Tutkimustieto pk-yritysten kehittämisen tukena: rakenteet, esteet ja mahdollisuudet Etelä-Karjalassa

Tutkimustiedon hyödyntäminen voi olla pk-yrityksille kilpailuetu, mutta liian usein se jää sirpaleiseksi, etäiseksi tai kiireen jalkoihin. NOKKA-hankkeessa selvitettiin, miten tutkimustieto tavoittaa yrittäjän ja mitä sen hyödyntäminen vaatii.

Kirjoittaja: Pirjo Rautiainen

NOKKA-hankkeessa kartoitetaan pk-yritysten kehittämisen ja kaupallistamisen tarpeita Etelä-Karjalassa (LAB 2025). Hankkeessa haastateltiin 25 eteläkarjalaista pk-sektorin yrittäjää tutkimustiedon hyödyntämisestä osana yrityksen toimintaa. Osassa yrityksissä tutkimusta seurataan aktiivisesti, hyödynnetään tieteellisiä julkaisuja, raportteja ja selvityksiä osana strategista päätöksentekoa ja päivittäistä toimintaa, sekä tehdään yhteistyötä korkeakoulujen ja tutkimusorganisaatioiden kanssa. Toisille tutkimus näyttäytyy etäisenä, vaikeasti saavutettavana tai arjen liiketoiminnan realiteeteista irrallisena. (vrt. Rantala ym. 2025; de Wit de Vries ym. 2019.) Tämä jakautuminen heijastaa laajempaa ilmiötä, joka on tunnistettu myös kansainvälisessä tutkimuskirjallisuudessa (Rantala ym. 2025; O’Dwyer ym. 2022).

Miksi tutkimustieto ei tavoita pk-yrityksiä?

Tutkimuskirjallisuudessa pk-yritysten kyky hyödyntää tutkimustietoa liitetään usein absorptiivisen kapasiteetin käsitteeseen. Sillä tarkoitetaan organisaation valmiutta tunnistaa ulkoisen tiedon arvo, omaksua sitä ja soveltaa sitä käytännössä (Rantala ym. 2025; de Wit‑de Vries ym. 2019). Cohenin ja Levinthalin (1990) klassisen määritelmän mukaan absorptiivinen kapasiteetti rakentuu aiemmalle tiedolle, oppimiskokemuksille ja organisatorisille rakenteille. Uudemmissa tutkimuksissa korostetaan, että absorptiivinen kapasiteetti on kehittyvä kyky, jota voidaan vahvistaa yhteistyön, kokeilujen ja käytännönläheisen oppimisen kautta.

Tutkimustiedon hyödyntämistä rajoittavat usein rakenteelliset ja ajalliset tekijät (Rantala ym. 2025). Yrityksillä on harvoin resursseja tutkimuksen seuraamiseen, ja tieteelliset julkaisut koetaan vaikeaselkoisiksi, aikaa vieviksi tai liian yleisellä tasolla kirjoitetuiksi. Haastatellut yrittäjät kokivat tarvitsevansa täsmällistä, omaan toimialaan suoraan liittyvää tietoa. Useat kansainväliset tutkimukset osoittavat, että pk-yritykset hyödyntävät tutkimustietoa todennäköisemmin silloin, kun se on helposti saatavilla, kontekstualisoitu toimialakohtaisiin tarpeisiin ja kytkeytyy ajankohtaisiin haasteisiin, kuten sääntelymuutoksiin, teknologisiin murroksiin tai markkinaympäristön muutoksiin (Rybnicek & Königsgruber 2019).

Tutkimuksen hyödyntämistä tukevat myös yritysten kytkennät tutkimus- ja kehittämisverkostoihin sekä erilaiset välittäjäorganisaatiot (Rantala ym. 2025; O’Dwyer ym. 2023; de Wit‑de Vries ym. 2019; Villani ym. 2017). Näihin lukeutuvat esimerkiksi yhteistyö oppilaitosten kanssa, kehittämishankkeet, toimialajärjestöt, asiantuntijaverkostot sekä digitaaliset alustat ja tekoälypohjaiset työkalut, jotka mahdollistavat tutkimustiedon tiivistämisen ja suodattamisen.

Miten pk-yritykset hyödyntävät tutkimustietoa käytännössä?

Haastatteluaineiston perusteella Etelä-Karjalan pk-yritykset voidaan jakaa kolmeen ryhmään tutkimustiedon hyödyntämisessä.

Ensimmäinen ryhmä koostuu aktiivisista tutkimuksen hyödyntäjistä, jotka seuraavat säännöllisesti akateemista tutkimusta ja soveltavat sitä strategisessa ja operatiivisessa kehittämisessä. Näitä yrityksiä löytyy erityisesti IT-, teknologia- ja teollisuussektoreilta sekä rakennusalalta. Tutkimustieto kytkeytyy esimerkiksi teknologisiin ratkaisuihin, sääntelyyn, johtamiseen tai kestävyyssiirtymään. Viherrakentaminen nousi aineistossa mielenkiintoiseksi esimerkikiksi. Alalla on vahvoja toimialajärjestöjä, jotka tuottavat käytännönläheistä tutkimustietoa esimerkiksi ilmastonmuutoksen vaikutuksista. Tämä madaltaa merkittävästi tutkimuksen saavutettavuuden kynnystä.

Toinen ryhmä koostuu tilannekohtaisista hyödyntäjistä. Tutkimustieto välittyy usein uutisoinnin kautta. Nämä yrittäjät eivät seuraa tutkimusta systemaattisesti, mutta tarttuvat siihen, kun tietoa tulee helposti vastaan omien verkostojen, uutiskirjeiden tai toimialaviestinnän kautta. Tutkimuksen käyttö on reaktiivista ja tarvelähtöistä, eikä yrityksillä ole vakiintuneita käytäntöjä tutkimustiedon aktiiviseen etsimiseen.

Kolmas ryhmä sisältää toimijat, jotka eivät käytä tutkimustietoa lainkaan tai kokevat sen vaikeasti sovellettavaksi. Näissä yrityksissä tutkimus näyttäytyy etäisenä, liian teoreettisena tai arjen toiminnan aikapaineisiin sopimattomana. Tutkimus ei tarjoa konkreettista tai käytännöllistä apua.

Useat tutkimuskirjallisuudesta tutut haasteet toistuvat Etelä-Karjalan yritysaineistossa. Keskeisin niistä on tiedon sirpaleisuus. Yrityksissä ei tiedetä, mistä tutkimustietoa tulisi etsiä, eikä ole olemassa yhtä selkeää ja luotettavaa kanavaa tutkimustiedolle. Tämä liittyy läheisesti aikapulaan: erityisesti operatiivisesti kuormittuneissa yrityksissä ei ole resursseja etsiä, lukea ja tulkita laajoja raportteja tai tieteellisiä artikkeleita. Tutkimus ei vastaa suoraan yrityksen arkipäiväisiin kysymyksiin tai tutkimuksissa käytetty kieli ja käsitteet ovat liian kaukana käytännön työstä. Tämä kuilu korostuu erityisesti silloin, kun tutkimus on kirjoitettu ensisijaisesti akateemiselle yleisölle ilman tulkintaa tai soveltavaa näkökulmaa.

Lisäksi monilta yrityksiltä puuttuvat luontevat tutkimusverkostot. Ilman henkilökohtaisia kontakteja korkeakouluihin tai kehittämishankkeisiin tutkimusyhteistyön käynnistäminen koetaan vaikeaksi ja epävarmaksi.

Pk-yritysten toiveet tutkimusyhteistyölle

Yrittäjät pitivät tärkeänä matalan kynnyksen ratkaisuja, jotka tekevät tutkimustiedosta saavutettavaa, merkityksellistä ja sovellettavaa. He toivovat selkeitä, temaattisia tutkimustiivistelmiä, jotka auttavat vastaamaan konkreettisiin haasteisiin, kuten myyntiin ja markkinointiin, kansainvälistymiseen tai vihreään siirtymään. Lisäksi yrityksissä toivottiin case-esimerkkejä tutkimusyhteistyöstä ja onnistuneista hankkeista tutkimusorganisaatioiden kanssa.

Tutkimusyhteistyön kynnys koetaan edelleen korkeaksi. Monet yritykset eivät tiedä, miten yhteistyötä voisi käynnistää, miten omat tutkimustarpeet tulisi muotoilla tai kuka korkeakoulussa voisi auttaa sopivan aiheen löytämisessä. Tämä viittaa tarpeeseen selkeämmästä välittäjäroolista tutkimuksen ja yritysten välillä.

NOKKA-hankkeen aineisto osoittaa kiinnostusta alustoihin, jotka kokoavat ja tulkitsevat tutkimustietoa yritysten tarpeisiin. Konkreettisissa ratkaisuissa korostuvat temaattiset tutkimuskoosteet, jotka tarjoavat valmiiksi suodatettua, toimialakohtaista tietoa. Tekoälypohjaiset tiivistämistyökalut voivat merkittävästi helpottaa tutkimustiedon käyttöä ajankäytön kanssa kamppaileville yrittäjille. Keskitetty tutkimusportaali vähentäisi tiedon sirpaleisuutta, ja yhteiset tutkimus- ja kehittämishankkeet voisivat vahvistaa yritysten absorptiivista kapasiteettia.

Kohti saavutettavampaa tutkimustietoa

Etelä-Karjalan pk-yrityksissä on halua kehittyä, oppia uutta ja hyödyntää tutkimustietoa liiketoiminnan tukena. Tutkimusta pidetään potentiaalisena resurssina, jonka hyödyntämistä rajoittavat ennen kaikkea käytännön saavutettavuus, aikapula ja tulkinnan vaatimukset. Tutkimustiedon saavutettavuus ei ole itsestään selvää, vaan se edellyttää selkeitä polkuja ja tukirakenteita. Saavutettavuutta voidaan järjestelmällisesti helpottaa. Koosteet ja työpajamaiset oppimis- ja keskusteluformaatit voivat toimia tutkimustiedon “käännöspintoina”.

Tällaiset rakenteet voivat vahvistaa yritysten absorptiivista kapasiteettia eli kykyä tunnistaa ulkoisen tiedon arvo. Samalla ne voivat siirtää yritysten ja tutkimusorganisaatioiden välistä suhdetta hankepohjaisesta vuorovaikutuksesta kohti jatkuvampaa yhteistyötä. Tällöin tutkimus tulee osaksi yritysten pitkäaikaisia oppimis- ja kehityspolkuja. Tämä haastaa myös tutkimusorganisaatiot tarkastelemaan rooliaan paitsi tiedon tuottajina myös tiedon välittäjinä, tulkitsijoina ja kontekstualisoijina.

Lähteet

Cohen, W. M. & Levinthal, D. A. 1990. Absorptive capacity: A new perspective on learning and innovation. Administrative Science Quarterly. 35 (1), 128–152.

De Wit-de Vries, E., Dolfsma, W.A., van der Windt, H.J. & Gerkema, M. 2019. Knowledge transfer in university–industry research partnerships: a review. The Journal of Technology Transfer. 44 (4), 1236–1255. Viitattu 6.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s10961-018-9660-x

O’Dwyer, M., Filieri, R & O’Malley, L. 2022. Establishing successful university–industry collaborations: barriers and enablers deconstructed. The Journal of Technology Transfer. 48 (6-7), 900–931. Viitattu 6.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s10961-022-09932-2

Rantala, T., Saunila, M., Ukko, J. & Rinkinen, S. 2025. SMEs as cutting-edge research utilizers: the strategies, motivations, and barriers of forerunners. The Journal of Technology Transfer. 51, 854–879. Viitattu 6.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s10961-025-10239-1

Rybnicek, R. & Königsgruber, R. 2019. What makes industry–university collaboration succeed? A systematic review of literature. Journal of Business Economics. 89 (2), 221–250. Viitattu 6.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1007/s11573-018-0916-6

Villani, E., Rasmussen, E. & Grimaldi, R. 2017. How intermediary organizations facilitate university–industry technology transfer: A proximity approach. Technological forecasting and social change. 114, 86-102. Viitattu 6.5.2026. Saatavissa https://doi.org/10.1016/j.techfore.2016.06.004