2023. LAB SoteCampus. Viitattu 22.5.2023. Saatavissa https://lab.fi/fi/projekti/lab-sotecampus.

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2023. Tiekartta 2022-2027. Sosiaali- ja terveysalan henkilöstön riittävyyden ja saatavuuden turvaaminen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Viitattu 19.5.2023. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-7178-3

Pihlajaniemi, P. 2021. Muutosvastarintaa vai tervettä kriittisyyttä? Blogi. Viitattu 27.4.2023. Saatavissa https://psycon.fi/muutosvastarintaa-vai-tervetta-kriittisyytta/.

Uitto, E. 2022. Uuden tietojärjestelmän hyväksyminen organisaatiossa. Vaasan yliopisto. Tekniikan .ja innovaatiojohtamisen akateeminen yksikkö. Pro gradu. Viitattu 27.4.2023. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi-fe2022081955874