Virtuaaligalleria ei katso aikaa tai paikkaa

Kevään poikkeusolot ovat pakottaneet miettimään tapahtumat ja näyttelyt uudelleen. Lopputuloksena on syntynyt uusi ratkaisuja, joista monet jäävät luultavasti elämään pandemian jälkeenkin. Tätä on odotettavissa myös Suomen muotoilualan korkeakoulujen yhteistyötä kehittävässä Finnish Design Academyssä. Osana virtuaalista Spring Forum -tapahtumaa järjestetty yhteisnäyttely näyttää suuntaa tulevaisuuden rajoja rikkovalle näyttely-yhteistyölle.

Kirjoittaja: Emmi Putkonen

Muotoilukoulutuksen ajankohtaisia aiheita käsittelevä tapahtuma Spring Forum järjestettiin kolmatta kertaa huhtikuussa 2020. Tämä Spring Forum oli Suomen ensimmäinen virtuaalimaailmassa järjestetty muotoilualan tapahtuma. Tapahtuma piti sisällään erilaisia puheenvuoroja videotallenteiden muodossa sekä Metropolian ja Lapin yliopiston opiskelijatöitä esittelevän näyttelyn. (Finnish Design Academy 2020.) Näyttelyä voidaan pitää merkittävänä askeleena kohti tiiviimpää muotoilukoulutuksen yhteistyötä.

Uudenlaisia näyttelytoteutuksia on syntynyt pitkin kevättä. Toinen esimerkki nopeasta reagoinnista poikkeusoloihin oli Instagramissa toteutettu LAB Muotoiluinstituutin opinnäytetöitä esittelevä Spectrum-näyttely. Toteutustapa mahdollisti avajaisten juhlimisen koko viikon ajan ja laajemman yleisön tavoittelun ympäri Suomen kuitenkin huomioiden kestävän kehityksen periaatteet. (LAB ammattikorkeakoulu 2020.)

Siinä missä Spectrum esittelee töitä kuvina Instagramissa, Finnish Design Academyn Spring Forum -virtuaalitapahtumassa järjestetty opiskelijanäyttely esitteli 3D-mallinnuksia kolmiulotteisessa tilassa. Virtuaalitodellisuus (VR) mahdollisti liikkumisen kolmiulotteisessa digitaalisesti mallinnetussa ympäristössä virtuaalilaseilla tai tietokoneella. Virtuaalilasien käyttö mahdollistaa lisäksi esineiden ja kalusteiden tarkastelemista kolmiulotteisesti todellisessa koossa (Heikkinen 2020).

Virtuaalinäyttely suunnittelijan näkökulmasta

Näyttelypilotti oli tärkeä askel kohti uudenlaista Suomalaista muotoilukoulutusta esittelevää avointa virtuaaligalleriaa. Mukana olleiden teollisen muotoilun opiskelijoiden Veera Tolosen ja Tomi Salon sekä vaatesuunnittelun lehtori Anu Kylmäsen haastatteluissa nousi esiin suunnittelijan näkökulmasta tärkeitä huomioita virtuaalinäyttelyn nykyisistä haasteista ja tulevaisuuden potentiaalista.

Kuten Spectrum-näyttelyn tekijät, myös he pitivät merkittävänä etuna virtuaalisen näyttelyn saavutettavuuden ympäristöystävällisemmin ja mahdollisuuden osallistua mistä päin maailmaa tahansa ilman tarvetta matkustaa. Myös maan- tai jopa maailmanlaajuisten yhteisnäyttelyiden järjestäminen helpottuu, mikä mahdollistaa kansainvälisen yhteistyön.

Virtuaalinen ympäristö laajentaa suunnittelijoiden mahdollisuuksia: se tuo joustavuutta ja rajattomat mahdollisuudet muokata näyttelytilaa. Verrattuna muihin virtuaalisiin näyttelyihin, Veera Tolonen näkee fyysisten tuotteiden tarkastelun helpompana kolmiulotteisena kuin kuvana. Kävijä voi itse määritellä mistä kulmasta haluaa tuotetta katsoa, eikä suunnittelijan tarvitse tehdä valintaa tuotteen kuvakulman rajaamisesta. Lisäksi haluttu ympäristö voidaan luoda nopeasti ja kustannustehokkaasti. Näyttelyn toteutuksesta vastannut Eetu-Kasper Heikkisen mukaan myös itse tuotteisiin saa luotua toiminnallisuutta, joka ei fyysisessä ympäristössä ole mahdollista – tai ainakaan helppoa. Esine voi esimerkiksi vaihtaa materiaalia tai kokoa nappia painamalla.

Kuva 1. Virtuaalimaailmassa näyttely-ympäristö on helposti muokattavissa tarpeiden mukaan. (Kuva: Emmi Putkonen)

Huomioitavaa virtuaalinäyttelyn rakentamisessa

Siinä missä fyysisen näyttelyn tekijät ovat fysiikan lakien armoilla, virtuaalinäyttelyn tekijät ovat tekniikan armoilla. Vaikka teknologia mahdollistaa paljon, ei se vielä mahdollista täysin fyysistä ympäristöä vastaavaa kokemusta.

Virtuaalinen maailma mahdollistaa vierailun aikaa ja paikka katsomatta. Mutta teknologiaan tottumattomalle kävijälle tarvittavan ohjelmiston asentaminen koneelle voi tuntua työläämmältä kuin galleriatilaan astuminen. Eetu-Kasper Heikkinen näkee, että harva käyttäjä jaksaa järjestellä itse teknisiä valmiuksiaan, vaikka lopullinen kokemus olisikin upea. Hän korostaa näyttelyn suunnittelussa käyttäjäryhmän teknisten valmiuksien huomioimista ja sen mukaan sisällön optimoimista. Toisin sanoen, jos näyttelyyn on tarkoitus päästä tavallisilla kotikoneilla, ei virtuaalimaailmaan tuodut tiedostot voi olla kovin yksityiskohtaisia. Vaikka virtuaalimaailma mahdollistaa paljon, voi vierailu helposti kaatua teknisiin haasteisiin.

Virtuaaliympäristön saavutettavuus on vielä merkittävä haaste, mutta teknologia kehittyy huimaa vauhtia. Heikkinen arvioi, että nyt jo olemassa oleva ja jatkuvasti yleistyvä nopea 5G-verkko tuo kehittyneemmän VR-sisällön helpommin saavutettavaksi millä tahansa laitteella, esim. tabletilla tai tv:llä.

Näyttelykokemuksen kannalta huomioitavaa myös on, että toisin kuin fyysisessä ympäristössä, aistimaailma on rajattu visuaalisuuteen ja äänimaailmaan. Veera Tolonen näkee isona puutteena kosketuksen puuttumisen, jolloin pintojen sileys ja tekstuurit jäävät kokematta. Myös vaatesuunnittelun lehtori Anu Kylmänen näkee tämän yhtenä merkittävänä haasteena. Tekstiilin tuntu on tärkeä osa kokonaisuutta, mutta materiaalisuus ei täysin toistu visuaalisesti eikä pintaa pääse koskettamaan samalla tavalla kuin fyysisessä ympäristössä. Tomi Salo taas kertoo kaipaavansa virtuaaliympäristöön näyttelyn avajaistunnelmaa: näyttelyvieraiden ympäröimänä olemista ja kuohuvien kilistelyä. Tätä ei ehkä koskaan saavuteta virtuaalitodellisuudessa, mutta voisiko virtuaalinen avajaistunnelma rakentua jostain muista elementeistä?

Kuva 2. Tekstiilien tuntu jää kokematta virtuaaliympäristössä. (Kuva: Emmi Putkonen)

Virtuaaligalleriassa ei vielä voida saavuttaa samaa tunnelmaa kuin fyysisessä, eikä ehkä koskaan tulla saavuttamaankaan. Mutta sillä on muita etuja, joita voi hyödyntää vielä pandemian jälkeenkin. Tulevaisuuden virtuaalinäyttelyissä katseet tulisi suunnata ympäristön tuomiin mahdollisuuksiin ja siihen, mikä ei ole fyysisessä maailmassa mahdollista.

Virtuaalinen näyttelytila Suomen muotoilukoulujen näyteikkunana

Suomen muotoilualan korkeakoulujen yhteistyötä on tiivistetty Finnish Design Academyssä viimeisen kahden vuoden ajan. Design Space -virtuaaliympäristön pilotointi avoimessa Spring Forum -tapahtumassa sekä koronapandemian liikkumisrajoitukset käynnistivät keskustelun virtuaaliympäristön tarjoamista yhteistyömahdollisuuksista. Yhteinen virtuaaligalleria nähdään tukevan kansallista yhteistyötä, kuin myös näyteikkunana Suomalaiseen muotoilukoulutukseen.

Muotoilukoulutuksen työkaluksi soveltuvan virtuaaliympäristön kehittämisestä käydään parhaillaan keskustelua alustapalvelun tarjoajan kanssa. Niin kauan, kuin kolmiulotteiset tuotteet ovat osa muotoilukoulutusta, virtuaalinen näyttelytila tuo lisäarvoa laajentamalla koulutuksen kansallista ja kansainvälistä perspektiiviä. Eikä sen toteutuminen ole enää kaukana.

Lähteet

Finnish Design Academy. 2020. Suomen ensimmäinen muotoilutapahtuma virtuaalisessa todellisuudessa. Uutinen. [Viitattu: 26.5.2020]. Saatavissa: http://www.finnishdesignacademy.fi/tapahtumat/suomen-ensimmainen-muotoilutapahtuma-virtuaalisessa-todellisuudessa/

Heikkinen, E-K. 2020. [Viitattu 27.5.2020]. Virtuaalisen ympäristön hyödyntäminen muotoilun opetuksessa. Blogi. Saatavissa: https://blogit.metropolia.fi/tikissa/2020/05/19/virtuaalisen-ympariston-hyodyntaminen-muotoilun-opetuksessa/

LAB-ammattikorkeakoulu. 2020. Uutinen. [Viitattu 26.5.2020]. Saatavissa: https://www.lab.fi/fi/uutiset/muotoiluinstituutin-opinnaytetyonayttely-2020-jarjestetaan-instagramissa-nayttelyvieraita

Kirjoittaja

Emmi Putkonen toimii projektisihteerinä LAB-ammattikorkeakoulun Muotoiluinstituutin koordinoimassa Finnish Design Academy -hankkeessa, jossa pääsi toteuttamassa elämänsä ensimmäistä kertaa tapahtumaa virtuaaliympäristöön.

Artikkelikuva: Emmi Putkonen

Julkaistu 9.6.2020