ADHD-oireita – tukea korkeakouluopiskelijoille

Kirjoittajat: Anne Sommarberg & Hannele Tiittanen

Korkea-asteen opiskelijoiden ADHD-diagnoosit ovat yleisiä kasvavassa määrin. Opiskelija saattaa saada korkeakoulussa ensimmäisen kerran huonoja arvosanoja ja sen vuoksi hakeutua ADHD-tutkimuksiin, jos hänellä ei ole vielä sitä diagnosoitu. Nuoren aikuisen kehitysvaiheessa sekä yliopistoon siirtymisessä on erilaisia stressitekijöitä, jotka vaativat mukautumista ja opiskelija on ensimmäisen kerran kaukana tukiverkostoistaan. Stressitekijöitä voivat olla opinnoissa pärjääminen ja itsenäistyminen sekä sosiaaliset odotukset. Verrattuna luokkatovereihin opiskelijoilla, joilla on ADHD, on raportoitu olevan enemmän opintomenestykseen liittyviä huolia ja heidän arvonsanansa ovat heikompia. (Khalis ym. 2018; Thomas ym. 2015.) Ramsayn ym. (2015, 374) mukaan suurin osa opiskelijoista, joilla on ADHD, tarvitsevat korkeakouluaikana erityistä tukea ja hoitoa, että selviävät korkeakoulutasoisista opinnoista.

ADHD:llä on kielteisiä vaikutuksia akateemiseen suoriutumiseen ja saavutuksiin, minkä vuoksi verrattuna ikätovereihinsa, opiskelijat, joilla on ADHD, keskeyttävät useammin yliopisto-opintonsa. Yksi akateemiseen epäonnistumiseen johtavista tekijöistä on se, että korkeakoulussa saatava tuki ei ole yhtä hyvää kuin heidän edellisissä koulutusvaiheissaan saamansa tuki. (DuPaul ym. 2021, 829; Álvarez-Godos ym. 2023, 2.)

Aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö (attention-deficit hyperactivity disorder, ADHD) on kehityksellinen häiriö, joka vaikeuttaa toimintakykyä. ADHD on mahdollista diagnosoida lapsuudessa, nuoruudessa ja aikuisuudessa. (ADHD:n Käypä hoito 2019.) ADHD vaikuttaa 5,3–7,2 % lapsista ja nuorista ja 2,5 % aikuisista ympäri maailman ja se tunnistetaankin yhä enemmän koko elämänkaaren kestävänä häiriönä, jolla on kielteisiä vaikutuksia aikuisen koulutukseen, ammattiin, avioliittoon, aikuisiän terveyteen ja kuolleisuuteen (London ym. 2021; Dobrosavljevica ym. 2020, 282).  Ymmärrys siitä, että ADHD jatkuu aikuisuuteen saakka, on näkyvissä ADHD-diagnoosien runsaasti lisääntyneessä määrässä (Schneider ym. 2023).

Tämän artikkelin tarkoituksena on kuvata millaista tukea korkeakouluopiskelijat, joilla on ADHD- tyyppisiä oireita, saavat kehitetyn etäryhmätoiminnan avulla. Etäryhmätoimintamalli kehitettiin LAB-ammattikorkeakoulun Digiasiantuntijakoulutuksen opinnäytetyönä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön käyttöön.

Tukea korkeakouluopiskelijalle

Korkeakouluissa olisi tärkeää olla tietoa ja ymmärrystä siitä, miten voidaan tukea opiskelijoita, joilla on ADHD. Tukea korkeakouluissa voivat tarjota esimerkiksi erityisopettaja ja opintopsykologi sekä korkeakouluopiskelijoiden opiskeluterveydenhuolto. Erityisestä tuesta ei ole säädetty laeissa ammattikorkeakouluja ja yliopistoja koskien, joten tukea tarjotaan oppilaitoskohtaisesti. Muutamissa korkeakouluissa järjestetään ryhmätoimintaa ADHD-tyyppisiin oireisiin liittyen. Näiden opiskelijoiden tukeminen ei ole vain korkeakoulun erityistyöntekijöiden asia, vaan helposti toteutettavista tukitoimista, olisi hyvä olla tietoa myös opettajilla ja opinto-ohjaajilla. Levenbergin ym. (2023) tutkimuksen tulokset osoittavat, että luentotallenteiden avulla opiskelu auttoi opiskelijoita, joilla on ADHD, saamaan hallinnan tunteen opiskeluunsa. Jägerroosin (2018) mukaan esim. erilaisten ryhmien avulla voidaan lisätä opiskelijan sitoutumista opiskeluunsa ja parantaa hänen hyvinvointiaan.

Korkeakouluopiskelijoiden terveydenhuollon järjestäjä Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiö YTHS Lahti-Kouvola-tiimissä kehitettiin tutkimuksellisena kehittämistyönä Opiskelu ja arki toimimaan etäryhmätoimintamalli Ylioppilaiden terveydenhoitosäätiön (YTHS) opiskelijoille. Ryhmässä työstetään yhdessä tyypillisimpiä ADHD-oireisiin liittyviä aiheita kuten keskittymisen perusteita, aikataulutusta, aloittamisen vaikeutta sekä psykososiaalisiin haasteisiin liittyviä aiheita (kuva 1). Etäryhmätoimintamallin avulla korkeakouluopiskelijoiden, joilla on ADHD-oireita, on mahdollista saada apua ja tukea opintoihin ja arkeen ilman pitkiä odotusaikoja ADHD-tutkimuksiin. Ryhmän järjestäminen etäryhmätoimintana parantaa ryhmätoiminnan esteettömyyttä ja saavutettavuutta. YTHS:n yksi arvoista on yhdenvertaisuus, jonka etäryhmätoiminta mahdollistaa, koska yhä useampi opiskelija asuu muualla kuin opiskelupaikkakunnalla ja tutkintoja tehdään paljon pelkästään verkko-opintoina (Sommarberg 2024).

Kuva 1. Ylioppilaiden terveydenhuoltosäätiön (YTHS) etäryhmätoimintamalli korkeakouluopiskelijoille, joilla on ADHD-tyyppisiä oireita. (Sommarberg 2024)

Etäryhmätoimintamallilla tuetaan kansallisia tavoitteita

Sosiaali- ja terveysministeriön (2024) julkaisemassa raportissa Sosiaali- ja terveydenhuollon integraation edellyttämä osaaminen, viitataan viiteen tavoitteeseen liittyen Sanna Marinin hallituksen toimeenpanemaan Tulevaisuuden sosiaali- ja terveyskeskus -ohjelmaan. Tavoitteet olivat palveluiden yhdenvertaisen saatavuuden, oikea-aikaisuuden ja jatkuvuuden parantaminen, toiminnan painotuksen siirtäminen raskaista palveluista ehkäisevään ja ennakoivaan työhön, palveluiden laadun ja vaikuttavuuden parantaminen, palveluiden monialaisuuden ja yhteen toimivuuden varmistaminen sekä kustannusten nousun hillitseminen. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2024.) Etäryhmätoimintamallin avulla voidaan saavuttaa etuja, jotka sopivat kaikkiin viiteen tavoitteeseen ja se tukee kansallisia tavoitteita digitaalisten palveluiden kehittämiseksi. Digitaalisia palveluita pidetään kustannuksiltaan maltillisina, mukautuvina ja vaivattomasti saavutettavina ja ne tulevatkin olemaan merkittävin tapa asioida suurimmalle osalle asiakkaista tulevaisuudessa. (Sosiaali- ja terveysministeriö 2024, 27).

Korkeakoulu on ihanteellinen ympäristö tutkimustiedon ottamiseksi käytäntöön tukea tarvitsevia opiskelijoita palvelemaan. Opiskelijat, joilla on ADHD, ovat tutkimustenkin perusteella haavoittuva opiskelijaryhmä, joka tarvitsee tukea myös korkeakouluopintojen aikana selvitäkseen opinnoista ja päästäkseen parhaaseen mahdolliseen suoritukseensa. Ryhmätoiminta on tutkitusti vaikuttavaa ja kustannustehokasta, joten ammattilaisten vetämät ryhmät olisivat yksi merkittävä tukimuoto näille opiskelijoille. Ryhmätoiminnan mahdollisuudet ovat hyvin laajat ja Opiskelu ja arki toimimaan -etäryhmätoimintamalli on yksi tärkeä ryhmätoiminnan muoto opiskelijan tukemiseksi.

Lähteet

ADHD (aktiivisuuden ja tarkkaavuuden häiriö) Käypä hoito -suositus 2019. Helsinki: Suomalainen Lääkäriseura Duodecim. Viitattu 20.8.2024. Saatavissa https://www.kaypahoito.fi/hoi50061

Álvarez-Godos, M., Ferreira, C. & Vieira M. 2023. A systematic review of actions aimed at university students with ADHD. Frontiers in Psychology. Vol. 14.  Viitattu 20.8.2024. Saatavissa https://doi:10.3389/fpsyg.2023.1216692

Dobrosavljevica, M., Solares, C., Cortese, S., Andershed, H. & Larsson, H.  2020. Prevalence of attention-deficit/hyperactivity disorder in older adults: A systematic review and meta-analysis. Neuroscience and Biobehavioral Reviews. Vol. 118, 282–289. Viitattu 24.8.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.neubiorev.2020.07.042

Faraone, S., Banaschewski, T., Coghill, D., Zheng, Y., Biederman, J., Bellgrove, M., Newcorn, J., Gignac, M.  Al Saud, N., Manor, I., Rohde, L., Yang, L., Cortese, S., Almagor, D., Stein, M., Albatti, T., Aljoudi, H., Alqahtani, M., Asherson, P., Atwoli, L., Bölte, S., Buitelaar, J., Crunelle, C., Daley, D., Dalsgaard, S., Döpfner, M., Espinet S. (on behalf of CADDRA), Fitzgerald, M., Franke, B., Gerlach,M.,  Haavik, J., Hartman, C., Hartung, C., Hinshaw, S., Hoekstra, P., Hollis, C., Kollins, S., Kooij, S., Kuntsi, J., Larsson, H., Li, T., Liu, J., Merzon, E., Mattingly, G., Mattos, P., McCarthy, S., Mikami, A.,  Molina, B., Nigg, J., Purper-Ouakil, D., Omigbodun, O., Polanczyk, G., Pollak, Y., Poulton, A., Rajkumar, R., Reding, A., Reif, A., Rubia, K., Rucklidge, J., Romanos, M., Ramos-Quiroga, A., Schellekens, A., Scheres, A., Schoeman, R., Schweitzer, J., Shah, H., Solanto, M., Sonuga-Barke, E., Soutullo, C., Steinhausen, H.,Swanson, J., Thapar, A., Tripp, G., van de Glind, G., van den Brink, W., Van der Oord, S., Venter, A., Vitiello, B., Walitza, S. & Wang, Y. 2021. The World Federation of ADHD International Consensus Statement: 208 Evidence-based conclusions about the disorder. Neuroscience & Biobehavioral Reviews. Vol. 128, 789–818. Viitattu 20.8.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.neubiorev.2021.01.022

Haaga, T., Herzig, M., Kortelainen, M., Nokso-Koivisto, O., Saxell, T. & Sääksvuori, L., 2024. Digitaalisten terveyspalvelujen käyttö, käyttäjät, tuotanto ja vaikuttavuus. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön julkaisuja 2024:12. Viitattu 31.8.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5665-0

Jägerroos, T. 2018. ADHD-oireisen nuoren opintojen tukeminen peruskoulun jälkeen. Teoksessa Berggren, K. & Hämäläinen, J. (toim.) ADHD-käsikirja. Jyväskylä: PS-Kustannus. Viitattu 24.8.2024. https://www.ellibs.com/fi/books/search/0/all/all/relevant/all/all/ADHD-k%C3%A4sikirja

Khalis, A., Mikami, A. & Hudec, K. 2018. Positive peer relationships facilitate adjustment in the transition to university for emerging adults with ADHD symptoms. Emerging Adulthood. 6 (4), 243–254. https://doi.org/10.1177/2167696817722471

Levenberg, A. & Reesh, S. A. 2023. Learning from recorded lectures: perceptions of students with ADHD. Journal of Attention Disorders. 27(9), 960-972. Viitattu 24.8.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1177/10870547231171725

London, A. S. & Landes, S. D. 2021. Cohort change in the prevalence of ADHD among U.S. adults: Evidence of a gender-specific historical period effect. Journal of Attention Disorders. 25 (6), 771-782. Viitattu 25.8.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1177/1087054719855689

Ramsay, J. & Rostain, L. 2015. College students with ADHD. Teoksessa Adler, L., Spencer, T. & Wilens, T. (toim.) Attention-Deficit Hyperactivity Disorder. Cambridge University Press 2015. Viitattu 25.8.2024. Saatavissa https://books.google.fi/books?id=OSFEBgAAQBAJ&lpg=PA366&ots=xU7LQLkrjq&lr&hl=fi&pg=PR3#v=onepage&q&f=false 366–375

Schneider, B., Schöttle, D., Hottenrott, B., Gallinat, J. & Moritz, S. 2023. Assessment of Adult ADHD in Clinical Practice: Four Letters – 40 Opinions. Journal of Attention Disorders. 27 (9), 1051–1061. Viitattu 24.8.2024. Saatavissa https://doi.org/10.1177/1087054719879498

Sommarberg, A. 2024. Opiskelu ja arki toimimaan. Etäryhmätoimintamalli YTHS: n opiskelijoille. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, sosiaali- ja terveysala. Lahti. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-2024091325162

Sosiaali- ja terveysministeriö. 2024. Sosiaali- ja terveydenhuollon integraation edellyttämä osaaminen. Helsinki: Sosiaali- ja terveysministeriö. Sosiaali- ja terveysministeriön raportteja ja muistioita 2024:2. Viitattu 31.8.2024. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-00-5412-0

Thomas, M., Rostain, A., Corso, R., Babcock, T. & Madhoo, M. 2015. ADHD in the college setting: Current perceptions and future vision. Journal of Attention Disorders. 19 (8), 643–654. Viitattu 25.8.2024. https://doi.org/10.1177/1087054714527789

Kirjoittajat

Anne Sommarberg on valmistuva opiskelija LAB-ammattikorkeakoulun sosiaali- ja terveyspalvelujen digiasiantuntija (YAMK) -koulutuksesta.

Hannele Tiittanen toimii LAB-ammattikorkeakoulussa hyvinvointiyksikössä yliopettajana.

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/pari-ihmiset-lappari-kannettava-tietokone-6963066/ (Pexels Licence)

Viittausohje

Sommarberg, A. & Tiittanen, H. 2024. ADHD-oireita – tukea korkeakouluopiskelijoille. LAB Pro. Viitattu pvm. Saatavissa https://www.labopen.fi/lab-pro/adhd-oireita-tukea-korkeakouluopiskelijoille/