Yhteiskehittämisellä käyttäjälähtöisiä palveluja sosiaali- ja terveysalalle

Sosiaali- ja terveyspalveluissa tehdään parhaillaan paljon rakenteellisia uudistuksia. Uudistuksessa korostetaan käyttäjien palvelutarpeisiin vastaamista. Yhteiskehittämisessä osallistetaan palvelun tuottajat sekä palvelua käyttävät asiakkaat ja potilaat suunnittelemaan, toteuttamaan ja arvioimaan palveluja. Kehittämisessä hyödynnetään sekä asiantuntijaosaamista ja -tietoa että palvelun käyttäjien kokemustietoa. Yhteiskehittämisessä on monia etuja, muttei se ole ongelmatonta. Se vaatii muun muassa selkeää vastuiden määrittelyä ja ymmärrystä kehitettävästä aiheesta.

Kirjoittajat: Anu Voutilainen & Tarja Korpela

Yhteiskehittäminen julkisen sosiaali- ja terveydenhuollon palveluissa

Yhteiskehittäminen (co-creation) syntyi jo 1970-luvulla, jolloin puhuttiin yhteistuotannosta. Yhteiskehittäminen koki 80- ja 90-luvuilla taantumisen, mutta 2020-luvulla se näyttää jälleen voimistuvan (Jalonen 2019, 306; Fusco ym. 2023) Julkisessa terveydenhuollossa yhteiskehittämisellä tarkoitetaan toimintaa, jossa palvelunkäyttäjät osallistuvat kehittämiseen tuomalla esille omia näkemyksiään ja ideoitaan (Frimanin ym. 2020, 333; Carlini ym. 2023, 327).

Yhteiskehittämisen etuina ovat kansalaisten osallistaminen ja heidän tarpeidensa huomioiminen. Lisäksi yhteiskehittäminen nähdään resurssien kannalta tuottavana ja innovatiivisena toimintana. (Voorberg ym. 2014; Jalonen 2019, 309–310; Carlini ym. 2023 327–328.) Sillä voidaan tukea osallisuutta, vahvistaa yhteisöllisyyttä sekä luoda vaikuttamismahdollisuuksia. Kirjallisuudessa kuvataan yhteiskehittämisessä koituvia hyötyjä palveluiden käyttäjille: Yhteiskehittäminen lisää potilastyytyväisyyttä ja koettua palvelun laatua. Se edistää asiakkaiden ja potilaiden terveyttä ja hyvinvointia, antaa uutta tietoa ja opettaa itsensä johtamista. Yhteiskehittäminen vahvistaa luottamusta palvelun tuottajiin, ja lisäksi se voimaannuttaa palvelun käyttäjiä ottamaan vastuuta omasta terveydestään. (Fusco ym. 2023, 7,9.)

Palvelunkäyttäjien osallistaminen kehittämistoimintaan on tärkeää, koska käyttäjiä osallistamalla saadaan tietoa muun muassa heidän tarpeistaan ja näkemyksistään (Tuulaniemi 2011, 116–117; Salonen ym. 2017, 14; Jalonen 2019, 307). Palvelunkäyttäjien osallistamista voidaan pitää jatkuvasti ajankohtaisena sosiaalipoliittisena tavoitteena (Moretta Tartaglione ym. 2018, 153–154; Arias ym. 2020; Niskala ym. 2022, 131).

Tuulaniemen (2015, 109) mukaan julkisissa organisaatioissa yhteiskehittämisen menetelmää voidaan pitää jo itsessään edistyksellisenä. Sekä Laitinen ja Stenvall (2016) että Moretta Tartaglione ym. (2018, 162) tuovat esille, että palvelunkäyttäjien rooli julkisten palveluiden tuotannossa vahvistuu, ja palvelunkäyttäjät tulisikin tunnistaa resursseina. Palvelunkäyttäjien osallistaminen palveluiden kehittämiseen on osa palvelun laatua, ja se voi lisätä myös terveyspalvelujen tehokkuutta (Moretta Tartaglione ym. 2018, 161–162; Steen ym. 2018, 284; Focka ym. 2023). Toisaalta Steen ym. (2018, 284) ja Jalonen (2019, 307–308) tuovat esille, että yhteiskehittäminen voi pahimmillaan viedä asioita huonompaan suuntaan. Esimerkiksi palvelunkäyttäjien tarkoituksenmukaisella vastuun lisäämisellä voidaan vähentää julkisen terveydenhuollon vastuuta ja heikentää sen luotettavuutta. Yhteiskehittämisessä vastuiden määrittelemättömyys voi johtaa ongelmatilanteisiin ja lisätä tehottomuutta. (Jalonen 2019, 307.) Carlinin ym. (2023, 326–327) mukaan julkisen terveydenhuollon monitasoinen rakenne ja useat sidosryhmät voivat olla myös haasteellista käyttäjäkeskeiselle lähestymistavalle.

Yhteiskehittäminen ja palvelunkäyttäjien osallistaminen vaatii julkisilta organisaatioilta riskinottoa, koska palvelunkäyttäjien osallistamiseen voi liittyä hallitsemattomuutta ja epäluotettavuutta. Toisaalta palvelunkäyttäjien oma osallistumishalukkuus ja kyvykkyys vaikuttavat yhteiskehittämisen onnistumiseen. (Voorberg ym. 2014.)

Yhteiskehittämiselle julkisessa terveydenhuollossa ei ole vielä löydetty optimaalisinta lähestymistapaa (Carlini 2023, 327), jolloin yhteiskehittäminen voi jäädä näennäiseksi (Strandman & Palo 2017). Onnistuneen yhteiskehittämisen ehtoja ovat osallistujien sitoutuminen, osallistujien välinen luottamus ja osallistujien välinen yhteistyökyky (Ojasalo ym. 2015, 158; Frączkiewicz-Wronka & Kozak 2021, 182). Onnistunut yhteiskehittäminen edellyttää selkeitä vastuiden määrittelyjä, strategista suunnittelua ja resursseja. Lisäksi osallistujien väliset vuorovaikutustaidot ja viestintä korostuvat yhteiskehittämisessä. (Steen 2018, 285; Lehtonen & Tuurnas 2021, 26, 45.) Yhteiskehittämiseen vaikuttavat myös osallistujien asenne ja ymmärrys siitä, miten heidän antamaansa tietoa hyödynnetään (Faehnle ym. 2014).

Yhteiskehittäminen tutkimuksellisessa kehittämistyössä

Tutkimuksellisessa kehittämistyössä Selkäydinvammaisten palvelupolku – palvelupolun laadun kehittäminen prosessijohtamisella (Voutilainen 2025) hyödynnettiin yhteiskehittämisen menetelmää. Kehittämisen tavoitteena oli parantaa selkäydinvammaisten palvelun laatua Siun sotessa. Tarkoituksena oli selvittää selkäydinvammaisen palveluun osallistuvien tarpeita ja luoda päivitetty kolmisivutekniikkaan perustuva palvelupolkumalli. Kehittämistyössä hyödynnettiin yhteiskehittämistä yhdistämällä kokemusasiantuntijalta saatua tietoa ja kokemuksia sekä asiantuntijaosaamista ja -tietoa.

Selkäydinvammaisen kokemusasiantuntijan kokemuksia sosiaali- ja terveydenhuollon palveluista selvitettiin dialogisen keskustelun menetelmällä. Menetelmällä selvitettiin kielteisiä ja myönteisiä palvelukokemuksia sekä kehitysideoita. Monialaista asiantuntijatyöryhmää osallistettiin työpajatyöskentelyllä. Palvelupolun laatimisessa yhdistettiin näiden menetelmien avulla kerättyä ja analysoitua tietoa.

Sekä dialogisen keskustelun että työpajojen tulokset osoittivat, että selkäydinvammaisten palvelupolun kehittämiselle oli selkeä tarve. Yhteiskehittämisellä palvelupolun kehittämisessä pystyttiin huomioimaan sekä palvelunkäyttäjien että palvelun tarjoajien näkökulma. Sekä kokemusasiantuntija että työpajoihin osallistuneet asiantuntijat osallistuivat kehittämistyöhön aktiivisella ja osallistuvalla otteella. Osallistujien työpanoksesta huokui halukkuus kehittämiseen ja palvelun parantamiseen. Tällaista osallistumista ei voida pitää itsestään selvänä. Kehittämistyön dialogisen keskustelun tulokset ja työpajojen tulokset olivat linjassa niin kansallisen kuin kansainvälisenkin tutkimustiedon kanssa, mikä vahvistaa yhteiskehittämisen käytön luotettavuutta ja hyödynnettävyyttä julkisessa terveydenhuollossa.

Yhteiskehittäminen mahdollistaa sekä palvelunkäyttäjien että asiantuntijoiden osallistumisen ja vaikuttamismahdollisuuden palveluiden kehittämiseen. Yhteiskehittäminen vaatii kuitenkin suunnitelmallisuutta ja selkeää vastuiden määrittelyä. Palvelunkäyttäjien osallistumisella ei tarkoiteta, että julkisten sosiaali- ja terveyspalveluiden tarkoituksena on toteuttaa kaikki palvelunkäyttäjien toiveet, vaan vastata paremmin palveluiden käyttäjälähtöisyyteen.

Lähteet

Arias, M., Rojas, E., Aguirre, S., Cornejo, F., Munoz-Gama, J., Sepúlveda, M. & Capurro, D. 2020. Mapping the Patient’s Journey in Healthcare through Process Mining. International journal of environmental research and public health. Vol. 17 (18), 6586. Viitattu 6.4.2025. Saatavissa https://doi.org/10.3390/ijerph17186586

Carlini, J., Muir, R., McLaren-Kennedy, A. & Grealish L. 2023. Transforming health-care service through consumer co-creation: directions for service design. Journal of Services Marketing. Vol 38 (3), 326–343. Viitattu 5.4.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1108/JSM-12-2022-0373

Faehnle, M., Bäcklund, P., Tyrväinen, L., Niemelä, J. & Yli-Pelkonen, V. 2014. How can residents’ experience inform planning of urban green infrastructure? Case Finland. Landscape and urban planning. Vol. 130, 171–183. Viitattu 5.4.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.landurbplan.2014.07.012

Frączkiewicz-Wronka, A. & Kozak, A. 2021. Facilitating co-production in health promotion: study of senior councils in Poland. European Research Studies. Vol. 24 (4B), 182–201. Viitattu 5.4.2025. Saatavissa http://dx.doi.org/10.35808/ersj/2652

Friman, S., Ikonen, T., Eloranta, S. & Suominen, S. 2020. Sosiaali- ja terveydenhuollon alueellisten palveluketjujen kehittäminen. Sosiaalilääketieteellinen aikakausilehti. Vol. 57 (4), 332–347. Viitattu 5.4.2025. Saatavissa https://doi.org/10.23990/sa.84892

Fusco, F., Marsilio, M. & Guglielmetti, C. 2023. Co-creation in healthcare: framing the outcomes and their determinants. Journal of Service Management. 34 (6), 1-26. Viitattu 25.4.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1108/JOSM-06-2021-0212

Jalonen, H. 2019. Julkisten palvelujen yhteiskehittäminen – kaunista puhetta vai suomalaisen julkishallinnon arkea? Hallinnon tutkimus. Vol. 38 (4), 305–311. Viitattu 5.4.2025. Saatavissa https://journal.fi/hallinnontutkimus/article/view/98054/56020

Laitinen, I. & Stenvall, J. 2016. Entering the era of third generation services: A comparative study of reforms in social and health care services. Journal of adult and continuing education. Vol. 22 (1), 68–87. Viitattu 5.4.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1177/1477971416628725

Lehtonen, P. & Tuurnas, S. 2021. Osallistumisen muodot, tilat ja mahdollisuudet tiedon yhteistuottamisessa: Näkökulmia osallistuvasta budjetoinnista ja lähiön yhteiskehittämisestä. Media & viestintä. Vol. 44 (1), 25–49. Viitattu 5.4.2025. Saatavissa https://doi.org/10.23983/mv.107299

Moretta Tartaglione, A., Cavacece, Y., Cassia, F. & Russo, G. 2018. The excellence of patient-centered healthcare: Investigating the links between empowerment, co-creation and satisfaction. TQM Journal. Vol. 30 (2), 153–167. Viitattu 5.4.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1108/TQM-11-2017-0138

Niskala, A., Kostamo-Pääkkö, K. & Ojaniemi, P. 2022. Kehittäjäasiakastoiminta – Asioihin vaikuttamista kokemusten kautta. Teoksessa Väyrynen, S., Kostamo-Pääkkö, K. & Ojaniemi, P. (toim.) Sosiaalityön yhteisöllisyyttä etsimässä. Helsinki: United Press. 131–154.

Ojasalo, K., Moilanen, T. & Ritalahti, J. 2015. Kehittämistyön menetelmät. Uudenlaista osaamista liiketoimintaan. Helsinki: Sanoma Pro Oy.

Salonen, K., Eloranta, S., Hautala, T. & Kinos, S. 2017. Kehittämistoiminta ja kehittämisen menetelmiä ammatillisessa korkeakoulutuksessa. Turku: Turun ammattikorkeakoulu. Turun ammattikorkeakoulun oppimateriaaleja 108. Viitattu 5.4.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:ISBN:978-952-216-649-4

Steen, T., Brandsen, T. & Verschuere, B. 2018. The Dark side of co-creation and co-production. Teoksessa Brandsen, T., Steen, T. & Verschuere, B. (toim.) Co-production and co-creation: Engaging citizens in public services. London: Routledge. 284–293

Strandman, K. & Palo, M. 2017. Dialogi yhteiskehittämisen ytimessä. Teoksessa Pohjola, A., Kairala, M., Lyly, H. & Niskala, A. (toim.) Asiakkaasta kehittäjäksi ja vaikuttajaksi. Asiakkaiden osallisuuden muutos sosiaali- ja terveyspalveluissa. Tampere: Vastapaino.

Tuulaniemi, J. 2011. Palvelumuotoilu. Helsinki: Talentum Media Oy.

Tuulaniemi, J. 2015. Palvelumuotoilu osallistuvan innovaatiotoiminnan menetelmänä. Teoksessa Saarisilta, J. & Heikkilä, J. (toim.) Yhdessä innovoimaan – osallistuva innovaatiotoiminta ja sen johtaminen sosiaali- ja terveysalan muutoksessa. Osuva-tutkimushankkeen loppuraportti. Helsinki: Tekes & THL. 103–117. Viitattu 6.4.2025. Saatavissa http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-302-433-5

Voorberg, W. H., Bekkers, V. J. & Tummers, L. G. 2014. A Systematic review of co-creation and co-production: Embarking on the social innovation journey. Public Management Review. Vol. 17 (9), 1333–1357. Viitattu 5.4.2025. Saatavissa https://doi.org/10.1080/14719037.2014.930505

Voutilainen, A. 2025. Selkäydinvammaisten palvelupolku. Palvelupolun laadun kehittäminen prosessijohtamisella. YAMK-opinnäytetyö. LAB-ammattikorkeakoulu, Hyvinvointiyksikkö. Lahti. Viitattu 24.4.2025. Saatavissa https://urn.fi/URN:NBN:fi:amk-202504288001

Kirjoittajat

Anu Voutilainen on LAB-ammattikorkeakoulun hyvinvointialan palvelumuotoilun YAMK-opiskelija. Hän työskentelee Pohjois-Karjalan hyvinvointialueella fysioterapeuttina ja on kiinnostunut kehittämään sosiaali- ja terveyspalveluiden laatua sekä käyttäjälähtöisyyttä.

Tarja Korpela toimii LAB-ammattikorkeakoulun Hyvinvointiyksikössä Hyvinvointipalveluiden palvelumuotoilu (yamk) koulutuksen koordinaattorina. Hän on asiantuntija Moninaisuus ja yhdenvertaisuus työelämässä – tutkimusryhmässä.

Artikkelikuva: https://www.pexels.com/fi-fi/kuva/ihmiset-toimisto-konttori-tyohuone-3183197/ (Pexels Licence)